Pakkaus-gate eli väärin pakattu ruokakassi

Aioin kirjoittaa lomakuulumisia ja laittaa kuvia tulemaan, mutta pakko avautua asiasta, joka jurppii täällä joka kerta. Nimittäin ruokakaupan kassat. Tai pikemminkin se, että he pakkaavat asiakkaan ostokset kasseihin. Ja aina väärin! Krääh.

Kun käyn itsekseni kaupassa, maksan aina itsepalvelukassalla. Se on piste, jossa itse skannataan joka tuote ja pakataan omin nokkineen. Yleensä otan myös omat pussit mukaan, koska kaupan muovikassit ovat samaa vahvuutta kuin suomalaiset hedelmäpussit. Höttöä. Niitä joutuu laittamaan kaksi päällekkäin, että saa mehupurkit ja säilyketölkit kotiin tai edes autoon asti.

Ja kaikkihan tietävät, miten muovikassit päätyvät lopulta sadaksi vuodeksi maatumista yrittämään kaatopaikalle, tai pahimmillaan merenelävien mahaan, joten tällainen tuplatuhlaus ei houkuttele. Aina ei kuitenkaan muistu kangaskassi mieleen kauppaan lähtiessä - etenkin, jos sinne menee ex tempore -, joten pakko on joskus joustaa periaatteista. Mutta asiaan, eli siihen pakkaamiseen.

Pakkaus-gate syntyy joka kerta, kun menemme kauppaan E:n kanssa. E ei nimittäin pidä itsepalvelukassoista. Syyt ovat: a) siellä yleensä sattuu joku härö, eli laite skannaa jotain väärin tai alkaa muuten vaan herjaamaan oikeastakin skannauksesta, vaatien henkilökuntaa paikalle hälytysäänin ja sireenivaloa pyörittäen; sekä b), jos kaikki käyttävät itsepalvelukassaa, kassahenkilöt menettävät työpaikkansa.

Tänäkin aamuna ruokakaupassa päädyimme hetken keskinäisen purnaamisen jälkeen jonottamaan miehitetylle kassalle, koska meillä oli niin paljon ostettavaa, että itsepalvelukassan pakkaustila ei meinaa riittää. Itsepalvelukassojen huonoin puoli on, että ne yleensä alkavat hälytyspiippaamaan, jos nostat edellisen pussin pois pakkaustasolta muistamatta ilmoittaa sitä kosketusnäytölle - kassin painoa tarkkaileva kassa kuvittelee, että nyt tässä varastetaan jotain. Jostain syystä tämä toiminto ärsyttää E:tä ylitsepääsemättömästi. Siispä normikassajonoon.

Pakkaus-gate lähti välittömästi kumuloitumaan.

Nuori kassaneiti alkoi ensin tunkea ostoksia niihin hedelmäpussin rohjiin, ennenkuin ehdimme ilmoittaa, että omatkin kassit löytyy. E miehitti pakkauspäätä ja itse vahdin linjaa, jotta kaikki rullaa kohti skannaushetkeä mutkattomasti, eikä kukaan tuuttaa omia ostoksiaan meidän satsin päälle. Täällä ei nimittäin läheskään aina ole niitä erotuskapuloita kaupoissa, vaan pitää itse osata jättää kohtelias väli edellisen ruokavarastoon.

Luin muuten jostain - Hesarista, Ylen sivuilta tai todennäköisimmin ihan vaan Facebookista - että erotuskapulan oikeaoppinen käyttö ja siitä keskustelu oli aiheuttanut kovan myrskyn jollain suomalaisella nettisivulla (Suomi24? Vauva.fi?). Nähtävästi erotuskapulakoulukuntia on kahta täysin eri laitaa edustavaa lahkoa: "itse laitat itsesi perään" tai "seuraava laittaa edellisen perään". Nämä koulukunnat eivät kohtaa ymmärrystasolla, eivät diplomatian, eivät verisen riitelynkään tuloksena.

Tyypillinen suomalainen tuppisuu ei myöskään asiaa sanallisesti kommunikoi kassalla, vaan tuijottaa ärtyneesti kapulaa ja tuuppaa sen lopulta loukkaantuneena ruokavuorten väliin, koska se toinen asiakas on tietenkin juuri vastakkaisen koulukunnan edustaja = idiootti. Mutta takaisin Australian ruokakassikriisiin.

Kassaneiti alkoi pakkaamaan kassejamme ja luonnollisesti ihan väärin. Tunki viinirypäleitä ja muuta murskaantuvaa alimmaiseksi, kun käsillä olisi ollut myös raskaita mehupurkkeja ynnä muuta kulmikasta ja kestävää. Ei, ei, ei ja vielä kerran ei! E yritti ohjailla tuotteita oikeisiin kassinnurkkiin, mutta kassa latoi settiä kahteen pussiin vuorotellen niin, että mitään järjestystä ei taatusti synny.

Sanat "voin mielelläni pakata itsekin, kiitos" eivät tuottaneet mitään muutosta asiaan, kuten eivät yleensäkään. Pakkaus kuuluu kassan työtehtäviin eivätkä he siitä hevillä luovu - varmaankin siksi, että sitten tulisi pomolta sanomista, että laiskottelet tai välttelet hommiasi. Lopulta meitä oli kolme käsiparia hääräämässä kassien yllä, jokainen omaa ruokatetristään pelaten.

Suomalainen kauppa: teet tämän homman oikein, koska jätät pakkaamisen pakkausasiantuntijan eli kunkin asiakkaan omaksi huoleksi.

Alla mielenkiintoinen kuva Woolworth'ista, eli paikallisesta Prismasta tänään: eurooppalaista leipää. Kohtuullisen laaja maantieteellinen ote italialaiseen foccacciaan ja ranskalaiseen patonkiin, sekä ihan tavalliseen vaaleaan leipään. Nähtävästi se on eurooppalaista, koska ei ole valmiiksiviipaloitua paahtista.

Alla toinen täkäläinen ominaisuus, vakioasiakaskortteja kahvilan seinällä. Jotkut kahvilat tarjoavat ilmaiset kahvit 10 tai 20 ostoksen jälkeen, ja monet asiakkaat säilyttävät vakkarikorttejaan kahvilassa oman lompakkonsa sijasta (näin ainakin olen tämän homman ymmärtänyt). 

Vitsi seinällä ei käänny suomeksi, mutta oli hauska engkuksi: Cape Drilling Services - Never dull, always boring eli Niemen Porauspalvelut, ei koskaan mälsää vaan aina tylsää [dull = tylsä (myös terä) ja boring = kyllästyttävä, mutta myös kaivon- tms. kairaus]. Tietysti slogan oikeasti tarkoittaa: ei koskaan tylsää terää vaan aina kairaamassa.