Arjen ihmettelya

Arjen ihmettelya.

1)  Jostain kummallisesta syysta taalla yleisovessojen ovet aukeavat aina sisaanpain, siis sinne vessaan pain. Suomessa on (ainakin ollut) voimassa rakentamismaarays, etta kaikissa julkisissa tiloissa ovien taytyy avautua ulospain. Tama syysta etta jos tarvitsee evakuoida vaikkapa tulipalon takia, valtetaan riski, etta ihmiset pakkautuvat oven eteen eivatka saa sita auki ja paase ulos, kun takaa pusketaan paalle. Missaan evakuointia lahellakaan olleissa tilanteissa en ole taalla ollut, mutta kyllapa ottaa nuppiin se, etta ensin pesee kadet ja sitten joutuu rampimaan ovenkahvaa puhtailla kasilla – tietaen, etta jopa puolet vessassakavijoista ei pese kasiaan. Kiva.

 

Jos kahva on pelkka vetokahva (siis ei painettava), yritan aina tarttua siita jostain sellaisesta kohdasta, johon kosketaan vahemman, esimerkiksi ihan yla- tai alanurkasta. Joskus yritan paperitemppua eli avaan oven kasipyyhepaperin kanssa, ja nakkaan paperitollon roskiin ovesta poistuessani. Roskis on tietenkin a) kannellinen ja/tai b) kolmen metrin paassa ovesta vessan sisalla, joten osun siihen noin 10% kerroista. Siivoojien hermoja saastaakseni olenkin lopettanut taman hysteerisen hygieenisen tavan.

2) Yksityiselaman monikulttuurishokki. Privaattielamastani on ehka jo kaynyt ilmi, etta surullisesti ero koitti viime vuonna, mutta onnellisesti loytyi uusi kumppani tana vuonna. Ranskalaisen ja suomalaisen yhteiselo ei ole pelkkaa viinia ja patonginmussutusta. Kasityksemme ruuanlaitosta poikkeavat – eivat valttamatta ruuan laadun tai maaran suhteen -, vaan tarvitun huuhtomisen maaran suhteen. E:n mielesta kaikki kasvikset, vihannekset ja juureksetkin voi tempaista menemaan siltaan, kuorimatta, ilman vesihanaa. Suomalaisen keittiohygieniakultin ja kylmaketjukeskustelun (”yksikin ripuli on liikaa”) kasvattina omasta mielestani jokaikinen suuhun meneva muru on kaytava huuhtelusiivilan kautta. Herrajjesta, entas jos tulee vaikka maha kipeaksi? Tai matoja, bakteereja, loisia, kirppuja, tauti?

 

Piknikille ruokaa valitessa mina mietin ensisijaisesti sita, mita voi syoda pesematta tai helposti kuorien (esim. kuivatut hedelmat, banaanit). E miettii sita, mika on hyvaa ja mita tekee mieli. Kun yritan tata huuhtelutarvetta selittaa, mies vain tuijottaa yrittaen nayttaa kohteliaan kiinnostuneelta, mutta silmista paistaa, ettei ymmarra hossotyksen maaraa patkaakaan. ”Ostetaan vesipullo, jos haluat sitten puistossa pesta naita [totaalisen puhtaita ja hyvia] syomisia?” ”Naah, en mina nyt ala vedesta maksaa, etta voin lotrata sita valmispakattujen salaattien paalle”. ”Sina sen sanoit, en mina” *silmanisku*.

3) Hygieniateemalla jatkaen. Huolehtimiseni on turhaa, silla lahes kahden vuoden asumisen jalkeen en muista yhtaan kertaa kuulleeni tai lukeneeni, etta jossain olisi puhjennut minkaansorttinen ruokamyrkytys- tai mahatautiepidemia. En tieda Australian ruokastandardeista, mutta samalla tavalla taalla vaaditaan koulutuksia ja sertifikaatteja ruokatyontekijoilta kuin Suomessakin, eika tauteja nayta liiemmin liikkuvan.

 

Itse en ole ollut kertaakaan kipea (knok knok puu), lukuunottamatta lennoilta napattuja nuhia seka Melbournessa kokemaani taydellisen epaonnista ruokamyrkytysta. Olen siis sairastunut johonkin tartuntatautiin noin puolitoista kertaa vuodessa, pariksi paivaksi kerrallaan. Tama nyt ei ole sikali ihme, etta sama olisi kirjoittaa, etta ”on se janna miten taalla Ruotsissa ei olekaan jatkuvasti epidemioita liikkeella.” Australia on elintasoltaan pohjoismaiden luokkaa.

Syy, miksi ylipaataan tallaiseen kiinnitan huomiota on vuosien takainen vaihto-opiskelujaksoni Kanadassa. Amerikkalaisia tuotteita pursuavat marketit aiheuttivat milloin mitakin tautiaaltoja taysin odottamattomissa yhteyksissa. Viiden kuukauden oleskeluni mittaan maata ravisteli mm. suklaapatukoista lahtoisin oleva salmonella-aalto, seka appelsiinimehusta levinnyt kolibakteeriaalto.

 

Syyna moiseen oli ilmeisesti jenkkilainen ajattelu, etta ei se kasittelyhygienia mitaan, sen kun sadetetaan (ydinsateilylla) ainekset ja lykataan myyntiin, kylla silla sadetyksella kuolee mika vain elio. Ja kuoleehan silla, mutta bakteerien jalkeensa jattamat aineenvaihdutatuotteet aka kakka eivat tuotteesta poistu millaan sateilytyksen maaralla. Kanadalaiset eivat tasta logiikasta kovin innoissaan olleet, mutta minkas teet, jos maan hallitus on hyvaksynyt periaatteessa minka vain jenkkituotteiden myynnin. Australia sen sijaan on perinteisesti ja tunnetusti kovastikin omaa talouttaan suojeleva ja iso osa tuotteista on kotimaista alkuperaa. Huono jossain mielessa, mutta hyva ainakin tasta hygienianakokulmasta!