Australiassa ei ole sosiaaliturvatunnuksia tai muutakaan keskitettyä henkilötietorekisteriä. Olen aiemminkin kertonut, että sotun puutteesta johtuen henkilöllisyys pitää todistaa pistebingolla virallisissa yhteyksissä. Jos haluaa avata pankkitilin, mukaan tarvitaan esimerkiksi passi, täkäläinen ajokortti, mahdollisesti toisen pankin pankki- tai luottokortti sekä jokin kotiin tullut lasku, jonka kulmassa on osoite. Tähän systeemiin nyt jo tottuneena bingolippujen kanniskelu ei enää ärsytä/kummeksuta. Mutta vastamuuttaneen näkökulmasta tuo kotiosoitteeseen tullut lasku on osoittautunut hankalaksi. Ei niitä laskuja koko ajan tule ja suurin osa menee suoraveloituksena muutenkin, joten vielä meillä ei ole kerrytettynä yhtään laskua, jossa lukisi osoite.
Osoitteenmuutoksen/virallisen osoitteen voi todistaa myös ajokortin avulla - ja itse asiassa pitää todistaa sakon uhalla. Ajoneuvohallintokeskukseen (Drivers and Vehicle Services) pitää ainakin täällä WA:ssa ilmoittaa uusi osoite 21 päivän sisällä muutosta. Muuten voi tulla sakko, jos poliisi pysäyttää ja kortissa on väärä osoite (en kylläkään ole kuullut tämän koskaan tapahtuneen, mutta en tietenkään tunne kaikkia wessejä). Keskukseen tehdään ilmoitus joko netitse tai paikan päällä käymällä, ja osoitetarra ajokorttiin liimattavaksi tipahtaa postitse pian. Tällä tarralla sitten asioidaan.
Olen usein itse kierossa päässäni pohdiskellut, että olisi aika helppoa tulostaa itse vastaava paperitarra - samaten kuin väärentää ja tulostaa itse sähköfirma Synergyn lasku omalla kotiosoitteella varustettuna. Eli en ihan tajua, miten pomminvarma tämä paperiperusteinen tunnistautuminen on. Toisaalta, jos haluaa valehdella osoitteensa, kyllähän se Suomessakin onnistuu, koska esim. kännykkäliittymää avatessa osoite vain luetellaan myyjälle, ei sitä mistään tarkisteta. Mutta Posti ja/tai väestörekisterikeskus tietää aina...
Järkytyin muutama viikko sitten sydänjuuriani myöten, miten helppoa Suomessa on jäljittää joku. Minulla oli Suomen-päässä vielä voimassa ikivanha osoite, jonka poistamista pyysin Väestörekisterikeskukselta ja Postilta - koska olen kuuliainen suomalainen. Mitä tekee Väestörekisterikeskus? Sen sijaan, että olisivat ottaneet minuun yhteyttä kertoakseen, että nettilomakkeessani oli virhe (osoitteet väärinpäin tms.), oli virkailija soittanut äidilleni, jonka tietoja en siis kyseisessä nettilomakkeessa antanut. Eli virkailija oli penkonut muista rekisterin ylläpitämistä tiedoistani lähisukulaisen, todennäköisesti saanut lähisukulaisen puhelinnumeron 020202:sta ja soittanut tälle ilmoittaakseen, että kerrotko tyttärelles että täyttää uuden lomakkeen kun entisessä on moka.
En varmaan Suomessa asuessani olisi tätä kummastellut, mutta täällä salatumpien henkilötietojen maassa ensiajatukseni olivat: entäs jos äidin ja minun välit olisivat jostain syystä täysin poikki enkä haluaisi hänen tietävän, mihin olen muuttanut? Entäs jos virkailija olisi soittanut esimerkiksi avioerotilanteessa ex-puolisolle, jos avioero ei ole vielä rekisteröitynyt heidän tietoihinsa - Suomessakin on valtava määrä tapauksia, joissa voi olla todella painavia syitä piilottaa yhteystietonsa ex-kumppanilta. Omassa tapauksessani mikään näistä skenaarioista ei ole totta, ja äiti tottakai tiesi muutosta jo ennakkoon, mutta ihan noin niinkuin periaatteen tasolla. En usko, että täällä sallittaisiin moista käytäntöä, että voit välittää yhden henkilön tietoja toiselle KYSYMÄTTÄ LUPAA tältä ensimmäiseltä.
Sotun puute aiheuttaa myös koomisia tilanteita, minun mielestäni. Koska henkilöllisyyttä ei voi todistaa sotulla, pitää keksiä muita kiertoteitä kuten nettilomakkeista tuttuja turvakysymyksiä mallia "ensimmäisen lemmikkisi nimi? Äitisi tyttönimi?". En voinut olla nauramatta tajutessani, että viisumiviranomaisten kanssa asiointiin tarvitaan myös turvakysymys. Virallisista virallisempaankin tarkoitukseen voit todistaa olevasi sinä tietämällä, kuka on lempiurheilijasi tai mikä on lempiurheilujoukkueesi nimi.
28.6.2013
27.6.2013
Kotona Australiassa
Politiikan vastapainoksi ihan muuta. Toimistoa kiertänyt nuha-aalto sai vihdoin myös allekirjoittaneen kurkusta kiinni ja täällähän istun kotona kuuman kaakaomukin kanssa, rykien ja niiskuttaen. Onneksi on läppäri viihdykkeenä.
Koska meillä on upouusi (tai no, jostain 80-luvulta oleva) koti, olen intoutunut etsimään sisustusvinkkejä sekä lehdistä että netistä. Täkäläinen maku on aika erilainen kuin Suomessa (tai mikä oli Suomessa in silloin 2011 alkuvuonna, kun sieltä pois muutin...). Värikkäämpi, leikkisämpi ja eklektisempi eli ainakin sisustuslehdissä - jos ei oikeissa kodeissa - yhdistellään iloisesti uutta ja vanhaa, sitä ja tätä kulttuuritaustaa, erilaisia värejä, kuvioita, kuoseja ja materiaaleja. Skandinaavinen vaikutus on täälläkin silti suosiossa, eli vaaleat, pelkistetyt ja hillityt muodot ja tyylit ovat vakiokamaa myös Aussilan sisustusvinkeissä. Silti värit, villit kuviot ja "ei se oo niin justiinsa passaako yhteen" - ajattelu näyttävät vetoavan enemmän tämän aurinkoisen maan aurinkoiseen kansaan. Hyviä esimerkkejä, mitä eklektinen tarkoittaa, löytyy esimerkiksi tästä brisbanelaisen sisustussuunnittelijan Anna Spiron blogista: http://absolutelybeautifulthings.blogspot.com.au/
 |
Anna Spiron blogista. Kaikkea sekaisin. |
Teolliset materiaalit kuten teräs ja betoni yhdisteltynä johonkin romanttisempaan; luonnonmateriaalit ja "löysin maasta, tein siitä tämän"-ideat; ja mikä tahansa kulunut, nuhjuinen, juuri sillä rajalla että onko tavara upea vai kertakaikkisen tyylitön - siinäpä avainteemat. Kurkistus alla:
 |
| Pigeon hole (eli kyyhkynpesä) - tyyliä. |
Myös baarien ja kahviloiden sisustus kikkailee näillä teemoilla täällä ja nyt jokainen trendikäs ja katu-uskottava paikka hankkii huonekalunsa ja astiansa mieluummin kierrätyksestä kuin pakasta vedettyinä tehtaalta. Tuolit pöydän ympärillä ovat eri paria, samoin astiat ja aterimet, maljakoista puhumattakaan. Itse olen tykästynyt erityisesti galleriakahvila Vennin tyyliin tyrkätä yrttejä ja melkeinpä rikkaruohon näköisiä pihakukkasia vanhoihin olutpulloihin tai lääkeliuospulloihin. Samaten lempparibrunssipaikkani Toast käyttää tavaroita, jotka näyttävät työntekijöiden puutarhavajoista ja ullakoilta löydetyiltä. Vesikannuina on pestyjä vanhoja likööripulloja ja muita vastaavia, kahvikuppeina on parittomia kirpparilöytöjä, ja vesilaseina kuluneet muovimukit.
 |
| Toastin tunnelmaa yllä, alla kolmen kuvan verran Venniä. |
Täkäläisistä sisustushiteistä tulee itselleni useimmiten mieleen leikkimökki. Paikka, jonne on haalittu jos jonkinlaista poisheitettyä ja keksitty niille uutta käyttöä. Leikkimökkiestetiikka ei tosin ole kaikille. Toinen yhtä vahva trendi on lasi- ja marmorikiiltoinen upouutuus, jota erityisesti talopakettitehtaat myyvät. Myönnän, että tällainen kirurginen siisteys vetoaa kyllä minuunkin, ja mielellään selailen talopakettimainoksia haavepilvissä pyörien. Kunnes raha tai pikemminkin sen puute tiputtaa maan tasalle.
 |
| Upouutta kiiltoa. Kuvat (c) Red Ink Homes. |
Tällä hetkellä mennään tällä, pari kuvaa omasta kotikolosta.
Australian Tarja Halosen loppu
Australiassa kuohuu nyt urakalla, sillä työväenpuolueen (Labour) johtaja vaihtui eilen yllätysäänestyksen seurauksena. Puolueen johtaja, Julia Gillard, on myös Australian pääministeri - ensimmäinen nainen tässä pestissä maan historiassa. Tai tarkemmin sanoen oli pääministeri. Puolue äänesti eilen johtajakseen Kevin Ruddin, miehen, jonka Gillard syrjäytti päämiehen paikalta 2010. Samalla keikahti myös pääministerin palli ja Kevin Ruddista tulee pääministeri näiksi lopuiksi kolmeksi kuukaudeksi, jotka vielä ovat jäljellä ennen Australian parlamenttivaaleja syyskuussa.
En ole seurannut politiikkaa kovin aktiivisesti, mutta itselleni oli yllätys, että Gillard tipahti palliltaan. Häntä on arvosteltu kovin sanoin koko pääministeripestin ajan nähdäkseni kahdesta pääsyystä, mutta aiemmat kaksi yritystä äänestää hänet ulos puoluejohdosta 2010-2012 mittaan ovat menneet kirkkaasti pieleen ja Gillard on pitänyt paikkansa myrskystä huolimatta. Pätevän neuvottelijan maineessa olevan Gillardin poliittisen uran loppu kylläkin harmittaa, sillä hän ilmoitti, että eläköityy politiikasta, jos menettää puoluejohtajan aseman tässä äänestyksessä. Eli jos tämä lausuma pitää, kokenut, osaava ja ainut valtakunnallisesti näkyvä naispoliitikko koko Down Underissa vetäytyy pelikentältä - ei hyvä. Keskiaikaista menoa suorastaan.
Ne kaksi arvostelusyytä: Gillard ilmoitti omassa kamppanjassaan aikanaan, ettei tule kannattamaan kaivosveroa ja hiilidioksidiveroa. Tattadaa, pian nämä olivat kuitenkin voimassa. Itselleni on epäselvää, mikä tässä on se suurin synti sillä a) Kevin Rudd, joka oli PM ennen Gillardia, ajoi näitä samoja veroja itsekin ja b) Ruddin suosio kuihtui, kun hän ei lupauksistaan huolimatta saattanut kyseisiä veroja voimaan. Koska nämä käänteet tapahtuivat ennen Australiaan muuttoani, olen pelkän google- ja wikipediatiedon varassa, joten ehkäpä palapelistäni puuttuu paloja. En nimittäin saa selkoa, että miksi kansa ensin heitti menemään miehen, joka näitä veroja ajoi muttei toteuttanut, ja sen jälkeen heittää menemään naisen, joka näitä veroja vastusti mutta runttasi ne läpi kuitenkin.
Toinen syy on, että monia australialaisia on kalvanut nämä pari vuotta, miten salakavalan oloisesti Gillard kiilasi Ruddin ohi puoluejohtajaäänestyksessä aikoinaan. Tästä on jäänyt selvästi kytemään jonkinlainen revanssihenki Ruddin hyväksi. Itse en ihan tajua, että miksi juuri Gillard nähdään epärehellisenä pelurina, sillä täkäläisen työväenpuolueen perinne näyttää olevan, että johtaja vaihtuu vähintään parin vuoden välein. Gillard ei siis todellakaan ole ensimmäinen voittanut haastaja, joka on istuvan johtajan keikauttanut estradilta alas.
Kolmanneksi syyksi epäilen seuraavaa. Gillard on koko PM-uransa ajan saanut väistellä kaikenlaisia alatyylisiä heittoja ja kommentteja siitä, että hän sattuu olemaan nainen. Esim. poliittiset pilapiirrokset ovat paljon suomalaista mallia piikittelevämpiä ulkonäköä ja maneereja kohtaan: Gillard on piirroksissa reitevä ja pyylevä, lyllertävä punatukka, joka puhuu honottavaa maalaisaussimurretta. Tätäkin olen suomalaisena tasa-arvon lähettiläänä katsellut kummeksuen sivusta, sillä luulisi, että tällaisessa modernissa maassa jo osattaisiin suhtautua naisjohtajaan kuin ihmiseen. Harmikseni Gillard on itsekin takertunut tähän ja on minun mielestäni pelannut liikaa syrjintäkorttia, eli väittänyt milloin mitäkin vastustajan kommenttia "yleisesti naisvihamieliseksi". Itse olisin toivonut nousemista koko loanheiton yläpuolelle.
Neljäs syy on puhtaan tilastollinen, eli lähestyvät parlamenttivaalit ovat saaneet häviötä ennustavan Labour-puolueen paniikkitunnelmiin ja kaikki mahdollinen yritetään tehdä, jotta ääniä ei vuotaisi haastajalle, Liberal-puolueelle eli täkäläiselle Kokoomukselle. Australiassa on olemassa ainakin neljä muuta puoluetta, mutta niiden mahdollisuudet poliittiseen valtaan riippuvat käytännössä kokonaan vaaliliitoista ja yhteistyöstä kahden suuren kanssa. Työväenpuolue on kompastellut erityisesti laittoman maahanmuuton kanssa, sillä veneitä putkahtelee Indonesian suunnasta säännöllisin välein Australian rannikolle ja mitään patenttiratkaisua tämän estämiseen ei ole vielä kukaan keksinyt. Tämän maan kaksi koulukuntaa kiistelevät jatkuvasti siitä, ovatko tulijat a) pakolaisia vai b) laittomia viisumijonohyppelijöitä, jotka eivät hae viisumia samassa jonossa kaikkien muiden maahan haluavien kanssa. Tähänkään dilemmaan ei kukaan tiedä lopullista vastausta, mutta työväenpuolueelta sitä on odotettu, eikä ole saatu. Joten poliittinen giljotiini puhui.
En ole seurannut politiikkaa kovin aktiivisesti, mutta itselleni oli yllätys, että Gillard tipahti palliltaan. Häntä on arvosteltu kovin sanoin koko pääministeripestin ajan nähdäkseni kahdesta pääsyystä, mutta aiemmat kaksi yritystä äänestää hänet ulos puoluejohdosta 2010-2012 mittaan ovat menneet kirkkaasti pieleen ja Gillard on pitänyt paikkansa myrskystä huolimatta. Pätevän neuvottelijan maineessa olevan Gillardin poliittisen uran loppu kylläkin harmittaa, sillä hän ilmoitti, että eläköityy politiikasta, jos menettää puoluejohtajan aseman tässä äänestyksessä. Eli jos tämä lausuma pitää, kokenut, osaava ja ainut valtakunnallisesti näkyvä naispoliitikko koko Down Underissa vetäytyy pelikentältä - ei hyvä. Keskiaikaista menoa suorastaan.
Ne kaksi arvostelusyytä: Gillard ilmoitti omassa kamppanjassaan aikanaan, ettei tule kannattamaan kaivosveroa ja hiilidioksidiveroa. Tattadaa, pian nämä olivat kuitenkin voimassa. Itselleni on epäselvää, mikä tässä on se suurin synti sillä a) Kevin Rudd, joka oli PM ennen Gillardia, ajoi näitä samoja veroja itsekin ja b) Ruddin suosio kuihtui, kun hän ei lupauksistaan huolimatta saattanut kyseisiä veroja voimaan. Koska nämä käänteet tapahtuivat ennen Australiaan muuttoani, olen pelkän google- ja wikipediatiedon varassa, joten ehkäpä palapelistäni puuttuu paloja. En nimittäin saa selkoa, että miksi kansa ensin heitti menemään miehen, joka näitä veroja ajoi muttei toteuttanut, ja sen jälkeen heittää menemään naisen, joka näitä veroja vastusti mutta runttasi ne läpi kuitenkin.
Toinen syy on, että monia australialaisia on kalvanut nämä pari vuotta, miten salakavalan oloisesti Gillard kiilasi Ruddin ohi puoluejohtajaäänestyksessä aikoinaan. Tästä on jäänyt selvästi kytemään jonkinlainen revanssihenki Ruddin hyväksi. Itse en ihan tajua, että miksi juuri Gillard nähdään epärehellisenä pelurina, sillä täkäläisen työväenpuolueen perinne näyttää olevan, että johtaja vaihtuu vähintään parin vuoden välein. Gillard ei siis todellakaan ole ensimmäinen voittanut haastaja, joka on istuvan johtajan keikauttanut estradilta alas.
Kolmanneksi syyksi epäilen seuraavaa. Gillard on koko PM-uransa ajan saanut väistellä kaikenlaisia alatyylisiä heittoja ja kommentteja siitä, että hän sattuu olemaan nainen. Esim. poliittiset pilapiirrokset ovat paljon suomalaista mallia piikittelevämpiä ulkonäköä ja maneereja kohtaan: Gillard on piirroksissa reitevä ja pyylevä, lyllertävä punatukka, joka puhuu honottavaa maalaisaussimurretta. Tätäkin olen suomalaisena tasa-arvon lähettiläänä katsellut kummeksuen sivusta, sillä luulisi, että tällaisessa modernissa maassa jo osattaisiin suhtautua naisjohtajaan kuin ihmiseen. Harmikseni Gillard on itsekin takertunut tähän ja on minun mielestäni pelannut liikaa syrjintäkorttia, eli väittänyt milloin mitäkin vastustajan kommenttia "yleisesti naisvihamieliseksi". Itse olisin toivonut nousemista koko loanheiton yläpuolelle.
Neljäs syy on puhtaan tilastollinen, eli lähestyvät parlamenttivaalit ovat saaneet häviötä ennustavan Labour-puolueen paniikkitunnelmiin ja kaikki mahdollinen yritetään tehdä, jotta ääniä ei vuotaisi haastajalle, Liberal-puolueelle eli täkäläiselle Kokoomukselle. Australiassa on olemassa ainakin neljä muuta puoluetta, mutta niiden mahdollisuudet poliittiseen valtaan riippuvat käytännössä kokonaan vaaliliitoista ja yhteistyöstä kahden suuren kanssa. Työväenpuolue on kompastellut erityisesti laittoman maahanmuuton kanssa, sillä veneitä putkahtelee Indonesian suunnasta säännöllisin välein Australian rannikolle ja mitään patenttiratkaisua tämän estämiseen ei ole vielä kukaan keksinyt. Tämän maan kaksi koulukuntaa kiistelevät jatkuvasti siitä, ovatko tulijat a) pakolaisia vai b) laittomia viisumijonohyppelijöitä, jotka eivät hae viisumia samassa jonossa kaikkien muiden maahan haluavien kanssa. Tähänkään dilemmaan ei kukaan tiedä lopullista vastausta, mutta työväenpuolueelta sitä on odotettu, eikä ole saatu. Joten poliittinen giljotiini puhui.
 |
| Rudd (takana) syötti Gillardille (edessä) tämän omaa lääkettä, ja ohitti takavasemmalta. Kuva (c) Courier Mail Australia. |
23.6.2013
Tyytyväistä ulkoilmaelämää
Perth on suurkaupungiksi yllättävän vihreä ja kaupugin rajojen sisällä onkin 18 puistoa, yhteensä 140 hehtaarin verran. Perth on jakautunut kahtia Swan-joen pohjois- ja eteläpuolelle, ja joenrannoista yhteensä 10 kilometriä on julkista puistoa. Lisäksi on kymmeniä kilometrejä merenrantaa yleiseen käyttöön, ja Perthin ympärillä puolenkymmentä ilmaista luonnonpuistoa, joihin pääsee kolmessa vartissa päiväkävelylle tai vaikka vaellukselle. Perth on ulkoilmaeläjän todeksi tullut unelma, kun vielä ilmastokin suosii kaikenlaisia ulkoaktiviteetteja. Vaikka täällä on nyt talvi - tämänpäiväinen tuulinen ja sateinen ilma tosiaan tuntui talviselta -, osa päivistä on edelleen ihanan aurinkoisia ja lämpökin kipuaa lähelle Suomen hellelukemia, +24:ään.
Itse en edes aiemmin tiennyt olevani näinkin innokas ulkoilija, ja ulkoilmaihminen on päässyt kuorestaan tänne muuton jälkeen. Harrastan kohtuuaktiivisesti ulkourheilua viikolla, ja viikonloppuisin on vaikea kuvitella parempaa tekemistä kuin grillituokio joenrantapuistossa, valokuvausretki merenrantaan, tai vaellus luonnonpuistossa. Suomessa en elänyt läheskään näin reipasta elämää, koska puoli vuotta kestävä talvikausi sai vetäytymään henkisille talviunille ja lukkiutumaan telkkarin ääreen sohvannurkkaan.
Oma vikahan tuo tietysti on, mutta en vain ole koskaan ollut suunnaton kevät- ja syyssateiden ystävä, vaikka niitä yritinkin goretex-lenkkivaatteilla uhmata. Sama talviurheilulajien kanssa, eli eivät ole minun kuppini teetä, englantilaisittain sanoen. Maailmassa ei montaa kauniimpaa asiaa olekaan kuin pakkaspäivän lumikimallus ja jäähuurre puissa. Mutta muuten lumi on itselleni aina ollut pelkkä este tai vähintään hidaste. Kulkutiet ovat tukossa, pyörällä on vaikea liikkua, on jäätä ja lumihyhmää ja sohjoa ja paakkuja ja kylläpä ottaa päähän pungertaa toppavaatteissa eteenpäin, RAAH!
Ulkoilmaelämää tuetaan täällä kiitettävästi mm. puistoista yleisesti löytyvillä kuntolaitteilla (näyttävät vähän aikuisten leikkipuistolta) ja puistoista myös yleisesti löytyvillä julkisilla grillipisteillä ja vessoilla. Monet perthinsuomalaisten yhteiskinkerit kuten vuotuisjuhlat on järjestetty eri puistoissa juurikin näitä yleisögrillejä hyödyntäen. Puistoissa on yleensä riittävän monta muurattua grillipaikkaa, jotta kaikille innokkaille löytyy kokkauspiste. Mutta jos haluaa parhaat paikat eli parhailla näköaloilla, läheltä rantaa ja kävelymatkan päässä vessoista, kannattaa liikkeellä olla ajoissa.
Aurinkoisina kevät-, kesä-, ja syyspäivinä puistoissa voi olla tuhansia kaikenikäisiä, -kokoisia ja -värisiä ihmisiä aamusta iltaan, mutta kaikki on aina sujunut rauhallisesti, siististi ja kukin vuoroaan kohteliaasti odottaen. Grillitkin ovat käyttöasteeseen nähden kohtalaisen siistejä, mutta omat putsausvälineet on silti otettava mukaan ja paistopinnat hinkattava ennen käyttöönottoa. Vai liekö vain suomalaista superhygieenisyyttä tämä ekstrapuunaaminen?
Tänään vietimme juhannusbrunssia ystäväporukalla Burswood Crown-kasinon joenrantapuistossa. Grilli kuumeni, skumppalasit onneksi pysyivät tuimasta tuulesta huolimatta pystyssä ja suomalaiset herkut hupenivat pöydiltä silmissä. Ei-suomalaiset kumppanit pääsivät maistelemaan mm. karjalanpiirakoita ja grillilohta perunasalaattipedillä, namnam. Kaikkien muiden herkkujen päälle tarjolla oli myös itse tehtyä Australian erikoisuutta rocky roadia, vaahtokarkki-pähkinä-kuivahedelmä-suklaata, taivaallista!
Alla tavallisia näkymiä Perthin puistoista. Kyllä kelpaa.
Itse en edes aiemmin tiennyt olevani näinkin innokas ulkoilija, ja ulkoilmaihminen on päässyt kuorestaan tänne muuton jälkeen. Harrastan kohtuuaktiivisesti ulkourheilua viikolla, ja viikonloppuisin on vaikea kuvitella parempaa tekemistä kuin grillituokio joenrantapuistossa, valokuvausretki merenrantaan, tai vaellus luonnonpuistossa. Suomessa en elänyt läheskään näin reipasta elämää, koska puoli vuotta kestävä talvikausi sai vetäytymään henkisille talviunille ja lukkiutumaan telkkarin ääreen sohvannurkkaan.
Oma vikahan tuo tietysti on, mutta en vain ole koskaan ollut suunnaton kevät- ja syyssateiden ystävä, vaikka niitä yritinkin goretex-lenkkivaatteilla uhmata. Sama talviurheilulajien kanssa, eli eivät ole minun kuppini teetä, englantilaisittain sanoen. Maailmassa ei montaa kauniimpaa asiaa olekaan kuin pakkaspäivän lumikimallus ja jäähuurre puissa. Mutta muuten lumi on itselleni aina ollut pelkkä este tai vähintään hidaste. Kulkutiet ovat tukossa, pyörällä on vaikea liikkua, on jäätä ja lumihyhmää ja sohjoa ja paakkuja ja kylläpä ottaa päähän pungertaa toppavaatteissa eteenpäin, RAAH!
Ulkoilmaelämää tuetaan täällä kiitettävästi mm. puistoista yleisesti löytyvillä kuntolaitteilla (näyttävät vähän aikuisten leikkipuistolta) ja puistoista myös yleisesti löytyvillä julkisilla grillipisteillä ja vessoilla. Monet perthinsuomalaisten yhteiskinkerit kuten vuotuisjuhlat on järjestetty eri puistoissa juurikin näitä yleisögrillejä hyödyntäen. Puistoissa on yleensä riittävän monta muurattua grillipaikkaa, jotta kaikille innokkaille löytyy kokkauspiste. Mutta jos haluaa parhaat paikat eli parhailla näköaloilla, läheltä rantaa ja kävelymatkan päässä vessoista, kannattaa liikkeellä olla ajoissa.
Aurinkoisina kevät-, kesä-, ja syyspäivinä puistoissa voi olla tuhansia kaikenikäisiä, -kokoisia ja -värisiä ihmisiä aamusta iltaan, mutta kaikki on aina sujunut rauhallisesti, siististi ja kukin vuoroaan kohteliaasti odottaen. Grillitkin ovat käyttöasteeseen nähden kohtalaisen siistejä, mutta omat putsausvälineet on silti otettava mukaan ja paistopinnat hinkattava ennen käyttöönottoa. Vai liekö vain suomalaista superhygieenisyyttä tämä ekstrapuunaaminen?
Tänään vietimme juhannusbrunssia ystäväporukalla Burswood Crown-kasinon joenrantapuistossa. Grilli kuumeni, skumppalasit onneksi pysyivät tuimasta tuulesta huolimatta pystyssä ja suomalaiset herkut hupenivat pöydiltä silmissä. Ei-suomalaiset kumppanit pääsivät maistelemaan mm. karjalanpiirakoita ja grillilohta perunasalaattipedillä, namnam. Kaikkien muiden herkkujen päälle tarjolla oli myös itse tehtyä Australian erikoisuutta rocky roadia, vaahtokarkki-pähkinä-kuivahedelmä-suklaata, taivaallista!
Alla tavallisia näkymiä Perthin puistoista. Kyllä kelpaa.
 |
| Kuntoiluvälineitä joenrannalla. Kenen tahansa vapaassa käytössä. Alla esimerkkigrilli meren rannalla, vastaavia on mm. Swan-joen etelärannan puistossa (South Perth) sekä Burswoodin rantapuistossa. |
 |
| Helikopterinäkymä Perthin keskustaan Swan-joen yli. Keskellä jokea Heirisson-saari, jolla elelee puolivilli kengurusakki. Kuvan vasemmassa alalaidassa Burswoodin kasino ja oikeassa laidassa golfkenttää. |
20.6.2013
Yksi suomalainen vastaa kymmentä aussia - organisoinnissa
Täällä lähestytään vuoden pimeintä päivää, ja töistä lähtiessäni viiden-puoli kuuden maissa on jo hämärää. Ilta sujahtaa äkkiä ohi, kun kotiin päästyään kokkaa ja syö, vaihtaa kuulumiset kumppanin kanssa, pyörii tietsikalla hetken tai katselee telkkaria... ei ole aikaa bloggaamiseen. Tai pikemminkin intoa. On pimeää ja kylmää, väsyttää, ankeaa, energiat nollissa. Vuoden pimein päivä on ylihuomenna.
Kaiken kukkuraksi kiirettä on pitänyt muuton kanssa, jonka hoidimme kuun vaihteessa. Uuteen kotiin on täytynyt hankkia jos jonkinlaista tarvekalua iltaisin. Ikeassa olemme poikenneet jo useamman kerran, ja pari muutakin huonekalukauppaa ja halpahallia on tullut tutuksi.
Yllättävän edullisesti saimme kuitenkin kaiken kasaan. Vaikka Perthissä eläminen on yleisesti ottaen Suomen tasoa kalliimpaa, onnistuimme haalimaan kaikki tarpeelliset huonekalut, kodinkoneet ja muut tarpeet, kuten astiat, kolmioomme noin kahden ja puolen tuhannen dollarin yhteisbudjetilla. Cheap cheap!
Kerron summat lähinnä siksi, jos joku suunnittelee muuttoa tänne merten takaa ja pohtii, paljonko pitää taskunpohjalla olla ylimääräistä, että saa asetuttua taloksi. Moni laivauttaa omaisuutensa tänne, mutta itse ajattelin, että halvemmaksi tulee hankkia tavarat täältä kuin tuotattaa Suomesta. Tosin Suomessa odottelee muutama tunnearvoa sisältävä tavara... Eli konttimaksuja joudun varmaan jossain vaiheessa maksamaan.
Rahasta puheenollen. Eurooppalaisesta (saati rahatarkasta aasialaisesta) näkökulmasta katsoen täkäläiset elävät kuin viimeistä päivää ja kuin raha kasvaisi puussa. Kävin tänään anomassa luottokorttia pankista - en ole aiemmin tarvinnut, kun suomalainenkin Visa löytyy -, ja opin pian, että meikäläisen kuukausibudjetti on pisara meressä siihen nähden, mitä täkäläinen kuluttaa.
Virkailija ei meinannut uskoa millään, että tulen toimeen muutamalla satasella per viikko (ja vähemmälläkin, jos pakko olisi). Väitti kivenkovaan, että olen unohtanut jotain menoeriä tai arvioin väärin. Ilmeisesti tonni sinne, tonni tänne-ajattelu on täällä niin yleistä, että normaalin säästäväinen maalaisjärkiajattelu, saati vihertävä ekonominen ja ekologinen piiperrys, on täysin vieras ilmiö.
Pankkivirkailija intti kyllästymiseen asti, että taatusti pelkkä vaatekaappini sisältö on $7000 (5000€) arvoinen. "Ajattele nyt niitä kaikkia laukkuja ja kenkiä, joita omistat!" Ööh, siis mitä? Onhan noita vaatteita joitain, mutta eivät ne mitään Guccia ole, H&M:ää pikemminkin. Lopulta en osannut antaa muuta selitystä kuin "I'm not that into owning" eli "en ole kovasti kiinnostunut vaatekirjon omistamisesta".
Sama juttu asuntolainan kanssa. Olen alustavasti kysellyt vinkkejä ja neuvoja pankista, ja kuulin olevani ensimmäinen asiakas kyseisen virkailijan pakeilla, jolla on entuudestaan enemmälti säästöjä lainanvakuudeksi. Kuulemma yleinen käytäntö on, että pankkiin marssitaan tyhjyyttään kumisevan säästötilin kanssa. No huhhuh. Ei voi muuta sanoa, kuin että suomalainen tapa olla ja elää on supertehokas ja supersäästäväinen moneen täkäläiseen verrattuna.
Esimerkiksi pankissa tänään sain erityiskiitoksia siitä, että mukanani oli kopio pysyvästä oleskeluluvastani luottokorttihakemuksen liitteeksi (eivät myönnä kortteja väliaikaisviisumilaisille tai turisteille). Kuulemma asiakkaat eivät normaalisti ota mukaan mitään dokumentteja. Lääkärillä käydessäni oli sama juttu. Olin ottanut mukaan voimassaolevat reseptit, ja googlannut valmiiksi vaikuttavien lääkeaineiden nimet. Lääkäri oli ällikällä lyöty moisesta järjestelmällisyydestä.
Parissa muussakin tilanteessa ja virastossa on vastassa ollut huuli pyöreänä tuijottava virkailija, kun suomalainen kaivaa laukusta asiakirjat aikajärjestykseen, aakkosjärjestykseen tai muuhun vastaavaan relevanttiin sorttaukseen ennalta organisoituina. Kiitos koulutuksesta, Kela ja Opintotukiosasto!
Pääsen piakkoin työpaikallani mukaan tutkijatiimiin, jonka tavoitteena on löytää keinoja, joilla tästä Australian kolkasta tulee tehokkaampi ja tuottavampi. Onpa heti kättelyssä aika miljoona ideaa tähän pooliin annettavina!
Kaiken kukkuraksi kiirettä on pitänyt muuton kanssa, jonka hoidimme kuun vaihteessa. Uuteen kotiin on täytynyt hankkia jos jonkinlaista tarvekalua iltaisin. Ikeassa olemme poikenneet jo useamman kerran, ja pari muutakin huonekalukauppaa ja halpahallia on tullut tutuksi.
Yllättävän edullisesti saimme kuitenkin kaiken kasaan. Vaikka Perthissä eläminen on yleisesti ottaen Suomen tasoa kalliimpaa, onnistuimme haalimaan kaikki tarpeelliset huonekalut, kodinkoneet ja muut tarpeet, kuten astiat, kolmioomme noin kahden ja puolen tuhannen dollarin yhteisbudjetilla. Cheap cheap!
Kerron summat lähinnä siksi, jos joku suunnittelee muuttoa tänne merten takaa ja pohtii, paljonko pitää taskunpohjalla olla ylimääräistä, että saa asetuttua taloksi. Moni laivauttaa omaisuutensa tänne, mutta itse ajattelin, että halvemmaksi tulee hankkia tavarat täältä kuin tuotattaa Suomesta. Tosin Suomessa odottelee muutama tunnearvoa sisältävä tavara... Eli konttimaksuja joudun varmaan jossain vaiheessa maksamaan.
Rahasta puheenollen. Eurooppalaisesta (saati rahatarkasta aasialaisesta) näkökulmasta katsoen täkäläiset elävät kuin viimeistä päivää ja kuin raha kasvaisi puussa. Kävin tänään anomassa luottokorttia pankista - en ole aiemmin tarvinnut, kun suomalainenkin Visa löytyy -, ja opin pian, että meikäläisen kuukausibudjetti on pisara meressä siihen nähden, mitä täkäläinen kuluttaa.
Virkailija ei meinannut uskoa millään, että tulen toimeen muutamalla satasella per viikko (ja vähemmälläkin, jos pakko olisi). Väitti kivenkovaan, että olen unohtanut jotain menoeriä tai arvioin väärin. Ilmeisesti tonni sinne, tonni tänne-ajattelu on täällä niin yleistä, että normaalin säästäväinen maalaisjärkiajattelu, saati vihertävä ekonominen ja ekologinen piiperrys, on täysin vieras ilmiö.
Pankkivirkailija intti kyllästymiseen asti, että taatusti pelkkä vaatekaappini sisältö on $7000 (5000€) arvoinen. "Ajattele nyt niitä kaikkia laukkuja ja kenkiä, joita omistat!" Ööh, siis mitä? Onhan noita vaatteita joitain, mutta eivät ne mitään Guccia ole, H&M:ää pikemminkin. Lopulta en osannut antaa muuta selitystä kuin "I'm not that into owning" eli "en ole kovasti kiinnostunut vaatekirjon omistamisesta".
Sama juttu asuntolainan kanssa. Olen alustavasti kysellyt vinkkejä ja neuvoja pankista, ja kuulin olevani ensimmäinen asiakas kyseisen virkailijan pakeilla, jolla on entuudestaan enemmälti säästöjä lainanvakuudeksi. Kuulemma yleinen käytäntö on, että pankkiin marssitaan tyhjyyttään kumisevan säästötilin kanssa. No huhhuh. Ei voi muuta sanoa, kuin että suomalainen tapa olla ja elää on supertehokas ja supersäästäväinen moneen täkäläiseen verrattuna.
Esimerkiksi pankissa tänään sain erityiskiitoksia siitä, että mukanani oli kopio pysyvästä oleskeluluvastani luottokorttihakemuksen liitteeksi (eivät myönnä kortteja väliaikaisviisumilaisille tai turisteille). Kuulemma asiakkaat eivät normaalisti ota mukaan mitään dokumentteja. Lääkärillä käydessäni oli sama juttu. Olin ottanut mukaan voimassaolevat reseptit, ja googlannut valmiiksi vaikuttavien lääkeaineiden nimet. Lääkäri oli ällikällä lyöty moisesta järjestelmällisyydestä.
Parissa muussakin tilanteessa ja virastossa on vastassa ollut huuli pyöreänä tuijottava virkailija, kun suomalainen kaivaa laukusta asiakirjat aikajärjestykseen, aakkosjärjestykseen tai muuhun vastaavaan relevanttiin sorttaukseen ennalta organisoituina. Kiitos koulutuksesta, Kela ja Opintotukiosasto!
Pääsen piakkoin työpaikallani mukaan tutkijatiimiin, jonka tavoitteena on löytää keinoja, joilla tästä Australian kolkasta tulee tehokkaampi ja tuottavampi. Onpa heti kättelyssä aika miljoona ideaa tähän pooliin annettavina!
 |
| Vuoden pimein päivä täällä on käsillä. Hyvää Juhannusta! |
13.6.2013
Kalliolta alas
Viikonloppuna kokeiltiin ihan uutta harrastusta, abseiling, jolle ei löytynyt fiksua suomenkielistä käännöstä. Kallioista ja köysistä on kyse, mutta lajissa ei kiivetä, vaan laskeudutaan köyden varassa kallionkielekkeeltä (tai esimerkiksi pilvenpiirtäjästä). E on tämänhetkiseltä ammatiltaan seikkailuopas ja toimi myös tämän reissun oppaana, tosin vapaa-ajallaan. Varusteet eli laskeutumisköydet, turvavaljaat, kypärät ja karabinat eli suomenkieliseltä nimeltään sulkuhaat (ks. kuva), joiden varassa laskeutuminen tapahtuu, oli lainattu E:n työpaikalta.
En ole korkeanpaikan kammoinen, mutta kyllä laskeutuminen jännitti, sillä köyden päässä roikutaan todellakin vain kuvan metallikoukun varassa. Entä jos se vääntyy tai aukeaa??? Ei kuulemma ole fyysisesti mahdollista... mutta vahinkoja sattuu paremmissakin piireissä. Ei sattunut onneksi, toivottavasti ei jatkossakaan! Ensimmäiseltä, 20 metriä korkealta kalliolla laskeuduttiin siten, että jalat ylsivät kallionseinämään ja sitä pitkin "pompahdeltiin" alas. Toiselta, 25-metriseltä kalliolta hinaudutiin kielekkeeltä maahan pelkän köyden varassa, ilman seinämäkosketusta. Turvajärjestelyt olivat ensiluokkaiset, E vakuutti taidoillaan, ja uskoimme nähtyämme, että useampi ankkuriköysi tukeviin puihin ja isoihin kivenlohkareisiin köytettyinä ovat riittävän varma "juuri" laskeutumisköydellemme.
Turvavaljaisiin pukeutumisen jälkeen opeteltiin syöttämään köyttä valjaiden metallirenkaan läpi. Köyden varassa roikkuessa ei liu'u alaspäin itsestään, vaan köyttä pitää toisella kädellä syöttää, jotta painovoima jaksaa tehdä tehtävänsä ja vetää roikkujaa alaspäin. Itselleni tämä kohta oli vaikea ymmärtää, sillä olin aluksi varma, että jos köyden varaan heittäytyy koko painollaan, tottakai siitä liukuu kiihtyvällä vauhdilla kohti tannerta. Ja kun alla odottaa ensin 20 metriä ja seuraavan kallion kohdalla 25 metriä suoraa pudotusta, heittäytyminen ei kuulostanut maailman parhaalta idealta. Koska strategiani kaikissa uusissa ja vaikeissa tilanteissa on "ekana mennään, niin onpahan pois alta eikä ehdi jännittää", olin myös tässä ensimmäinen vapaaehtoinen tarjokas. Ja näin sitä mentiin.
Seurueemme yksi jäsen, S, pelkää korkeita paikkoja kuollakseen ja joutuikin ottamaan vauhtia yhden odottelukierroksen verran, että uskalsi viimein yrittämään itsekin. Hän kyllä puki valjaat ylle ja pääsi kielekkeelle asti, mutta itsesuojeluvaisto veti sisun kaulaan ja tytön kauemmas reunalta rauhoittumaan. Seuraavalla kierroksella S kuitenkin ylitti itsensä E:n kärsivällisesti opastamana ja meidän muun porukan kannustamana, ja uskalsi kuin uskalsikin laskeutua koko 20 metrin matkan - vähän pakko kun aloittaa, sillä takaisin ylöskään ei pääse! Aikaa jännittävällä kokelaalla meni hieman kauemmin kuin muilla, mutta S:n fiilis oli taivaissa jälkeenpäin. Kuten myös muiden, koska onnistuimme tsemppauksessa!
Ensi kerralla yritämme kuulemma 60 metrin kalliota. Sitä odotellessa.
* 20 m = noin 5-kerroksisen kerrostalon korkeus
* 60 m = noin 15-kerroksinen kerrostalo
Turvavaljaisiin pukeutumisen jälkeen opeteltiin syöttämään köyttä valjaiden metallirenkaan läpi. Köyden varassa roikkuessa ei liu'u alaspäin itsestään, vaan köyttä pitää toisella kädellä syöttää, jotta painovoima jaksaa tehdä tehtävänsä ja vetää roikkujaa alaspäin. Itselleni tämä kohta oli vaikea ymmärtää, sillä olin aluksi varma, että jos köyden varaan heittäytyy koko painollaan, tottakai siitä liukuu kiihtyvällä vauhdilla kohti tannerta. Ja kun alla odottaa ensin 20 metriä ja seuraavan kallion kohdalla 25 metriä suoraa pudotusta, heittäytyminen ei kuulostanut maailman parhaalta idealta. Koska strategiani kaikissa uusissa ja vaikeissa tilanteissa on "ekana mennään, niin onpahan pois alta eikä ehdi jännittää", olin myös tässä ensimmäinen vapaaehtoinen tarjokas. Ja näin sitä mentiin.
 |
| Näyttämö: Boya Quarry eli Boya-louhos Kalamundan alueella Greenmount-kansallispuistossa. |
 |
| Kuuliaisina valjaiden ja turvaohjeiden parissa. Kypärät päässä aina, koska jos kalliolta tippuu jotain laskeutujan päälle, eipähän halkea kallo. |
 |
| Öhöm, vähän on korkeampi kuin luultiin... |
 |
| Minä valmiina lähtöön, E opastaa. |
 |
| Jaa että tästä tonne 20 metriä? Asia selvä, kapteeni! |
 |
| Tuumasta toimeen. |
 |
| Hahaa, tein sen! Tuolta tänne, eikä tunnu missään (paitsi aavistuksen tutisuttaa polvissa). |
 |
| Kakkoskalliolla oli korkeutta vielä viisi metriä lisää. |
 |
| E näyttää hämähäkkimiesmallia. |
 |
| No en todellakaan voi jäädä pekkaa pahemmaksi, aika köyttää valjaat taas. |
 |
| Tästä alas hop. [tässä vaiheessa jännitti jo aika peijoonisti, nimittäin kallionkielekkeeltä piti hypätä alas roikkumaan köyden varaan] |
 |
| Viisi metriä mennyt, 20 jäljellä! |
 |
| Voittajaolo! |
 |
| Nyt passaa keskittyä kuvaamaan seuraavia. |
Ensi kerralla yritämme kuulemma 60 metrin kalliota. Sitä odotellessa.
* 20 m = noin 5-kerroksisen kerrostalon korkeus
* 60 m = noin 15-kerroksinen kerrostalo
1.6.2013
Muutto
Istun sohvalla kirjoittamassa, päälläni paksut collegehousut, kahdet paksut sukat, paita, hupullinen neule ja paksu collegehuppari - sekä villaviltti. Ja silti on viileää. Tervetuloa Australian talveen. Ainut tapa lämmittää tämänhetkisessä talossani on pitää ikkunoita auki päivällä, jos on lämmintä. Toivon mukaan lämpö säilyy edes keskiyölle saakka. Yleensä ei. Jos ei ole aurinkoinen päivä, lämmitystä ei ole ollenkaan. "Mitä suotta, eihän kylmää kestä kuin kolmisen kuukautta", on täkäläinen ajattelutapa. No niinpä, mutta kolme kuukautta tuntuvat tuplasti pidemmiltä, jos koskaan ei kunnolla sula.
Täkäläisillä on erikoisia ratkaisuja asiaan kuten lämpöpuhallin (kuin tuuletin, mutta puhaltaa kuumaa ilmaa), lämpölamput suihkussa, tai sähköpeitto sängyssä. Suihkun lämpölamppuja pidän itsekin päällä, mutta kahta muuta en ole testaillut, epäilyttävät sähkönhukkaajina ja/tai vaarallisuuksina. Sähköisku nukkuessa ei tunnu odottamisen arvoiselta. Onneksi sentään päivisin on ollut aurinkoista!
Muuttopuuhat ovat pitäneet kiireisinä ja liikkeessä (lämpimänä), mutta uudessakaan talossa ei tule olemaan lämmitystä. Täällä yleinen ratkaisu, kaasulämmitin, ei uudessa talossa onnistu, koska ei ole kaasupistettä. Kaasua kohtaan tuntemani epäluulo on täällä haihtunut kaasulieden kätevyyden myötä ja myös siksi, että kaasu on sähköä halvempaa ja kaasulla lämmittäminen säästää selvää rahaa. Mutta tämä vaihtoehto ei siis itsellä tule kyseeseen. Todennäköisesti tulemme elämään kuten paikalliset, ilman sen kummempaa lämmitystä ja moneen vaatekertaan pakkautuneina. Onhan kyse vain kolmesta kuukaudesta...
Muuton takia saa taas ihmetellä, että mikä himputin järki on siinä, että vuokra-asunnon mukana ei tule jääkaappia? Joistain vuokra-asunnoista puuttuvat jopa keittiön kaapit, eli paikallaan ovat vain lavuaari, liesi ja ehkä yksi työtaso. Pantry eli kuivaruokakomero on melkeinpä harvinaisuus, joka usein täytyy itse ostaa ja tuoda muutossa mukanaan. Sen sijaan kattolamput kuuluvat kalustukseen, mikä on kätevää. Voin vain kuvitella sitä ulkkarimuuttajien tuskaa Suomessa, kun nämä lyhyenä talvipäivänä tajuavat, että talossa ei ole vessan lamppua lukuunottamatta yhtään valonlähdettä ennen kuin kattolamppujen johdot on nykerrelty amatöörisähköasentajina kattorasioiden sokeripaloihin. Onneksi sentään Suomessakin on nykyään yleistä, että kattolampuille on ihan pistorasia niiden törröttävien johdonpätkien sijasta.
Muutto on ollut sikäli aikaavievä, että meidän on pitänyt ensin metsästää jostain kaikki muutettava omaisuus. Kumpikaan meistä ei ole tähän mennessä täällä omistanut muuta kuin omat henkilökohtaiset tavaransa. Jokainen huonekalu, astia, kodin tarvike ja sähkölaite on pitänyt hommata tätä uutta kotia varten. Tavaraa saisi halvalla ja jopa ilmaiseksi mm. Gumtree-osto- ja myynti-ilmoitus-nettisivulta, sekä tienvarsilta poimimalla. Täällä ihmiset tyhjentävät jämäkamansa säännöllisin välein talojensa eteen keräystä odottamaan, ja näistä kasoista voisi tehdä löytöjä. Torakkahysteerikkona en ole suostunut ottamaan vastaan mitään ilmaista ja ulkona säilöttyä, missä on pehmusteita. Tuttavan myymää sohvaa tutkailimme sillä silmällä, mutta kun suojapeitettä nostettiin terassilla, sohvatyynyjen välistä pelmahti parikin torakkaa. TOTA EI TASAN VARMASTI MEILLE VIEDÄ, tuomaroin, ja siihen jäi.
Ratkaisuiksi löytyivät Ikea ja Super Amart, jossa on kätevääkin kätevämpi (ja tällaisen pihin sydämeen täysillä kolahtava) löytönurkka. Super Amartista saa täyspuisia laadukkaita kalusteita jopa 70% alennuksella, koska laatikosta puuttuu kahva, on pientä kolhua nurkassa, tms. Uusia nuppeja ja kahvoja saa rautakauppa Bunningsista ja kolhu sohvapöydän jalan pohjassa ei todellakaan estä minua kyseistä sohvapöytää käyttämästä. Onnistuimme jopa alittamaan ennestäänkin niukan kalustusbudjettimme näiden liikkeiden avulla - budjetti tosin räjähti hienon pesukoneen ostoon. Tarkoitus oli alun perin ostaa "kunhan nyt toimii" periaatteella, mutta muutama satanen lisää ja käyttöön saatiin oikeasti hyvä, energiatehokas ja pitkäikäinen laite, joten oli perusteltua.
Jotenkin pitäisi vielä ratkaista eteisen puute. Talossa tullaan suoraan sisään olohuoneeseen, mikä nyt on toki parempi kuin keittiöön, muttei silti ihanneratkaisu. Irtokaapille ei ole oikein paikkaa, mutta kai se on vain johonkin parkkeerattava kenkiä ja takkeja varten. (Puoliksi) suomalaisessa talossa ei aleta marssia kengät jalassa pitkin poikin tiloja.