Kokemuksen puute on pian paikattu, sillä joulukuun morsiamelle järjestetään tietenkin myös polttarit - minä kärkisuunnittelijana. Yksityiskohtia en paljasta (koska morsiamellakin on nettiyhteys), mutta yleinen aussimeiningin hämmästely tuskin pilaa yllätystä.
Polttarit ovat täällä nimeltään hens night/party naisille ja bucks night/party miehille. Kyllä varmaan jenkkiläiset bachelorette- ja bachelor party - nimetkin tunnistettaisiin, mutta kanojen ilta ja urospeurapippalot ovat aidompaa aussislangia. Koska en ole ollut suomipolttareissakaan, en tarkalleen tiedä, mitä muuta siellä tehdään kuin puetaan morsian Matti Nykäseksi ja viedään torille myymään Pims-keksejä hameen alta. Mutta hens night'in pääosassa näyttävät olevan pelit ja vehkeet - miehen siis.
Olen etsiskellyt netistä ideoita ja vinkkejä, mitä juhlissa tehdään, miten koristellaan, miten homma hoidetaan. Hens nightia ei näköjään voi kuvitellakaan järjestävänsä, ellei siellä ole katon ja pöytätasojen täydeltä fallospalloja, kellikakkuja, jormaviirejä, pippelitikkareita ja penispillejä. Nähtävästi champers'ia eli kuohuviiniä ei voi juoda suoraan lasista, ettei huulipuna tuhriinnu. Penispilli apuun. Ja naurattaa.
Suomalainen ei ihan tiedä, miten tällaiseen suhtautua. Pitäisikö sukeltaa täysillä mukaan, muuntautua true blue aussie sheila'ksi ja juhlia kaupan otsakikkeli-pääpanta keikkuen; vai pitää joku raja, tiputtaa mauttomuudet ja turvautua suomalaiseen perinnesuuntaan, morsiussaunaan ja hyvän onnen toivotteluun kukkakimpuin ja -vastoin? Noonis, ole varoitettu, voidaan mennä aivan överiksi tässä kumpaan suuntaan tahansa ;)
Onneksi on vielä aikaa päättää ennen loppuvuoden polttareita.
Ostin kuitenkin eilen valmisteluja varten tarpeellisia tavaroita nettiteitse ja myyjä lupasi tavata minut yhden Perthin isoimman pilvenpiirtäjän aulassa lounasaikaan. Täällä maamerkkirakennuksilla on nimi, yleensä sen mukaan, minkä firman rakennuksesta on kyse (Rio Tinto, BHP, Woodside, St George's...). Myyjä antoi nimen ja hankkiuduin ala-aulaan sovittuun aikaan, vain tajutakseni, että olin firman B rakennuksessa, kun piti olla firman A. Onneksi firman A pilvenpiirtäjälle oli lyhyt kävelymatka. Tekstasin myyjälle, että hetko vain. Takaisin tuli viesti, että kirkas punainen muovikassi on tunnusmerkki, josta bongaan oikean henkilön ihmisiä vilisevästä miljoona-aulasta.
Siellähän hän istui aulassa, pieni intialaisnainen siistissä jakkupuvussa, vierellään lattialla iso kirkkaanpunainen muovipussi. Ennenkuin älysin, etten edes tiedä myyjän nimeä, hyökkäsin paikalle: "moikka, odotatko minua? Sulla on tuo pussikin valmiina, hyvä juttu!". Nainen katsoi minua häkeltyneenä, kumartui ottamaan pussin lattialta, "eeeeiii... en odota ketään".
"Aijaa, sori vaan, mun piti tavata täällä joku, jolla on punainen pussi, ööh, heippa". Tyylikäs vetäytyminen takavasemmalle ja takaisin pyöröovien kylkeen. Nainenkin pakeni paikalta.
Sitten näin rullaportaissa isokokoisen aussitytön kirkkaanoranssi pussi kourassaan. Oranssi? Eikö sen pitänyt olla punainen? Tyttö tallusti ohi, pyöröovista ulos ja jäi seisoskelemaan rakennuksen eteen. Yritin soittaa myyjän numeroon nähdäkseni, josko kyseinen tyttö vastaa. Puhelimeni ei saa yhteyttä mihinkään, ei teksaten, ei soittaen. No, härkää sarvista, eli jututtamaan vaan. Tällä kertaa osui oikea henkilö, eli toisen oranssi on toisen punainen pussimaailmassa.
Ensimmäisen "Hi, how are you"-normitervehdyksen jälkeen tyttö kysyi, mistä olen. Suomestahan minä.
"Eikä! Tiesin heti aksentista, että sieltä! Olin Suomessa vaihtarina lukiossa ja rakastin sitä. Alkuun oli vaikeaa, kun kaikki ovat niin ujoja ja on niin pimeää talvella, mutta sitten ihastuin täysillä koko maahan ja kulttuuriin. Käyn siellä parin vuoden välein edelleen, se lukiovuosi oli elämäni paras vuosi!"
Vau, suomimorsiamelle polttarijärjestelyapuja suomifanilta, tämän on pakko olla hyvä merkki!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!