Viides kesä Perthissä - miten sujuu?

Tässä kuussa tapahtunutta Perthissä. Tai no, mukaan voi olla livahtanut myös tammikuun juttuja, koska en muista jokaisen tarkkaa päivämäärää. Eniveis, rakas päiväkirja...

Kävimme tutustumassa Perthin uuteen ylpeyteen, Elisabeth Quay - satamarantaan.

Tämä useamman sata miljoonaa maksanut projekti tarkoittaa, että Swan-joen varteen on kaivettu iso monttu eli uusi lahdenpoukama, jonka ympärille aletaan nyt vimmaisesti rakentaa tornitaloja asuin-, hotelli-, toimisto-, ja kauppakäyttöön.

Tarkoitus on tehdä Perthistä enemmän itärannikon kaupunkien henkinen, eli lisää vipinää, elävyyttä ja uutta jännää katseltavaa ja koettavaa. Olin aluksi hanketta vastaan, koska tämä jättimäinen työmaa vain lisää jo ennestään tukkoista liikennettä keskustassa ja sen ympärillä, mutta nyt kun ensimmäinen vaihe on valmis, täytyy myöntää, että oikein hyvältä näyttää.

Ei Perthistä Melbourne tule tällä yhdellä hankkeella, mutta aavistuksen vetovoimaisempi kuin Perthin perinteinen titteli, Dullsville eli Tylsäkylä antaa ymmärtää. Kyllä me täälläkin ymmärretään kaupunkitapahtumien ja urbaanin sykkeen päälle. Sentään jotain.

Tältä rannassa näyttää nykyään:

Koska rakastan aamupalaa ja brunsseja kahviloissa, yritän raahata E:n sellaisille niin usein kuin onnistun.

E:n mielestä harrastuksessani ei ole juuri päätä eikä häntää, koska a) ranskis ei normaalisti syö aamupalaa kahvikupillista enempää ja b) miksi maksaa parikymppiä per pää aamupalalautasesta, kun kotona saa paahtoleipää hillolla alle dollarilla henki? Onneksi hän on sen verran fiksu mies, että on ymmärtänyt sanonnan happy wife, happy life syvimmän filosofian - tyytyväinen emäntä, helpompi elämä.

Ajoimme joku viikko sitten sunnuntaibrunssille Perth Hills´eille eli Perthin kukkuloille noin puolen tunnin matkan päähän meiltä, kahvilaan nimeltään Genesis in the Hills. Kyseessä on kasvisruokakahvila nimensä mukaisesti kukkulalla, eukalyptusmetsän ympäröimänä. Kahvilan pihaa reunustavat istutukset ja ruukkukasvit, ja kuumalla kukkulalla sirittävät aina sirkat täyttä päätä kuin parhaallakin etelänlomalla. Vegeluomuksia on aina kiva maistella, ja sympaattisen kahvilan arvon kruunaavat äärimmäisen maukkaat ja näyttävät kotitekoiset kakut.

Parituntinen reissu sujui rattoisasti, ja kotimatkalla totesin E:lle, että kyllä on kiva yhdessä käydä leppoisalla brunssilla, vaikka rahaa paloikin aterioihin, pirtelöön ja kakkuun kuutisenkymppiä (40e) yhteensä. Hän siihen, että niin on - - - mutta enintään kerran kuussa. Hahah!

Juhlimme myös Australia Day´ta eli Australian kansallispäivää 26. tammikuuta, tällä kertaa Fremantlen kaupunginosassa.

Paikanvaihdos tavanomaiseen Swan-joen varteen verrattuna teki terää, ja Freon hippikaupunginosassa oli oikein eläväinen ja kiva perhejuhlatunnelma vaihtuvine bändeineen, musiikkeineen ja ilotulituksineen. E:n mielestä fiilis oli kuin ranskalaisilla kyläjuhlilla, joita kuulemma jokainen kylä järjestää Ranskan kansallispäivänä.

Ilotulitusten jälkeen, illan pimennyttyä, kohtasimme sattumalta rumpukulkueen, joilla oli tosi hieno valo- ja rumpushow käynnissä. Jokaisella oli värikkäillä led-valoilla koristeltu itse tehty asu ja rummutus oli kuin suoraan Rion karnevaaleilta. Iloinen rieha kruunasi juhlatunnelman.

Kävin lounastamassa kahvilassa nimeltään the Secret Garden Cafe, mutta sinne ei ole tarpeen toiste eksyä, lupaavasta ulkoasusta huolimatta. Sain odotella simppeliä broileripaninia vartin, vaikka se piti vain tyrkätä toasteriin eikä edelläni ollut yhtään asiakasta. Se tarjoiltiin väsähtäneen, muutama päivä sitten parasta ennen-hetkensä nähneen kaaliraasteen kera, ekstrarasvassa uitettuna. Ja hintaa $15 eli kymppi euroissa. Halvemmalla saa muualta parempaa, totesin.

Kuvanottovaiheessa olin vielä toiveikas paninia odotellessani, sittemmin toivo hupeni.

Luonnollisesti olen myös opiskellut ja tehnyt töitä, plääh. Vääntänyt väitöskirja-artikkelejani eteenpäin, romuttanut ensimmäisen artikkelini tykkänään uuteen uskoon peer review - palautteen pohjalta... tämä tarkoittaa, ettei lähelläkään julkaisukuntoa olla vielä. Päälle olen tahkonnut läpi jos jonkinlaisia velvoitteita, mukaanlukien: pomon sijaistus töissä, Suomikoulun vetovastuu, sekä ensimmäinen pitämäni suomenkielen oppitunti/kielikylpy lapsille (5-7v.) - oli sekä hauskaa että haastavaa!

Ja kyllä, olen useammin kuin kerran pohdiskellut, että missä mielenhäiriössä silloin olin, kun ajattelin, että kyllä nyt yksi väikkäri päivätyön ohessa valmistuu. Mutta ei voi enää keskenkään jättää, kun puolivälin rajapyykki on käsillä. Ei auta. Suomalaisella sisulla läpi harmaan kiven ja Australian punaisen kamaran.

Ai juu, lisäksi olen taistellut pitääkseni parvekekasvit hengissä läpi Perthin +35-44 kesän. Tämä kesä ei ole ollut yhtä kuuma kuin neljä aiempaa näkemääni, mutta ihan riittävän kuuma kuitenkin. 10 litraa vettä kuudelle kasville jaettuna ei meinaa riittää estämään kuihtumista. Nähtävästi suuressa olemattomassa kasvintuntemuksessani valitsin alunperinkin kasveja, jotka eivät viihdy ruukussa paahtavalla parvekkeella. Oppia ikä kaikki.