Totta vai tarua? Faktoja minusta

Haluaisin kirjoittaa jotain syvällistä elämämme isoista ajankohtaisista teemoista, kuten vanhemmuus, paluumuutto, "kimppakämpässä" asuminen aikuisena, maailman ympäri matkustaminen - kuitenkin lentosyyllisyyttä potien... mutta juuri nyt ei irtoa mitään mielekkäitä mietteitä. Kirjoitanpa siis kirjoittamisen ilosta aivan jotain muuta.

Aussilassa on seuraleikki, faktoja minusta, jossa kerrotaan joitain "hurjia" totuuksia ja joitain valeita. Kuulijoiden tehtävä on arvata, mitkä ovat totta ja mitkä tuubaa! Tässäpä neljä tarinaa, joista kolme on totta, yksi keksitty.

1. Olen illastanut elokuvatähti Charlize Theronin kanssa
2. Olen kelkkaillut alas Kiinan muurilta
3. Olen osallistunut tosi-tv-ohjelmaan
4. Olen mäkihypännyt Kuopion Puijon hyppyristä

Ja totuus on
...
...
...
...
...
...
...

3. Olen osallistunut tosi-tv-ohjelmaan

Ei, en ole ollut Big Brother-talossa tai exät rannalla-kirmailuissa. Luojan kiitos.

Meillä oli viime viikolla hääpäivä, ja pohdin jotain jännää, kuitenkin melko helppoa ja edullista tekemistä. Sattumalta kuulin, että kuopiolaisessa ravintolassa nimeltään Samruai kuvataan Kuppilat Kuntoon-tv-ohjelmaa. Tietämättä, pääseekö perustavis ohjelmaan näyttämään naamariaan, ilmaannuimme ravintolan ovelle avajaisaikaan ja saimme kuin saimmekin pöydän. Paikalla pyöri julkkiskokki, jonka nimeä en millään muistanut ja joka selvisi vasta illan loputtua, kun kävelimme autolle, ja meidät ohitti kuvausryhmän auto teippauksin Kuppilat Kuntoon - Hans Välimäki.

Kuvausryhmän työtä oli kiinnostavaa seurata, ja yritimme tietysti käyttäytyä täysin luontevasti, vaikka iso kamera ja mikki roikkuivat milloin missäkin kulmalla. En kyllä käsitä, miten näyttelijät työnsä tekevät ja voivat keskittyä vain rooliinsa ja tarinaansa! Ennen tilauksen tekoa piipahdin vessaan ja fiksailin siellä antaumuksella tukkaa, voihan tässä peräti päästä telkkariin. Kun palasin, E kertoi, että julkkis-Hans oli käynyt tuomassa tervetuliaiskeitot ja jututtanut häntä hetken. Tämän tuokion jälkeen kamerat eivät meissä enää pörränneet, eli siinä meni tilaisuuteni olla seuraava BB-Anu. Näymme enintään jossain taustalla, kun ravintolan yleistunnelmia kuvattiin. Ohjelma tulee neloselta jossain kohti tätä vuotta. Pitäkääpä silmukat skarppeina, bongaako meitä!

...

1. Olen illastanut Charlize Theronin kanssa

Toinen ruoka-aiheinen, lähes tosi-tv:n veroinen tapaus. Rehellisesti on pakko paljastaa, että "kanssa" on hieman paisuteltu sanavalinta. Olen illastanut yhtä aikaa samassa ravintolassa, viereisessä pöydässä, joten kaipa se voidaan vielä laskea "kanssa"!

Asuin v. 2006 Kanadassa, Regina-nimisessä preeriakaupungissa. Olin japanilaisessa ravintolassa paikallisten kavereideni kanssa, kun ravintolaan saapui hirveällä tohinalla iso seurue, jolle rajattiin tilaa sermien taa. Itse en olisi koko Ms Theronia tunnistanut (en ole koskaan ollut innokas leffafriikki tai julkkistenbongailija), mutta kaverit tunnistivat filmitähden heti. Toisaalta he tiesivät, että Theron on Reginassa kuvaamassa uusinta elokuvaansa, joka sittemmin julkaistiin nimellä Sleepwalking.

Tapahtumasta ei ole mitään todistusaineistoa, koska en kehdannut pyytää nimmaria tai yhteiskuvaa. Reilu vuosikymmen sitten selfie-kulttuuri ei vielä ollut voimissaan, liekö minulla ollut älykännyäkään, eli kameraa tuskin oli edes ulottuvilla.

...

2. Olen kelkkaillut alas Kiinan muurilta

Matkailimme Kiinassa kaksi viikkoa vuonna 2014. Reissu sinällään oli aikamoinen amazing race, koska matkustimme omatoimisesti busseilla etelärannikolta Shanghaihin, kiertomatkaa tuli noin 2000 kilometriä. Jonkun pätkän tosin lensimme. Tämä osaamatta kiinaa. Ihme kyllä, löysimme oikeisiin busseihin ja paikalliset auttoivat meitä kiitettävästi, melkein pelkästään arvaamalla, mitähän mahtaisimme tarvita/haluta. Esimerkiksi kerran eräs herrasmies opasti meidät juna-asemalle, vaikka emme osanneet sitä kysyä. Hän vain arvasi, että kaksi länkkäriä näillä kulmilla mitä todennäköisimmin etsivät reittiä junalle.

Myös Kiinan muurin päätimme valloittaa ei-perinteisin keinoin. Sinne tehdään paljon bussimatkoja, mutta jostain itsepäisestä syystä päätimme, että mehän emme seuramatkoille lähde. Sytkytimme hieman syrjäisemmälle muurinpätkälle paikallisbussilla kauan, kohteemme nimi oli Mutianyu. Kaikkein vierailluin kohde käsittääkseni on nimeltään Badaling. Muurilla vaeltelun ja mongolien hyökkäysten kuvittelun jälkeen tuli aika laskeutua vuorelta ja nopein keino on kelkkarata, toboggan. Kelkkarataa ei ainakaan siihen aikaan suuresti mainostettu ja se piti löytääkin melkein omatoimisesti. Liukua riittää yli puolitoista kilometriä. Kokemus olisi ollut tosi hauska, mutta edelleni sattui joku vähemmän kylmähermoinen kelkkailija, joka jarrutteli alas kävelyvauhtia lähes koko matkan (naamapalmu).

...

4. Olen mäkihypännyt Puijon hyppyristä

No en sentään, jotain rajaa!
Mutta. Olen kokeillut hyppysimulaattoria Puijon tornissa vieraillessani ja siksipä tiedänkin, etten ikimaailmassa uskaltaisi mäkihypätä oikeasti. Järkyttävä vauhti, järkyttävä korkeus, järkyttävä ilmalento. Hyvä, etten tippunut penkiltä, kun 3D-lasit päässä "hyppäsin".  Hyppyä ei siis suositella tehtäväksi oikeasti seisaallaan, koska siinä menee tasapaino suitsait sukkelaan!


Taidanpa tehdä tästä blogihaasteen ja haastan nämä blogit:
Konalla
Edustusrouvan päiväkirja
Viherjuuria
Heidin Italia

Antaa palaa faktoin ja "faktoin"!

Autenttista kuvaa Charlizesta ja minusta Kanadan talvessa.