Kauppaan ja apteekkiin

Kirjoitin muutama päivä sitten yleisistä vessoista ja nyt on vuorossa toinen matkailijoita todennäköisesti kiinnostava aihe, asiointi kaupassa ja apteekissa.

Ruokakauppaketjuja täällä on kolme näkyvää: Woolworths (täkäläinen S-market), Coles (K-market) ja IGA (Alepa tms. "kivijalka"kauppa supermarkettien sijasta). En itse asiassa edes tiedä muita ruokakauppoja, eli en ole varma, eikö niitä ole vai enkö vain muista yhtään. Näiden ketjujen lisäksi on kioskimaisia tai huoltoaseman ruokapuolta muistuttavia sekatavaraputiikkeja, kolme omassa korttelissani sijaitsevaa näyttävät kaikki olevan arabi- tai turkkilaisomistuksessa.

Ahkerasti he näitä puoteja pitävät, sillä yksi on auki 24/7 ja kaksi muutakin varhaisaamusta iltamyöhään. Loistojuttu kaurapuurotarpeiden, soijamaidon, appelsiinimehun tai ruisleivän (kyllä vain, ruisvuokaleipää saa varmemmin kulmakaupasta kuin keskustan isoista marketeista) aamuyllättävän loppumisen hetkellä. Yhdestä näistä kulmapuodeista saa peräti Pandan lakuja, joita en ole nähnyt myytävän missään muualla, oi onnea!

Omasta mielestäni ristiriitaista on, että Wolle on mielikuvissani tuoreempien vihannesten ja hedelmien kauppa, mutta Coles mainostaa raivokkaammin "tuoreen kotimaisen ruuan kotipaikkana", keulakuvanaan julkkiskokki Curtis Stone. Tämä aussipellavapää on Suomessakin tuttu ohjelmasta Kokataanko teillä (pyöri Livillä ainakin ennen) ja on kai Master Chef'issäkin tuomaroinut. En osaa selittää miksi, mutta itseäni Curtis ärsyttää tavattomasti, enkä käy Colesilla koskaan. Todellinen syy Colesin välttelyyn on kylläkin se, että Wolle on kotimatkani varrella.

Julkkiskokki Curtis Stone, Mr Coles minulle.

Tänään kaupan kassajonosta äkkiä räpsäisty kuva, pahoittelut tärähtäneisyydestä. Ei-Oota myydään, mansikat loppu kokonaan ja omputkin vetelee viimeisiään.

Itselläni ei ole sen kummempaa valittamista tuotevalikoimien suhteen, täkäläiset ketjut pelaavat kuten suomalaisetkin - monopoliasetelma on kiistaton tosin kummassakin maassa. En tiedä, olisiko ruoka halvempaa, jos kilpailua olisi enemmän. En osaa myöskään sanoa, onko itärannikolla enemmän ruokakauppavalikoimaa, mutta WA on tunnetusti pahamaineisen syrjäistä ja harvaanasuttua seutua ja kilpailun kanssa on vähän niin ja näin joka alalla. Muutama isompi yrittäjä jaksaa täälläkin ponnistaa menestykseen ja pieniä haastajia saa kalenteri kourassa turhaan odottaa ilmaantuviksi.

Se kuitenkin ihmetyttää täkäläisissä ruokakaupoissa - ainakin keskustan Wolleissa -, että miten ihmeessä niistä loppuu ruoka lähes päivittäin? Leipää, siis hyvää ja suosittua sellaista, ei toimistotyöajan jälkeen enää saa. Etenkään sitä ruisvuokaleipää, jota otetaan vissiin hyllyyn kolme pussia per päivä ja ne kaksi muuta keskustan suomalaista tai saksalaista asukasta rynnistävät ostamaan ne ennen minua. Kummallisia rusinapaahtoleipiä ja pullamaisinta valkoista huttua on iltaisinkin tarjolla.

Samoin osa hedelmistä ja vihanneksista kokee kohtalonsa jo reilusti ennen kuutta, suosikkijuustoni (Crackerbarrel cheddar) on ollut vakiokaupastani loppu jo muutaman päivän ja niin edelleen. En tiedä, ostetaanko täällä pienempiä eriä varastoon kuin Suomessa, mutta antia ei selvästikään täydennetä enää loppuiltapäivästä.

Kai se on toisaalta hyvä, ettei mene niin paljoa hävikkiin. Täällä ei myöskään ole yhtä isoja automarketteja kuin Suomessa - ainakaan ei tule yhtään mieleen. Toki perus-Wolle ja Coles löytyvät jokaisen lähiön ostarilta, oli ostari sitten muutaman liikkeen pieni versio tai jättimäinen satojen putiikkien kompleksi. Mutta suomalaisten neljän K:n Cittarien tai super-S-markettien kilometrikäytäviä en ole täällä nähnyt.

Apteekkiasiointi on toinen tenkkapoo eiliselle teerelle. En ole lääke- tahi terveystieteiden asiantuntija missään nimessä ja seuraavat tiedot menevät täysin mutuna faktapohjan sijasta, mutta minusta lääkkeet ovat täällä yleisesti kalliimpia kuin Suomessa. Täälläkin on käytössä lääkevaihtojärjestelmä ja apteekki voi tarjota halvempaa rinnakkaisvalmistetta. Mutta esimerkiksi tarvitsemani migreenilääkkeet maksavat vähintään kaksinkertaisesti Suomeen verrattuna - kuten myös kuulemani mukaan tietyt allergialääkkeet -, ja samoja merkkejä ei edes ole myynnissä täällä; siis samoja tuotteita edes eri myyntinimillä.

Tiettyjä lääkeaineita ei ilmeisesti saa täällä myydä, vaikka niillä EU:ssa myyntilupa onkin. Apteekki on täällä meikäläisen silmissä kemppari ja keskittyy myymään lääkkeiden sijasta kaikkea muuta, kuten hiusvärejä, aurinkorasvoja, meikkejä, vaippoja jne. Onpa joukossa suklaata, sukkia, aurinkolaseja ja mitä lie. Itseäni ihmetyttää erilaisten vitamiinilisien, luontaistuotteiden ym. runsas tarjonta apteekkien hyllyllä ja vastavuoroisesti suomalaisten käsikauppalääkkeiden lähes täydellinen puuttuminen. Täällä kaikki lääkeainetta sisältävä pitää pyytää tiskin takaa farmaseutilta, enintään päänsärkylääkettä saa itse ottaa hyllystä.

Farmaseutilta kysyminen aiheuttaa sen ongelman, että oman vaivansa nimi ja siihen tarvittava hoito pitäisi osata kuvailla englanniksi. Voin sanoa, että on yllättävän hankala temppu ilman sanakirjaa yrittää selittää, että minä_haluaisin_ostaa_nenähuuhtelukannun. Mikähän helmutti se on englanniksi?? Kyseisellä hetkellä eivät mitkään anatomian perusnimet pullahtaneet mieleen ja poskiontelot (sinus) eivät todellakaan tulleet esitellyiksi oikealla nimellä. Sen sijaan pyysin jotain, jolla voin "viemäröidä sierainputkia".

Ihme kyllä farmaseutti oli sen verran on the ball eli nokkela, että ymmärsi hapuilevasta sepustuksestani mitä tarvitsen. Farmaseutit ovat täällä lähes aina aasialaisia jostain syystä? Ilmeisesti lääketiede/farmasia ovat aloja, jotka aasialaisia opiskelijoita kiinnostavat, heillä kun tunnetusti on hyvä suuntavaisto ja suunnittelukyky kannattavien, hyödyllisten ja työllistävien alojen suhteen.

Seuraavalla kerralla tarvitsin tuubin tiettyä ihonhoitorasvaa (allergiseen reaktioon), joka Suomessa maksoi muistikuvieni mukaan kympin. Täällä kyseistä ainetta ei myydä, vaan samat ainesosat piti ostaa kahtena eri tuotteena, ilman lääkärin reseptiä ei kumpaakaan herunut.  Toista voidetta ei kuulemma myydä ollenkaan valmistuotteena, vaan se piti tehdä alusta saakka itse apteekissa ja jouduin hakemaan sen myöhemmin. Tattadaa, itse väsätyille tuotteille kertyi sitten hintaakin ja maksoin samasta määrästä vaseliinintapaista mönjää yhteensä lähes viisikymppiä eli Euroopan rahana noin 40€. Huhhuuhhuh.

Apteekki on täällä nimeltään Pharmacy tai Chemist. Mikäli matkailee tänne, kannattaa ottaa mukaan kaikki reseptit ja lääkkeet, mitä voi matkan aikana kuvitella tarvitsevansa. Suomalaisella reseptillä ei kylläkään täkäläisestä apteekista mitään saa, mutta lukee siinä todennäköisesti tarvitun lääkeaineen nimi, jos paikallista reseptiä tarvitaan. Lääkkeethän myydään eri nimillä eri puolilla maailmaa, joten suomalaisella nimellä tunnistettava tabletti ei välttämättä täällä soita mitään kelloja kenelläkään, vaikka samaa lääkettä olisikin myynnissä erinäköisessä paketissa.

Lääkärireissu maksaa $70-80, josta ei matkalainen saa täkäläistä Medicare- eli Kelakorvausta. Matkavakuutus saattaa asiaa auttaa. Lääkkeistä kun maksaa kaksin verroin Suomeen nähden, matkabudjetti kapeneekin mukavasti. Eli omat pillerit, voiteet, tabletit ja tinktuurat mukaan!