Jääkaapilla vielä iltamyöhään

Ruuasta ei näköjään koskaan voi puhua tai kirjoittaa liikaa (terkkuja vaan Maijalle!), joten palataanpa taas suupalojen ääreen. Täällä ei törmää varsinaisiin outouksiin tyyppiä kuorrutetut heinäsirkat tai koiranmaksapallerot, mutta ruokien nimien kääntäminen ei aina mene ensi yrittämällä oikein. Ja on täkäläisessäkin ruokahyllyssä muutamia suomalaiselle uusia tuttavuuksia.

Hash Brown. Täkäläisissä kahviloissa tyypillinen aamupalaruoka, ja näitä saa myös eineksinä/valmisversioina. Nimi ei kerro yhtään mitään, itsehän tietenkin ymmärsin sen ensin "ruskeaa hasista". Ketään ei varmaan yllätä, että käännös ei mennyt oikein. Ruskea hassi on todellisuudessa perunarösti tai uppopaistettu litteä perunamuussikakku, joka on lisäksi leivitetty eli pyöritelty ja ruskistettu korppujauhossa. Onko brittiläisen vai saksalaisen keittiön herkkuja, ei ole selvinnyt. En ole myöskään vielä yhtään maistanut, se on to do - listalla kärkipäässä, kunhan joskus aamulla innostaisi syödä joku uppopaistettu ja rasvakäristetty elintarvike.

Shaved Ham. Ajeltua kinkkua. Ei leikannut sitten millään, että mitä siitä kinkusta on ajeltu. Karvat nyt ainakin. Järkeilin, että ehkä kyseessä on jonkinlainen kuoreton kinkku, eli siis sellainen, josta ne leikkeleen ruskeat reunat on deletoitu. Risto insinöörinä ymmärsi nopeammin, että "ajeltu" tarkoittaa valmistustapaa eli yksinkertaisesti leikkelettä, toisin sanoen ohuen ohuita kinkkuviipaleita.

Rolled Oats. Kaurahiutaleet - joita Kanadassa oppi etsimään nimellä oat meal eli kauraruoka - ovat täällä rullattuja kauroja. Pohdiskelin tuota nimeä itsekseni pitkään, eri hiutaletyypit (pikakaura, perinteinen, luomu) näyttävät samalta vain hiutalekoon hieman vaihdellessa. Eli mitään niistä ei ole kääritty, rullattu tai pyöritelty. Kunnes viimein raksutti. Kaulittu. Hiutale on litteä. Hauki on kala. Varmaan kaikille muille on päivänselvää myös se, että roll on sämpylä. Itse olin tottunut sanaan bun, joten roll kuulosti alkuun lähinnä joltain tortillakääröltä tai muulta rullaruualta.

Milo. Juomajauhe. Kova hitti ainakin liikenneviraston kahvihuoneessa, purkki vajuu silmissä. Tähän en ollut törmännyt koskaan missään, kyseessä siis täkäläinen versio kaakaosta. Milojauhe on tehty ohramaltaista jauhamalla, aines josta äkkiseltään itselleni tulee mieleen lähinnä kotikalja. Milojauhetta kuuluu sekoittaa kuumaan maitoon (nössöt maitoallergiset kuten minä sekoittavat veteen), maku muistuttaa kaakaota kyllä. Ei vain oikein valkene, mihin niitä ohramaltaita koko juomassa tarvitaan, kun koko muu maailma juo ihan tyytyväisenä samanlaista juomaa, jota saadaan pelkistä kaakaopavuista ja sokerista. Epäilemättä Milon keksimisvuonna 1934 Sydneyssä oli ohran ylituotantoa ja maltaat piti dumpata jonnekin, miksipä ei myllyttää niitä erittäin kaloripitoiseksi "energiajuomajauheeksi".

Vegemite. Australialainen klassikko ja matkailuohjelmien maistatusosioiden kestoinhokki. Vegemite on ruskeaa siirapinnäköistä tahnaa, joka tehdään oluenvalmistuksen sivutuotteena hiivajätteestä. Myös Vegemite on keksitty jo 1900-luvun alussa ja olemassaolon pääsyy epäilemättä bisnesmiehen oivallus, että miksi heittää hiivamäskit menemään, kun niistä voi vielä puristaa jotain leivän päälle. Vegemite ei yllättäen ole niin pahaa, kuin villit tarinat antavat ymmärtää. Täkäläisten neuvoilla ja kädestä pitäen opin, että avain onnistumiseen on riittävän ohut kerros kerrallaan. Suolaista töhmää ei todellakaan kannata appaa lusikalla purkista, vaan sitä sipaistaan oxfordilaisen hienostuneesti vain kevyt ruskea viiru paahtoleivälle - houkuttelevaa, eikö? Sanoo henkilö mämmimaasta.