Sankaripyytäjät rapujahdissa

Tälle viikonlopulle oli kalenterissa täysin uudenlaista tekemistä. Lähdin kaverikokoonpanolla ensimmäistä kertaa elämässäni ravunpyyntiin. Täkäläisille puuha oli tutumpaa, mutta kyllä suomalainenkin kärryillä pysyi toisten mallista esimerkkiä seuraamalla. Hankkiuduimme Point Walteriin Bictonin kaupunginosaan, Perthin keskustasta etelään Swan-joen rannalle. Perthissä on runsaasti kauniita ja siistejä viheralueita, mutta Point Walter vetää kyllä pisimmän korren! Mahtava matala hiekkaranta kutsuu uimaan, puiden varjostamalla rantanurmikolla on grillejä vieri vieressä kaikkien käyttöön tarkoitettuna. Joki avautuu tällä kohtaa ainakin kilometrin levyiseksi, mutta itseäni kovasti kiehtoi pitkälle jokeen työntyvä hiekkasärkkä, jota pitkin pääsee kävelemään ja kahlaamaan lähestulkoon vastarannalle Mosman Parkiin saakka. Luonnonkauniiden maisemien vetämänä Bictonin ja Mosman Parkin esikaupungeissa tuppaa näköjään asumaan Perthin parempituloinen väki, ja joen törmillä törröttää toinen toistaan komeampia 'kotini on linnani'-kartanoita.

Point Walter ei ollut pelkästään meidän lauantainviettoideamme. Oli jopa hieman työn takana löytää seitsenhenkiselle porukallemme laituripaikka, sillä laiturilta polski veteen useampi kymmenen ipanaa ja koko laituri oli muutenkin miehitetty onkijoiden, virvelöijien ja ravustajien toimesta. Muita ravustajia uhmaten pudotimme omat pyydyksemme laiturin kupeeseen, syöteiksi oli viritetty lihakaupasta haetut kalutut kananraapaleet. Nähtävästi rapujen herkkua. Tavoitteena blue swimmer crab - eli sininen uimarirapu-nimiset niveljalkaiset. Seurueen kokeneemmat ravustajat kehuivat, miten viime vuonna sai rapuja niin paljon kuin viitsi hakea: senkun tiputti pyydykset veteen ja kävi kohta kokemassa ne, ja eikun ravut pataan porisemaan iltaruuaksi. Tällä kertaa onni ei ollut yhtä lailla myötä. Miten ravustus reaaliajassa eteni:
tiputimme pyydykset. Istuimme odottamaan. Hinasimme pyydykset ylös tarkistettaviksi. Ei niin mitään. Pyydykset takaisin joenpohjaan. Kohtapuoliin uusi tarkistus. Ei vieläkään mitään. Hetkinen, oho, yhdessä pyydyksessä on meritähti! Meritähti vapauteen ja pyydykset taas veteen. Odottelua. Tylsempää kuin pilkkiminen. Mutta eipä hätiä. Istuskelu ja odottelu oli mukavasti höystetty piknik-eväillä, juomilla, hauskalla seuralla ja rupattelulla, lämpimässä illassa pimenevän tähtitaivaan alla. En valita!

Aktiivisempaa otetta kaipaavina minä ja S päätimme kahlata rannassa S:n scoop'ia testaamassa, hätäinen suomenkielinen käännös olkoon rapusiivilä. Scoop on metallinen salaattikulhon kokoinen sihti parimetrisen varren päässä, ja luulimme, että tarkoitus olisi tällä napata rapu kuin perhonen haaviin. Kahlailimme reidensyvyisessä vedessä aikamme, mutta yhtään rapua ei tullut vastaan. Selvisi myöhemmin, että sihdillä kuuluu sihdata hiekkaa, koska ravut piileksivät hiekan alla. Ilmankos ei tullut saalista. Seureen miehillä oli astetta tehokkaampi tekniikka käytössään, sillä he snorklasivat ympäriinsä rapuja joenpohjasta etsien. Koska ravut tulevat esiin vasta hämärällä, oli vedenpitävä taskulamppu ehdoton väline. Voin saman tien todeta, että minua ei erkkikään saisi pimeään jokeen sukeltelemaan, parin-kolmen metrin syvyyteen, nappaamaan vastaanpanevia rapuja käsin joenpohjasta! Ravut ovat paitsi käsittämättömän vikkeläliikkeisiä, myös hanakoita pistämään hanttiin, sillä ne napsivat saksillaan rauhahäiritsijöitä. E saikin vastaansa todellisen kapteeni koukku-ravun: hän yritti napata ravun painamalla sen joenpohjaan, mutta käteen jäi pelkkä saksi. Rapu ei tätä käännettä arvostanut, vaan kävi uljaasti vastahyökkäykseen jäljellejääneellä saksellaan, uimarin keskikroppaa raivoisasti sohien. Onneksi oli märkäpuvun paita päällä, muuten olisi vatsanahkaan jäänyt pysyvä muisto ravustuskeikasta.

Saaliiksi saatiin viisi yksilöä, kaikki snorklaamalla. Yksi jouduttiin nakkaamaan vapauteen, sillä se ei täyttänyt vaadittuja mittoja - noin kokistölkin verran pitäisi löytyä ravun keholta läpimittaa, ennen kuin sen saa pyydystää. Laiturin innokkaat, meille vieraat kalamiehet ja -naiset kehuivat onnistuneita rapusnorklaajia, ja vastavuoroisesti me kehuimme ja ihailimme kalaväen saaliita aina kun jotain tuli vedestä ylös. Laihanlainen ilta taisi olla tosin kaikille, mutta tunnelman lämpimyys korvaa satakertaisesti saaliin puutteen. Uudestaan!

Blue Swimmer Crab. Tällaisia piti vedestä löytää. Kuva WA:n kalajaosto, Department of Fisheries.

S ja minä scooppaamassa. Siivilämme ei jostain syystä kuvasta näy. Kuvan oikean laidan ihmiset eivät liity tarinaan. Jännä tuo hiekkasärkkä! Jos olisin vielä alle kouluikäinen, olisi hiekkasärkkä ollut vaikuttavin näkemäni asia koskaan. Ja oli se kyllä vieläkin aika hieno :)