Mistä tuntee joulun? Perthissä näistä

Joulu lähestyy Down Underissa, mistä sen tunnistaa täällä Perthissä? No ainakin seuraavista kuudesta K:sta.

Kukkamekot

Eilen kehuin kollegan kukkamekkoa, punakukin ja vihrein lehdin koristettua valkoista hellemekkoa. Vastaus oli: ”eihän ole liian jouluinen?” Pari sadasosasekuntia raksutti, ennenkuin tajusin, että joulu on parasta hellemekkojen aikaa, ja puna-viher-valkoinen mekko on todentotta jouluinen aussin silmiin. Kevät on nyt alkanut ja parina päivänä lämpötila kävi +35:ssa, joten kesämekot kansoittavatkin nyt katuja ja työpaikkoja siellä missä ei ole työunivormuja.

Kukat

Kukkia ei näe pelkästään mekoissa. Paras kevätkukinta-aika alkaa olla ohi, mutta monet puut ja pensaat kukkivat joulun tienoilla komeimmin. Tänä vuonna violettien jakarandojen kukinta näyttää olevan myöhässä tai osin peräti epäonnistunut pitkän, kylmän kevään myötä – paljaita oksia näkee monin paikoin. Jakaranda kukkii runsain harsomaisin kukin liilana pilvenä. Tämä eteläafrikan tuontipuu on oma suosikkini Perthissä. Myös monet eukalyptukset ja bottle brush eli pulloharjapuu kukkivat nyt parhaimmillaan, tai ovat aloittamassa kukintaa. 

Länsi-Australiassa on aivan oma joulupuunsa, mistelilaji nimeltään Nuytsia (kuvia alla), joka kukkii jouluisin hehkuvana oranssina tulilatvana. Paikallisia kasveja ei kuitenkaan käytetä joulukoristelussa sen kummemmin, vaan kotien joulupuu on täälläkin (muovi)kuusi – tosin joulupöydän koristeena voi olla havumaisia rosmariinin oksia, kun kuusenoksia ei ole saatavilla.

Kulotus

Perthiä ympäröi paloarka eukalyptusmetsä ja metsäpaloja syttyy sekä Perthin kukkuloilla että satunnaisesti lähiöissäkin. Perthin keskusta on turvallista palojen suhteen, mutta jo 15-20km päässä keskustasta alkaa olla metsäpalovyöhykkeellä. Asukkaille sanellaankin täällä tarkat ehdot, miten omaa pihaa tulee hoitaa, ettei ”ruoki” tulipaloriskia – ei saisi mm. olla talon ylle kaartuvia oksia eikä lehti- ja oksaroskaa maassa. Metsä- ja puistovirasto kulottaa metsiä ja myös puistoja siellä missä pystyy, ja kulotukset usein tehdään näin talven lopulla, kun maasto on koko talven lionnut vesisateissa eikä palo ole niin herkkä leviämään käsistä. 

Olen aina tykännyt savuntuoksusta ja koti-Suomessa se herättää mielikuvia saunasta, takkatulesta, nuotiomakkarasta ja mökkeilystä. Täällä savunhaju tarkoittaa, että kyseessä on joko metsäpalo tai kulotus. Joskus savua ei haista, mutta horisontti muuttuu aavistuksen sumeaksi, mistä tietää, että jossain palaa. Tosin joskus savunhaju on vain jonkun grillaustapahtuman oheistuote: töissä haisee savu joka perjantai, koska työpaikan edustan keskusaukiolla on Hawkers Market eli ruokakojutapahtuma. 

Kärhämöinti

Helteet tuovat mukanaan muutakin negatiivista kuin palovaaran. Kuumuus usein nostaa huonoja puolia esiin ihmisistä, jotka kärvistelevät janon ja kuumuuden kourissa. Täkäläiset ovat toki tottuneet helteisiin, mutta mittarin paahtaessa välillä +35-45, alkaa tottuneempaakin lupsakoijaa jurppia. Tuntuu, että kesäisin näkee ja kuulee enemmän riitoja sekä kotikerrostalossa että kaduilla. Alkoholilla on osuutta asiaan, koska lämpimillä ilmoilla täälläkin pakkaudutaan ulos terasseille tai omille pihoille ja parvekkeille nautiskelemaan ja naukkailemaan. 

Alkoholia juodessa usein unohtuu se oikea nesteytys eli vedenjuonti, mikä ei hellehikoilussa ole oman olon, jaksamisen tai sietokyvyn parhaaksi. Joulun aikaa kutsutaan täällä yleisesti termillä silly season, pöljäilykausi, koska ihmiset ovat toisaalta hilpeällä juhlamielellä, mutta toisaalta tekevät juhlafiiliksissään ja pikkujoulupäissään typeryyksiä, esim. ajavat pikkujouluista kotiin autolla enemmän tai vähemmän kekkulissa.

Kekkerit

Liittyy edelliseen. Pikkujouluja vietetään täälläkin, mutta teema ja fiilis ovat lähempänä juhannus- tai vappujuhlia kuin joulunviettoa. Mitään erityisiä jouluruokia ei välttämättä ole, vaikka esim. työpaikkojen joulupöydässä voi tietyt perinneherkut olla, kuten joulukakku (kuivahedelmäkakku tomusokerikuorrutteella), jouluvanukas (rommilla kostetuttu kuivahedelmätaikina vaniljakastikkeella) ja/tai pavlova (marenkikakku kermavaahdon, marjojen ja mangon kera). 

Juhlia vietetään kaikkien mahdollisten sosiaalisten piirien kera, ja itselleni on kalenteriin kertynyt mm. seuraavat pikkujoulut: työpaikan (jotka missaan opintoihin liittyvän konferenssin takia), Women in Energy eli Energia-alalla työskentelevät Naiset-verkoston, jalkapallojoukkueen (x2 koska pelaan kahdessa eri joukkueessa), Suomi-koulun (jotka missaan em. Konferenssin takia), sekä yleisesti kaveripiirin. Perthin suomalaisille on lisäksi erillinen joululounas tiedossa Suomi-koululla/kirkolla, tarjolla tietenkin suomalaisia jouluherkkuja kuten puuroa. Aussien joulupöytähän voi koostua esimerkiksi sushista tai grillatuista katkaravuista.

Jonkun firman pikkujoulut Perthissä. 

Kimalle

Aussien joulukoristemaku on paljon lähempänä amerikkalaista kuin suomalaista, ja se näkyy pääasiassa vilkkuvan, kimaltavan, värikkään ja räikeän mieltymyksenä. Alkuun kauhistelin muovishokin partaalla näkyä, mutta nykyään olen asiaan jotakuinkin tottunut ja itseasiassa tykkään övereistä kulta- ja hopeakoristeista, jotka monimetrisinä roikkuvat kauppojen ja ostareiden katoista. 

Vilkkuvaloihin en vieläkään ole ihastunut, enkä varmaan koskaan tule olemaan. En vain tajua, miksi kukaan haluaa reunustaa omakotitalonsa tai parvekkeensa viher-sini-puna-neon-vilkkuvaloilla, jotka räpsyvät yötä päivää? Esimerkkikuva alla.

Ausseihin verrattuna suomalaiset ovat herttaisella tavalla metsäläisiä olki-, huopa-, ja havukoristeineen, mutta metsäläisyys ei ainakaan minusta lähde kulumallakaan, vaan muotoutuu entistä tärkeämmäksi osaksi minuutta: luonnon- ja luonnonmateriaalien arvostus kunniaan muovikrääsän sijasta, kiitos! Esimerkiksi em. luonnonkukkia voisi mielestäni paljon enemmän käyttää joulukoristelussa täällä tilpehöörin sijaan.

Jouluun liittymätön bonustiedote: Perthin keskustan Miss Mauds, ruotsalainen voileipäkauppa, ravintola ja hotelli, myy maukkaita, laadukkaita täytettyjä patonkeja hintaan 3AUD/kipale, kun ne ostaa klo 17 jälkeen. Samaan syssyyn saa suomalaisen veroisia pulleita kanelipuusteja hintaan 1,90AUD – kaksi zipaletta yhden hinnalla! 

Kauppa on työmatkani varrella ja nappaankin sieltä mukaan keveän illallisen kerran viikossa. Jostain syystä henkilökunta tunnistaa minut kanta-asiakkaana, mikä ei ole hyvä juttu: kohtaan lähinnä naljailua-vitsailua tarjousostoksistani. Johtuu ehkä siitä, että kerran jotakuinkin runnoin vartijan kumoon päästäkseni ostamaan vielä viimeiset patongit klo 17:31, kun kaupan sulkemisaika on 17:30... Tätä postausta ei ole tehty yhteistyössä Miss Maudsin kanssa, päinvastoin he varmaan toivovat että joskus ostaisin jotain normihintaistakin tarjoustuotteiden sijasta.

Miss Mauds - hotelli ja ravintola on tuotteistanut buffetin. Kyllä vain, ruotsinlaivaversiota ei muuten tunneta Perthissä, paitsi tässä yhdessä ravintolassa. Kahvila, josta tarjouspatongit saa, on saman rakennuksen eri kulmalla.