Onko bloggaus kuollut?

Satuin muualla näkemään keskustelua siitä, että bloggauksen kulta-aika on jo takanapäin. Harva perustaa enää uusia blogeja, koska nykyään on paljon suositumpaa ja trendikkäämpää näkyä Instagramissa, Snapchatissa, TikTokissa ja missä lie. Videobloggaus ja podcastien eli nauhoitettujen kuunnelmien teko on paljon perinteistä tekstibloggausta yleisempää, ainakin siltä tuntuu, kun sosiaalista mediaa selailee.

Itse olen jo aikaa sitten jäänyt vehkeestä nimeltä kehityksen kelkka, jos siinä koskaan mukana olinkaan. Olen sekä muodin että teknologian suhteen myöhäisherännäinen eli minua alkaa yleensä miellyttää se tyyli, joka meni muodista vähintään kaksi vuotta sitten, ellei kaksi vuosikymmentä sitten. Kännykän uusin vain silloin, kun entinen rikkoutuu, sama pätee tietokoneeseen. En suoraan sanoen käsitä, mihin tarvitsen uutta laitetta, jos entinenkin toimii. E:n ja pikkuveljensä hifistely uusimpien kännyspeksien suhteen on minulle yhtä aikaa hepreaa ja mongoliaa. Gigapikselit, RAMmit ja jammit, niiden suuruus, syvyys, taajuus, laajuus ei kuitenkaan omaa lompakkoani liikauta, ellei pakko ole.

Aloitin elämäni ensimmäisen blogin, tämän, Blogger-alustalla ja sillä olen pysynyt. Alkuaikoina, innokkaampana, tutkailin muitakin alustoja, mutta koska olin jo yhden oppinut, pysytään sillä. En missään vaiheessa tosissaan ajatellut, että bloggauksesta tulisi minulle työ (eikä siitä ole tullutkaan), joten en nähnyt tarpeelliseksi hioa alustaa, brändätä blogin nimeä ja itseäni, perustaa erillisiä somekanavia Twitteriin, Pinterestiin ja minne lie. Instagram-tili minulla on ja sitä käytin jonkun aikaa, nyttemmin se on hiipunut, koska postailen valokuvat mieluiten vanhaan tuttuun Facebookkiin jonka käytön aloitin 2007 eli kun olin vielä nuori ja teknologiavetreä.

Milloinhan alan olla blogidinosaurus? Varmaankin suunnilleen tänä vuonna. Seuraamieni blogien perusteella näyttää, että blogin elinkaari yleensä liikkuu jossain viiden vuoden tienoilla, muutama sissi jaksaa kymmenenkin. Tosin kauhean montaa tätä vanhempaa blogia ei ole, koska bloggaus virallisesti syntyi vuonna 1999 ja yleistyi 2000-2010-lukujen mittaan.

En blogia aloittaessani ajatellut mitään ajanjaksoa, miten kauan jatkaisin. Niin kauan kun huvittaa. Välillä huvittaa vähemmän, välillä enemmän. Minulla ei ole mitään julkaisuaikataulua, koska ei ole kaupallista yhteistyötäkään, eli ei sikäli tarvitse välittää kenenkään odotuksista blogin aktiivisuuden suhteen. Ja hyvä niin. Tämä on juuri siksi mukava harrastus, että se on täysin vapaata. Kirjoita siitä, mikä inspiroi. Siitä, mikä juuri nyt mietityttää tai puhuttelee. Josta haluat avautua tai saada taakan pois sydämeltä. Josta toivot neuvoja tai vertaistukea. Ei siinä sen kummempia suuntaviivoja.

Toki pienoinen pettymys on ollut tämä vuosi 2020, kun kuvittelin vuoden alkaessa, että minulla olisi paljonkin huimaa kerrottavaa maailmanympärimatkalta. Kaikkihan tiedämme, miten siinä kävi, ja toisaalta kaikille kävi ihan samalla lailla - tälle vuodelle asetetut odotukset, oletukset tai ihan perusrutiinit ja arki ovat mullistuneet, joillain jopa romahtaneet.

Toisaalta olemme nyt jälkikäteen tulleet tulokseen, että koko matkasuunnitelmamme oli aivan epärealistisen kunnianhimoinen ja emme olisi voineet aikatauluamme noudattaa pienen lapsen kanssa, ainakaan oman energisen, vahvatahtoisen ja liikkuvaisen taaperomme kera. Siirtymiä ja pitkiä lentoja oli liikaa ja liian usein, ja olisimme päätyneet burn outiin moista tahtia. No, kaikesta oppii ja ehkäpä tämä korona on ollut meille, kuten varmaan monille muillekin, yhtäaikaa takaisku ja blessing in disguise.

Mutta palatakseni otsikon kysymykseen, onko bloggaus kuollut? Joiltain osin varmasti on. Moni suosittukin bloggari on lopettanut, tai siirtynyt lyhyisiin video- ja Insta-päivityksiin. Oma blogini vielä sitkuttaa, vahvastikin. Kirjoittaminen on minulle rentoutumis- ja ajattelukeino enkä itse näe mielekkääksi sitä, että koittaisin tarjota mietteitäni napakassa uutissähkepituudessa Twitterissä tai pelkkinä kuvina Instassa. Podcasteihin tuskin lähden koskaan, koska tykkään enemmän luetusta kuin kuunnellusta tekstistä. Minusta on kivaa ja hyödyllistä voida palata johonkin osuvaan tai epäselvään kohtaan ja lukea uudestaan, pohdiskellen. Kuunnellessa tämä mahdollisuus on vaikeampi, kun pitää kelata taaksepäin ja osuttaa, mihin haluaa. Tekstin/viestin konkreettisuus jotenkin kärsii, kun se on vain kuullussa muodossa - tämähän on mielipidekysymys aivan puhtaasti ja monelle nimenomaan se kuunteleminen auttaa ymmärtämään tai painamaan mieleen.

Itse toivon, että blogit ja bloggaajat vielä jaksavat, ja että uusiakin perustettaisiin. Emme me kaikki ole videokansaa eivätkä tuntemattomien ihmisten ottamat kuvat ilman mitään saatetekstejä tai tarinoita niin kolahda. Aina tarvitaan lisää kiinnostavaa (tai ihan vaan viihdyttävää) lukemista, ajattelen.

Ranska, maaseutu, heinäkuu, aurinko. Voisi huonomminkin olla :D