Pienet oudot asiat osa 2

Hidasnettiongelmat jatkuvat ja kuvien lataus yhä tuskaliasta, joten jatkan matkakertomuksen sijaan jälleen kokoelmalla erinäisiä toisiinsa liittymättömiä huomioita.

1) Halpahallivaatteet Suomessa näyttävät kestävän paremmin kulutusta kuin halpahallivaatteet Australiassa. Täkäläinen pesukonetyyppi, eli tämä päältä täytettävä täryämpäri, on hellävarainen kuin betonimylly. Kehnommat vaatteet piekseytyvät nukkaisiksi parissa pesussa. Olen suureksi ällistyksekseni huomannut, että Suomesta mukanani tuomat vaatteet eli (nolohkosti tunnustaen) enimmäkseen mallia H&M, Lindex ja Seppälä, joukossa joku Esprit, ovat kestäneet melkeinpä moitteettomina. Sen sijaan täältä edullisista naistenvaateliikkeistä ostamani muutamat vaatteet - ja narulla pikaisesti nähtynä etenkin kämppisten vastaavat vaatteet - ovat yhtä nukkamössöä. Ihmetyttää, tuodaanko Suomeen Kiinasta ja Vietnamista ne paremmat trikoot ja tänne lähemmäs sitten laivataan ne laaduttomat. Risto kylläkin kommentoi, että jos suosiolla käyttäisin parikymppiä enemmän per ostos ja hankkisin jotain tasokkaampaa, koko ilmiötä ei edes tarvitsisi pohtia. Miehen suusta se totuus kuullaan jne.

2) On vihdoin selvinnyt, mitä piilee täkäläisten loputtoman aksenttihuomauttelun takana. Täällä on peritavallista, että kun sattuu tapaamaan uuden ihmisen, vaikkapa kaupan kassan, tämä heti kysyy, että mistä aksenttisi on? Kuten aiemmin olen kertonut, yleisin veikkaus itseni kohdalla on Irlanti. Useimmat myös kuulevat vastaukseni "Finland" sanana "England". En tiedä kertooko se enemmän kielitaidostani (että luullaan natiiviksi kielenpuhujaksi), vai pikemminkin siitä, että en saa lausuttua edes sanaa Finland ymmärrettävästi. Alussa jatkuva, huomautteluksi tulkitsemani utelu hieman ärsytti ja joskus loukkasikin, mutta nyt olen tajunnut, että kyseessä on silkka uteliaisuus sekä usein myös mahdollisuus avata keskustelua - eli kysymys tarkoittaa, mistäs muuten olet kotoisin? Eikä kuten aiemmin ymmärsin: ethän sinä edes osaa puhua. Toinen taustasyy on, että täkäläiset ovat viivasuoria lähes kaikissa muissakin kommenteissaan. Mitä sitä turhaan kiertelemään, kun voi suoraankin täräyttää. Esimerkiksi töissä on useammankin kerran sattunut, että jos olen tehnyt jonkun virheen, siitä kuulee välittömästi ja aivan suoraan. Ei lainkaan pahantahtoisesti tai syyttäen, vaan puhtaasti toteamuksena: teit tämän väärin, ystävällisesti ota opiksesi. Hmm. Ei hassumpi lähestymistapa sittenkään, kun siihen tottuu. Ei tarvitse ainakaan arvailla, että mitähän toinen mahtaa ajatella.

3) Joulu on kova juttu perthiläisille. Keskustaan alkoi näin lokakuun lopussa ilmestyä joulukoristeita, kuten tekohavuköynnöksiä, ja osassa tavaratalojen näyteikkunoita törröttää jo muovikuusi poikineen. Käsittämättömästi täällä myös joissain paikoissa, kuten työpaikallani sekä eräässä käymässämme pubissa, pyörivät joulukoristeet katonrajassa ja hyllyjen päällä ihan vuoden ympäri (syy voi tosin olla laiskuus pikemminkin kuin jouluintoilu). Automatkallamme etelärannikkoa pitkin ajoimme useiden idyllisten pikkukylien läpi, ja bongasin parikin pelkästään jouluun erikoistunutta kauppaa. Ei mahda mitään, että itselleni joulukimallus ja huurre palmujen katveessa eivät jotenkin käy järkeen. Kioskit ja lahjapuodit notkuvat jo nyt toinen toistaan tunnelmallisempia joulukortteja, pukkeja ja poroja ja lahjapaketteja hangen hohteessa. Hei ihmiset, eihän tänne edes tule lunta. Olen pohdiskellut, että on tavallaan aika kummallista, että tällainen suomalaisittain ikuisen kesän maa ei ole kehittänyt omia joulukoristetyyppejään, vaan edelleen nojataan niihin brittiläisiin laakerilehtiseppeleisiin ja jouluhalkokakkuihin. Jouluperinteisiin kun täällä kuulemma kuitenkin kuuluu rannalla tai uima-altaassa rentoutuminen, sekä mahdollisesti joku hauska perheretki vaikkapa villieläintarhaan koaloita sylittelemään. Missä ovat tonttulakkipäiset koalat ja joulukuuset kellumassa uima-altaissa, kysyn vaan?

4) On ollut jotenkin hupaisaa huomata, miten täkäläiset paheksuvat mm. brittien ruskettumisintoa. Kuulemma turistin tunnistaa kadulla milloin vain tummasta rusketuksesta. Englannissa asunut kollegani kertoi ällistyksen ja huvituksen sekaisesti, miten britit ottavat kesällä aurinkoa puistossa bikineissä. Hänestä ei oudompaa näkyä olekaan, kuin rantavarusteissa makoilijat ilman tietoakaan rannasta ja veden äärestä. Aussit eivät itse ole mitenkään eri värisiä kuin suomalaiset, siis ruskettuneempia - tämä lausuma on toki sikäli typerä, että ausseja on melkeinpä joka etnisestä taustasta ja ihonväriskaalaa löytyy valkoisesta keltaiseen, ruskeasta mustaan ja niin pois päin. Yritän sanoa, että valkoihoiset aussit eivät ole mitenkään erityisen ruskettuneita. Toki voi johtua vuodenajasta, sillä täkäläisittäin kylmään vuodenaikaan harva harrastaa rantaelämää. Ja toki kadulla näkee välillä myös vaikka minkäsorttista auringon pilkuttamaa (siis maksaläiskäistä) menijää. Täällä ihmisille on kuitenkin iskostettu ipanasta lähtien, että auringossa ei oleskella ilman suojaa eli aurinkorasvaa, hattua, suojaavia vaatteita tai aurinkovarjoa. Myös aurinkolasit ovat pakollinen varuste vuoden ympäri. Aurinko onkin niin polttava - vaikkemme edes ole vielä olleet täällä yhdenkään kesän yli -, ettei suorassa paisteessa tee mieli olla. Onneksi varjoa löytyy melko helposti, kaduilla ja rannoilla on tuuheita puita sekä erilaisia katoksia ja lippoja.

Kun minä menen rannalle, en luovu vaatteistani. Tosin kuvassa on talvi ja  lämpötilä +18 kieppeillä, meriveden lämpö aivan rantamatalassa varmaan samaa luokkaa. Kuva Albanysta, Frenchman Bayn uskomattoman upealta rannalta.