Helle!

Perthissä on meneillään ennätysmäinen lämpöaalto. Kuumaa täällä on ollut ennenkin, mutta tällä kertaa lämpötilat pysyvät päivisin yli +38 asteen kokonaisen viikon verran putkeen. Tiettävästi joulupäivä Perthissä oli mitatun historian lämpimin. Kuulemma joulupäivän keskilämpötila pyörii kolmenkympin tuntumassa, mutta tänä vuonna rikkoutui +40. Yli neljänkymmenen asteen helteitähän täällä on ihan yleisesti tammi- ja helmikuulla. Viime vuoden Australia Day jäi erityisesti mieleen hautovasta helteestään, päivää juhlitaan 26. tammikuuta. Suurin hämmästyksen aihe tässä lämpöaallossa ei ole lämpötila itse, vaan se, mitä ihmiset tekevät.

Boxing Day eli tapaninpäivä on täällä hurjaa alerallia ja enemmistö olikin pakkautunut keskustaan ja ostareille löytöjä tekemään. Kävimme N:n kanssa kaupungilla syömässä (tuhti suolainen pubiruoka-ranskisannos oli todella paikallaan helteessä) ja ihmettelimme terassiltamme Shafto Lanella, miten ohikulkijat jaksoivatkin kanniskella alekasseja kädet venyen, vaikka elohopea näytti +39. Huhhuh. Oma ratkaisuni tapaninpäivän helteeseen oli viimeinkin testata kerrostalomme uima-allas, ja hankkiutua illaksi joenrantaan tuulenvireeseen käveleskelemään. Vaikka ostarit onkin ilmastoitu, ei sovituskoppeihin jonotus ja tungoksessa tönityksi tuleminen valtavasti kiinnostaneet näillä helteillä!

Viime vuonna ihmettelin järkyttyneenä, miten täällä näkee kaupungilla ihmisiä farkut jalassa reilusti yli +35 asteessa. Häh...? Eikö tule lämpöhalvaus jo kotiovella? Nyttemmin on selvinnyt, että työpaikkojen ilmastointi saattaa olla säädetty rapsakkaan +18 asteeseen helteillä ja toimistossahan ei sitten tarkenekaan paikallaan istumassa seitinohut kesämekko päällä. Tähänkin olen löytänyt kompromissin, eli minulla on aina hartiahuivi, neuletakki ja puuvillasukkahousut töissä kaapissa säilössä tällaisia ”sulan matkalla töihin mutta palellun töissä” tilanteita varten.

Hikoilustandardit muuttuvat tässä maassa väistämättä ja täällä saakin tottua todella äkkiä siihen, että kahvilan/lounaspaikan/ravintolan/minkä ikinä penkkiin jää nolostelematon märkä läntti, kun siitä nousee. Ihme kyllä hiki ei täällä haise, liekö ihmisillä sen verran hyvä deodoranttivarasto (itse käytän kristallipohjaista roll-on dödöä ja ihan oikeaakin kristallia voisi kokeilla, kehuttu on), että hajut pysyvät ulottumattomissa. Toinen syy voi tietysti olla, että tuore hikihän ei haise ja kun se virtaa enemmän tai vähemmän jatkuvasti, bakteerit eivät ehdi ummehduttaa kainaloita – kai?

Perthin kesä epäilemättä kuulostaa ikuiselta saunareissulta, mutta voin rehellisesti todeta, että helteellä hikoilu on paljon vähemmän tuskaista kuin pakkasella toppavaatteiden alla hikoilu, ihme kyllä. Itse inhoan sydämeni pohjasta sitä, miten Suomessa on ensin puettava kerros kerroksen päälle ja sitten lyllerrettävä huiveineen ja pipoineen markettiin, jonka keskuslämmitykseen tukahtuu. Viime kesänä hikoilukauden alkaminen oli vaikeampaa, koska tottumattomalle olo on sama kuin saunaan meno ilman suihkussa käyntiä. Hikoilu pistelee ja ärsyttää. Tänä vuonna kroppa näköjään jo osaa hommansa ja kun mittari helähti kolmeenkymppiin, olo on ollut itse asiassa normaali. Nämä yli +35 helteet alkavat jo olla tukalia erityisesti yöllä, mutta N:n esimerkkiä seuraten ostin itselleni jalallisen tuulettimen ja säädin puhaltamaan suoraan sänkyyn – oi onnea miten helppo on nukkua!

Täydeksi yllätykseksi minulla on myös enemmän nälkä näin helteellä kuin aiemmin. Liekö suolan puutetta, mutta helposti menee nyt kolmekin ateriaa päivässä aamupalan lisäksi, kun normaalisti syön vain aamupalan, lämpimän lounaan ja sen jälkeen illalla jotain kevyempää kuten salaattia. Ehkä kroppa tarvitsee lisäkaloreita pystyäkseen viilentämään itsensä? Nähtäväksi jää, onko tämä vain poikkeusolotila. Kesähän jatkuu huhtikuulle saakka, eli seuraavat kolme-neljä kuukautta tulee vietettyä enemmän tai vähemmän leivänpaahtimessa. Mutta en silti vaihtaisi tätä mihinkään :) 

Uimaan! Kuva (c) Perth Now.