Kuka olen

Innostuin virtuaalihaastattelusta sen verran, että kävin kähmimässä uuden listaidean kivasta blogista nimeltään Englannin Elämää. Löysin jokunen kuukausi sitten facebookista ryhmän Ulkosuomalaisten Blogit, ja sitä kautta bongailen uutta kiinnostavaa luettavaa ympäri maapallon. Lisäksi muiden blogien lukulistoilta löytyy välillä helmiä, joita lisään omallekin listalleni. Englannin Elämässä viehättää kauniisti kuvattu arki ja positiivinen, kiitollinen ote elämään. 

Muita blogeja lukiessani olen tajunnut, että enemmistö meistä bloggaajista aloittaa tarinansa ihan keskeltä. Blogia on alettu kirjoittaa silloin, kun elämässä sattuu joku jännä käänne (ulkomaille muutto, oman talon osto, lapsen syntymä, häiden suunnittelu...) ja mitään taustoitusta tai esittelyä ei useinkaan blogissa ole. Omakin blogini alkaa kertarysäyksellä Perthiin saapumisesta, sen kummemmin perustelematta tai edes kirjoittajaa esittelemättä. Parin vuoden bloggauksen jälkeen älysin lisätä esittelysivun blogiin, mutta ainahan sitä voisi enemmänkin kertoa, että kuka täällä ruudun takana naputtaa. Itse ainakin tykkään lukea blogeja, joissa on sekä asiaa, luonnetta että riittävää henkilökohtaisuutta. 

11 Asiaa Minusta. Olen...

1. Olen hyvä suunnistamaan ja hahmottamaan asioita lintuperspektiivistä. Eksyn harvoin, koska tykkään opiskella karttoja (ai tuo katu on tuolla, oooo) ja kuljeskella kaupungilla tutkimassa, minne mikäkin kuja tai väylä vie. Tein Suomessa töitä rakennushistoriakonsulttina, mikä tarkoitti vanhojen rakennusten bongailua annetulta alueelta - maaseudulla tai kaupungissa - ja niiden arvottamista. 

Aikana ennen navigaattoria (tai siis meikäläisellä ei sellaista ollut) tilasin aina kunkin tutkittavan alueen kartan Maanmittauslaitokselta ennakkoon, painoin mieleen suurimmat tiet ja enimmät kääntymiskohdat ja puskin menemään kartta pelkääjän paikalla. Ajoin harvoin harhaan. Tosin silloin kun ajoin, olin enemmän kuin pulassa, koska kerran päädyin muuten autiolla alueella natsilippuisen raivoajan pihaan (mitä sä täällä vaanit ja kyyläät toisten pihoja!) ja toisella kertaa ajoin pikkuautolla jumiin saviselle kynnöspellolle. 

Uusnatsista pääsin nippanappa eroon näyttämällä bisneskorttia ja vakuuttamalla, että en työskentele Supolle, ja pellolta pääsin kahmimalla tieltä sylikaupalla soraa renkaiden alle. 

Ei ole ikävä tuota työpaikkaa. 

2. Olen teknologiavajavainen. Osaan käyttää älypuhelinta ja tietokonetta, koska pakko on, mutta en ole pätkääkään kiinnostunut niiden ominaisuuksista. Siksi paperikartat navin sijasta. Nykyään olen sentään siirtynyt jo sähköisten karttojen aikakaudelle. Uusien systeemien opettelu on jo nyt tuskaa, tiedä millaista kidutusta se on, kun ikää tulee vuosia ja vuosikymmeniä lisää, ja tekniikan kehitys vain kiihtyy. 

Sitten kun joskus mummona pitää soittaa holopuhelimella lapsenlapsille toiselle puolen maapalloa (koska he varmaan muuttavat jonnekin kauas, jos ovat sukuunsa tulleet), taatusti taon koko kojeen kumoon ja taas saadaan odotella holokorjaajaa puoli viikkoa. 

3. Olen näkökulmasta riippuen Hyvyyden ja Totuuden esitaistelija tai rasittava besserwisser. Olen innokas nettifoorumi-debatoija, koska uskon, että sanat rakentavat maailmaa koettavaksemme: millaisia sanoja ja sisältöjä näkee ja kuulee, sellaisen maailman olettaa normaaliksi. 

Olen pyytämättä pynttäytynyt haarniskaan ja jos jossain mölistään sortamislinjalla (ihmisten, eläinten, luonnon), olen siellä kärppänä rakentamassa puolustusta. E:n mielestä toimintani on sankarillista, mutta naiivia. 'Eivät ihmiset muuta mielipiteitään, sanoit sinä mitä vaan'. Ehkä eivät, mutta ainakin kahden vaiheilla olevat näkevät, ettei ihan jokainen nurkka ole kyynikoiden, rasistien, ilmastoänkyröiden tai trollien valtaama. 

4. Olen innostuja. Lähden lähes mihin tahansa uuteen ideaan mukaan, jos se on vetävästi esitetty. Innostus tosin on yhtä kestävää kuin tulitikku, eli kertaraapaisulla poltettu pois. Tästä seuraa, että jaksan olla innoissani samasta asiasta päivän pari, max. viikon, mutta sen jälkeen onkin jo vaikeaa. Selittää, miksi väikkäri takkuilee ja etenee parhaimmillaan nytkähdyksinä. Tikku kerrallaan. 

5. Olen uuden etsijä. Olen pohdiskellut tässä aikuistuessani paljonkin, että olenko vain pahemman luokan eskapisti eli arjen pakoilija, enkö siis pysty nauttimaan tästä hetkestä ja elämästä sellaisena kuin se on? Olen kuitenkin tullut kielteiseen lopputulemaan. 

Nautin monistakin asioista nykyelämässäni ja ilahdun arkisista asioista. Olen vain loputtoman utelias. Mitä on tuon kulman takana? Miten eletään tuossa maassa? Mitä nuo ihmiset tietävät, puhuvat, millaista elämää elävät, millaisia muistoja ja kokemuksia heillä on? Millaista tuo ruoka on? Mistä tuo kirja kertoo? Miksi? Missä? Kuka? Mitä? Milloin? 

6. Olen urheilullinen. Olen elämäni mittaan harrastanut sitä sun tätä, mm. yleisurheilua, suunnistusta, maastojuoksua, lentopalloa, pesistä, sählyä, ratsastusta ja jalkapalloa... 

Kummallista kyllä, en saa minkäänlaisia kiksejä kuntosalilla käynnistä ja siksipä en siellä juuri pyörikään. Tosin viiden minuutin kävelymatkan päässä meiltä on ilmainen kokoelma ulkokuntosalivälineitä puistossa, jossa on ihan kiva pumpata muutama rintalihasliike auringonlaskua ihaillessa. 

Urheilu on minulle tapa rentoutua ja tyhjentää pää. Kävelyllä tai uidessa ajatus virtaa ja uusia ideoita ja vaikka mitä romaaninpoikasia syntyy ihan itsestään. Joukkuelajeissa puolestaan viehättää kilpailullisuus ja lennosta vaadittu fyysinen ja henkinen ongelmanratkaisu - jos nyt saan pallon haltuuni, niin minne sen syötän seuraavan sekunnin sisällä, jotta tästä jotain rakentuu? 

7. Olen perso makealle ja vetäisin suklaalevyn päivässä, jos voisin. Mutta. Koska olen lyhyt, kertyvät kilot näkyvät välittömästi. Peili ja kiristyvät housut pitävät suklaalevyt enimmäkseen kaupassa. 

8. Olen ultratehokas, kun tarvitaan, mutta olen myös hyvä jumahtamaan tietsikan ääreen koko päiväksi selaamaan facebookkia, blogeja, Australian ja Suomen uutisia, Imgur-sivustoa (hassuja kuvia), horoskooppeja, julkkisjuoruja ja ties mitä diipadaapaa. Bloggauksen varjolla on hyvä pyöriä netissä tuntikaupalla, koska pitäähän näitä juttuja varten "tehdä taustatutkimusta". 

9. Olen semi-minimalisti. Tykkään siitä, että kotona ei ole liikaa clutteria eli sälää. Raikkoan säännöllisesti etenkin vaatekaappiani ja laitan kierrätykseen kaiken, mikä on roikkunut hengarissa turhan kauan käyttämättömänä. 

Suorastaan pidän muutoista, koska niissä joutuu pakosti ja armottomasti seulomaan, mitä kannattaa säilyttää ja mille ei taatusti löydy käyttöä jatkossakaan, jos ei viimeiseen kolmeen vuoteen ole esinettä edes muistanut. Matkustan yleensä vain käsimatkatavaroiden kanssa, koska en kuitenkaan tarvitse reissuilla kuin muutamaa vaatekertaa, ja inhoan kanniskelua ja raahaamista. Rinkka selässä reissaaminen olisi painajaiseni sen rinkan kantamisen takia, ei vähäisellä tavaramäärällä selviämisen takia. 

10. Olen tarjoushaukka eli rakastan hyviä diilejä. Ruokakaupassa ostan lähes pelkästään tarjoustuotteita, koska a) sydäntäni lämmittää säästää rahaa ja b) jostain kumman syystä tällainen käytännön ongelmanratkaisu ilahduttaa aivojumppana. Jos tänään ovat tarjouksessa tomaatit ja kurkku, mitä syömme? Tomaatti-kurkku-salaattia munakkaan kanssa? Uskon kauden tuotteisiin ja lähituotteisiin ekologisista syistä, joten siinäkin mielessä kaaliraaste on aika jees valinta jonkun fiinimmän hifistelyn sijasta. 

Vaatteet ostan lähes aina tarjouksesta, koska harvoin on niin kiire jonkun tavaran saannin kanssa, ettenkö voi odottaa, että ale alkaa. Jos samaa tuotetta ei ole enää jäljellä, ei mahda mitään. Elin tähänkin asti ilman sitä. 

Teknologiaan ei rahaa kulu, koska kohta 2). En voi käsittää, että nykyajan kännyköiden ei ole tarkoituskaan kestää vuotta pidempään. Ensimmäinen nokialaiseni palveli 5-6 vuotta, ennenkuin otti osumaa kiveen mökkipolulla ja piti päästää päiviltä. 

11. Olen mielestäni keskivertoa parempi kuski, kuten tilastollisesti 99% ihmisistä omasta mielestään. Se, että pikkuruinen Toyota ei aina mene taskuparkkiin ensimmäisellä neljällä yrityksellä, on vain sattumaa. 

+12: tykkään myös bongailla kiinnostavuuksia ympäristöstä, alla Perthin näkymiä.

Yllä ja alla: Perth City Farm meiltä kulman takana. Tuoretuotteita kasvattava ja niistä kokkaava kahvila, sekä farmers' market eli viljelijäin tori.

Vaikea sanoa, onko tämä onnistunut vai epäonnistunut esimerkki rakennussuojelusta. Kiva että viktoriaanisen ajan mökki säästyi, mutta aika lähelle on kerrostalo liimattu.

Ilmainen elokuvateatteri keskustassa. Jättiruudulta näytetään milloin urheilua, milloin lastenleffoja. Northbridge Plaza.

Ei-ilmainen elokuvateatteri: Perth Rooftop Cinema eli Kattokino. Tosi kiva ja tunnelmallinen paikka keskustan kerrostalon katolla, tosin sopii vain ekstralämpimiin iltoihin, muuten palelee. Tuo oma huopa. Auki vain kesäisin.