Hyvää tyttöjenpäivää - tyttönä Australiassa

Eilen vietettiin YK:n toimeenpanemaa kansainvälistä tyttöjen päivää. Täällä Australiassa päivää en huomannut, asia tuli tietooni somesta ja Suomen-tutuilta, lähinnä poliitikkojen sivuilta. Ajattelin kuitenkin kirjoittaa tyttöjen ja naisten asemasta Australiassa päivän kunniaksi, sillä vaikka Suomi ja Australia ovat monella lailla samanlaisia, erojakin aina löytyy.

Kärkeen disclaimer: Australia on iso maa, koko Euroopan mantereen kokoinen. Vaikka se ei koostukaan eri maista vaan osavaltioista, eroja asioissa ja asenteissa varmasti löytyy paikkakunta- ja aluekohdittain, puhumattakaan eri yhteisöistä kuten työpaikat, harrastuspiirit, sosiaalinen / taloudellinen asema jne. Mutta silmissäni ja omien kokemusteni mukaan Perthissä pyritään tasa-arvoon, tosin tasa-arvo tarkoittaa eri ihmisille eri asiaa. Toisille se on samanlaista kohtelua sukupuolesta riippumatta, toisille se on tiettyjä eroavaisuuksia ja erivapauksia, koska kuuluu käytöstapoihin (esim miehet ja pojat avaavat usein ovet naisille ja tytöille), tai "tottakai pikku prinssille/prinsessalle kuuluu" asia x, vaikkapa ritarin asu tai Disneyn prinsessamekko.

Ehkä silmiinpistävin esimerkki tyttöjen ja poikien erilaisesta kohtelusta ovat koulupuvut, jotka ovat täällä pakolliset: tytöille hameet tai mekot, pojille housut tai shortsit. Kaikkiin koulupukuihin kuuluu lisäksi jakku, kauluspaita (tai kauluksellinen mekko), kiillotetut nahkakengät ja lierihattu. Tosin jotkut koulut ovat alkaneet muuttaa sääntöjä ja niissä tytöillekin sallitaan shortsit tai housut. Tämä vanhempien painostuksesta, sillä jotkut vanhemmat kokevat, että hame rajoittaa tytön vapautta liikkua ja leikkiä rennosti. Itse olen hameihminen, koska se on viileämpi kuin housut, enkä ole tästä asiasta suuntaan tai toiseen vankkaa mieltä - tosin mielestäni on ihan fiksua, että vanhemmilla ja lapsilla itsellään on enemmän sanavaltaa, mitä lapsi pitää koulussa päällä.

Lasten pukeminen/pukeutuminen on mielestäni sukupuolittuneempaa kuin Suomessa. Tämän huomasin selvästi esimerkiksi viikonlopun Garage Salessa eli kirppiksellä, jonka Suomi-koulu ja Suomi-kirkko järjestivät yhteistyössä ja jossa olin koulun puolesta töissä. Poikien ja tyttöjen vaatteet on selvästi värein ja kuvioin eroteltu: pojille harmaata, mustaa, valkoista, sinistä - totisia "miehisiä värejä", dinosauruksia ja autokuvioita; tytöille pinkkiä, punaista, keltaista, kirkkaita ja iloisia värejä, paljettisydämiä ja harsokukkasia.

Useampi kollegani on paraikaa raskaana ja näille on kaikille ollut tärkeää tietää vauvan sukupuoli ennakkoon, jottei tule vahingossa ostettua tai saatua lahjana "vääränvärisiä" vaatteita. Suomalaista marttaa moinen häkellyttää - esimerkiksi E:n lempiväri on kirkkaanpunainen, enkä itse koe, että lapsi pitäisi kuorruttaa tiettyyn väriin tai välttää toisia, ettei vain mene "väärin". Lisäksi kollegat eivät keskenään vaihtele "vääriä" vaatteita eli pojan saanut ei anna vaatteita eteenpäin tyttövauvalle, koska eiväthän ne käy. No ehkä eivät niine paljettisydämineen ja harsokukkineen, ellei sitten pojasta kasva Broadway-musikaalitähti, mikäpäs siinä.

Isompien lasten osalta itselläni ei juuri ole kokemusta muuten kuin kuulopuheina, mutta nähtävästi esimerkiksi harrastuksia saa aika vapaasti harrastaa sukupuolesta riippumatta. Tosin täällä(kin) kuulostaa olevan yleisempää, että tytöt harrastavat vaikkapa voimistelua tai cheerleadausta, kun taas pojat pelaavat krikettiä ja footyä eli aussijalkapalloa. Toisaalta esimerkiksi net ballia eli koriksen versiota ja jalkapalloa pelaavat kummatkin.

Vanhempien eli teinityttöjen ja nuorten aikuisten (18-25v) osalta ns girly girl näyttää olevan Perthissä in ja heille onkin nimitys Perth Princess, mikä ei ole ihan ei-halventava vaan sanojasta riippuen sarkastinen tai naureskeleva. Taas suomimarttaa ihmetyttää, miten ahkerasti ko tytöt kyselevät esimerkiksi Facebookin foorumeilla, mistä saa parhaan bikinivahauksen, tekorusketuksen, tekokiharat tai tekoripset. En toki Suomen keskustelufoorumeilla ole pyörinyt herranaikaan, mutta ei omassa nuoruudessani ollut minkäänlaista vimmaa kynsiin, ripsiin ja lisäkkeisiin - tai olin vain väärissä piireissä grunge-kirppis-vaatteineni ja taidehippikavereineni.

Toisaalta Perthissä on aivan yhtä normaalia olla ns tomboy eli poikamainen tyttö, jota kiinnostaa enemmän vaikkapa telttailu, kalliokiipeily, surffaus ja ravustaminen kuin uudet glitterit kynsiin. Sekä pojat että tytöt näyttävät aloittavan kesätyöt ja viikonlopputyöt aika nuorena (paitsi jos perheellä on varaa vippailla runsaita viikkorahoja ilman teinin töitäkin) ja etenkin markettien ja pikaruokaloiden kassoilla pyörii porukkaa naamasta päätellen 16-vuotiaasta lähtien. Lain mukaan töitä saisi alkaa tehdä rajoitetusti jo 13-vuotiaana ja ilman erikoislupia 15-vuotiaasta eteenpäin. Perthissä on melko tavallista hankkia koulutus oppisopimuksella ja siksikin lie nuoria työntekijöitä näkyy vaikkapa rakennustyömailla.

Työelämässä kohtelu riippuu paljon työnantajasta ja tämän politiikasta. Lain mukaan ketään ei saa töissä syrjiä sukupuolen, etnisen taustan, uskonnon tms perusteella ja jos tällaista kohtaa, voi valittaa tasa-arvo-valtuutetulle (Equal Opportunity Commission). Julkissektorilla on pakollista suorittaa koulutuksia kuten kiusaamisenvastainen koulutus, rasisminvastainen koulutus ja seksisminvastainen koulutus. Nämä voivat olla nettikursseja, kouluttajan ohjaamia tai roolileikki-työpajoja. E juurikin suoritti kyseiset kurssit roolileikkeinä ja oli oppimetodista vaikuttunut.

Syrjinnän vastaisessa koulutuksessa oli esimerkiksi pyydetty osallistujia pisteyttämään seksistisiä vitsejä nollasta viiteen, akselilla harmiton - sopimaton. Lopuksi ohjaaja oli paljastanut/painottanut, että mikään seksistinen vitsi ei ole harmiton, eikä  niitä voi arvottaa, vaan jos vitsi on seksistinen, se on sopimaton, aina. En itse ole satavarma tästä tulkinnasta, sillä vitsailukin riippuu tilanteesta (kelle kerrotaan ja miten - vaikkapa stand up showssa jokin aivan räikeän sopimatonkin saattaa toimia), mutta työpaikalla varmasti kaikkein turvallisinta on pitäytyä möläyttämästä mitään idioottimaista naisten tai miesten logiikasta jne, saati harhautumasta seksuaalisen ahdistelun puolelle vahingossa.

Onko parempi syntyä ja kasvaa tyttönä Suomessa vai Australiassa? Vaikea vertailla! Suomessa on paljon sellaisia valtion tarjoamia etuja, joita Australiassa ei ole - alkaen pitkistä äitiysvapaista, lapsilisistä, edullisesta päivähoidosta, ilmaisesta koulutuksesta... Toisaalta Australian elämänilo, ulkoilu- ja matkustusmahdollisuudet, monipuolinen ja monietninen yhteiskunta sekä letkeä meininki ovat etuja sinällään. Ehkä jos minulla on joskus tyttö kasvatettava, voin raportoida aiheesta lisää.

Kuva (c) Mehaan Charitable Foundation