Mika on kun ei onnistu?

Kirjoitin jo taman saman jutun kertaalleen kotikoneella suomiaakkosin, mutta en saa sita postattua, koska a) kotinetti on lamassa seuraavat kolme viikkoa ja b) tyopaikan koneelle ei voi tuutata tavaraa USB-tikulta tietoturvasyista. Siispa sama tarina uudelleen salakavalasti toissa lounastauolla naputettuna. 

Muutto on nyt paketissa sikali, etta olemme asuneet uudessa asunnossa viime lauantaista lahtien ja entinen kamppa on lopputarkastuskuntoon tyhjennetty ja puunattu. Vuokravakuuden takaisin saannissa saattaa kulua jopa kuukausi, koska taalla vuokravakuus (bond) useimmiten talletetaan bond administrator-nimisen julkisen tahon tilille, ei vuokranantajan tilille. Silla taataan, etta kumpikaan vuokraosapuoli ei paase kahmimaan bondia itselleen luvattomasti.

Uudessa asunnossa on kaikki muuten kohdillaan, mutta yksi asia riippuuroikkuu: keitton splash back eli miksi sita suomeksi sanotaan, se valitila ylakaappien ja poytatason valissa, joka yleensa on laatoitettu tai muuten pinnoitettu? Meilla siihen tulee iso yhtenainen lasi, jota ei siis ole viela asennettu, lukuisista lupauksista huolimatta. Sen piti olla paikallaan ennen muuttopaivaa – ei ollut. Sen piti asentua tassa viikon mittaan – ei asentunut. Olen jahdannut rakennuttajaa joka paiva ja eilen sain lupauksen, etta lasiurakoitsija ottaa minuun suoraan yhteytta. Ei ottanut. 

E antoi avaimensa rakennuttajalle taksi paivaksi, jotta asentaja paasee sisaan omin pain (yleisavain ei kuulemma enaa toimi, koska olemme jo muuttaneet sisaan). Saa nahda odottaako uudenkiiltava lasi paikallaan, vai lojuuko se yha rappukaytavassa, kuten tahan saakka. Emme uskalla itse siirtaa sita asuntoon, koska jos rikomme sen, joudumme ehka itse maksamaan uuden. On tama. 

Rakennusprojektit toimivat taalla ilmeisesti aika eri mallilla kuin Suomessa. Suomessahan kun rakennusliike, vaikka YIT, rakennuttaa jotain, he myos palkkaavat enemmiston tyontekijoista ja ovat vastuussa koko urakasta. Taalla rakennuttaja hoitaa pelkkaa talous- ja hallintopuolta, ja joka ikinen tehtava on ulkoistettu jollekin alihankkijalle. Meilla on tahan mennessa kaynyt touch up – guy, joka paikkaili laastikoloja sielta taalta. Eilen meille yritti tulla silicon guy, jonka tehtava on vetaa silikonieristeet sen keittion lasipinnan ymparille. Ei voinut, koska splash back – guy ei ole hoitanut hommaansa. 

Splash back guy on kaikkein epaluotettavin, josta rakennuttajakin jo puuskahti, etta eihan se pida lupauksiaan. No kiva juttu, kun olisi kuitenkin rakennuttajan tehtava paimentaa kaikkia kontraktoreitaan ja saada nama tekemaan edes jotenkuten saumatonta yhteistyota. Rakennusurakka on nyt viivastynyt 4kk alunperin luvatusta, mika ei lie paljoa kerrostalotyomaalla. Mutta sita rakennus yha taysilla on – tyomaa. 

Olimme ensimmaiset kolme paivaa ainoat asukkaat koko viisikerroksisessa rakennuksessa, ja parkkeerasimme autohallissa minne lystasimme. Eilen meille ilmestyi sentaan pari naapuria, kun vastapaiseen asuntoon seka ylakertaan naytti muuttavan joku. Vahan joka asia on rakennuksessa kesken, ja olen yllattynyt tajutessani, etta jokainen asunto valmistuu omaan tahtiinsa ja niiden myynti viimeistellaan yksi kerrallaan, ei koko settina. Muutama asunto, joihin olen kurkkinut, ovat aivan keskentekoisia, eika niihin taatusti paase viela pariin kuukauteen. En tieda miksi meidan asuntomme valmistui ensimmaisena – vaikuttiko asiaan sitkea myyjan pommitus, jota harrastin koko odotusajan, vai ihanko on sattuma pelissa. 

Roskiksia ei rakennuksessa viela ole eika niita ehka tulisikaan hetkeen, ellen olisi asiaa strata managementilta eli taloyhtion isannoitsijalta kysellyt. Han lupasi tilata roskikset kunnalta ja toimittaa ne paikalle ensi viikon alkuun mennessa. Nyt sailomme roskia parvekkeelle… 

Oma lukunsa on ollut netin organisointi. Koska rakennus on upouusi, eivat nettioperaattorit loyda osoitettamme systeemeistaan eivatka siten pysty liittymaamme avaamaan. Perthissa ei laheskaan kaikkialle saa laajakaistayhteytta, koska NBN eli national broadband network on viela tyon alla. Meilla on ollut naked DSL eli puhelinyhteysnetti ilman lankapuhelinta. No. Sen saaminen uuteen osoitteeseen onkin enemman painiskelua kuin tajusin. Koska operaattori ei loyda osoitettamme, aspa luurissa ehdotti ensin, etta hommaan jostain lankapuhelimen ja soitan silla heille, jotta osoite paikallistuu. 

En todellakaan halua ostaa lankapuhelinta, jota emme aio kotona kayttaa. Viimein loysin sellaisen lainaan, mutta mutta: ei voi soittaa, koska ei meilla ole aktiivista puhelinliittymaa! Se pitaisi erikseen avata Telstran tai muun toimesta, ja siita tietenkin maksaa kk-hintaa. Eli ei. 

Kolmen paivan (kanny)soittelun jalkeen selvisi, etta osoite loytyy kuin loytyykin, mutta lot-numerolla eli taloyhtion tonttinumerolla, ei asunnon numerolla (tontin nro on 26 rakennuksessa 122, mutta asunnon nro on 210 rakennuksessa 122; sekavaa). Taas mutta. Koska meilla ei ole aktiivista puhelinliittymaa, jonkun pitaa se fyysisesti avata, eli asentajan pitaa tulla rakennukseemme kaapeleita nyplaamaan. Tasta pitaisi maksaa $299. En suostunut, koska olemme olleet saman firman asiakkaita jo kohta kolme vuotta, eli en nyt tassa vaiheessa ala kalliita uuden asiakkaan kytkymaksuja makselemaan. 

Aspa lupasi, etta jos suostun ottamaan 24 kk:n maaraaikaisen sopimuksen – jota ei voi rikkoa ilman maksuja -, he eivat veloita kytkymaksua. En tastakaan ilahtunut, koska olemme jo olleet tuolla 24 kk:n sopimuksella aikamme ja nyt olemme kk-veloituksella. Aspa – paksulla venalaisaksentilla puhuva poika, jonka joka kolmas lause oli “rakastamme asiakkaitamme, haluamme, etta olette tyytyvaisia” – lupasi kysya pomoltaan neuvoa.

Pienen odottelun jalkeen aspa palasi luuriin ja selitti innoissaan: “me rakastetaan meidan asiakkaita ja me halutaan, etta ootte tyytyvaisia! Sain sulle tosi hyvan tarjouksen! Jos otat 24 kk sopimuksen, me EI laskuteta sulta 59 dollarin kytkentamaksua!” Siis ehem, asken liitynta oli ilmainen, jos otan sopimuksen, ja nyt ‘parempi diili’ tarkoittaa, etta ette veloita minulta 59 dollaria ekstraa, eli liitynta on ilmainen? Vaansimme tata luurissa aikamme, koska slaavi ei joko tajunnut tai halunnut myontaa, etta oli jo tarjonnut samaa. Lupasin miettia asiaa ja lopetin puhelun. 

Soittelin muutaman muun operaattorin lapi nahdakseni, onko jossain parempi tarjous, mutta ei. Kaikki veloittavat joka tapauksessa liittymisesta, lisaksi pitaisi ostaa jokaisen oma modeemi. Vastasin sahkopostitse slaaville, etta joo, otan tarjouksesi vastaan. Vastasin seuraavana paivana uudelleen, kun vahvistusta ei tullut. Ei vahvistusta vielakaan Soitin peraan. Ei toivoakaan paasta lapi. Jatin soittopyynnon. 

Sain viimein jonkun toisen puhelimeen. Uusi aspa sirkutti, etta he eivat olleet tienneet, haluanko liittyman vai en, joten he eivat olleet ryhtyneet sita kytkemaan. Vaikka meilasin kahdesti vahvistaakseni, etta haluan, kiitos. Voi pyha sylvi… No nyt kytkyurakka on nahtavasti kaynnistynyt ja aivan pian, jopa jo 20 paivan paasta, nettimme toimii! Hurraa tata WA:n nopeutta ja tehokkuutta! 

Toisaalta, veli viestitteli eilen Kolumbiasta ja tuskitteli kaiken vaikeutta, hitautta ja tokkimista. Kuulemma seitseman kuukautta Kolumbiassa saa kaipaamaan jonnekin, jossa asiat tapahtuvat kun luvataan, siten kun luvataan ja jonkun patevan ja asialleen omistautuneen toimesta. Eli on WA sentaan Kolumbiaa edella, hitusen. 

Onneksi hassakkaa paasee pakoon naapuruston kahviloihin veden aareen. Taalla nautiskelen useinkin tyonjalkeiset iltakahvit ja kakut, vaikka aussit eivat iltakahvittelua harrasta (kuten kuvasta nakyy).