Talokaupoilla - mielikuvituksessa

Paluu vanhan tutun aiheen äärelle - - - eli miten kylmä voi maailman lämpimimmässä kaupungissa olla!!

Perth ei ehkä ole kaikkein kuumin maapallon kaupunki, mutta hyvinkin kärkijoukossa kesäaikaan neljänkympin lukemillaan. Eipä uskoisi just nyt, kun päälle pitää kiskoa fleecevuoratut housut, retkeilykaupasta ostettu viimankestävä superlämmin talvivaellukseen tarkoitettu huppari, sekä toppakengän näköiset sisäsaappaat, siis ei tohvelit, että kotona tarkenee. Haloo... Eristystä taloihin, anyone?

Edes kylmä ei ärsytä yhtä paljon kuin kostea sisäilma. Pyykkien kuivuminen vie 2-3 päivää sisällä, ja rutikuiviksi niitä ei saa edes viikkokaupalla kuivattamalla. Joka aamu saa pukea päälleen vermeet, jotka ovat kostuneet pelkästään vaatekaapissa olemalla. Jos keksipaketin erehtyy jättämään auki, lukitsematta sitä muovirasiaan, voi olla varma, että sisältä löytyy kostunutta muhjua. E oli ihmetellyt monta päivää, että nuoleskelenko aina tuubin päällimmäistä Lakrisal-pastillia, kun päällimmäinen karkki on aina kostea. Luuli miesraukka, että yritän tällaisella tempulla varmistaa salmiakit itselleni. Ihan kuin olisi erityistä syytä: salmiakkia eivät tässä taloudessa muut syö kuin minä. "Miksi sun karkit on suolaisia" - asenteellisille kun eivät suomiherkut kelpaa. Ihme juttu.

Talonosto on ollut kovasti tapetilla omassa mielikuvituksessani viime aikoina, kun moni ystäväpariskunta on täällä joko osto- tai rakennuspuuhissa, tai jo onnellinen kodinomistaja. Perthin ja koko osavaltion hinnat ovat niin kirpaisevat, ettei pankkilaina kuitenkaan erityisesti houkuttele. WA:n kaivosbuumi on ajanut hinnat pilviin, ja monelle täkäläiselle miljoonan kauppahinta omakotitalosta ei ole summa eikä mikään. Jos jotain löytää alle $600,000:n (n. 415,000 euron), on kyseessä suorastaan ihme.

Suomalaisesta mallista poiketen kerrostaloasunnon osto ei ole keino säästää omakotikauppoihin verrattuna, vaan pikemminkin päinvastoin. En tiedä, johtuuko hintojen nurinkurisuus siitä, että kerrostaloasuntoja on niin vähän verrattuna omakotitaloihin. Kerrostaloja on pääasiassa keskustassa (Perth CBD) sekä siellä täällä lähiöissä, myös Swan-joen ranta on melkolailla kerrostalorakennettua Perthin keskustan kohdalta joen molemmin puolin. Pitää kuitenkin muistaa, että Perthin metropolialue jatkuu n. 50 kilometriä pohjoiseen ja etelään, ja ainakin 15 km merenrannasta sisämaahan, eli muutama kerrostalopläntti tällä alueella ei ole paljoa.

Asuntosivustojen perusteella kerrostaloissa on tarjolla tasan kahta vaihtoehtoa: keskeisellä sijainnilla viimeisen päälle laitettu upouusi tai uudenveroinen luksushelmi, jonka hintakin on lähempänä seitsennumeroista summaa kuin tavallisten ihmisten vuosi(kymmen)palkkalukemia. TAI sitten totaalisen räjähtänyt läävä, jossa ei ole yhtään hyvää puolta, sijaitsee korjauskelvottomassa rakennuksessa ja naapureina ihmisiä, jotka ovat kiinnostuneempia pullonsuusta kuin työpaikasta. Hmm, miksihän ei kumpikaan vaihtoehto houkuttele.

Jos kerrostalo ei sytytä, vaihtoehtoina ovat villa eli (usein yksikerroksinen) omakotitalo tai town house, olisiko suomeksi pienrivitalo tai englantilaistyylinen rivitalo. Se voi olla irrallinen eli ei välttämättä jaa seiniä naapureiden kanssa, mutta townhouset yleensä sijaitsevat niputettuina complexeihin eli ryppäisiin ja voivat olla osa taloyhtiötä. Kolmas vaihtoehto on unit, eli suomalaismallin mukainen rivarinpätkä.

Näistä mikä tahansa kelpaisi kyllä, mutta ei hinta näissäkään mitenkään superedullinen ole. Sijainnista ja koosta riippuen edullisimmat järkevät ostokset irtoavat $400,000-$500,000 hinnalla (n. 270,000 - 350,000 euroa), mikä täkäläisillä palkoilla on ihan mahdollinen kauppahinta. Eniten hirvittää pankkilainan korko, joka täällä huitelee ihan eri lukemissa kuin Suomessa. Käsittääkseni korko on tällä hetkellä jossain 5-6% välillä. Mutta vielä 2008 korko paukkui 10%:ssa, jota ei mielellään puolen miljoonan lainasta makselisi.

Erityisen vähän luottamusta herätti pankin lainaneuvoja, joka kirkkain silmin väitti, että pitkä asuntolaina-aika on asiakkaan etu. Kun yritin pistää väliin, että ekstrapitkä laina-aika ei houkuta kertyvien korkojen takia (ei innosta maksaa lainasummaa kahteen tai peräti kolmeen kertaan, jos puolitoistakertaisellakin maksulla selviäisi), laina"neuvoja" vain painoi päälle ja intti, että kyllä se on kuule sulle parempi että pannaan ainakin 30 vuotta näihin papereihin. Ei lähde siitä pankista lainaa meille, sitten joskus kun sen aika koittaa.

Pankkineuvojan hataria ja/tai myyntivimmaisia päässälaskutaitoja seuranneena ihmettelen, että missä täkäläisten matikantaidot yleisesti ovat. Tässä uutta kotia kalustaessa olemme usein maksaneet isoja ostoksia kahdelta pankkikortilta. Yhdessäkään kaupassa summan jako kahteen ei ole onnistunut myyjän päässälaskemana. "Ööh, siis $1450, paljonko se nyt tekee, tuotanoin yheksänsataa ja jotain per henkilö...?". Onneksi osataan itsekin, joten on voitu ohjeistaa, paljonko siltä ensimmäiseltä kortilta veloitetaan ja paljonko seuraavalta.

Isojen summien suhteen virheet eivät ihmetytä niin paljoa, mutta jos kaupan kassa ei saa laskettua, paljonko on $39 jaettuna kahdella noin niinkuin suunnilleen (kun halusin maksaa $20 käteisellä ja loput kortilla), huolestuttaa vähän. No, sattuuhan noita mokia. Mutta pistää silti miettimään, että jos tällaisilla matikantaidoilla otetaan isoja pankkilainoja ja luottokorttivelkoja, kuten täällä on tavallista, niin lopputulema voi olla ikävää jälkeä.

Lainakorkojen kehitys 1982-2011.