26.7.2014

Sinulle, suomalainen mies

Tästä tulee nyt yhdistelmä mahdollisesti arkaa aihetta ja Sohvi-tädin neuvonurkkaa, mutta antaa palaa.

Huumori on hieno asia, mutta vaikea laji. Täältä käsin alan enemmän ja enemmän ihmetellä, miksi monilla suomalaisilla (etenkin miehillä) näyttää niin usein olevan pinna kireällä, tai muuten vaan kovin aggressiivinen tapa ilmaista itseään.

Suomalainen huumori tyypillisesti keikkuu sarkasmin ja v*ttuilun rajalla, ja sarkasmin puolella sopivina annoksina se on hauskaa ja terävää. Kettuilun puolella pelkästään ärsyttävää ja liiallisuuksiin mennessään uhkaavaa. Kyllä, mieleni pahoitin, eikä siihen auta edes suomalainen sisu tai "mamikset leikistä suuttuu"-kommentointi.

Jos amerikkalaisia naurattaa - ainakin leffojen perusteella - pissakakkakompastelupieruhuumori, ja ausseja puolestaan aussistereotypioille kuten Crocodile Dundeelle naureskelu, niin suomalaisia näyttää naurattavan primitiivinen ote elämään: kännissä toilailu, Duudson-kipusekoilu ja viiltävät kommentit.

Havainto perustuu Suomen-lomilla kerättyyn dataan (julkisilla paikoilla kuultu ja nähty touhu), sekä nettiaineistoon eli suomalaisten uutisten kommenttibokseihin ja muihin nettifoorumeihin.  Myönnän, että keskustelupalstat eivät ole paras paikka minkään valtakunnan tutkimuksen tekoon, mutta olettaisin, että moderoidut uutissivustot nauttisivat jonkinsortin "yleisesti hyväksyttyä tasoa" mielipiteiden huutelussa. Silti sielläkin vihapuheen rajamailla käydään tuon tuosta - huumorin varjolla.

Seurailen ajankuluksi suomalaista huumorisivustoa Jylppy-galleriaa, mutta jouduin taas kerran itsemäärätylle jäähylle kiehumispisteen saavutettuani. Kuvat ovat moderoituja eli ne menevät valintaseulan läpi, mutta kuvia voi näköjään kommentoida just niinkuin huvittaa. Huumoriksi naamioitu rasismi ja seksismi on niin raa'alla tasolla, että keskivertohumanistia alkaa heikottaa.

Huolimattomasti peitelty - tai täysin avoin - neekerihuutelu sekä naisten määrittely sukuelintelineiksi ja väkivallalla ojennettaviksi kieroonkasvaneiksi feministeiksi eivät mielestäni täytä huumorin määritelmää. Tajuan, että käyttäjäkunnan ikähaarukka lie pääsääntöisesti 16-22v., mutta jonkinlaisia aikuisia näistäkin teinipojista kasvaa. Millaisia?

Kiitos, mutta ei kiitos. Amerikkalainen tai pikemminkin globaali Imgur-kuvagalleria vetoaa sekä kuvilla että kommenteilla nauruhermoon ja paljon laajempaan tunneskaalaan aina liikutuksesta räkänauruun, kuin Jylpyn tyypillisesti tuottama akseli lievä ärsytys - herne nenään - kiehumispiste. Imguriin, mars, ja Jylppy jäähylle iäksi.

Toinen hämmästelemäni ilmiö on joidenkin suomipoikien tarve haukkua ulkkarimiehiä, etenkin meille, jotka olemme päätyneet yhteen jonkun ei-suomalaisen kanssa. Itse en ole asiaa kokenut enkä toivottavasti koskaan koe, mutta esimerkiksi My Exploration - blogin symppis ja sisukas kirjoittaja Emma saa jatkuvasti törkykommentteja muutamilta kateellisilta, joiden mielestä suomityttö ghanalaisen kainalossa on heiltä henkilökohtaisesti pois.

Alkuun ajattelin, että en vain ymmärrä englanninkielen vivahteita samalla tavalla kuin suomen, ja en siksi huomaa esimerkiksi englanninkielisillä uutissivuilla ja nettifoorumeilla samaa pinnan alla kuplivaa jatkuvaa ketutusta ja kummallista vahvemman oikeudella ratsastamista (akat ja mamut hiljaa - kommentointityyliä). Toinen vaihtoehto on, että aussi-uutissivujen kommentointia moderoidaan tiukemmalla kädellä.

Yhteiskunnan sietokyvyn raja on kuitenkin aika erilainen Suomessa ja Australiassa. Täällä kerättiin viime viikolla parissa päivässä adressi (120 000 allekirjoitusta) autovuokrafirmaa vastaan. Wicked Campers-vuokraamon reppureissauspakujen kyljissä on "hassuja" letkautuksia kuten "läskejä tyttöjä on vaikeampi kidnapata".

Wicked Campers on ollut aiheesta ennenkin tapetilla ja he ratsastavat tällä kyseenalaisella maineellaan. Pyysivät kuitenkin julkisesti anteeksi ja lupasivat teipata piiloon typerimmät heittonsa. Suomalaisilla nettisivuilla näkee paljon raaempaa letkauttelua ja kukaan ei korvaansa lotkauta.

"Mitä saa sanoa ja tehdä ja missä" on usein veteen piirretty viiva.

Australian politiikassa syytetään aina vastustajaa ja suomitaan surutta vyön alle, kun taas Suomessa poliitikot pääsääntöisesti vetävät diplomaattisempaa linjaa. Suomessa ministerit eroavat täysin käsittämättömien pikkuhaksahdusten takia, kun taas vaikkapa WA:ssa poliitikkona jatkaa huoleti heppu, joka rattijuoppoili virka-autonsa lunastuskuntoon, teloen kolmen muun autot siinä sivussa. Ja tämä ei ollut herran ensimmäinen moka, vaan jatko-osa pitkässä ketjussa.

Sen sijaan kadulla, lehdissä ja (valkokaulus)työpaikalla ei täällä möläytellä läheskään samoja rimanalituksia kuin Suomessa.  On iso uutinen ja sanomalehdissä etusivun juttu, jos bussissa joku ääliö huutelee rasistisia kommentteja. Kansa on samantien vaatimassa ääliöltä anteeksipyyntöä ja tiukempaa linjaa siihen, mitä julkisessa tilassa hyväksytään.

Suomessa kommentit ovat tasoa: "onhan se ikävää, mutta ei kukaan ole vielä sanoihin kuollut. Ja on muuallakin rasismia."

Mielipiteiden kirjoa ja yleensä sitä likapyykki-ääripäätä puolustellaan Suomessa, ja joskus myös Australiassa, sananvapausperiaatteella.

Täällä sananvapaus nousi puheenaiheeksi muutama kuukausi sitten, kun lakivaliokunnan puheenjohtaja ehdotti, että poistetaan se lakipykälä, joka nyt tuomitsee rasistisen ja seksistisen vihapuheen. Poistoa ei tehty, koska niin moni nousi vastustamaan tällaista höllennystä.

Poistoa vaativilta unohtuu, että oikeus, mitä tässä yritettiin ajaa läpi, on itse asiassa oikeus kiusata.

Keneltäkään ei lakipykälän voimassa ollessa ole estetty mielipiteen esittämistä. On vain asetettu standardi, että mielipiteet pitää julkisissa tiloissa ilmaista neutraalilla (satuttamattomalla) tavalla; ja esimerkiksi mediassa pitää esittää faktoja, ei mutu-tuntumaan perustuvia rasistisia ja seksistisiä kommentteja. Millä tavalla tämä standardi on keneltäkään pois? Ei voi ymmärtää.

Suomalaisessa keskustelutyylissä ylipäätään - sekä livenä että netissä, yhtä lailla naisten kuin miestenkin harjoittamana - itseäni vaivaa negatiivisuuteen keskittyminen ja kritisointiherkkyys. Jos mediassa on hyvä uutinen, löytyy kommenttiketjuun aina useampi ihminen haukkumaan, että väärin toimittu, hyvistä tuloksista huolimatta.

Eikä ole yksi tai kaksi kertaa, kun olen innoissani kertonut jostain suuresta uutisesta, kuten eeppisestä lomasuunnitelmasta, työkaverille/sukulaiselle/opiskelukaverille ja saanut vastauksesi: no jaa, näinköhän onnistuu, pieleen menee kuitenkin, miten sulla rahat riittää moiseen [vapaavalintainen muu kritiikin aihe]. Jos ei haukuta suoraan, niin huumorin varjolla voi aina hieman näpäyttää, ja laukaista jonkun terävän kommentin, joka on pinnalta tarkoitettu sarkasmiksi.

Mutta palatakseni suomalaisiin miehiin. Keskimääräinen suomalainen mies kummastuttaa itseäni. Tai tarkemmin sanoen se muotti, johon monet nuoret pojat elämän mittaan tipahtavat tai tungetaan.

Pitää käydä armeija. Pitää olla kovanahkainen. Pitää juoda paljon kaljaa. Pitää puhutella muita miehiä armeijasta opitulla tavalla: sukunimillä ja kirosanat perään. Ei saa itkeä. Ei saa tehdä mitään naismaista, kuten nauttia tanssimisesta, kauniista asioista tai hellyydenosoituksista. Ei saa näyttää tunteita, ainakaan julkisesti. Paitsi vihaa ja ärtymystä, jos ja kun sitä kokee. Viikonlopputappelu nakkikioskijonossa on normaali ilmiö ja puistojen kukkaistutukset revitään kännipäissä ryteiksi.

Humalassa sattuu ja tapahtuu. Humalassa on hauskaa vain hetken, sen jälkeen alkaa pinna kiristyä, nyrkit puristua ja/tai alkaa avautuminen kaikista vastoinkäymisistä ja kaltoinkohteluista, joita on elämässään kokenut. Koska niitä ei pysty koskaan muulloin kertomaan. Patoutuneita tunteita ja omanarvontunnon kanssa haparointia tuntuu olevan varhaislapsuudesta lähtien. Ei hyvä.

Suomalainen mies. Avaudu enemmän ihan selvin päin. Muustakin kuin kaikista ketutuksen aiheista. Miltä tuntuu, kaikkiaan, ja miksi? Miten omaa elämää voisi aktiivisesti parantaa? Auttaa moneen asiaan.

Ainut kehittelemäni selitys monen (nuoren ja vanhan) suomalaismiehen turhautuneisuudelle ja aggressiolle on ujous ja epävarmuus. Mitä ne musta ajattelee? Jos on sinut itsensä kanssa, ei ole mitään syytä dissata toisia ja yrittää pyrkiä jonkun kuvitellun sosiaalisen hierarkian huipulle "kova jätkä"-meiningillä.

Jokaisen tähän mennessä tapaamani suomalaispojan ja -miehen karun ulkokuoren alla on sykkinyt pohjimmiltaan hyvä sydän, joten ei ole yhtään syytä olla ujo ja epävarma. Ole oma itsesi vaan. Lepo.

Eräs seuraamani suomalaisen mediahypen kohde on Kill Arman - ohjelma ja sen facebook-sivu. Arman, alkujaan iranilainen räätäli, on noussut jonkinlaiseksi kultti-ilmiöksi sen jälkeen kun opetteli tappelemaan. Armanilla on paljon painavaa asiaa ja hän on suorasanainen tasa-arvon ja ihmisoikeuksien puolustaja. Altavastaajan puolella.

Silti sanoma pääsee vasta nyt läpi, kun Arman on todistanut olevansa kova jätkä. Tyylitietoisen mamun sanomisia ihmisarvojen puolustamisesta ei kukaan pitäisi mediahuomion arvoisena ilman tätä "voisin vetää sua pataan jos haluaisin"-statusta.

Ensin luulin, että Armania ihaillaan fyysisen suorituskyvyn perusteella. Vahvemman oikeus sanelee kärkipaikan hierarkiassa, ja sitä kuunnellaan, jolla on kovimmat nyrkit.

Sittemmin huojennuksekseni tajusin, että suomalaisten arvojen johtotähdestähän tässä onkin kyse.

Sisusta.

Armanilla on sisua, joten hän on ansainnut paikkansa mielipidevaikuttajana.
Piikit pystyssä ihan turhaan. (c) Milla Paloniemi.

12 kommenttia:

  1. "Toinen hämmästelemäni ilmiö on joidenkin suomipoikien tarve haukkua ulkkarimiehiä, etenkin meille, jotka olemme päätyneet yhteen jonkun ei-suomalaisen kanssa."

    No heh. Luepa suomalaisnaisten näkemyksiä suomalaisten miesten venäläisistä vaimoista miltä tahansa foorumilta. Mutta kiva kuitenkin kun objektiivisesti korostat vain _miesten_ käytöstä.

    Ai niin, se symppis ja sisukas Emma kavereineen ovat kyllä sellaisia rasisteja että oksat pois. Se tyttö tapasi kirjoittaa ghanalaismiehestään kuin pienestä lapsesta, niin että piti oikeasti aina välillä tarkistaa, että kyseessä siis on todella täysi-ikäinen mies. Ja kaverit kehuskelivat kuinka haluavat vain ihania "suklaalapsia", joilla on niin upea iho jne. Sama tyyli näkyy jatkuvan uusimmassa kirjoituksessa: "Vaikka ajatus kielikurssista tulikin häneltä itseltään, olin hieman skeptinen, ymmärtääkö tämä, että oppiminen vaatii myös työtä – paljon työtä." Ei yhtään alentuvaa tai mitään.

    VastaaPoista
  2. Pointit tekstissani olivat: "taalta (toisesta maasta ja tapakulttuurista) kasin nayttaa... muotti johon monet miehet tungetaan."

    En vaittanyt, etta puhun ylemmalla auktoriteetilla kaikesta kaiken tietaen. Kerroin milta tilanne nayttaa ulkopuolisen silmiin. Suomalaisnaiset haukkumassa venalaisvaimoja on yhta rumaa. Kuten kuka tahansa haukkumassa mita tahansa ihmisryhmaa. Itselleni rasismi ei oikeutu silla, etta joku muukin on rasisti.

    Emman puolesta en voi puhua muuten kuin sanomalla, etta itse tykkaan kyseisesta blogista. Sita ei ole pakko lukea, jos Emman valitsema humoristinen tyyli puhua miehestaan arsyttaa tai kuulostaa alentuvalta. Emma on sisukas ja symppis, koska saamastaan raivokkaasta palautteesta huolimatta yha kirjoittaa avoimesti omasta elamastaan, mita hanen ei ole mikaan pakko tehda.

    Mainitsemasi kommentit toivottujen lasten ulkonaosta ovat pinnallisia, mutta toisaalta, onko tassa iso ero siihen, jos supisuomalaispari toivoo lapsilleen vaikka mieluummin toisen vanhemman kiharaa tukkaa kuin toisen suoraa tukkaa?

    Kiitos kommentistasi. Odottelinkin reaktiota, etta oliko teksti liian jyrkkaa. Karjistin, jotta saataisiin keskustelua aikaan.

    VastaaPoista
  3. Niin, sinusta Emman valitsema tyyli on "humoristinen". Sen sijaan tekstissä mainitun Wicked Campersin tyyli (tai Jylpyn kommenttiosaston) ei. Mahtuuhaan maailmaan mielipiteitä; ongelma siitä tulee siinä vaiheessa, kun niitä aletaan sanktioimaan:

    "mediassa pitää esittää faktoja, ei mutu-tuntumaan perustuvia rasistisia ja seksistisiä kommentteja. Millä tavalla tämä standardi on keneltäkään pois?"

    Sillä tavalla, että tässä annetaan valta määrittää keskustelua äänekkäimmille "loukkaantujille", joiden loukkaantuminen perustuu täysin subjektiiviseen kokemukseen. Kun kysymys on vaikkapa muslimeista, taustalla on usein myös (varsinkin isommissa eurooppalaisissa kaupungeissa) pelko väkivaltaisista mellakoista. Mikäli olet yhtään seurannut vaikkapa maahanmuuttokeskustelua Suomessa viime vuosina, niin nimenomaan faktojen esittäminen mediassa (esimerkiksi rikos- ja työttömyystilastot jne) vasta vaarallista onkin, milloin faktat eivät sovi poliittisesti korrektiin narratiivin.

    MItä tulee tuohon lasten ulkonäköasiaan, niin kyseessä on nimenomaan oikein perinteinen rasismi; ihaillaan ihonväriä ja ilmeisen vakavissaan etsitään isäehdokkaita lapsille ihonvärin perusteella jne. Se vain on Emman ja kavereiden puolesta ihanaa ja symppistä, kun ihonväri on vaihdettu valkoisesta mustaan. Jos joku tulisi sinulle juttelemaan, miten upean _valkoinen_ iho lapsellaan on, ja onpas ihanaa kun mies on valkoihoinen, niin kaivaisit rasismileimasimen esiin heti.

    VastaaPoista
  4. Kyllä, minulla on eri mielipide kuin sinulla. Elämä on. Wicked campers/jylppy-huumori on aggressiivista ja uhkailua sisältävää, mikä mielestäni ei ole hauskaa. Emman huumori on mielestäsi alentavaa, minun mielestäni herttaista.

    "Perinteistä rasismia" on ihonvärin ihailu...? Enemmän tällaista ihailevaa käänteistä rasismia maailmaan, kiitos. Esimerkiksi Aussilaa asuttaa iso sakki miehiä, jotka ihailevat kovasti aasialaisia tyttöjä. Pystyn elämään tämän asian kanssa.

    Kukin valitkoon puolisonsa ihan oman makunsa mukaan. Musta, valkoinen, ruskea, keltainen. Pointtini oli, että ei ole kenenkään_muun_asia, kenen kanssa kukakin tykkää olla. Eli ei, en kaivaisi mitään rasismileimasimia esille. En ylipäätään ymmärrä, miksi välittäisin pätkääkään siitä, että minulle tuntematon ihminen ihailee oman lapsensa ulkonäköä tai toivoo tietynnäköistä lasta?

    Väkivaltaiset mellakat johtuvat monesta syystä. Ghettoutuminen, tulevaisuudettomuus, huono taloustilanne. En myöskään saa ihan kiinni, miten väkivaltaiset mellakat liittyvät postaukseeni.

    "Äänekkäät loukkaantujat" on kätevä yleistermi. Esimerkiksi tästä keskusteluketjusta voi sellaisen löytää. Mahdollisesti kummaltakin puolelta. En ole kieltämässä sinulta mielipiteitäsi enkä aio lopettaa omieni esittämistä sinun takiasi. Sananvapaus ei meidän kummankaan osalta kärsi siitä, että emme ala uhkailemaan tai haukkumaan toisiamme: tätä tunteidenkuohahtelua vihapuhelainsäädännöllä nimeomaan estetään. Ja hyvinhän tämä sujuu ihan asiallisessa hengessä. Eli onko tuosta laista nyt sitten jommallekummalle meistä haittaa?

    VastaaPoista
  5. Lisäys: sananvapauslainsäädäntö on loppujen lopuksi perälauta, jossa keissit käsitellään oikeudessa. Onhan Suomessa (ja maailmalla) myös kunnianloukkauslainsäädäntö, jonka tarkoitus on suojella perättömiltä huhuilta, haukuilta ja maineen tahraamiselta. Miksi tämä on arvokas oikeus, mutta vihapuheen hillitseminen ei? Tietääkseni yhdessäkään tuomioistuimessa ei ole koskaan tuomittu toimittajia tai edes yksityishenkilöitä faktojen kertomisesta, jos niille kerran perusteet on.

    VastaaPoista
  6. ""Perinteistä rasismia" on ihonvärin ihailu...? Enemmän tällaista ihailevaa käänteistä rasismia maailmaan, kiitos."

    Tuota, ei se ole "käänteistä" rasismia, vaan ihan rasismia puhtaimmillaan, eli ihmisten arvottamista ihonvärin perusteella. Jotain samankaltaista varmaan olisi voinut löytää aikoinaan vaikkapa Etelä-Afrikasta. Tai ehkä (Godwinin lainkin uhalla) Hitlerkin oli sitten vain "käänteinen rasisti" arjalaisihanteineen? Sinä et näe sitä, koska sitä tekee tytöt herttaisesti, mutta ilmiö on sama. Yllä kirjoittamastasi esimerkiksi näkyy, että australialaisten miesten aasialaistyttöjen ihailu ei mielestäsi olekaan niin herttaista, mistä lie johtuu.

    "En ylipäätään ymmärrä, miksi välittäisin pätkääkään siitä, että minulle tuntematon ihminen ihailee oman lapsensa ulkonäköä tai toivoo tietynnäköistä lasta?"

    Jos et todellakaan ymmärrä, mitä viestissäni tarkoitin, kun alleviivasin "_valkoinen_ iho", niin sille minä en sitten enää voi mitään. Olisi kuitenkin reilumpaa, jos edes yrittäisit. Minä väitän, että pitäisit sitä rasistisena käytöksenä, jos joku korostaisi sinulle valkoisen ihon paremmuutta ja kauneutta, ja sinä väität ihan pokkana, ettet _ymmärrä_ mistä puhun?

    "En myöskään saa ihan kiinni, miten väkivaltaiset mellakat liittyvät postaukseeni."

    Mitä enemmän vaaditaan, että mediassa ei saa esittää "rasistisia tai seksistisiä" jne kommentteja ja "asetetaan standardeja" (so. kriminalisoidaan ajatuksia ja puhetta), sitä enemmän annetaan jollekulle valtaa määrittää, mikä milloinkin on mahdollisesti jostakusta loukkaavaa. Tätä voidaan käyttää hyväksi monenlaisiin tarkoituksiin, joista kaikki eivät suinkaan ole vain sitä että kaikilla olisi kivaa, vaan esimerkiksi tiettyjen ryhmien antisosiaalisuuden kritisoinnin vaientamiseen. Samalla tavoin esimerkiksi tietyt kansanryhmät voivat "loukkaantuessaan" ryhtyä mellakoimaan (tästä on myös melko hyvin näyttöä viime vuosilta, voit toki kysellä ranskalaiselta mieheltäsi lisää); jo pelkkä pelko tällaisesta rajoittaa olennaisesti julkisuudessa käytävää keskustelua tavalla, joka ei ole terve.

    VastaaPoista
  7. Rautalangasta:

    Kyllä, yhteiskunta tarvitsee yleisiä standardeja, lakeja ja järjestystä. En ymmärrä, miksei puheelle saa asettaa MITÄÄN rajoja, mutta teoille saa. Varastaa ei saa, murhata ei saa, mutta henkisesti murhata kyllä saa? Miksi? Ja koska selvästi tunnet akateemista ajattelua ja ymmärrät, mitä tarkoittaa narratiivi, sosiologia osoittaa, että puhe rakentaa todellisuutta eli sitä, miten hahmotamme maailmaa. Vihapuhe tuottaa vihaisempaa maailmaa.

    Se, että loukkaantumisen raja on eri ihmisillä erilainen, ei tarkoita, että asiasta ei voi keskustella. Ja siksi nimenomaan tarvitaan laki, joka säätää, mikä se raja tällä hetkellä on. Mikään muukaan laki maailmassa ei ole ikuinen, joten miksi tätä asiaa ei voi päivittää sitä mukaa, kun käsitykset muuttuvat?

    Mielenkiintoinen esimerkki: jostain kumman syystä suomalaiset puhuvat ja käyttäytyvät aggressiivisesti julkisesti http://www.hs.fi/sunnuntai/a1406341686800
    Tällaista ilmiötä ei kertakaikkiaan näe Australiassa. Kulttuuriero. En tiedä miksi. Ja siksi kirjoitin tämän postauksen alun perin.

    Lapsen ihonvärin ihailu ei edelleenkään ole rasismia, koska kukaan ei ole sanomassa, että valkoisissa lapsissa on jotain vikaa, tai valkoihoinen lapsi ei ole yhtä arvokas. Emma kavereineen ei ole haukkumassa, saati vahingoittamassa kenenkään toisen valkoista lasta. Natsi- tai eteläafrikkalaisvertaus toimisi, jos tilanne olisi ollut niin päin, että natsit kovasti toivovat saavansa juutalaisvauvoja ja buurit mustia vauvoja.

    Ja nyt oikeesti: väitätkö, että esim. mies ihailemassa blondia naista on rasisti, koska ei ihaile samalla intensiteetillä tummahiuksista naista? Ja nyt oikeesti nro 2: kyllä, tarkoitin mitä sanoin, eli aussimiesten aasialaistytöistä tykkääminen ei vaikuta minun elämääni. Jos kokisin, että vaikuttaisi, olisi ongelma minun pääni sisäinen, ei aasialaistyttöjen tai aussimiesten.

    Rasismia on, että toista ihmistä ei tarvitse kohdella yhtä hyvin kuin minua, koska hän on eri ryhmää. Rasismia on yksilön niputtaminen ryhmän jäseneksi ja tuomitseminen/määrittely/ennakko-oletukset siltä pohjalta, mitä MUUT samannäköiset/samanuskontoiset ovat muualla tehneet.

    En edelleenkään ymmärrä, miten väkivaltaiset mellakat liittyvät tarinaani, koska Australiassa asuvilla muslimeilla - eikä tietääkseni Suomessakaan asuvilla - ei ole asian kanssa tekemistä. Haluatko itse ottaa vastuun jonkun suomiurpon sekoiluista maailmalla vain siksi, että olette kotoisin samasta maasta? Miksi ihmeessä olisit naapurisi törppöilyistä vastuussa? Ei kukaan nykymaailmassa väitä sitäkään, että kaikki saksalaiset ovat natseja.

    Kuten totesin, kukaan ei ole kieltämässä faktojen esittämistä. Fakta on, että Ranskassa (ja muualla Euroopassa) on ollut mellakoita. Fakta ei kuitenkaan ole, että jokainen muslimi tai jokainen mamu on mellakoija. Tämän väittäminen on vihapuhetta. Suomessa "mellakoiden pelko" ei ole näköjään rajoittanut mitenkään mamujen kritisointia, eli kyllä se sananvapaus edelleen kukkii.

    Miten alentuva kommenttisi "kysy mieheltäsi" on Emman alentuvaa tyyliä parempi? E on törmännyt tukaliin tilanteisiin Ranskassa, mutta ei silti koe tarvetta olla rasisti, vaan edelleen suhtautuu jokaisen tapaamaansa ihmiseen yksilönä.

    VastaaPoista
  8. "Se, että loukkaantumisen raja on eri ihmisillä erilainen, ei tarkoita, että asiasta ei voi keskustella. Ja siksi nimenomaan tarvitaan laki, joka säätää, mikä se raja tällä hetkellä on."

    Ongelma onkin siinä, että lait eivät säädä, eivätkä oikein voikaan säätää, mitään täsmällistä rajaa, vaan ainoastaan "loukkaavan" tms puheen esittämisen, mikä on aina hyvin tulkinnanvaraista. Tämä edelleenkin johtaa herkästi loukkaantuvien (tai opportunistisesti "loukkaantuvien") ryhmien kykyyn määrittää julkista keskustelua oman agendansa mukaan.

    "koska kukaan ei ole sanomassa, että valkoisissa lapsissa on jotain vikaa, tai valkoihoinen lapsi ei ole yhtä arvokas"

    Sanotaan nyt vaikka niin, että Emman blogia ja sen kommenttiosastoa aikoinaan seuranneena voin todeta, että aina aina ei oltu kovinkaan kaukana tästä.

    "Rasismia on yksilön niputtaminen ryhmän jäseneksi ja tuomitseminen/määrittely/ennakko-oletukset"

    Ai vähän niinkuin "suomalainen mies" tässä kirjoituksessa? Rehellisesti sanoen, en tiedä mistä päin Suomea tai millaisista ympyröistä olet kotoisin, mutta tuosta "muotti"-osuudesta nakkikioskijonoineen en tunnistanut juuri mitään - ja olen kuitenkin melko tavallinen armeijan käynyt mies.

    Minä puolestani en ymmärrä, miten joku ei voi ymmärtää mellakoiden yhteyttä ns. vihapuhelainsäädäntöön, siten kuin sen olen esittänyt edellä; kirjoitin edellisen viestini viimeisen virkkeen niin selvällä suomen kielellä kuin vain osaan. Voin hyvinkin uskoa, että olet asiasta eri mieltä, mutta jos pointtini _ymmärtäminen_ on mahdotonta, lienee keskustelu varmaankin sitten siinä.

    "Miten alentuva kommenttisi "kysy mieheltäsi" on Emman alentuvaa tyyliä parempi?"

    Tuota, kirjoitin tarkoituksella "kysellä _ranskalaiselta_ mieheltäsi _lisää_", koska ranskalaisilla on käsitykseni mukaan ihan omakohtaistakin kokemusta aiheesta; ajattelin että hän luultavasti pystyisi valottamaan sinulle tilanteen taustoja _paremmin_ (kuten muistelen sinun jossain aiemmassa blogauksessa kirjoittaneenkin) ja uskottavammin kuin "vain" nimettömän netin käyttäjän. Voin olla väärässäkin. Se, että tämän saa jotenkin väännettyä alentuvaksi, kertoo kyllä omanlaisestaan vaikeudesta käydä keskustelua edellä mainitsemassasi asiallisessa hengessä.

    "Suomessa "mellakoiden pelko" ei ole näköjään rajoittanut mitenkään mamujen kritisointia"

    No esimerkiksi Ruotsissa ja Tanskassa kyllä pilakuvien tekijöitä pelottaa nykyään vähän enemmän kuin 10 vuotta sitten; taisipa muutama ihminen kuollakin aiheeseen liittyen. Se on erinomainen esimerkki kuvaamastani ilmiöstä.

    VastaaPoista
  9. Mihin tarkalleen ottaen haluat tämän keskustelun vievän? Että muutan mielipidettäni? Miksi juuri minä? Mikset sinä?

    Ranskassa mellakat alkoivat siitä, että poliisien jahtaama teinipoika kuoli tapaturmaisesti. Tämä kärjistyi väärinkäsitysten myötä raa'aksi asenteeksi kummallakin puolella. Millä tavalla kritisoimani vitsit luokkaa "v*ttuun kaikki neekerit" nettipalstoilla auttavat asiaa mihinkään suuntaan?

    Huomioita:
    1) mielestäsi ei ole mitään ristiriitaa siinä, että sananvapauden esitaistelijana sanelet minulle, mitä mielipiteitä minulla saa olla.

    2) tekstiin, jossa ihmettelen, miksi "moni suomalainen on jatkuvasti pinna kireällä ja ilmaisee itseään aggressiivisesti", mielipiteitäni yritetään kumota passiivis-aggressiivisilla väitteillä ("et kykene asialliseen keskusteluun", "yrittäisit nyt edes vähän ymmärtää" jne).

    3) En ole lukenut Emman blogia enkä kommentteja läheskään yhtä tarkasti kuin sinä, joten tästä asiasta en mene takuuseen. Mutta itselleni ihailu ei vaadi parikseen halveksuntaa, eli jotain ominaisuutta voi ihailla ilman, että vähättelee, haukkuu tai pyrkii tuhoamaan jonkun_toisen_toisenlaista_ominaisuutta.

    4) mielestäsi yleistävät kommentit tietyn ihmisryhmän, sukupuolen, uskonnon tai mielipiteen edustajia kohtaan ovat ihan ok ("puheesta ei tarvitse karsia sekstisiä ja rasistisia kommentteja vain, koska joku voi loukkaantua"). Miksi sama logiikka ei päde yleistävään kommenttiin, jonka kohteena on oma ryhmäsi (suomalaiset miehet)?

    4) hienoa, ettet tunnista nakkikioskitappeluesimerkkiäni. On pelkästään hyvä juttu, jos kyseessä on jonnekin unholaan painuva ilmiö teinivuosiltani, uutisista ja poliisitilastoista.

    Jylppy-huumorissa kuppini meni nurin tälle vitsille: "miten opettaa feministi tavoille? - raiskaamalla se". Wicked Campersin kohdalla aussien kuppi meni nurin, kun pikkutyttö kysyi hätääntyneenä äidiltään, miksi häntä haukutaan pakun kyljessä lutkaksi. Autossa luki "jokaisen prinsessan [aussien yleisnimi tyttärilleen] sisällä on pieni lutka". Harmitonta hauskaa hahhahhaa?

    Sananvapaudesta. Pilakuvantekijää uhkailevat yrittävät rajoittaa tätä vapautta, se on selvä ja se on rikollista. Mutta entä jos uhkaava viestintä ei olisi rikos? Sittenhän heidät tulisi päästää kuin koira veräjästä, vaikka heittelevät vaikka mitä "tapetaan se" lauontoja. Sananvapauslakien pointti on nimenomaan luoda ilmapiiri, jossa_ei_tarvitse_pelätä.

    Viimeisenä: miten itse hyödyt maailmasta, jossa ei tarvitse kunnioittaa ja kohdella ystävällisesti kanssaihmisiä?

    Minun puolestani keskustelu voidaan kyllä lopettaa nuottiin "let's agree to disagree", koska minulla ei ole enää mitään rakentavaa lisättävää.

    VastaaPoista
  10. Unohtui lisätä, että väitteestä "suomalaiset aggressiivisia" olen mielelläni väärässä.

    VastaaPoista
  11. "Mihin tarkalleen ottaen haluat tämän keskustelun vievän? Että muutan mielipidettäni?"

    Viimeistään tämän viimeisimmän viestisi jälkeen - enpä juuri mihinkään. Eivät nettikeskustelut yleensäkään juuri mihinkään johda, mutta tässä on ehkä silti ollut yllättävää, miten radikaalisti erilaisia tulkintoja vastaanottaja (tässä tapauksessa sinä) voi vetää kirjoitetuista viesteistä. Olen tuonut julki ihmetykseni siitä, voiko ilmaisuni todella olla niin heikkoa, vai olisiko kyse sittenkin toisen osapuolen halusta esittää jostain asiasta eri mieltä olevan henkilön _kaikki_ näkemykset kärjistettyinä karikatyyreinä ("sananvapauden esitaistelija" jne).

    Mitä luulet, onko Ranskassa noiden tapahtumien pelätty toistuvan myöhemmin, esimerkiksi yhteiskunnallisen keskustelun tai politiikan muutosten (kuten FN eurovaalivoitto) seurauksena?

    Huomioista:

    1) Tähän nyt ei oikein voi todeta muuta kuin huuli pyöreänä ihmetellä, että missä ihmeessä minä niin olen mennyt tekemään? Kannatan ilmaisun- ja mielipiteenvapautta mahdollisimman pitkälle vailla sanktioita. Saamani käsityksen mukaan sinä puolestaan kannatat lakeja, jotka (määritelmällisesti) sanktioivat, ts. tekevät rangaistavaksi tietynlaiset mielipiteet ja niiden esittämisen.

    2) No huoli pois, tuossa mielessä ihan yhtä suomalaisen vaikutelman onnistut antamaan itsestäsi.

    4) Ei, vaan vastustan, tai ainakin suhtaudun hyvin kriittisesti julkisuudessa esitettyjen kommenttien ja kirjoitusten sanktiointiin lailla, ts. rangaistavaksi tekemiseen milloin kyseessä ei ole aivan selkeä uhkailu tms, jota varten meillä on ollut lainsäädäntö jo kauan. Juuri tulkinnanvaraisuuden ja (jopa) politisoinnin mahdollisuuden vuoksi.

    Niin, miksi sama logiikka ei päde _sinun_ kirjoituksessasi? Ei minulla ole mitään erityistä sitä vastaan (paitsi että kuvauksesi oli olkiukon hajuisuudessaan aika hämmästyttävän naiivi). Mutta kannattamiesi lakienkin valossa kirjoittamasi oli jo vähän siinä rajoilla.

    "Wicked Campersin kohdalla aussien kuppi meni nurin..."

    Niin, oikea tapa reagoida ylilyönteihin onkin julkinen keskustelu, ja liikeyritysten tapauksessa protestit, boikotit jne. Ei se, että lähdetään hakemaan lain voimalla sakko- tai vankilatuomioita.

    "Mutta entä jos uhkaava viestintä ei olisi rikos?"

    Uhkaukset on kriminalisoitu jo entuudestaan, ks. yllä.

    Se mitä tällä keskustelulla ehkä yritin saavuttaa, oli että muutamat esittämistäsi pointeista olivat vähän naiivin kuuloisia, ja asioilla on usein toinenkin puoli, jota ei aina tule itse ajatelleeksi oikeassa ollessaan (kukapa meistä ei olisi oikeassa?).

    VastaaPoista
  12. Kärjistävässä tekstissäni voi kaikki muu olla naiivia, mutta tämä on se mielipide, josta olen jankuttamiseen asti pitänyt kiinni:

    Mielestäni perusoikeuksista tulee säätää lailla, ei määritellä nettipalstoilla tai yksittäisten liikeyritysten toimintapäätöksinä.
    Mielestäni ihmisarvo on perusoikeus.
    Mielestäni ihmisarvoon kuuluu oikeus tulla kohdelluksi - jos ei kunnioittavasti, niin vähintään neutraalisti.
    Mielestäni 2000-luvulla ei pitäisi joutua lähtemään niin takamatkalta, että joka päivä määritellään erikseen nettipalstoilla ja yritysboikotein, että tänäänKÄÄN:
    - muslimi ei tarkoita samaa kuin terroristi
    - nainen ei tarkoita samaa kuin miehenviihdytyskone
    - tummahipiäinen ei tarkoita samaa kuin arvoton
    - suomalaismies ei tarkoita samaa kuin juoppo vaimonhakkaaja.

    Australiassa nimenomaan on voimassa laki, joka säätää, että ryhmiä (sukupuoli, uskonto, etninen alkuperä, seksuaalinen suuntautuminen) ei saa julkisesti nimitellä halventavilla termeillä. Populistipoliitikko yritti sorkkia lakia, mutta perääntyi, kun kansalaismielipide joka rintamalla vastusti lain muuttamista niin vahvasti.

    Ymmärsin jo, että emme ole pääsemässä asiassa samalle sivulle, joten palaan edelliseen vastaukseeni. Let's agree to disagree.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!