Suomalaiset tyylittömiä?

Pistänpä minäkin lusikkani soppaan aiheesta: ovatko suomalaiset tyylittömiä työpukeutujia?

Asiasta näyttää nousseen pienoinen / hetkellinen kohu, kun bisnespukeutumisneuvojat, osuvia nimiä kantavat Kiistala ja Nipola Niipola väittivät, ettei suomalainen bisnespukeutuminen ole eurooppalaista tasoa. Ja oikeassahan he ovat, ajattelen.

Täältä ulkomailta katsoen suomalaisilla on aivan omaperäinen tyyli, mutta se ei johdu tyylitajun tai etikettitiedon puutteesta. Mielestäni suomalaiset keskimäärin ovat hyvinkin tietoisia hyvistä tavoista ja haluavat noudattaa etikettiä silloin kun sitä odotetaan, esim. juhlissa. Suomalaisilla vain tuntuu olevan yleisasenne, että on rehellisintä olla kuka on, ilman mitään maskeja, kulisseja, peittoja ja hiuslakkakuorrutuksia. Siksi farkut, huppari tai neule ja kampaamaton (usein tahallaan sekaiseksi jätetty tai sotkettu) tukka ovat täysin ok suomalaiseen silmään.

Ongelma suomalaisten ja muun maailman tyylitajun eroista syntyy silloin, jos ja kun suomalaisten täytyy asioida ulkomailla tai ulkomaalaisten kanssa. Itse en tosin ole nähnyt tällä alueella ongelmia vähäisellä Suomi-kv-kokemuksellani, perustuen lähinnä bisnesihmisten tarkkailuun Helsinki-Vantaan lentokentällä. Samat puvut ja jakkupuvut siellä on päällä kuin Euroopassakin.

Pukeutuminen kuitenkin on tarkemmin saneltua maailmalla. Sen sijaan, että ottaa pukukoodin pinnallisuutena tai määräilynä, sen voi nähdä toimintaohjeena siinä missä muutkin työpaikan ohjeet. Näin kaikki toimivat samoin, eikä tule hämminkiä turhasta.

Esimerkkinä omien aussityöpaikkojeni bisnespukeutumisesta: täällä pukukoodi on usein kirjallisina ohjeina työpaikan intranetissä. Koodi saattaa sanella mm, että päällä on oltava puku tai jakkupuku tai siihen verrattava asu (siisti, silitetty, suorat housut tai asiallinen hame, jne). Hiusten ja kynsien on oltava huolitellut. Kenkien oltava nahkaa tai tekonahkaa - materiaalitarkenne on käsittääkseni siksi, ettei kukaan tule lenkkareissa tai tennareissa töihin, joita ei siis kaikilla toimistotyöpaikoilla hyväksytä edes free dress Fridayna eli vapaan asun perjantaina.

Pukukoodista johtuen ja yleisen ilmapiirin omaksumisen seurauksena olen huomannut, että omakin tyylini on muuttunut vuosien saatossa. Tosin olisi se varmasti muuttunut ihan normi-evoluutiona ja aikuistumisen seurauksenakin. Muttamutta: en esimerkiksi enää käytä Marimekon, Nanson ja Luhdan suuriprinttisiä trikoovaatteita, joista Suomessa pidin, koska täällä - muiden vaatteisiin verrattuna - ne näyttävät lähinnä pyjamalta.

Onko tämä nipotusta ja ulkokultaisuutta? On, jos haluaa sen sellaisesta näkökulmasta nähdä. Vai onko se yleisiä hyviä tapoja ja tiettyjen standardien muodostamista alalle ja työpaikalle? On, jos sen haluaa niin nähdä. En ole koskaan missään kuullut aussien marisevan pukukoodista, ja arvelen sen johtuvan ainakin osittain siitä, että täällä on koulupukupakko. Lapset oppivat jo nelivuotiaana, että "työpaikalle" mennään eri asussa kuin missä vapaa-aika vietetään. Siksipä työelämään siirtyminen puvuissa ja jakkupuvuissa on pelkkää luontevaa jatketta ajattelutavalle, jota on jo elänyt viimeiset kolmetoista vuotta.

Tottakai työpukeutuminen riippuu aivan eniten alasta ja työkulttuurista. Niin suomalaiset kuin aussitkin tajuavat, että sitä linjaa noudatetaan, mikä omalla työpaikalla on sopivaksi katsottu. Mutta, jos suomalaisten työpukeutumista yleisesti haluaisi muuttaa muun maailman huolitellumpaan ja räätälöidympään linjaan, aihe pitäisi "myydä" aivan eri näkökulmasta kuin mistä Kiistala - Niipola - parivaljakko aloittaa. He mm. nimittävät rennosti pukeutuvia rassukoiksi ja jopa epäpäteviksi, ainakin mielikuvissa, vaikka vapaa pukeutuminen on mielestäni suomalaisille aitouden ilmaus. Ilmankos kohahdutti.

Kärjistäen ja yleistäen: suomalainen ajattelee, että minun aatteeni, minun vaatteeni, eli minulla on oikeus käyttää sitä mistä tykkään ja mikä tuntuu omalta, olivatpa muut siitä mitä mieltä hyvänsä. Auslandiassa ajatellaan, että on kohteliasta ja huomioonottavaa muita kohtaan, että pukeutuu siististi, jopa huomiotaherättämättömästi. Täällä esimerkiksi voi olla kiellettyä tulla koulun tilaisuuksiin kantaaottavissa vaatteissa tai logollisissa t-paidoissa.

Kiistala-Niipola-kaksikolla oli paljon kärkästä ja vähän ilkeääkin sanottavaa, mutta myös muutama osuva pointti. Kuten se, että pukeutuminen ainakin tietyillä aloilla vaikuttaa menestykseen. Oman kokemukseni mukaan täällä Perthissä työpukeutumistyylistä voi aika suoraan päätellä, missä asemassa henkilö on, tai minne hän tähtää. Johtoportaan henkilöillä on paremmin räätälöidyt ja parempilaatuiset vaatteet kuin alemmilla portailla. Täällä on aivan yleisesti hyväksytty ajatus, että jos haluat ylennyksen, pukeudu haluamasi portaan mukaan näyttääksesi, että kuulut johtoryhmään.

Ulkomaille muuton jälkeen ensimmäisen työpaikan saanti saattaa tökkiä siksi, ettei ole vielä sisäistänyt uuden maan ulkonäkövaatimuksia. Toisaalta, suomalaiset ovat yleisesti hoksaavaisia ja oppivat kyllä äkkiä, mitä odotetaan. Kun etsin ensimmäistä työpaikkaa Perthissä v. 2011 silloisen insinöörisiippani kanssa, luimme ohjeita netistä, millaisessa asussa työhaastatteluun tulisi mennä. Joka alalla odotetaan omanlaistaan lookia, mikä kannattaa tietää ennakkoon.

Työhaastattelutilanteessa tai työpaikalla ylipäätään ei ole täällä pääasia korostaa omaa persoonaa ja tyyliä - oli se sitten villi ja vapaa tai tietyn muodin viimeisempien tyylien mukainen - vaan sopia muottiin, näyttää siltä, että kuuluu samaan sarjaan muiden kanssa. Tasapäistämistä? Ehkä. Vaiko tilannetajun ja sopeutumiskyvyn osoitus? Aivan varmasti.

Aussitoimiston perusasuvalikoimaa naisille. Miehillä on puvut, vähintään puvunhousut ja kauluspaita, usein kravatin kanssa.