Brisbane - Gold Coast - Sunshine Coast

Kävimme viikon lomalla itärannikolla, etelä-Queenslandissa ensimmäistä kertaa. Tässäpä listausta matkan koho- ja alhokohdista vinkeiksi ja varoituksiksi, jos sama suunta on mielessä.

Maleny Botanic Gardenin asukkaita. Jopa liiankin tuttavallisia!

Parasta reissussa

1. Sademetsät. Toisin kuin Länsi-Australiasta, Queenslandista löytyy sademetsiä, joita lähdimme asiaksemme katsomaan. Blogista on lie tullut selväksi, mutta olemme kumpikin luontoihmisiä ja pelkästään tämä sademetsien lumo sai meidät koko reissuun. Vierailimme Springbrook- ja Tambourine Mountain- luonnonpuistoissa, jotka kumpikin sijaitsevat Gold Coastilta muutaman kymmenen kilometriä lounaaseen. Gold Coast on puolestaan Brisbanen eteläpuolella sijaitseva Australian Miami tahi Florida rantapilvenpiirtäjineen ja surffaajineen (tosin missäpä päin Australiaa ei olisi surffaajia...).

Australian manner on aikoinaan, miljoonia vuosia sitten, ollut enimmäkseen sademetsien peitossa, kun nykyään niitä löytyy enää noin prosentin verran alkuperäisistä. Tähän ovat syynä sekä metsien hakkuut että ilmastonmuutos. Luonnonpuistot, joissa vierailimme, sijaitsevat kumpikin muinaisen (matalahkoksi kuluneen) vuoriston huipulla, sillä siellä sääolot ovat parhaat subtrooppisen kasvillisuuden säilymiseen: aina kosteaa ja tasaisen lämmintä.

Ehdimme jo pelätä, että sademetsät ovat mielikuvituksen tuotosta tai hypemarkkinoinnin aikaansaannos, sillä vaikka maisemat olivatkin Perthiin verrattuna huikaisevan vihreät, vuoriston ulkopuolella puusto oli samaa eukalyptusta ja viikunaa kuin Perthissäkin. Kunnes saavuimme riittävän ylös jyrkänmutkaisia vuoristoteitä. Opimme, että eukalyptukset itse asiassa uhkaavat sademetsiä valtaamalla niiltä alaa: eukalyptus pyrkii rohkaisemaan metsäpaloja tuottamalla öljyisiä paloarkoja lehtiä, kun taas sademetsille ei mikään ole yhtä tuhoisaa kuin metsäpalo - siksi sademetsäkasvien lehdet ovatkin huonoja syttymään. Alueella on käynnissä jatkuva hiljainen kamppailu, jossa sademetsien peruskasvi kuristajaviikuna pyrkii ottamaan tilaa eukalyptuksilta  kiertymällä rungon ympäri ja tukahduttamalla.

Kuten muihinkin luonnonpuistoihin Australiassa, sademetsiin on tehty luontopolkuja, joista voi valita lyhyitä tai pitkiä reittejä. Viiden kilometrin vaellukseen ylös ja alas rotkoa meni kaksi tuntia ja kaksi ämpärillistä hikeä kosteassa helteessä (+30). Metsä oli kuitenkin varjoisa ympäristöön nähden, ja reitillä voi myös uida vesiputouksen alla, kuten E rohkeana tekikin.

Tämä on saniainen, ei palmu.

2. Maleny Botanical Garden eli Malenyn kasvitieteellinen puutarha. Tämä puutarha on yksityishenkilön omalle tontilleen perustama paratiisivisio Malenyn kunnassa n. puolen tunnin ajomatkan päässä Sunshine Coastilta eli Brisbanesta pohjoiseen. Puisto on kiinnostava ja kaunis kombo ns. englantilaista puutarhaa eli hoidettua, kukkivaa puistoaluetta, sademetsäpolkua sekä lintutarhaa: tarhassa on monta sataa erilaista eksoottista papukaijaa, joista suuri osa on jopa liiankin kesyjä, eli ne lentävät taatusti olkapäälle tai pään päälle hiuspinnejä ym. ryöväämään. Korkealla huipulla sijaitsevasta puutarhasta on upeat näköalat yli Glass House Mountains - luonnonpuiston, jossa on sokeritoppamaisia vuoria laaksossa.

Kaikkein suurimman vaikutuksen teki se, että puisto on yksityishenkilön, eteläafrikkalaisen Frankin hengentuote - kokonaan hänen itsensä sekä pääsymaksujen rahoittama. Tapasimme omistajan sattumalta ja hän intoutui näyttämään meille puiston joka kolkan: kyyditsi meitä golfkärryllä sellaisiinkin osiin, jotka ovat vasta rakenteilla tai suunnitteilla. Frank aloitti puiston rakentamisen v. 2009 ja vaalii siellä mm. maailman harvinaisinta kävykkipalmusuvun jäsentä nimeltään Encephalartos woodii - kaikki maailman woodiit ovat klooneja samasta e-afrikkalaisesta kantakasvista ja yksi puolikasvuinen taimi on arvoltaan $50 000.

Oli todella inspiroivaa tavata ihminen, joka elää omimmannäköiseksi kokemaansa elämää ja haluaa tarjota pääsyn paratiisiinsa kaikille kiinnostuneille. Pääsymaksu $30 tuottaa katseltavaa ja kuvattavaa moneksi tunniksi linnuista kasveihin ja maisemiin. Frank ei kuulemma vielä tee voittoa puistollaan (ei ehkä koskaan), mutta se ei häntä lannista - tärkeintä on "luomistyö" ja luonnon arvostus. Suosittelen!

Sulphur crested cockatoo eli kultatöyhtökakadu pään päällä painaa ihan kiitettävästi ja sillä on terävät kynnet!

 

Arapapukaija ja E kavereina. Kyseinen ara yritti myöhemmin varastaa E:n kameran eikä meinannut päästää irti.

3. Ystävälliset ihmiset ja eläimet. Joko törmäsimme sattumalta puheliaisiin tyyppeihin, tai helleaalto irrotti myös ihmisten kielenkantoja, mutta siellä täällä vastaantulijat ja kaupan kassat halusivat vaihtaa muutaman sanan. Esim. hoverboardilla, lie suomeksi leijulauta, vastaantullut tyyppi huikkasi iloisesti ohimennessään "ihailette varmaan mahtavaa kypärääni?"- hänellä olikin hieno kumipiikkiharjaksella koristeltu pyöräilykypärä.

Brisbanen seudulla näyttää olevan water dragon´eita kaikkialla - kyseessä on oravan tai jopa pienen kissan kokoinen lisko, joka nimensä mukaan tykkää oleilla veden lähellä, mutta näköjään myös missä tahansa muualla. Niitä tuli vastaan sademetsäretkellä, mutta myös kahviloiden pöytien alta. E oli tietenkin biologin taivaassa saadessaan mahtavia lähikuvia. Muunkinlaisia liskoja vilisti siellä täällä: Australiassa asuu 400 skinkkilajia, ja se on vain yksi suku liskoja.

Näimme läheltä myös opossumeja ja brush tai bush turkey´ja eli pensaskalkkunoita, tämäkin Australian kotoperäinen laji, joita marssi kaikkialla puskista kotipihoihin ja teiden varsiin. Mikään em. lajeista ei ole tullut Perthissä vastaan, siispä into niitä kuvata oli katossa. Pensaissa roikkui usein giant wood spider´eita eli jättipuuhämähäkkejä, jotka ovat jalkoineen jopa kämmenen kokoisia. Näitä olen onneksi nähnyt aiemmin Balilla verkkojaan kutomassa ja tiesin, että ne välittävät vain verkosta ja saalistaan, eivät ihmisistä. Kummasti vanha araknofoobikko tointuu, kun Australiassa asuu, ja nyt pidän hämähäkkejä jopa mielenkiintoisina sydärin aiheuttajien sijaan - kunhan eivät tule iholle.

Water dragon, mikähän vesilisko suomeksi? Tämä yksilö asuu kahvila Maple 3:n terassilla vakituisesti ja on nimeltään King George eli Kuningas Yrjö lohikäärmeentappaja-legendan mukaan. Kokoa n. pienen kissan verran.

Tippuuko niitä muruja, häh?

Auringonlasku Sunshine Coastilla.

Brisbanen kity kentteriä eli kaupunginkeskustaa.

Brisbanen asukkaita, steampunk-kenguruja.

4. Brisbanen South Bank ja kulttuuritarjonta. South Bankilta eli Brisbanen läpi virtaavan joen etelärannalta löytyy kaikki hip ja cool Brisvegasissa, toisin sanoen ravintoloita, kahviloita, kulttuurikeskus (musiikkitalo, museo ja taidemuseo) ja hiekkaranta. Joen rannalle - mutta ei kylläkään jokeen - on rakennettu maauimala, joka on lavastettu merenrannaksi hiekan ja kasvien avulla: hauska perhekohde. Samoilta nurkilta löytyy myös "Epicurean garden" eli kaikille aisteille sopiva puutarha, josta saa poimia yrttejä ja vihanneksia syötäväksi.

Taidemuseo GOMA, Gallery of Modern Art, yllätti varsin positiivisesti. Perthissä on saanut tottua siihen, että museotoiminta on jälkeenjäänyttä ja näyttelyjen esillepano suoraan 80-luvulta. GOMAssa sen sijaan oli todella upea, onnistuneesti ripustettu (eli teosten "vuoropuhelua" korostava) näyttely uunituoretta taidetta nimeltään Sugar Spin, sokerikierre tahi hattara. Nykytaiteilijat näyttävät tykkäävän massiivisista, kolmiulotteisista teoksista, jotka levittäytyvät seinille ja kattoon, ja GOMAssakin oli linjan mukaan nähtävää joka kolkassa - teemoja kun nimetysti olivat valo, värit ja arkkitehtuuri eli rakenteet ja ulottuvuudet. Teen suosikkiteoksistani oman postauksen kuvineen myöhemmin, sen verran vaikuttavia viestejä oli taiteeseen kätketty.

Myös Brisbanen museon eli kaupungintalon näyttely puhutteli: kiinalaista mustetaidetta nykytaiteilijoilta. Brisvegasin kulttuuritarjonta oli siis odotettua kohottavampaa, vaikka kaupungin lempinimi viittaakin muoviseen kasinokulttuuriin.

Tylsintä reissussa

1. Liikennejärjestelyt. Translink eli kaupungin joukkoliikennefirma Brisbanessa järkytti sekä hinnallaan että hitaudellaan.

Majoituimme bed & breakfast -paikassa  neljä asemaa keskustasta pohjoiseen (Wilston), mutta menopaluu keskustaan maksoi meille kahdelle $19.60 eli reilut kolme dollaria enemmän, kuin koko päivän parkkeeraus keskustassa. Mitvit Translink, miten tämä edistää julkisliikenteen käyttöä ja poistaa ruuhkia? Matkakortilla matka olisi ollut halvempi, mutta matkakortteja ei tietenkään voi ostaa asemalta, eikä kioskiakaan löytynyt ensihätään keskeltä omakotitalolähiötä. Juna myös kulkee vain puolen tunnin välein. Translink, ei jatkoon.

Gold Coast - Brisbane - Sunshine Coast - akselilla näyttää aina olevan ruuhkia, ja Perthissä sujuvaan junaliikenteeseen tottuneelle ruuhkaisella moottoritiellä jumittaminen oli loman mälsimpiä puolia. Toki Perthissäkin saa pönöttää ruuhkissa, mutta ei ehkä ihan samassa mittakaavassa kuin Brissyssä.

Kirsikkana kakun päällä tai pikemminkin lasinsiruna viipaleessa oli Uber-kuski, joka pokalla vedätti meiltä tuplasumman: jouduimme tilaamaan Uberin, kun ukkosmyrsky ja flash flood eli pikatulva yllätti. Halusimme päästä takaisin autollemme parin kilometrin päähän. Kuski ei suostunut käyttämään navigaattoria tai Uberin ohjelmaa, vaan lähti ajamaan "tietämäänsä parempaa" reittiä pitkin, joka oli kolme kertaa pidempi kuin E:n kännykässä näkyvä Uber-sovelluksen ehdottama reitti. Myrskyssä autossa jumissa emme voineet juuri muuta kuin istua ja murjottaa. En voi ymmärtää, miksi kukaan haluaisi ehdoin tahdoin hankkia huonot pisteet (kuten Uberissa annetaan) muutaman ekstradollarin tähden - maksoimme $8 sijaan $18 ja kuski sai vain yhden tähden viiden sijasta. Buu.

Liikennöinti ei ollut rentouttavaa gondoliajelua, kuten tässä kiinalaisessa taideteoksessa Brisbanen kaupungintalolla.

2. Hintataso. Perthiä kutsutaan kalliiksi kaupungiksi ja hintavertailu netitse osoittaakin, että halpaa lystiä ei perthiläisenä elo ole. Siksi oli yllätys tajuta, ettei elämä ole sen halvempaa idässä, ainakaan Brisbanen seudulla. Ravintolat, kahvilat ym. lomailutouhu maksoivat ihan sen saman kuin Perthissäkin, ellei jopa enemmän. Myöskään majoittuminen ei ole erityisen halpaa. Harrastukseni ja ilonaiheeni on metsästää hyviä diilejä ja onnistuin löytämään AirBnB:n Gold Coastilta hintaan $50/yö ja aamiaismajoituksen hintaan $70/yö Brisbanesta (hinnat kahdelle hengelle), mutta nämä olivat ainoat halvat ratkaisut ja joustimme sijainnissa, koska oli auto käytössä. Normihintataso olisi ollut kaksin- tai kolminkertainen.

Lomabudjetista sen verran, että lounasta saa tavallisesti sekä siellä että täällä haarukassa $10-20 ja illallista haarukassa $20-40, paikasta riippuen. Bensa maksoi nelisenkymppiä tankki ja tankkasimme kahdesti viikon aikana. Auton vuokra viikoksi vakuutuksineen oli n. $350 ja lennot P-kylältä B-kylälle rokottivat tiliä $460/pää/menopaluu. Euroiksi muuntaminen tapahtuu kertomalla summat x 0,75.

3. Hiostava sää. Brissyn seudulla on nyt pari viikkoa eletty tukahduttavaa hellejaksoa, joka ylittää jopa normaalin kesähikisään. En ole trooppisen kuumuuden ystävä, ja +35 astetta maksimaalisella kosteusprosentilla ei lämmitä mieltä, vaikka lämmittääkin kroppaa - keittää, suorastaan. Kun aamusta iltaan hikoilee kuin turkkilaiseen saunaan vangittu kalkkuna, alusvaatteet hikeä tirskuen, ei olo ole reipas eikä menevä. Meidät pelasti roadtrip-loma, eli fakta, että auton ilmastointi lauloi ja majapaikoissa myös pelasi ilmanvaihto. Vissyä kului pullotolkulla, koska hanavesi maistuu Brissyn seudulla mudalta eikä hanavesi muutenkaan auta nesteytyksessä, jos suoloja haihtuu joka minuutti.

Olimme ennen Brisbanen reissua leikitelleet ajatuksella, että ehkä joskus muuttaisimme itärannikolle juurikin B:n seutuville, mutta ilmasto-olosuhteisiin tutustuminen latisti tätä ideaa. Vaikka kohtasimmekin nyt varsin poikkeuksellisen säätilan hellejakson muodossa, ovat sään ääri-ilmiöt Australiassa yleistymässä, eikä mikään takaa, ettei ko. saunotus ole normikesä jatkossa subtrooppisella alueella. Perthin kuivanpaahtava kuumuus ei tunnu missään viikon höyrysaunan jälkeen!

Tuttuja eukalyptuksia löytyi myös idästä - näitä saamme ihailla Perthissäkin.

4. Odotusten täyttymättömyys. Jostain syystä minulla oli Brisbanesta sellainen kuva, että se on todella ihmeellinen ja jännittävä kaupunki. Kun selvisi, että aika samasta muotista se on kuin Perthkin, oli tuloksena - ei nyt suorastaan pettymys, mutta kylläkin ihmetys. Jostain syystä itärannikon kaupungit ovat kansainvälisesti paremmin tunnettuja ja kiinnostavampina pidettyjä kuin tämä meikämannien Villi Länsi, mutta ei Perth loppupeleissä kauaksi jälkeen jää vaikkapa Brisbanesta asuinpaikkana: etenkin ilmaston puolesta Perth on helpompi valinta mielestäni. 

Toinen ylläri oli Byron Bay, New South Walesin puolella. Ajoimme tähän legendaariseen rannikkokylään sen maineen houkuttelemana, sillä Byron Bay - nimen tuntuu tietävän jokainen Australiassa reissaava. BB:stä jäi enimmäkseen mieleen ruuhka. Kylän keskusraitti on jatkuvasti tukossa autoja, sillä kaikki liikenne ohjautuu yhden keskustien kautta, mukaanlukien rannalle menevä eli pääsyy koko BB:ssä vierailuun. Mitään idyllistä, rauhallista tahi vilkasta ostoskävelykatua emme löytäneet, vaan kaikki terrassilla istuskelu ja shoppailu tapahtuu saman jumittavan autotien varressa, liikenteen melussa. Ei kiitos. Ihmettelimme ääneen, miksi Perthin rannoilla ei ole kovempi maine, sillä kotoinen Cottesloemme päihittää Byron Bayn mennen tullen - oikeastaan mikä tahansa ranta on Perthissä maailmanluokkaa, ja se onkin elementti, jota perthiläiset eivät aina muista arvostaa.

BB:ssä sattui myös pieni onnettomuus, sillä E sai snorklatessaan portugalinsotalaivan (Portuguese man o´war) lonkeroista osuman ja niistä jäi kirvelevät arvet ja huonovointinen olo koko päiväksi. Kyseessä on meduusan näköinen polyyppieläinyhdyskunta, eli myrkyllinen polttiaisolio, joka pahimmillaan tappaa, jos sen uhri on allerginen tai pienikokoinen (esim. vauva). Onneksi mitään vakavia seuraamuksia kohtaamisella ei ollut - näitä kelluvia öllöjä ei onneksi ole meidän puolellamme mannerta näkynyt.

Odotukset ovat kuitenkin kaikkien itsensä hallittavissa, eivätkä miinuspuolet olleet todellakaan maatakaatavia, pieniä kummastuksia lähinnä. Kaikenkaikkiaan reissu oli todella onnistunut ja lomasta jäi hyvä, rentoutunut mieli. Mikään kun ei ole mahtavampaa kuin löytöretkeily, uusien maisemien, paikkojen ja aktiviteettien löytäminen!

Kuvat yllä ja alla Maleny Botanic Gardenista.