Viimeinen rajaseutu

Taas lähti mies erämaaleiriin töihin ja itsekseni jäin - kämppäkaverit toki edelleen ovat saman katon alla - tänne cityyn. Nyt onkin hyvää aikaa uppoutua väitöskirjan tekoon, kun vain saisi aikaiseksi. Alku aina hankalaa, lopussa tohtorinmiekka seisoo ja niin päin pois. Mutta asiaan. Western Australian osavaltio käytännössä pyörii kaivosalan ympärillä, ja luonnonvara-alat (mineraalit, rautamalmi, maakaasu, öljy, kulta, timantit) imuroivat tänne työvoimaa sekä interstate- että overseas-tasoilla, eli sekä koko maan mittakaavassa että merten takaa ulkomailta. Lyhenne FIFO tuli hyvin pikaisesti tutuksi, tarkoittaen fly in fly out - työtä, eli reissutyötä, jossa jossain luojanseläntakana sijaitsevalla työmaalla asutaan yhtäjaksoisesti yleensä viikosta kahteen ja vastavuoroisesti kotona oleillaan vapaalla viikko tai pari. Muunkinlaisia rostereita eli vuoroja on, jopa sellaisia, joissa työmaalla asutaan kuukausitolkulla, ja kotona vietetään vastapainoksi palautumiskuukausi. Nämä pidemmät vuorot käsittääkseni ovat käytössä lähinnä offshore-tehtävissä eli öljynporauslautoilla tai vastaavilla.

Kaikki eivät luonnollisestikaan kaivosalalle mahdu tai pääse, vaikka tunku ja hinku onkin kova. Työvoima kuitenkin kiertää sikäli, että esimerkiksi rakennus- ja koneteollisuusaloilta on jätetty pestit ja koneet seisomaan kaivosten kutsuessa, jolloin seuraavat onnekkaat pääsevät sitten näihin tyhjäksi jääneisiin tehtäviin. Esimerkiksi toiset house share - eli talonjakaja-kämppiksemme ovat varta vasten muuttaneet Perthiin Melbournesta päästäkseen leveämmän leivän syrjään kiinni. Täällä on korkeampien palkkojen ansiosta mahdollista vuolla sen verran kultaa vaikka rakennustarviketehtaassa, että toinen puoliso voi jäädä kotiin tulevaa perhettä hoitamaan, kun toinen uurastaa palkkashekkien perässä. Melbournessa kuulemma - kuten Suomessakin - yhden tulonsaajan perheillä on sen verran tiukkaa, ettei mieli tee jättäytyä yhden hankkijan varaan.

Miesvaltainen ala kuin luonnonlakina työllistää lisää miehiä, vaikka esimerkiksi jättimäisten kaivosrekkojen kuskeiksi valitaankin mielellään huolellisen ja varovaisen maineessa olevia naisia. Todennäköisin syy miesten ylivoimaan ovat epämukavahkot työolosuhteet, monien tehtävien fyysinen raskaus, sekä se, että töitä on tehtävä outbackissa, kaivos kun harvoin sijaitsee lähijunareitin päässä. WA:n osavaltiossa asuu kuulemani mukaan jopa kolmanneksen enemmän miehiä kuin naisia. Sinkkumiesten isot palkat johtavat siihen, että johonkin se kaikki ylipursuileva raha on törsättävä: teillä näkeekin varsin usein toinen toistaan ärhäkämpiä sporttiautoja, keskustan kaduilla viikonloppuiltaisin innokkaita juhlijoita, sekä lehdissä ilmoituksia, joissa toiveikkaat äkkirikastuneet bachelorit haluavat vuokrata ostamastaan uudenhulppeasta omakotitalosta huoneen jollekulle kivalle naiselle. Eräs Perthin nähtävyys, Burswoodin kasino elää kukoistuskauttaan, ja sitä laajennetaan ja remontoidaan parhaillaan isolla rahalla. Tosin kasinon kukkaroina toimivat myös monet Lähi-Idän ja Aasian raharikkaat, kuten öljysheikit.

Moni muuttaa Perthiin käydäkseen vuoden-pari tienaamassa säästöön, toki moni tulee jäädäkseen. Kaupunki onkin jossain mielessä kuin modernin ajan Klondyke, aina saluuloineen, strippiluolineen ja pokeripöytineen. Onneksi sentään meno ei aivan yhtä villiä ole, kuudestilaukeavia ei mukana kanniskella ja bandiititkin eli moottoripyöräjengiläiset operoivat kuulemma enimmäkseen Sydneyssä ja muualla itärannikkolla.