5x puoli miljoonaa - Australia uutisissa

Blogini saavutti sille hiljaisesti asettamani virstanpylvään eli puoli miljoonaa lukukertaa, hip hip!

Vaikkei luku sinällään muuta mitään, on mahtava tietää, että laskennallisesti 10% suomalaisista on ollut kiinnostuneita jutuistani liittyen Australiaan, elämänmuutoksiin, maastamuuttoon, työnhakuun ulkomailla, jii än ee. Vaikka blogi lähtikin päiväkirjasta itselle ja tutuille, luonnollisesti lukijakunnan kasvu ja kävijöiden uskollisuus motivoivat kirjoittamaan yhäti, vaikka Australia/Perth alkaa olla itselleni tuttua huttua ja varsinaisia uusia avauksia aiheesta on ajoittain vaikea löytää.

Tällä kertaa ajattelin, lukijamäärää juhlistaakseni, tarttua teemaan puoli miljoonaa. Millaisia uutisia tai ilmiöitä liittyy Australiaan hakusanoilla "half a million Australia"?

1. Australiassa opiskelee yli puoli miljoonaa ulkomaista opiskelijaa, tarkemmin sanoen noin 540 000. Australia on heti USAn jälkeen suosituin englanninkielinen opiskelumaa, taakse jäävät mm. Iso-Britannia ja Kanada.

Australian suosio ei sikäli yllätä, että jos olisin itsekin opiskelupaikkaa vailla, seikkailullinen vuosi tahi muutama Australiassa kiinnostaisi kyllä. Aussilaan on vaikeahko saada työviisumia, kun taas opiskeluviisumin saa, jos saa opiskelupaikan, ja sen taas saa rahalla. Opiskeluviisumilla saa tehdä töitä max 25h/vko, oppilaitosten virallisina loma-aikoina rajoittamattomasti. Opiskeluviisumilla voi myös tuoda kumppaninsa maahan, joka saa samat työnteko-oikeudet. Eipä ihme, että opiskelu ja opiskeluviisumi ovat kuumaa valuuttaa Australiaan haikailevien nuorten aikuisten keskuudessa.

Opiskelu ei ole täällä halpaa saati ilmaista, mutta opintoihin voi anoa Suomesta opintotukea ja niitä voi rahoittaa sillä viisumin sallimalla työnteolla. Kannattaa kuitenkin olla tarkkana, millaisen kurssin ja millaisessa oppilaitoksessa valitsee - osa on mielestäni aika ala-arvoisia tutkintomyllyjä, joissa oppiminen on nimellistä. Toisaalta Australiassa on huippuyliopistoja ja maineikkaita korkeakouluja, eli valinnanvaraa on.

Suomalaisia (ja pohjoismaisia) opiskeluhalukkaita ohjeistaa ja auttaa Adelaidesta käsin tuttuni Kia Australia Study Educational Services´stä. Häneltä voi kysellä suoraan lisää, jos opiskelu ja viisumi ovat to do - listallasi.

2. Perthiläisistä puoli miljoonaa on julkisliikenteen ulottumattomissa. Tämä kuvaa Perthin kaupunkirakennetta loistavasti, sillä Perthin metropolialueella asuu 1.5 miljoonaa ihmistä, joista siis kolmannes ei ole lähelläkään bussi- tai juna-asemaa.

Perth leviää ja kasvaa jatkuvasti yhä kauempana sijaitseviin esikaupunkeihin. Osa niistä on fiksusti suunniteltu ja sisältävät kaikki keskeiset palvelut, joten ne ovat enemmän omakotitalokyliä kuin nukkumalähiöitä. Kuitenkin nukkumalähiöitäkin yhä rakennetaan aktiivisesti, ja niihin muutetaan innolla, sillä ostohinta ja asumiskulut ovat jopa puolet vähemmän kuin keskustammassa. Mutta, jokapäiväinen autoilu töihin jopa tunnin suuntaansa ei voi olla kummoista herkkua.

Julkisliikenne tuntuu täällä olevan joka vaaleissa kiistakapula, mutta mitään isoja ratahankkeita tai uudistuksia ei ole valmistunut koko tänä lähes kahdeksana asumisvuotenani. Yhtä junareittiä on jatkettu pohjoisen kauimpiin lähiöihin, mutta siinäpä se. Edes lentokentälle ei vielä/edelleenkään pääse junalla. Tosin sinne pitäisi päästä joskus vuoden 2020 kuluessa, jos uusin raideyhteys valmistuu ajoissa. Yleensähän ne eivät valmistu ajoissa, jos Länsimetroa Suomessa pohdiskelee...

3. Vuokralaiset tarvitsevat puoli miljoonaa enemmän säästöjä kuin kodinomistajat eläköityessään, laskeskeli Australian eläkerahastojen kattojärjestö.

Aussilassa eläkerahasto eli super on pakollinen, mutta kunkin itsensä hallinnoitavissa. Superia voi siis kerryttää itsenäisesti sijoittamalla, tai laittamalla rahat valmiiseen fundiin eli rahastoon. Omani on Länsi-Australian julkissektorin rahasto GESB ja olen ollut sen toimintaan ihan tyytyväinen. Suomessahan ei välttämättä edes tiedä, minne rahastoon työnantaja maksaa, saati miten hyvää tuottoa oma eläkerahasto tekee. Täällä rahastosta tulee tiliote kuten pankistakin, ja sijoituksia voi itse säätää ja muuttaa tuotto-odotusten mukaan.

Miksi vuokralaiset tarvitsevat enemmän säästöjä? Super-rahastosta ei saa rahojaan käyttöön ennen tiettyä ikää, tällä hetkellä 60v (55v jos on syntynyt ennen tiettyä vuotta). Rahat voi nostaa pois könttänä, tai kuukausierinä, tai näiden kombona. On jokaisen omalla vastuulla hallinnoida omaa superia niin, että laskee sen riittävän koko loppuelämän, kun siltä alkaa nostaa rahaa eläkeiässä. Kodinomistajilla on aina mahdollisuus myydä asunto, jos super uhkaa huveta, kun taas vuokranneilla ei tätä samaa turvaverkkoa ole.

Laskelmien mukaan superia tarvitaan ainakin puoli miljoonaa dollaria, jotta se kerryttäisi turvallisen $60 000/v tuoton, jolla pariskunnan tulisi pystyä elämään. Läheskään kaikki eivät kuitenkaan työuransa aikana ehdi haalia tuota puolta miljoonaa eläkerahastoon, ja Australiassakin on erillinen vanhuuseläke, jota voi saada, jos on pienituloinen ja superista rahat vähissä. Se on tällä hetkellä noin $400/vko - jotakuinkin sama summa kuin keskivertokolmion vuokra viikossa. Eli kukkaronnyörit on paras pitää tiukalla pelkällä vanhuuseläkkeellä.

4. Lapsen lähettäminen yksityiseen peruskouluun maksaa noin puoli miljoonaa. Aussilassa peruskoulun, kolmetoista luokkaa, voi suorittaa joko julkisella tai yksityisellä sektorilla. Koulua on esikoulusta kutosluokkaan ja sen jälkeen vuosikurssit 7-12.

Itse olen liian suomalainen eli kunnalliseen/valtiolliseen koulujärjestelmään niin tottunut, etten näe juurikaan syitä lähettää lasta yksityiskouluun. Julkissektorin koulukaan ei ole aivan ilmainen, mutta maksut jäävät kuitenkin satasiin vuodessa tonnien tai kymppitonnien sijasta. Täällä yksityiskoulut usein ovat katolisten järjestöjen ylläpitämiä eli ainakin nimellisesti uskonnollisia. Muutama tuttu vanhempi on selittänyt, että oman alueen akateemisesti tai maineellisesti paras koulu saattaa olla se yksityinen, tai yksityiskoulussa on tarjolla sellaista ekstraa, mitä julkisissa ei ole, vaikkapa jokin musiikki- tai urheilu-erikoistumisväylä.

Varmasti yksityiskouluissa on puolensa, eihän niitä muuten olisi, mutten itse näe mahdolliseksi maksaa puolta miltsiä ennenkuin lapsi on edes yliopiston tai TAFEn eli ammattikorkeakoulun porteilla. Ne kun maksavat aivan väistämättä useita tuhansia, jopa kymppitonneja, lukukaudessa.

5. Australian pääministeri osoittaa puoli miljardia sotamuseoon. Tämä on jo eri skaalassa kuin puoli miljoonaa, mutta tuli hakusanalla esiin, joten laitetaan mukaan. Aussilan kohtalaisen epäsuosittu pääministeri, oikeiston Scott Morrison, teki jälleen oudohkon investointipäätöksen osoittaessaan 500 miljoonaa dollaria Australian War Memorial- muistokohteen / museon laajentamiseen, vaikka kriitikot vaativat, että sama raha käytettäisiin veteraanien palveluihin. Australian War Memorial on Canberrassa sijaitseva kuuluisa nähtävyys.

Morrison on aiemmin ollut tapetilla mm. budjetoituaan lähes seitsemän miljoonaa dollaria kapteeni Cookin laivan näköismalliin, jonka on tarkoitus purjehtia Australian ympäri juhlistaakseen kapteeni Cookin 250 vuotta sitten tekemää löytöretkeä tänne. Huono homma vaan, että kapteeni Cook ei löytänyt Australiaa (aboriginaalit asuivat mantereella jopa 60 000 vuotta sitten ja ensimmäiset valkoisetkin visiteerasivat jo 1600-luvulla, Cook kartoitti pelkästään mantereen itärannikkoa 1770-luvulla), eikä myöskään koskaan purjehtinut Australian ympäri.

Näköislaivan rahoitusta perusteltiin mm. sillä, että näin "uudelleenluodaan Cookin purjehdus", mikä oli faktuaalisesti väärin. No, tekevälle sattuu. Edellinen pääministeri, Scott Morrisonin yllättäen syrjäyttämä Malcolm Turnbull budjetoi puoli miljardia verovaroja kavereidensa "mertensuojelusäätiölle" ilman kilpailutusta tai raporttijälkiä siitä, miksi juuri kyseinen järjestö sai rahat eikä joku tunnetumpi, läpinäkyvämmin toimiva tai aidosti rahat ansaitseva.

Kapteeni Cookin alus HMS Endeavour, maalaus Samuel Atkins, National Library of Australia.

Yhtä juhlaa - Australian vauvaperinteitä

Australiassa on vauva-aiheisia tapoja ja perinteitä, joita mielestäni Suomessa ei ole, ainakaan samassa mittakaavassa. Tässäpä muutamia bongaamiani.

Baby shower eli vauvakutsut

Netin perusteella vauvakutsut ovat Suomessakin yleistymässä, mutta pientä hämminkiä näyttää olevan siitä, ovatko ne ennen vai jälkeen syntymän. Aussilassa baby shower pidetään ennen vauvan syntymää, kutsut järjestää joku äidin läheinen, esim hyvä ystävä tai sisko, ja ideana on humoristisessa hengessä toivottaa tukea äidille ja onnitella vauvasta. Kutsuille yleensä tuodaan lahjoja vauvalle ja voipa kutsuilla olla ihan lahjalista kuten häihin. Mielestäni baby shower "korvaa" Suomen äitiyspakkausta, eli lahjoja voi tulvia sama määrä tai enemmänkin kuin äitiyspakkaus antaisi. Vauvakutsuille kuuluu olennaisesti ohjelma kuten leikit, esim suklaan maistelu vaipasta ja muut vastaavat vauvaan, äitiyteen ja synnytykseen liittyvät humoristiset puuhastelut.

Minultakin on kyselty, milloin baby shower on, mutta en aio sellaista itse pitää. Osin siksi, että tapa tuntuu vieraalta siihen tottumattomasta, osin siksi, etten oikeastaan tiedä, miten moiset järjestää. Enemmistö hyvistä ystävistäni on suomalaisia eikä shower kuulu heidänkään perinnerepertuaariinsa, joten kukaan ei ole edes ehdottanut järjestävänsä. Kutsut voi järjestää myös itse, mutta silloin riskinä on tietty "rahastuksen maku", koska vieraat saattavat kokea olevansa kutsuttuja vain lahjojen vuoksi. Mietimme, että pidämme jonkinsortin vauvakutsut myöhemmin, kuten baby-Q (barbecue - grillijuhlat) kunhan vaavi on maailmassa ja sen verran iso, että voisimme häntä "esitellä" vaikka piknikillä.

Gender reveal party eli sukupuolen paljastus

Tämäkin lienee tapa, joka on Suomeenkin rantautumassa, mutta tuskin kovin yleinen. Käsittääkseni Ameriikan ihmemaasta alkanut pippalo, jossa tulevat vanhemmat paljastavat vauvan sukupuolen jollain kikkakuutosella, esimerkiksi värillistä konfettia sisältävän ilmapallon poksauttamalla. Ymmärtääkseni gender revealin voi tehdä myös joku muu, eli vanhemmat eivät itsekään tiedä sikiön sukupuolta, vaan sen on ottanut selville vaikkapa tulevan äidin sisko, joka paljastaa asian perheen ja suvun edessä.

Tähänkin juhlaan kuuluvat olennaisina tarjoilut ja leikit, eli vieraita voi pyytää arvuuttelemaan, kumpi tulee, ja erilaisia paljastustapoja on moninaisia. Uutisten mukaan jotakuta juuri sakotettiin, koska gender reveal-idea oli sen verran vaarallinen: tulevan vauvan eno rallitteli autollaan maastossa eestaas tuottaakseen väripanoksen avulla värjättyä pakokaasua, joka "paljasti" sukupuolen (yllätyksettömästi vaaleanpunaista/punaista tytölle, vaaleansinistä/sinistä pojalle). Auto aiheutti tulipalonpoikasen ja maastopalon vaaran.

Gender reveal on mielestäni hieman kaksijakoinen juhla, koska toisaalta kukin juhlikoon mitä haluaa, toisaalta näkemieni nettivideoiden perusteella juhla voi saada aika katkeran käänteen, jos sukupuoli ei olekaan odotettu/toivottu. On sydäntäraastavaa katsoa livenä hetkeä, jolloin tuleva vanhempi aivan selkeästi pettyy, jopa suuttuu, paljastuksesta. On ikävä ajatella, että sukupuoli ylipäätään tuottaisi pettymyksen, vaikka eihän tunteilleen kukaan mitään voi, ainakaan siinä välittömässä hetkessä, kun asia paljastuu. Mutta aika ikävä muisto jää asiasta, kun tilanne tallentuu kameroihin ja kännyköihin. Sukupuoli ylipäätään on toissijainen asia tulevassa vauvassa, mutta kukin tyylillään, tietenkin.

Tätä(kään) tapaa emme omineet, koska a) ei tuntunut tarpeelliselta ja omalta ja b) tiesimme sukupuolen hyvin aikaisesta vaiheesta lähtien ja möläyttelimme sitä joka paikkaan kuitenkin, eli mitään salaliittoa ja paljastusjuhlaa emme olisi edes saaneet aikaiseksi.

Maternity & newborn photoshoot eli äitiys- ja vastasyntynyt-kuvaussessio

Raskausajasta ja vastasyntyneestä varmasti moni ottaa valokuvia ihan kaikkialla, mutta täällä vaikuttaa melko yleiseltä varata aika ammattikuvaajalle jompaankumpaan, tai kombopakettiin: kuvaaja ottaa ensin raskausvatsakuvat, vauvan synnyttyä on erillinen sessio pikkuisen kuvaukseen. Australiassa on paljon hienoja maisemia äitiyskuviin turkooseista merenrannoista vihreisiin eukalyptusmetsiin ja tunnelmallisiin kaupunginosiin. Ymmärtääkseni äitiyskuvaajat ovat myös erikoistuneet rekvisiittaan eli tuleva äiti saa hehkua vaikkapa afroditena tai missä ikinä omaksi kokemassaan asussa. Samaten vauvan kuvaukseen kuuluu rekvisiitta, kuten huivit, korit, kukkakimput, taljat ym. joilla kuviin saa satukirjamaista tunnelmaa.

Harkitsen vielä itse kuvauskomboa, koska olisi mukava saada ammattilaisen ottamia kuvia muistoksi. Toisaalta paketilla on helposti mansikkainen hinta, sillä kuvienotto ja kuvat monesti maksavat erikseen ja kuvien ottohinta ei välttämättä sisällä yhtään kuvatulostetta. Hääkuvien kohdalla vannoimme, että sai olla viimeinen kerta, kun lankesimme tähän ansaan, kun kuvia tietenkin sitten haluaa ostaa enemmän kuin yhden tai kaksi ja kukkaro laulaa hoosiannaa. Jää nähtäväksi miten teemme!

Cake smash party eli kakunmössäysjuhlat

Kakkua mössätään tyypillisesti 1-vuotissynttäreillä tai synttäreitä ennen, jolloin kuvia käytetään synttärikutsuna. Tämä on mielestäni aika uusi tapa enkä ole koskaan yksilläkään kakuntuhouskutsuilla ollut, enkä suoraan sanoen ihan ymmärrä tapaa. Ideana on, että tilataan tai leivotaan hienoksi koristeltu kakku, jonka pikku-päivänsankari saa hajottaa käsin, jaloin, suulla, naamalla, miten huvittaa. Nähdäkseni idea on, että mössäys on söpöä ja siitä saa huvittavia kuvia, eikä vuosikas osaa oikein muuten kakusta nauttiakaan, koska ei välttämättä vielä ymmärrä sen maun päälle. En silti ole oikein kärryillä ajatuksessa... tiedä mikä fiilis on vuoden päästä ja onko tässäkin blogissa kuvasarja, kun pikku-A+E murjoo kakkua littanaksi.

Ristäisistä kirjoitin jo aiemmin, mutta ristiäiset eivät ole täällä nimiäiset eikä nimenantojuhlaa oikeastaan edes tunneta. Nimi useimmiten ilmoitetaan somen kautta lähes saman tien, kun vauva on syntynyt, ja samaan kuvaan tai infoon tulevat tiedot myös syntymäajasta, -painosta ja -pituudesta. Nykypuhelimilla ja sovelluksilla onkin helppo itse tuunata kuvia ja lisätä tekstiä ja symboleita juuri kuten lystää, joten puhelinsoitot tai vaikkapa lehti-ilmoitukset nimestä ovat korvautuneet lähes kokonaan kuvajulistuksilla.