Virallisesti maassa eli väestönlaskenta

Tulimme virallisesti kirjoihin ja kansiin, kun viime viikolla suoritettiin Australian väestönlaskenta. Täällä väestötilanne päivitetään joka viides vuosi, ja sattui tämä meidän saapumisvuotemme nyt yhdeksi niistä. Koska viranomaisilla ei ole täällä rekisteriä kunkin osoitteista, väestönlaskijat kiertävät vanhanaikaisesti ovelta ovelle jakamassa ilmoituslomakkeet henkilökohtaisine koodinumeroineen, ja tilastokysymyksiin vastataan eCensus-nettisivulla.

Asia tuotti hieman päänvaivaa aluksi, sillä kanssa-asuja-vuokraisäntämme oli vakuuttunut, että väestönlaskenta koskee vain kansalaisia, ei meitä väliaikaisviisumilaisia. Aussikämppiksemme puolestaan olivat vakuuttuneita, että jokaisen maassa oleskelevan täytyy ilmoittautua, joten he tilasivat meillekin omat kaavakkeet.

Kaiken lisäksi R oli työnantajan neuvosta täyttänyt oman kaavakkeensa jo aiemmin työmaalla ollessaan, koska jos majoittuu puolet vuodesta kaivosleirissä, leiri lasketaan vakituiseksi asuinpaikaksi. Asumme siis näköjään eri osoitteissa viranomaisten mielestä, R autiomaassa ja minä täällä kaupungissa. Loppujen lopuksi vain minä asuinkunnastamme jäin yksin täyttelemään nettilomakettani, kun kaikki muut olivat velvollisuutensa jo hoitaneet.

Aikamoista vyyhtiä Censuslaiset saavat selviteltäväkseen, sillä lomakkeet tulisi täyttää asuntokunnittain, mutta käytännössä todennäköisimmin kaikki täyttävät ne vain itseään tai perhettään koskien. Perthissä saatetaan asua jopa 6-10 hengen jaetuissa omakotitaloissa, ja kaikkia kämppiksiä ei välttämättä juuri tunne.

Lomakkeeseen olisi pitänyt kirjata tiedot (mm. ikä, siviilisääty, tulotaso, ammatti, työsuhteen kesto ja muoto jne.) kaikista henkilöistä, jotka oleskelivat osoitteessa 9. elokuuta, mutta skippasin ongelman kertomalla vain itsestäni. Kuitenkin kaikki tämän saman katon alla asuvat ovat täyttäneet omat lomakkeensa, eli tiedot päätyvät viranomaisille. Heille monta erillistä lomaketta tietää tietenkin palapeliä, kun pitää yhdistää, ketkä asuivat missäkin, ja montako asukasta osoitteessa nyt sitten olikaan.

Täkäläiseen tapaan lomakkeessa tarkennettiin lähes joka kohtaa, eli esimerkiksi osoite-riveille on annettu lisäohjeita, mitä tarkoittaa asunnon numero tai kadunnimi, ja ammattinimikkeen jälkeen tulee kirjoittaa, mikä on pääasiallinen työtehtävä. Suomalaiselle kiinnostava huomio oli kohta, jossa kysyttiin ensin omaa synnyinmaata, sen jälkeen erikseen äidin sekä isän synnyinmaata, ja vielä erikseen ancestry eli sukujuuret tai -tausta. Ancestry-kohtaan olisi saanut luetella enintään kaksi, vaikka olisikin useampaa eri etnistä taustaa.

Lisäksi tuli listata, mitä kieltä puhuu alkuperäisenä äidinkielenään, ja mitä kieltä puhuu kotonaan (eli jos muuta kuin englantia). Jälleen kerran havahtui huomaamaan, miten homogeenistä sakkia enemmistö suomalaisista on, kun jokaiseen kohtaan tuli vain yksi vastaus, suomalainen tai suomea. Ja muistui taas mieleen myös ihmetellä, miten viisimiljoonaisesta kansasta löytyykin aina muitakin lähteneitä, mille tahansa maailmankolkalle matkustaakaan.

Täällä PR- eli permanent residency (pysyvä oleskelulupa) - viisumihakemuksessa voi saada lisäpisteitä siitä, että on todistetusti kielenkääntäjätasoinen Australian community language - eli vähemmistökielen osaaja; suomenkieli on joukossa yhtenä. Täälläkin olemme ehtineet jo tutustua useampiin suomalaisiin. Kun liikennevirastolla joskus mainitsin, että on yhteisiä viikonloppusuunnitelmia toisten suomalaisten kanssa, aussityökaveri tokaisi ällistyneenä: pretty well connected. Niinpä!

Palmujen katveessa talven vietossa. Viihdyn!