Rakas päiväkirja

Seuraa lähinnä elossaollaan-päivitys äidille ja muulle suvulle. Olisi ihan oikeaakin asiaa kuten vaikkapa hehkuttaa eilisen huikeaa Abba-tulkintakonserttia kokoonpanolla suomalainen a cappella-ryhmä Rajaton + WA:n sinfoniaorkesteri. Mutta niin on puhti pois, etten jaksa vääntää oikeaa asiaa. Sain vihdoin viime viikolla kasaan yllättävän vaativan, työssäni pakollisen compliance management-kurssin. Kaksi päivää ryhmätöitä ja päälle kaksi 3000 sanan esseetä case study- pohjalta, eli tapaustutkimuksina. Compliance management meinaa lähinnä yritysten riskienhallintaa ja lakipykälien noudattamista. Yhteensä käytin kurssiin työaikaa noin 60 tuntia, mutta jos en kalenterista tarkistaisi, voisin vannoa että meni 600 tuntia. Huhheijaa.

Seitsemän vuotta korkeakouluopintoja Suomessa ei vedä mitenkään vertoja kyseisen kurssin vaativuudelle, syistä a) minulla ei ole virallista taustaa riskienhallinnan alalta, vaikka sitä nyt työkseni teenkin ja b) en ole koskaan opiskellut yritysjohtamista, mikä olisi ollut aika huikkasen kätevää taustatietoa kyseisellä kurssilla. Siinä näes oletettiin, että tottahan jokainen compliance officer eli riskienhallintavirkailija väsää organisaatiokaavion vasemmalla kädellä samalla kun määrittelee vastuualueita firman eri operaatioalueille sekä hierarkiaportaille. Juu, tuo tietämys valitettavasti skipattiin kaikilla käymilläni historian, sosiologian, taidehistorian ja journalistiikan kursseilla. Humanistitaustasta ei aina ole etua, mutten silti kadu nuoruuden valintaani. Ja pälä pälä. Työasioista ihan muuhun.

Mitä tein tällä viikolla (tämä osuus siis äidille ym. kiinnostuneille):

Kävin töissä, ruokakaupassa ja parissa säläkaupassa! Koska olisin halunnut ostaa punottuja koreja, että saisin säilytettyä niissä tavaroita, kuten esim. tee- ja kahvipakettiani töissä. En löytänyt yhtään koria koko Perthin keskustasta.

Muovikoreja ja -laatikoita kyllä myydään, mutta paju-, juutti-, ja muita luonnonaineskoreja ei siis missään. Tai oli niitä pari, kooltaan liian isoja ja hinnaltaan naurettavan kalliita. Asian tiimoilta käytiin myös erityisen älykäs keskustelu Myerin (paikallinen Sokos) myyjän kanssa.
Minä: I am trying to find a basket - yritän löytää koria.
Myyjä: A shopping basket? - Ai ostoskoria?
Minä: No, to keep things in it. Like, to store different small things, thingies, items in there. - Eikun pistäisin sinne tavaroita ja säilyttelisin siellä. Juttuja ja esineitä, juu nou.
Löytyihän sieltä Myeristä punottu pyykkikori. Just joo, ei kovin hyödyllinen tämä Sokos. PS. Tuli vasta nyt mieleen, että tulevatko kaikki luonnonaineskorit syödyiksi termiittien toimesta, eikö niitä siksi myydä...?

Leivoin ruisleipää! Siis Ikean valmisjauhoseoksesta, johon kaadetaan vain vesi mukaan purkkiin ja ravistellaan. Tuli ihan hyvää, vaikkakin helposti murenevaa. Mutta omnomnom, tässä ruisleipävajarissa maistuu mikä tahansa hapanta taikinaa muistuttava taivaalliselta. Olen siis yrittänyt löytää avuliaiden vinkkien perusteella ruisleipää Perthistä jo kuukauden, mutta saksalaista kokojyväterveysleipää muistuttavaa Bürgenia lukuunottamatta olen missannut kaikki ruisleivät. Olen ollut joko liikkeellä väärään aikaan, tai väärässä paikassa - viimeksi mm. olin väärillä markkinoilla. Ei onnekkain yritykseni ikinä, tämä ruisleipäfarssi.

Ikean leipä, tuli hyvä. Yllä juuri uunista otettuna ja alla leikkuuvalmiina. Mureni kyllä aika lailla, mutta heitin murukasan päälle voita ja edamia ja söin silti, oli maistuvaa.

Sain sukkahousuja! Tai siis ne tulivat jo viime viikolla, mutta on silti tämänkin viikon kohokohta. Armas tätini toimi välittömästi, kun pyysin lähettämään kivoja värikkäitä sukkahousuja, jos tulee vastaan. Ja olihan niitä tullut, alla valikoimaa (osan toin jo juhannuksena Suomesta). Huomaa Angry Birds-jääkiekkosukat alakulmassa, en ole muistanut käyttää. Sukkahousupaketti tuli töihin, ja ympärilleni kertyi puolen tusinaa kollegaa ihmettelemään, mitä muhkuraisesta paketista paljastuu. Kademieli oli käsinkosketeltava, kun kääreistä paljastui upea värikimara. Tosin yksi mieskollega ei ymmärtänyt iloani terrakotan värisistä sukkahousuista - "niiden värihän on sama kuin kukkaruukun?". Täkäläiset tutut ovat vakuuttuneita, että Suomi on maailmanmuodin edelläkävijä, ja suomalaiset ovat yleisesti ottaen värikkäitä pukeutujia. Meikäläisellä on ehdottomasti Perthin parhaat sukkahousut, jo ihan siitäkin syystä, että Suomessa myytävät mallit eivät lössähdä makkaralle nikkoihin kuten täkäläiset - kuten olen jo useammin valittanut. Hahhaa, minua ette saa huijattua naurettavien lökösukkahousujenne käyttäjiksi, vaan luotan omaan hankintaketjuuni Suomen päässä!

Sukkahousuvalikoima. Kuva ei suostu latautumaan tähän vaakasuunnassa, mutta ymmärtänette riemuni. Ei enää roikkuvia, ankeita täkäläisiä sukkahousuja.