Ulkosuomalaisen puolueopas - Suomen eduskuntavaalit 2015

Suomen eduskuntavaalien ennakkoäänestys alkaa huomenna 8.4. myös täällä ulkomailla, ja monet suomalaiset kaverini Perthissä ihmettelevät, että mistäs sitä aloittaisi ehdokkaan etsinnän, kun ei ole enää vuosiin seurannut Suomen politiikkaa. 

En ole itsekään asiasta niin hyvin kartalla kuin ennen poismuuttoa, koska nykyään politiikkakiinnostus suuntautuu sekä WA:n osavaltion että Australian valtiotason tapahtumiin ja poliitikkojen kämmäilyihin tekemisiin.

Tässä kuitenkin uskaliaasti ei-niin-vakavastiotettava äänestysopas Suomen vaaleja varten. Yritin olla tasapuolinen kaikkia kohtaan, mutta todennäköisesti oma arvomaailma puskee alta läpi. Täsmällisempään puolueen ja ehdokkaan hakuun löytyy vaalikoneita googlaamalla sekä Yleltä, Hesarilta että muilta nettisivuilta, suosittelen. Ensihätään tutki alta, mitä puoluetta kannattaa äänestää!

Kokoomuksen arvoja ovat vapaus, vastuu, demokratia, tasa-arvo, sivistys, kannustavuus, suvaitsevaisuus ja välittäminen. Kenen arvoja nämä eivät olisi, what´s not to like. Kokoomus on kuitenkin viimeisimmäksi kunnostautunut lähinnä leikkauslistojen laatimisessa ja velaksi elämisen moittimisessa. Emme saa syödä tulevien sukupolvien eväitä lainamarkkinoilla mellastaen, mikä toki on järkevä neuvo. 

Kokoomus ei kuitenkaan halua tai osaa kertoa, että valtion talous ei ole sama asia kuin kotitalous, eivätkä valtion lainat toimi samalla periaatteella kuin kotitalouden. Raha-asioista lisää Itsenäisyyspuolueen yhteydessä. Ks. IPU, jutun loppu.

Työllisyyspuolella Kokoomus uskoo, että kun työttömyyttä on tarpeeksi, on myös vapaana liikkuvia potentiaalisia työntekijöitäkin tarpeeksi, joten työpaikkoja syntyy tarjonnan voimalla. Joskus historiassa syntyy, joskus ei. Viime aikoina enimmäkseen ei. 

Kokoomus sopii kaikille, jotka uskovat yrittäjyyteen, reipashenkiseen tsemppaukseen ja siihen, että kukin on oman onnensa seppä. Kokoomus ei sovi niille, jotka uskovat, että kaikki eivät synny samojen onnellisten tähtien alla ja kaikilla ei riitä draivi/taloudelliset/henkiset paukut muuntautumaan oman elämänsä Sarasvuoiksi.

Keskusta on light-versio Kokoomuksesta. Samaa yrittäjähenkeä, sisua ja pellonraivaustarmoa löytyy ja niihin luotetaan Suomen pelastajana. Keskusta ajaa energiauudistusta eli kotimaisen sähköntuotannon lisäämistä Venäjän tuontiuraanin ja tuontisähkön sijasta. Keskusta, kuten Kokoomus, uskoo työpaikkojen luomiseen ja työnteon arvostamiseen. Minne ne työpaikat luodaan, kuulemma kaivosteollisuuteen, matkailuun (ei ehkä samoille alueille...) ja tietotekniikkaan. 

Keskusta sopii niille, joille Kokoomus on liian raju ”kaikki takomaan kun rauta on kuumaa, jos et tao, jäät enona veneestä, oma mokasi”-linjallaan. Keskusta ei sovi niille, jotka uskovat, että valtiolla tulisi olla rooli talouselämässä: Keskusta vetää samaa uusliberaalia talouslinjaa kuin Kokoomus, että valtion tulisi olla mahdollisimman pieni toimija talouskentällä ja kaikki mahdollinen pitäisi teettää yksityisyrityksillä, koska se on tehokkaampaa ja varmasti/oletettavasti halvempaa.

Sosialidemokraatit ja Vasemmistoliitto. Niputan nämä yhteen ajan- ja tilanpuutteen takia. Kumpikin haara katsoo, että kaikki eivät synny kultalusikka suussa eivätkä myöskään kultalusikkaa löydä elämänsä aikana, joten rahallista ja henkistä tukea tarvitsevia on yhteiskunnassa aina, sille ei voi mitään. Ja tukea on itse asiassa suotavaa antaa, koska se hyödyttää kaikkia. Onhan parempi yrityksillekin, että työntekijät ovat koulutettuja, kuin että valittavana on pelkkiä urpoja, joilla ei ollut rahaa käydä koulua kolmatta luokkaa pidemmälle. 

Demaritkin uskovat talouskasvuun, jota heidän mallissaan syntyy julkissektorin masinoimana (isot infrahankkeet), yksityissektoria urakoitsijoina työllistäen. Vasemmistosta osa on hoksannut pankkien vallan nykymaailmassa ja lähestyy Itsenäisyyspuolueen linjaa vaatimalla liike- eli investointipankkien ja säästöpankkien erottamista toisistaan finanssikriisien ja –kuplien välttämiseksi. IPU:sta lisää jutun viimeisenä. Osuuskuntatoiminta eli yhteisomistajuus on myös Vasemmiston sydäntä lähellä. 

SDP/Vasemmistoliitto sopii kaikille, joiden mielestä kaikilla on oikeus edes kohtuulliseen elintasoon ja hyvinvointiin riippumatta siitä, miten varakkaasta perheestä on tai miten menestyvän yrityksen saa aikaan. Vasen laita ei sovi niille, joiden mielestä huolenpito on lässyttävää hyysäämistä ja taloudellinen turvaverkko laiskistaa aktivoinnin sijasta.

Perussuomalaisia huolettaa enimmäkseen maahanmuuton hinta, koska sen täytyy olla syy, miksi Suomella menee huonosti. Myös kehitysapu on hukkasijoitus, joka pitää leikata pois. Kehitysapu ei aina mene sinne minne pitäisi, mikä onkin totta korruptiopaljastusten myötä. Keskitytään kotimaan köyhiin ja nostetaan kaikki jaloilleen yrittäjyyden avulla. 

Persut vastustaa koulukiusaamista – hieno teko -, koska puolue on tanakasti pienten ja sorrettujen puolella (kunhan ovat omasta maasta). 

Persut sopii niille, jotka arvostavat perinteisiä arvoja; selkeitä, jopa mustavalkoisia linjoja ja suorasukaista puhetta. Ei sovi niille, joiden mielestä ihmisillä on oikeus (edes yrittää) liikkua maasta toiseen paremman elämän toivossa ja rakentaa uusi elämä sinne, missä siihen on parhaat mahdollisuudet. Ei sovi myöskään niille, jotka eivät usko samaan terrorismiuhka-mittakaavaan kuin Persut.

Vihreät uskoo päästöttömään asumiseen, liikkumiseen ja energiantuotantoon, eli nolla- tai plusenergiataloihin (jotka tuottavat itse tarvitsemansa sähkön esim. aurinkopaneelein ja puupellettiuunein), sähköjuniin ja –autoihin sekä pyöräilyyn, ja uusiutuvaan energiaan. Vihreät ovat myös arvoliberaaleja, eli abortti on itse kunkin oma asia, kuten myös kenen kanssa olet parisuhteessa. 

Vihreät intoilevat talouskasvusta muiden lailla, mutta yrittävät suunnata sitä sellaiseen suuntaan, jossa oheishaittoja ja luonnontuhoa olisi vähemmän kuin hyötyjä: uusiutuva energia, teknologia, elämystalous (mm. pelit, elokuvat, harrastukset). 

Vihreät sopii niille, joiden mielestä meillä on vain yksi planeetta, jota emme voi vaihtaa toiseen sitten, kun kaikki ympärillämme on käytetty, poltettu ja pilattu loppuun. Ei sovi niille, jotka uskovat, että vihreys on pienen piirin idealistista puuhastelua eikä todellisuudessa muuta maailmaa (vihreiden kannatus on jämähtänyt 10-12%:iin äänestyskunnasta).

Itsenäisyyspuolue eli IPU. Tämä on uusi haastaja, ja nimensä puolesta kuulostaa äkkiseltään Persut vol. 2 – puolueelta. Lähempi tarkastelu paljastaa, että Itsenäisyys nimessä tarkoittaa itsenäisyyttä EU:n byrokratiasta ja euron määräysvallasta. IPU haluaa Suomelle enemmän päätösvaltaa omista asioistaan, eritoten taloudessa. IPU haikailee markkaa takaisin, muttei nostalgiasyistä. 

Suomella, kuten muillakin Euroopan mailla, on oma keskuspankki, joka 1980-luvun lopulle saakka pystyi rahoittamaan valtiota lainoin. Sittemmin tämä oikeus poistettiin EU-jäsenyyden valmisteluissa ja nykyään Suomen valtio saa rahaa lainaksi vain yksityisiltä markkinoilta, siksi luottoluokitusuutiset.

Asian tärkeyden arvostamiseksi pitää ensin aivojumpata ja ymmärtää, mitä raha on (lisäinfoksi ks. tämä ja tämä). 

Raha ei suinkaan enää nykymaailmassa ole kultakantaan sidottuja seteleitä, vaan rahaa syntyy pankkien myöntäessä lainoja ja rahaa tuhoutuu lainojen takaisinmaksussa. Rahaa on siis joka hetki maailmassa eri määrä.

Kun otat esimerkiksi asuntolainan, pankki tekee sinulle asunnon verran uutta rahaa ja ottaa vastineeksi asuntosi omistukseensa (vaikka nimesi olisikin kauppakirjoissa). Pankki toimii näin olettaen, että vuosien mittaan olet kerryttänyt pankille sen summan, jonka lainasit; eli pankki käytännössä lainaa sinulle omat rahasi tulevaisuudesta. 

Kun maksat lainan takaisin, rahasi muuttuvat asunnoksi, eli pankki häivyttää summan pois kirjanpidostaan. Jäljelle jää pankin voitto, korko. Rahat eivät yleisestä uskosta huolimatta ole pankin holvissa sillä hetkellä, kun lainan haet.

Teoriassa voisit maksaa asunnon osamaksulla suoraan sen entiselle omistajalle, mutta koska kukaan ei tähän oikeassa elämässä suostu, pankit ovat ottaneet välikäden eli osamaksujen vastaanottajan roolin itselleen. Korvaukseksi riskistä pankit perivät korkoa, josta muodostuu ”oikeaa” rahaa. Koska pankit saavat tehdä bisnestä venytetyssä ajallisessa ulottuvuudessa eli tulevaisuuden rahaa tänään lainaten, ei lie ihme, että ne ovat tuottoisimpia yrityksiä maailmassa. Palvelumaksut eivät todellakaan ole pankkien keino pysyä pystyssä, vaan korkojen periminen.  

Kultaisella 80-luvulla valtio pystyi (yksinkertaistettuna) rahoittamaan itse itseään, eli lainaamaan markkoja omasta pankistaan vaikkapa rautatien tai sairaalan rakentamista varten. Lainalla työllistyi iso liuta ihmisiä rakennushankkeissa, jotka maksoivat veroja, jolla maksettiin lainaa pois. Korot kertyivät valtion pankille. Sitten 1990-luvun alun valtio on joutunut lainaamaan samat rahat yksityissektorilta ja maksamaan niistä korot yksityisten voitoksi. EU-jäsenyyden myötä yksikään euromaa ei pysty itse rahoittamaan itseään, ja niinpä ollaan siinä jamassa missä ollaan. IPU ei tästä tykkää, ja vaatii asiaan muutosta.

IPU sopii kaikille, jotka eivät usko uusliberaaleihin markkinateorioihin, joiden mukaan vapaat pankkimarkkinat tuottavat loppupeleissä parhaan tuloksen kaikille näkymättömän käden ohjaamina (”kun kaikki pyrkivät itsekkäästi omiin päämääriinsä, kaikkien itsekkäät päämäärät lopulta toteutuvat”). IPU ei sovi niille, joiden mielestä edellä esitetty rahan synty on kukkua, johan järkikin sen sanoo, että pakosti raha on kultaa ja pankit lainaavat rikkaiden rahoja köyhemmille. Miten tämä teoria selittää finanssikuplat sekä sen, että maailmassa on enemmän velkaa kuin rahaa (kenelle se velka oikein on?), se olkoon taloustieteilijöiden yksinoikeusongelma. 

Kuva (c) blogi.foreca.fi. Kaikki mukaan äänestämään, ennakkoäänestys käynnissä huomisesta alkaen Suomessa ja ulkomailla!