Varpaat esiin

Täällä huomaa huomaavansa kummallisia asioita, kuten nyt vaikkapa jalat. Ja kengät. Perthin ja ehkä koko Australian kansalliskengät ovat varvassandaalit eli flipflops tai thongs täkäläisittäin. Muualla maailmassa thongs tarkoittaa (ainakin minun tietääkseni) pikkupikkuista bikinialaosaa tai stringejä, mutta täällä se tarkoittaakin kenkiä. Thongseilla vedetään menemään vähintään kaksi kolmasosaa vuodesta, kun lämpötila on yli +20 (ja kolmasosan vuodesta yli +35, vähintään). Moni kyllä temmeltää varvassandaaleillaan halki vuoden, mitäs siitä, jos aamulla elohopea tippuu lähemmäs nollaa. Kyllä ne varpaat sulaa, kun lämpötila taas kipuaa kohti kahtakymppiä päivällä. Itseäni ihmetyttää syvästi 1) miten ihmisten pottuvarpaanväli oikein kestää tätä jatkuvaa sandaalin niherrystä ja 2) miten paljon kyseiset lipokkaat voivat maksaa! En voi tajuta, että jos kenkään on mennyt materiaalia a) pohjan verran & b) pari muovinarua sitomaan se pohja jalkaan, miten hinnaksi pystyy kertymaan viisikin kymppiä tai enemmän??

Täällä on tosi vaikea löytää oikeita nahkakenkiä, sillä kaikki on tekonahkaa tai muovia, joten hinnasta ei voi edes syyttää kalliita luonnonmateriaaleja. Kohtaan 1) olen päätynyt vastaamaan, että näköjään varvassandaalien käyttöä pitää opetella siitä asti, kun oppii kävelemään, muuten on liian myöhäistä – ainakin minulle. Olen yrittänyt paria paria käyttää, tuloksetta. Viisi minuuttia jalassa ja saan teipata varpaidenväliä kuin – kuin – minkä ammatin tai urheilulajin edustaja nyt aktiivisesti teippaisi varpaitaan? Olen päätynyt kompromissiin ja ostin sandaalintyyliset ballerinat, eli matalat pikkukengät, jotka on puhkottu reikiä täyteen. On hyvin ilmastoitu, muttei ole hiertäviä remmejä ja solkia. Tavallisissa ballerinoissa/kengissä näköjään jalat hikoavat niin paljon, että sama olisi tunkea jalat muovipussiin päiväksi. En voi tajuta näin jälkikäteen, että miten oikein pärjäsin viime kesän, kun kävelin joka päivä toimistoon korkkareissa, joissa käytin vieläpä pikkusukkia?

Toinen ihmetyksen aihe ihmisten jaloissa on vääränkokoiset kengät. Jostain kumman syystä täkäläiset ostavat yleisesti liian isoja korkkareita. Miksi? En tiedä, johtuuko se kenkien laadusta (venyvät kovasti käytössä?), vai onko tarkoituksena, että jos jalat turpoavat helteessä, mahtuvat silti jalkaan? On ihan tavallista nähdä, miten kengän kantapää lonksuu vaivalloisesti edelläkulkijan jalassa. Perthin naiset rakastavat tolppakorkoja ja platform-kenkiä eli sellaisia, jotka saavat jo ennestään pitkät naiset näyttämään vielä 15 senttiä pidemmiltä. Pituusvaikutelmaa tosin hillitsee se, että jostain kumman syystä samat naiset eivät ole treenailleet korkkareilla kävelyä, ja hiihtävät ne jalassa polvet koukussa. Askeleita lyhentää vielä ekstrapiukka minihame, joka useimmilla on päällä, kun tällaiset kengät ovat alla (eli aina iltamenoissa ja monilla päivällä toimistossakin). Ultrakorkeisiin korkoihin alkaa näköjään silmä tottua, ja nykyään en enää järkyty kenkäkaupassa, kun tarjolla on vain näitä viiden tuuman korkoja päkiäkorokkeilla. En ole silti yksiäkään ostanut, vielä... Tuntuu jotenkin luonnottomalta kytkeä moiset kaviot omiin jalkoihin. Olen edelleen niin käytännöllisen suomalainen, että ostan mieluiten kenkiä, joilla pääsee ihmisten vauhtia eteenpäin.

Korkkareitakin ihmeellisempi ilmiö on ranskalainen manikyyri varpaankynsissä. Sori nyt, jos joku siellä ruudun takana rakastaa tätä tyyliä, mutta itselleni ei valkene, miksi varpaankynsien pituutta pitää korostaa? Ranskalainen manikyyrihan on se, jossa kynsien päät lakataan valkoisella ja koko kynsi sitten läpinäkyvällä lakalla. Oikein tyylikäs hyvintehtynä sormien päissä, mutta että varpaissa...? Minusta näyttää lähinnä siltä, että kynsileikkuri on mennyt hukkaan eikä raaskita ostaa uutta. Varpaankynsien lakkailu värilakoilla sen sijaan itseänikin kiinnostaa uudella innolla, kun varpaat ovat koko ajan esillä (niitä sukkia en todellakaan jalkaan laita ennen huhti-toukokuuta eli syksyn viileitä). Täältä käsin huvittaa, miten paljon suomalaiset naiset huolehtivat ruskettumattomista sääristään ja kovettuneista kantapäistään, ”en voi käyttää hametta/sandaaleja, kun kaikki näkevät nämä epäkohdat!”. Täällä ei ketään kiinnosta. Se määrä suonikohjuja, mustelmia, luomia, kesakoita ja kuivettuneita kantapäitä ja varpaita on esillä, kuin kelläkin sattuu olemaan. Tärkeämpää on, että olo on viileä, tai edes sen verran siedettävä, kuin +40:ssä pystyy olemaan.