Blogitunnustus laatublogeille ja vinkkejä bloggaukseen

Sain Noonikselta Matka Maailmalle - blogista Blogger Recognition Awardin eli suomeksi tunnustuksen blogini laadusta, kiitos kovasti! Kyllä nyt kelpaa taas näppistä paukuttaa. Palkinto tuli tällaisin reunaehdoin:

Tunnustuksen säännöt:

1. Kirjoita postaus palkinnosta logoineen

2. Kerro lyhyesti, kuinka aloitit bloggaamisen

3. Anna ohjeita aloitteleville bloggaajille

4. Mainitse ja linkitä blogi, joka sinut nimesi

5. Nimeä 10 bloggaajaa palkinnon saajaksi

Käydään asiaan siis. 1. ja 4. on jo hoidettu joten eteenpäin, sanoi kissa kun mummolla pöytää pyyhki.

2. Kuinka aloitin bloggaamisen?

Aloitin kuten varmaan 90% prosenttia ulkosuomalaisbloggaajista, eli päiväkirjana itselle ja tutuille. Kun muutin Perthiin v. 2011, siihen aikaan ei mielestäni vielä ollut netti pullollaan matkabloggaajia, jotka ihan työkseen kirjoittavat juttuja ja tienaavat niillä. Nythän sellaiseltakin pohjalta voisi blogin aloittaa. Itse oletin, että tätä lukisivat lähinnä perhe, suku ja kaverit, ja välitän näin kätevästi kuulumiset ja "elossa ollaan" päivitykset kaikille kerralla.

Blogissa on se "huono puoli", että yleensä kuvittelen, että tutut ovat jo lukeneet kuulumiset enkä juuri kerro asioistani kasvotusten, ettei tule turhaa toistoa. Hämmästys on kova molemmin puolin, kun kaveri ei tiedäkään jostain viime aikojen käänteestä - eihän jokainen tätä blogia vahtaa viikoittain skuuppien toivossa :D

Kun tajusin kävijälaskurista, että pakosti täällä käyvät muutkin kuin sukuni, aloin kirjoittaa enemmän ulkosuomalais-maastamuutto-kulttuurieronäkökulmasta, antaakseni neuvoja, vinkkejä ja näkökulmaa muille samassa elämäntilanteessa oleville tai sitä suunnitteleville/toivoville.

Nyttemmin blogini johtotähdeksi on noussut "valistushenkinen" ihmettely, eli katselen maailmaa puoliulkopuolisen silmin ja yritän siten muistuttaa, että vieras, uusi tai outo ei tarkoita samaa kuin huonompi. Kaikilla meillä on muilta opittavaa ja omalta osaltani haluan kantaa korttani kekoon. Toivon, että blogini osaltaan rikkoo raja-aitoja tai luutuneita ennakkoluuloja esim. maahan- tai maastamuuton osalta, välivuoden pitämisestä, alanvaihdosta ja ulkomaalaisista ylipäätään.

3. Ohjeita aloitteleville bloggaajille

Oman blogifilosofiani kolmijalka on:

Kirjoita asioista, jotka itseäsi kiinnostavat sellaisella otteella ja kielellä, joka on itsellesi luonnollista. Fokusointi siihen, mistä lukijat tykkäävät tai millä saisi suurimman lukijakunnan (tai niitä matkablogisponsoreita), ei mielestäni tuota hyvää jälkeä, vaan huonosti naamioitua mainontaa ja teeskentelyä. Blogin pito on luovaa puurtamista eikä sitä jaksa, jos sisältö ei oikeasti itseä nappaa eikä jutuistaan ole innoissaan.

Kirjoita säännöllisesti. Mikään pakkohan ei ole kirjoittaa edes kerran vuodessa, mutta kirjoittaminen itsessään inspiroi kirjoittamaan lisää ja myös opettaa paremmaksi jutuniskijäksi. Sitä enemmän oppii sommittelusta, tekstin rytmistä, kuvituksesta jne. Lukijat löytävät blogin todennäköisimmin, jos blogissa on uutta sisältöä kohtuusäännöllisesti. Itse kirjoitin aluksi intoa piukassa parin päivän välein, nykyään kerran viikossa-parissa juttuideoista riippuen. Usein lukijoita kiinnostaa ihan tavallinen arki, eli mitään erikoisaiheita ei edes tarvita.

Lue muiden blogeja - lue ylipäätään. Bloggaajalle iskee väistämättä kuiva kausi eikä mikään tunnu irtoavan näppiksestä. Muiden blogeista saa uutta näkökulmaa ja aiheita, samaten lehdistä, kirjoista tai uutisista. Ei kukaan toimittaja tai kirjailijakaan istu eristettynä odottamassa, että taivaallinen inspiraatio iskee, vaan ammattilaiset aktiivisesti etsivät jutunjuurta ja "avautuvat" ideoille olemalla maalmassa mukana lukijana, kuulijana, tekijänä. Ohje toimii myös bloggarille.

5. Nimeä 10 blogia palkinnon saajiksi

Säännöllinen lukulistani ei ole laaja, siksi irtoaa vain puolet eli viisi blogia. Nooniksen Matka Maailmalle jo sai palkinnon, joten hyppään sen yli ja nimeän seuraavat loistavat blogituttavuudet:

1. Brazilandia. Sanavalmis, mainio Ronja bloggaa elämästään brasilialaisen aviomiehen Mauri(cio)n kanssa tämän kotimaassa.

2. Chez Helena. Ranskassa asuva toimittaja-perheenäiti kertoo arjestaan kauniisti ja viisaasti.

3. Lapinlahden Muuttolintu aka Oli ennen Onnianni. Savolaislikka USA:ssa. Rehellistä mustaa huumoria ja pikkulapsiperheen äidin arkea sekä parisuhteen byrokratiakitkaisen alun muisteluja.

4. Moottoritiellä on puuma. Indonesian pikkusaarelle Balin naapuriin muuttanut entinen IT-suorittaja, nykyinen rääväsuu kreisi cat leidi eli kissojen orpokodin pyörittäjä avautuu kaikesta.

5. Australiaan! Faktapitoinen ja -painotteinen tietopläjäys Melbournesta ja Australiasta yleisesti.

Kuvituksena yleisiä näkymiä normiarjestani eli lounaspaikkoja, kotia, kaupunkia...

Perthin keskustori Forrest Place rautatieaseman edessä ja joulurieha viikonloppuna. Alakuvassa perhetapahtumien normipalvelu eli ilmaista aurinkorasvaa. 

Ruisleipä! Tällainen tuli kaverilta lahjaksi, kotona leivottu! Voi että on hyvää!

Kahvikuppi. Hyvää kahvia. Suklaata. Tarvitseeko lisäperusteluja?

Ostettiin tällainen puska paikallisia kukkasia. 

Telkkaripöytämme kulmaa ja maailmalla napattuja pari-selfieitä. Taustalla äidin lähettämä keittiöpyyhe kehyksissä, oli liian hieno pyyhkeeksi.

Yllä ja alla. Melkein jokapäiväinen näky muodossa tai toisessa, lounaskahvila, yksi Perthin sadoista vaihtoehdoista. Halvempaa olisi syödä eväitä töissä, mutta tykkään jaloitella päivän mittaan ja syödä muutakin kuin tähteitä :D 

Meinasi unohtua: blogger recognition award kuva palkitsemilleni bloggaajille! Hyvä te ja me!