City to Surf - urheilutapahtuma

Heittäydyin sitten minäkin mukaan urheilujuhlan tuntuun, kun tänään Perthissä juostiin vuotuinen City to Surf  keskustasta merenrantaan - maraton. No juu, paras heti kärkeen tunnustaa, että oma joukkueeni juoksi vain vajaan kymmenenosan maratonista eli 4 km. Muita matkavaihtoehtoja olisivat olleet 12 km, 21 km ja täysi maraton eli 42 km. Mutta voin vakuuttaa, että Perthin ylämäkisissä merenrantamaisemissa 4 km vastaa helposti ainakin kuutta kilsaa tasamaalla! Huhhuh, hapotti.

Oma tavoitteeni oli juosta koko matka, ilman kävelytaukoja, ja menihän se. Aikani oli nasevasti 25min 25sek. Epäilemättä treenaamisella olisi ajasta saanut karsittua neljäsosan, mutta jalkapalloilulla hankittu kestävyyskunto sai riittää tähän spurttiin ilman sen kummempaa treeniohjelmaa. En voi kuin ihailla mestarimaratoonareita, joista parhaat juoksevat 42 km alle kahden ja puolen tunnin - viime vuoden voittajan aika oli 2h 16min 40sek. Kilometri taittuu siis ajassa 3 min 15 sek, kun itse omasta mielestäni etenin rivakasti vauhtia 6 min 20 sek / km. Ei näillä eväillä kyllä maratoonaamaan lähdetä...

Minä ja viisi kollegaa hankkiuduimme Floreatin kaupunginosaan starttiviivoille kimppakyydillä, keskustasta olisi paikalle päässyt myös ilmaisella non-stop-bussikuljetuksella. Lähtölaukaus kajahti aamukahdeksalta, joten herätys oli jo kuudelta. Vastaavia juoksutapahtumia järjestetään ympäri Australiaa, WA:ssa tapahtuma pidetään vuosittain viidessä kaupungissa - Perthin tapahtuma on osavaltion pääkaupunkina mittavin. Tämän vuoden osallistujamäärä ei ole vielä tiedossa, mutta viime vuonna juoksijoita oli yhteensä 45 000 ja tapahtuman tuottoina hyväntekeväisyyteen kerättiin reilusti yli puoli miljoonaa dollaria. 

Järjestäjä on jo vuosia ollut öljy-yhtiö Chevron, osa tuotoista lahjoitetaan Activ-järjestölle, joka ajaa liikunta- ja kehitysvammaisten asiaa. Australialaiseen tapaan jokainen kisaaja voi myös kerätä rahaa itsenäisesti, valitsemansa hyvän asian puolesta. Vapaaehtoistyö ja lahjoitusten antaminen ovat iso juttu ja arkipäivää täällä, ja tämänvuotisen City to Surfin suurimmat rahaharavat keräsivät $10 000 - $20 000 per nenu, kukin valitsemalleen hyväntekeväisyyskohteelle. 

Maratoonarit tulevat kisaamaan ja ennätyksiä tavoittelemaan ympäri maailman, mutta meille muille juoksemista tärkeämpää lienee yhteishenki ja se mainittu urheilujuhlan tuntu. Kummasti askel on kevyempi, kun ympärillä juoksee kymmeniätuhansia muita, Perthin kauneimpiin kuuluvien kaupunkimaisemien halki. Itselleni oli yllätys, miten moni perhe oli lähtenyt yksissä tuumin juoksemaan. Vauvat työnnettiin menemään hölkkärattaissa ja kuusivuotiaasta lähtien lapset juoksivat omin jaloin äitien ja isien rinnalla. Härreguud, miten aktiivista. 

Itse ovelana lyöttäydyin kahdeksanvuotiaiden poikien ja näiden isien/valmentajien seuraan, sillä heillä oli sopivan rivakka, muttei liian kiivas tahti. Isät/valmentajat tsemppasivat poikalaumaa eteenpäin, joten kannustesanoista herui itsellenikin tsemppihenkeä. Ja pakko oli pysyä matkassa, jos itseäni kolme kertaa nuoremmat tempovat minua paremmin menemään!

Maalissa oli tarjolla hedelmiä ja juotavaa maksutta, sekä hodareita ja kahvia maksusta. Olisin kylläkin mieluiten ottanut vettä, nyt kaikille tyrkättiin energiajuomapullo kouraan - suoraan sponsoritehtaalta. Joukkueeni jäsenet tipahtelivat maalilinjan yli yksi kerrallaan aikavälillä 24 - 31 minuuttia ja kun olimme kaikki jälleen kasassa, suuntasimme Floreatin ostoskeskukseen kahvilaan hyvin ansaitulle aamupalalle. Harvoin on suihku kotona tehnyt niin terää, kuin tihkusateessa ylämäkiin juoksemisen jäljiltä. 

Tästä se lähtee. Kisanumero.

Kalkkiviivoilla lähtölupaa odottamassa.

Huhhuh, jälleen yhden ylämäen alkupää siintää horisontissa. Huomaa hyväkuntoiset lapset, kuvasta löytyy useampi.