Arkea ja juhlaa

Viime viikkoina on yleinen elämän järjestely vienyt kohtuuttomasti aikaa, joten blogi on jäänyt hieman sivuraiteelle. Mutta on tässä onneksi ehtinyt myös tehdä kaikenlaista kivaakin. Muistin taas myös, että olen jo kuukausia pohdiskellut tekeväni "arkipäivä"postauksen eli kuvia siitä, miltä täällä tavallisena päivänä näyttää. Alla yhden työpäivän ajalta kuljeskelua kaupungilla. 

Työmatka kulkee keskustan halki. Joko kävelen tai otan bussin. Näin kauniilla säällä (joka on siis normitapaus) on kiva kävellä. Keskustan pilvenpiirtäjät vanhempien rakennusten taustalla.

 Kohti toimistoa mars, tossua toisen eteen. 

Aamulla töihin lähtiessä (8:30 maissa) on lämpötila tähän aikaan vuodesta yleensä kahdenkypin tuntumassa, mutta tuulisina aamuina voi tuntua kolealta. Toisaalta aurinkoisina aamuina hikoiluttaa, jos erehtyy kävelemään kadun paahteista puolta.

Kylläpä tuntuu jouluiselta, aurinko mollottaa kirkkaansiniseltä taivaalta! Joulukoristeet keskustassa ovat kyllä nättejä, etenkin valot, joita on kodikasta tuijotella pimeän aikaan (iltaseitsemän jälkeen).

Nappasin kuvan kun oli komea julkisivu vuodelta 1914 matkan varrella. Pankkien pilvenpiirtäjät taustalla.

Bongaa kuvasta joulukoristeet! Tolppien nokassa on hopeisia tähtiä, mutta toinen tähtisarja hukkuu juhannuksenvihreään lehtituuheuteen ja toinen puolestaan näyttää olevan maalattu rakennuksen seinään.

Keskustan uusin mall eli ostari, Raine Square sattuu työmatkan varrelle. Lasitalon uumenista löytyy Coles-ruokakauppa, josta saa kätevästi ruokatarpeet ennen kotiin kävelyä. Colesista haen nykyään myös usein lounasta, sillä salaatit ja vastaavat saa sieltä tiskistä edullisemmin kuin food courtin kojuista. Erityissuosittelussa herkkutiskin portobello(sieni+jauheliha)lasagne, lounaskokoinen annos hintaan $4,90 (3,50-4€) mikä on suorastaan ilmaiseksi tyrkyttämistä Perthissä!

Kohti toimistoa. Työpaikkani on tuossa lasikuutiossa vanhan tiilitalon takana/sisässä. Kivasti remonteerattu, mutta mikään ei toimi ja kaikki repsottaa sisällä. Työnlaadussa parantamisen varaa... mutta sijainti on mahtava, ihan keskustan rautatieaseman naapurissa. Rakennuksen etualan torilla avattiin viime viikolla hauska suihkulähde, jonka sisällä voi juoksennella - kyseessä on siis laatoitukseen upotettu ritiläruudukko, ja ritilöistä puskee vesiseinämä-suihku. Tässä labyrintissä voi yrittää seikkailla kastumatta, jos osaa arvata, mistä aukoista vesi seuraavalla kerralla suihkuaa. Jostain hämärän peittoon jääneestä syystä suihkulähde ei ole ollut päällä sitten avajaispäivän, jolloin seurasimme toimiston ikkunoista, miten Perthin silmäätekevät kirmasivat puvut ja cocktailmekot päällä vesiseinämien keskellä. Vissiin käyttivät kaiken veden tässä vesipulan kaupungissa, ja nyt säästetään... Ehkä se avataan taas kesäkuumimmilla säillä.

Työpaikan ala-aulan ikkunan jouluhimmeli. Oikeasti kyseessä on arvokas moderni taideteos, lasiputkia ja neonvaloa.

Lounaalle suuntasin perjantaina Northbridgen kaupunginosaan, joka on junaradan pohjoispuolella keskustasta käsin. Rautatieaseman sillalta tupsahtaa taide- ja museokorttelin Community Gardeniin eli yhteispuutarhaan. Ihana paikka, mutta vielä aika vähällä käytöllä. Keskustan toisella laidalla sijaitseva Central Parkin puisto (Central Park eli Keskuspuisto on todellisuudessa rakennuksen nimi, ison kaivosyhtiön pääkonttori, jonka edustalla on varjoisa pieni puisto) on paljon suositumpi lounastajien keskuudessa ja moni ottaa eväät tai take away-ruoka-annoksen mukaan ulkoilmaan. Central Parkissa oli viikko sitten perjantaina myös livemusaa, sillä kaksi kitarataituria soitteli jazz-tyyppistä luritusta lounastajien iloksi. Community Garden on hiljainen ja vähemmän varjoisa, mikä on Perthissä miinus - saisi olla lehvästöä enemmän suojaksi tukalalta auringolta!

Community Gardenin kukkapenkkejä ja taustalla graffitiseinä. 

Yllä puutarhan reunalla kurkkiva modernin taiteen näyttelyhalli ja alla taidemuseo (kamala kellertävälaattainen seitkytluvun hirvitys). Samassa korttelissa on myös Perthin luonnontieteellinen ja historiallinen museo, joka on näin ison kaupungin museoksi käsittämättömässä alennustilassa - näyttelyitä ei ole päivitetty aikoihin ja pölyttyneempää tunnelmaa saa hakemalla hakea. Oppia äkkiä Singaporen Exposta (näyttelyhalli) tai jostain muusta menomestasta kiitos!

Lounasreissun lopputulema tai pikemminkin päämäärä: maukasta japanilaista ruokaa edullisesti, Chicken Katsu eli leivitetty broilerinleike soija-hedelmäkastikkeella, riisillä ja misokeitolla hintaan $7,90 (6€). Jälleen Perthin hinnoiksi oivallisen edullinen ja ruoka on erittäin maistuvaa. Löytyy vaatimattomasta kuppilasta nimeltään Arigataya Northbrigessä.

Parin viime viikonlopun tunnelmat voi tiivistää allaoleviin kuviin. Kävin kuuntelemassa klassisen musiikin konserttia Perthin Government Housen puutarhassa, joka on yleensä yleisöltä suljettu. Puolet yleisöstä sai paikat retkituoleilta mutta suurin osa istui tai makasi nurmikolla vilteillä. Ihana tunnelma tähtitaivaan alla, mutta poikkeuksellisesti paleli niin paljon, että jouduin lähtemään ennen konsertin loppumista pois! Sattui niin tuulinen päivä, että hame ja t-paita-kombolla ei pärjännytkään enää auringon laskiessa, edes hupparin ja retkihuovan kanssa. Lämminkin vuodenaika voi yllättää ikävästi näköjään.

Government Housen kauniissa puutarhassa iltahämärässä. Valitettavasti puut, pensaat ja kukat eivät oikein iltakuvissa pääse oikeuksiinsa. Paikka oli aivan täynnä, osasyynä taatusti tapahtuman ilmaisuus. Perthissä on yllättävän paljon erilaista menoa tarjolla ilmaiseksi tai pienellä lahjoitussummalla (gold coin eli esim. muutama dollarin kolikko riittää pääsymaksuksi), kun vain aktiivisesti seuraa, kyselee ja etsiskelee.

Tälle viikonlopulle intouduin "kuokkimaan" itselleni tuntemattoman parin häihin. Ystävä oli saanut kutsun, ja pyysi mukaan seurakseen. Suomesta poiketen täällä näköjään kutsutaan runsaasti väkeä (eikä ole niin justiinsa, tunteeko pari kaikki) seuraamaan vihkiseremoniaa, ja itse reception eli häävastaanotto on sitten rajatummalle, läheisimmälle seurueelle. Ihanahan se minulle amerikkalaistyylinen seremonia oli, vihkivaloineen kaikkineen. Kun sulhanen luki särkyvällä äänellä morsiamelleen, että tämä on miehen ensimmäinen ajatus herätessä ja viimeinen ajatus nukahtaessa, nyyhkin ääneen kaikkien muiden mukana, vaikken ollut kaunista hääparia edes nähnyt koskaan ennen. Seremonia oli ulkona, UWA:n eli Western Australian yliopiston alueella Swan-joen rannassa.

Yllä: morsian saapuu isänsä käsipuolessa. Seremonian alku oli puoli tuntia ilmoitetusta myöhässä, liekö jännityksenlisäys-tehokeino vain puhdas vahinko, ei koskaan selvinnyt. Alla hääpari seremoniamestarin edessä (ei ollut pappi, ei kai ole täällä niin tavallista kuin Suomessa), morsiusneitojen ja sulhasseurueen (best maneja? Tuskin sulhaspoikia suomeksi) keskellä. Hääpari vihittiin "osavaltion suomin oikeuksin" eli siviilivihkimisenä, ymmärtäisin. Seremoniaan kuitenkin kuului runon luku, joka minusta erehdyttävästi muistutti ensimmäistä Korinttilasikirjettä raamatusta.* Koska en ole ennen kuullut sitä englanniksi, en mene vannomaan.

Emme osallistuneet häävastaanotolle eli ruuat, juomat, laulut ja tanssit jäivät väliin, mutta suuntasimme omin nokkinemme ravintolaan, kun oli ykköset päällä - ja tärkeämpänä syynä muriseva nälkä. Melbourne Hotel'in ystävällinen ja poikkeuksellisen yritteliäs tarjoilija pelasti päivän erikoisjärjestelemällä meille risottoa, vaikkei sitä olisi haluamamme laisena listalta löytynyt. Pisteet siitä! 

Lauantai-ilta oli poikkeuksellisen hiljainen fiinissä Melbourne Hotel'issa. Johtui varmaan osittain kellonajasta, sillä täällä dinner syödään usein vasta kahdeksan jälkeen, ei kuudelta, kuten me sudennälkäiset suomalaiset!

*Siis se häistä tuttu, jonka yksi säe kuuluu: "Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa. Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii."