Julkissektorin (osavaltionhallinto, kaupungin työpaikat, yliopistot jne.) työpaikkailmoituksiin kuuluu aina linkki, josta aukeaa job description form eli työtehtävien kuvaus. Siihen on eritelty prosenttimäärinä arvioiden, mitä työ pitää sisällään ja miten usein: asiakaspalvelua, paperitöitä, käytäntöjen kehittämistyötä jne. Lisäksi työpaikkailmoitukseen sisältyy aina lavea hakuohje tarkistuslistoineen, "muistithan lähettää hakulomakkeen, ansioluettelon sekä hakukirjeen". Työnhaun helpottamiseksi laadittu luettelointi alkaa ärsyttää siinä vaiheessa, kun hakukirjeeseen pitää listata läpikotainen vastaus jokaiseen tehtävänkuvausnumeroon. Missä ja milloin käytit todistettavasti taitoa asiakaspalvelu, millaisia menetelmiä sovelsit ja mikä oli lopputulos? Miten olisit voinut tilanteessa kehittää toimintaasi? Eikö voi riittää, että olen tehnyt tätä työtä x vuotta ja osaan sen, piste.
Länsi-aussiaksentin ja puhkiselittämisen välillä on minusta hupaisa ristiriita, sillä osa täkäläisistä puhuu niin mumisten ja leventäen, ettei puheesta saa selvää edes huulilta lukemalla. Suurin osa toki puhuu täysin ymmärrettävästi, kun pääsee sisään täkäläisiin äänteisiin. Tehdä ei sanota meik vaan maik, päivää kamu ei ole guddei meit vaan guddai maeit, ja niin eespäin. Lavennettu ääntämisen tapa tuo jotenkin etäisesti mieleen Savon - ilmankos täällä niin kotoisalta tuntuukin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!