Kahvi on kahvi on kahvi - vai?

Täällä itsejärjestämälläni mannertenvälisellä elämänkouluretkellä oppii kaikenlaista, kuten olen jo usein blogissa intoillut. Tällä kertaa faktoja teemasta kahvi. Tai pikemminkin tuntemuksia ja sekalaisia anekdootteja, kuin faktoja. Mutta asiaan.

Suomessa juodaan litratolkulla kahvia, eniten maailmassa henkeä kohden. Mutta korvaako määrä laadun? No eipä tietenkään, ja satunnaisista Espanjan ja Italian kahvilalomista huolimatta en ollut asiaa syvemmin pohdiskellut. Tänne muuttaessa kahvin syvimpään olemukseen, myös hintaan, on tullut tutustuttua uudella tasolla. Ruokakaupoissa myydään nähdäkseni kolmenlaista kahvia: murukahvia, espressojauhatusta ja kokonaisia papuja. 100 gramman murukahvipurkki Mocconaa maksaa kympin, ja kokemukseni mukaan se riittää pari viikkoa yhdelle juojalle aamukahviksi. Espressojauhettu kahvi, jota käytetään mm. kotona yleisissä coffee plunger'eissa (tunnettu myös nimillä French press ja coffee press), maksaa helposti jopa parikymppiä puolen kilon paketti. Espressokahvi on todella hienoksi jauhettua ja tuntuu, että sitä kuluu coffee plungerissa enemmän per kuppi kuin suodatinjauhettua kahvia kahvinkeittimessä - joita tosin en ole täällä edes nähnyt. Kuulemma suodatinkahvinkeittimiäkin on olemassa. Varmaankin?

Uusi ystäväni coffee plunger. Käyttö opettelutti hetken, sillä kahvin vahvuutta on vaikea arvioida tekovaiheessa. Tällainen kolmen desin masiina tekee kupin-puolitoista kahvia kerralla. Kuva (c) Hotelproductsdirect.com.au

Kahvi on yllätyksettömästi kallista myös kahvilassa.  Maksaahan se Suomessakin, mutta siellä yleensä hintaa pehmitellään puoli-ilmaisella santsikupilla - määrällä jälleen pelaten, laadusta riippumatta. Nyt vietettyäni reilun vuoden kahvinsa vakavasti ottavien maassa voin sanoa, että täällä yhtään kukaan ei maksaisi pennin jeniä siitä kahvista, mitä Suomessa tavallisesti kahviloissa myydään. Ei sillä, että kahvi sinällään olisi viallista. Mutta täällä ei todellakaan menisi läpi idea, että kahvi seisoo pannussa peräti puolikin päivää ennen kuin asiakas kaataa sen kuppiinsa ja siitä kurkkuunsa. Joka ikinen kahviannos tulee täällä suoraan kahvikoneesta, usein jopa tuoreista jauhetuista pavuista.

En itse ole vielä kummoinenkaan kaffe-conoisseur eli maisteluasiantuntija, joten en osaa tilata kahviani tietyillä pavuilla ja paahtoasteella, pyydän vain tietynnimisen annoksen. Kahvien tilaamista Aussilassa on kattavasti käsitelty tässä informatiivisessa blogissa elämästä Melbournessa: Australiaan! Pikaisina perusasioina kuitenkin seuraavat, mikäli perinpohjaisempi kahvitilausten opettelu ei ole juuri nyt ajankohtaista. Long black (Euroopassa usein Americano) on kuin mukillinen suomalaista mustaa kahvia; flat white puolestaan on tavallinen maitokahvi. Cappuccino on kahvia lämpimällä maitovaahdolla ja espresso on se erityisen vahva pikkutira kahvia sormustimen kokoisessa kupissa. Täkäläisille tavallisia kahviversioita on kuitenkin ainakin tusina, etenkin kun ottaa huomioon, että kahvin voi aina tilata myös soijamaidolla (soy) tai rasvattomalla maidolla (skinny). Itse yleensä tilaan kahvilassa long mac'in (macchiato), joka on ns. pitkä espresso lämmitetyllä maidolla ja tujauksella maitovaahtoa. Aamuisin saattaa mennä tuplaespresso.

Long mac. Ilmeisesti kahvin ja maidon kuuluu olla kupissa kerroksina, mutta miten paljon mitäkin, asiasta on useita koulukuntia. Kuva (c) Perthfoodengineers.com

Espresso on täällä mielestäni pienempi kuin Euroopassa. Olenkin pari kertaa käynyt vaatimassa kahvilassa täydennystä kuppiin, kun tuplaespresso on epäilyttävästi näyttänyt yksinkertaiselta espressolta. Luonnollisesti eri annoksissa kahvin ja maidon määrä kupissa on tarkkaan määritetty, puhumattakaan papulaaduista ja paahtoasteista. Useimmiten täällä kahvilan kahvikoneen käyttäjäksi päästäkseen pitää olla taskussa barista certificate eli kahvimaakarin todistus. Kahvilakulttuuri on Perthissä kuulemma itärannikkoa jäljessä ja täkäläiset muistavatkin tapansa mukaan aina voivotella, miten paljon parempaa ja edullisempaa kahvia saa Melbournessa, Sydneyssä ja Brisbanessa. Susirajantakaisen Suomen kasvatille Perthinkin tarjonnassa on paljon sulateltavaa ja ainoa urputettava asia on hinta. Lasissa tarjoiltava long mac (suomalaiskahvilan kahvikupillisen verran) maksaa paikasta riippuen $3,50-5,00 kuten suurin osa muistakin kahveista, mukaanlukien se minitilkka espressoa.

Toimistotyöpaikoilla on yleensä kahviautomaatit, tosin rutkasti parempilaatuista kahvia tuottavat kuin normisuomalaiset työpaikkamasiinat. Työkavereistani parilla kahvihifistelijällä on omat coffee plungerit työpaikalla ja olen jotenkin sanattomana diilinä saanut edun lainata näitä, kunhan tuon omat kahvijauheeni aamu- ja iltapäiväkahvia varten. Olenkin alkanut testailla erilaisia kahvilaatuja ja tällä hetkellä voittajana pyörii törkeän kallis Illy. Kakkosena Juhlamokalta maistuva italialaistyyppinen espresso Qualita Oro Gold ja kolmosena hieman persoonaton, mutta ihan miellyttävä Vittoria Coffee Family Cup. Otetaan huomioon, että olen testannut vasta näitä kolmea, joten voittajakolmikko voi mullistua viikkona minä hyvänsä, kunhan ehdin uuteen kahvipakettiin saakka. 

Lavazza Qualita Oro - kahvia. Hyvin suomalaisten suosima makuista, kuin  Juhlamokkaa. Ilmeisesti todellisten kahvihifistelijöiden ykkösvalinta. Kuva (c) Cuppa.com.my