3. Toivioretki Ikeaan

Myönnetään, takana vasta kaksi viikkoa uudessa maassa ja jo nyt on aivan pakko hankkia salmiakkia. Onneksi jokaisessa itseään kunnoittavassa suurkaupungissa on Ikea, jonka myymä ruotsalainen ruoka käy suomalaisesta kun tiukkaa tekee. Perthin joukkoliikenne on lyönyt ällikällä skeptisen suomalaisen, joka odotti muuttavansa läpiautoistuneeseen Amerikan keskilänteen. Kaupungin alueella on 11 000 bussipysäkkiä (opittu tänään Transperthin ilmoitusjulisteesta), ja kattava viiden linjan lähijunaverkosto. Tähän saakka kaikkialle, myös Ikeaan, on päästy julkisliikenteellä - kätevää, sillä omaa autoa meillä ei ole.

Kahmimme salmiakkia sellainen hullunkiilto silmissä, että vieressä daim-suklaata tutkaillut aussi luuli meitä koti-ikävöiviksi ruotsalaisiksi, kukaan muu ei voi haluta karmeaa salty liquoricea eli suolattua lakua. Karkkilaukku täynnä ehdittiin vielä pyörähtää keskustassa hakemassa lisäpuheaikaa prepaid-liittymiin. Post paid - liittymiä täällä ei käytetä läheskään niin yleisesti kuin Suomessa, eikä sellaista täällä edes saa ilman mittavaa todistusaineistoa: kotiosoitteeseen tullut kirje, suomalainen luottokortti, passi ja mielellään vielä australialainenkin luottokortti käytettävä liittymämyyjän näytillä.

Perthin keskusta on kävelykatuineen, pikkupuoteineen, kahviloineen ja ostoskeskuksineen yllättävän kaupunkimainen, CBD:n eli Central Business Districtin pilvenpiirtäjät kaiken yllä. Saint Georges Terracella eli keskeisellä bisneskadulla pukukoodi on liituraita, muualla aussit näkyvät pukevan päälleen ihan mitä sattuu. Joskus vastaan tulee itse Scooby Doo. Muuttomatkan välietapilla Singaporessa sikäläisten hehkeiden ja muodikkaiden ihmisten keskellä kärsitty lievä alemmuuskompleksi katosi tuhkana tuuleen Perthissä :)