Top 5+5+5 Egypti: hyvät, pahat ja kummat

Elossa ollaan! Blogihiljaisuus johtuu siitä, että loma on edennyt Suomeen saakka, eli aika on kulunut sukulaisia ja kavereita moikaten sekä kaksin käsin salmiakkia ahmien. Täältä juhannusmaisista kesäfiiliksistä käsin, uskomattoman hyvän sään hellimänä, on hyvä kerätä yhteenvetoa Egyptin-tunnelmista.

EgyptAirin turma meidänkin lentämällämme Pariisi-Kairo-reitillä sattui päivää sen jälkeen kun itse lensin Suomeen (E joutui jo palaamaan töihin Perthiin). Muiden lento-onnettomuuksien tavoin tragedia tietenkin järkytti ja tällä kertaa kahta enemmän, kun sattui noin lähelle.

Egyptiläisten puolesta harmittaa tavattomasti, sillä maa kärsii jo nyt turistien puutteesta normaalitilaan nähden eikä lentoturma auta asiaa. Tällä hetkellähän ei ole selvää, oliko kyseessä terrorismi (itse epäilen, että ei, koska kukaan ei ole ilmaantunut tunnustamaan iskua) vaiko esim. tekninen vika vai tulipalo koneessa. Syystä riippumatta onnettomuus ei taatusti Egyptin taloutta ja turismia auta.

Mutta asiaan. Mitä jäi käteen ja mieleen Egyptistä? Top hyvät, pahat ja rumat mietityttävät/hämmentävät. Tässäpä meidän yhdessä kokoamamme lista siitä, mitä kumpikin kummasteli, hämmästeli, ihasteli ja myös vihasteli.

Top 5 huippuhetket (numerojärjestys ei tosikoille).

1. Hedelmäcocktailit. 

Egyptiläisistä arviolta 85% on muslimeja ja 15% kristittyjä. Muslimit eivät *periaatteessa* saa juoda alkoholia ja vaikka se ei ole tykkänään kielletty, ei sitä välttämättä joka paikassa tarjoilla eikä kaupoissa myydä alkoholikioskeja lukuunottamatta. Sen sijaan tuoreista hedelmistä tehtyjä mehu-smoothieita on tarjolla etenkin rantakohteissa ja ne ovat kielenvievän hyviä ja halpoja. Mango-mansikka-guavatuopillisen saa jopa eurolla. Raikasta, terveellistä ja maukasta juotavaa.

Nythän joku saattaa ajatella, että uskaltaako tuoreita hedelmiä, vihanneksia saati jääpaloja syödä, mutta meistä kumpikaan ei kärsinyt kertaakaan vatsaongelmista, emmekä varoneet käytännössä yhtään syömisten ja juomisten kanssa (pullovettä tosin joimme hanaveden sijasta). Toki kukin tyylillään ja varovaisten kannattaa ainakin pyytää juomansa ilman jääpaloja tai jäämurskaa.

2. Arkeologiset kohteet

Egypti tunnetaan tietenkin pyramideista, faraoiden haudoista ja temppeleistä ja niitä siellä riittää, eritoten Luxorissa eli maan muinaisessa pääkaupungissa (silloiselta nimeltään Theba) Niilin varrella Etelä-Egyptissä. Näimme reissun aikana noin tusinan kohdetta sisältä ja ulkoa ja kyllä siitä uskomattomasta rakentamis-, kaiverrus- ja maalaustaidosta vaikuttuu, vaikka tusina temppeliä/hautaa/pyramidia onkin yliannostus viikkoon puristettuna.

Kohteet ovat ikäänsä nähden ihmeen hyvässä kunnossa, mm. alkuperäisiä maaleja on säilynyt hieroglyfeissä, ja entisöinnit on tehty taidolla, ei muovisiksi ylilyöden. En ollut ikinä ennen tajunnut, miten uskomattoman pitkäikäinen Egyptin kukoistusjakso oli, sillä tismalleen sama taidetyyli- ja ilmaisu hieroglyfeineen ja patsaineen jatkui noin kaksi vuosituhatta!

Pyramidien rakentajina yleensä pidetään orjia, mutta kuulemma viimeisimmät kaivaukset ovat osoittaneet, että rakentajat saivat palkkaa, ruokaa, majoituksen ja menivät jopa lakkoon kun heidän ehtojaan ei täytetty, eli todennäköisimmin kyseessä oli ammattityömiesten joukko/kilta orjien sijasta. Kohteissa myös näkyy hieroglyfien ja seinämaalausten tekoprosessi, sillä kaikkia hautoja ei ole saatu valmiiksi. Kuvat ja kuviot piirrettiin ensin seinään punaisella värillä, jonka jälkeen esimies piirsi päälle mustalla, korjaillen luonnosta jos korjattavaa oli. Sen jälkeen ne naputeltiin taltalla hiekkakiveen ja lopuksi koristeltiin huolellisen yksityiskohtaisesti maalilla. Pysäyttävää taituruutta.

3. Sukeltaminen Punaisella Merellä

The Blue Hole on legendaarinen sukellus- ja snorklauskohde Punaisella Merellä, Siinain niemimaalla Dahabin kylän reunalla. Se on riutan reuna, jossa on todella kaunis, värikäs ja sateenkaaren väreissä kimaltavia kaloja kuhiseva korallipuutarha. Korallit ovat noin puolentoista metrin syvyydessä rantavedessä, mutta riutan reunalta alkaa 100-200 metriä syvä rotko suoraan meren sineen. Ympäri maailmaa sukeltanut E oli vaikuttunut sukellusretkestä ja sai todella näyttäviä kuvia riutasta ja syvyyksistä.

Jos syvä vesi pelottaa, snorklaus sen yllä saattaa jännittää, mutta näky on niin upea, että meikäläisenkin kaltainen vesipelkoinen, koiraa uiva jänishousu uskalsi tunnin riuttaa ihmetellä haltioituneena ja jopa käydä siinä sadan metrin pudotuksen päällä lillimässä. E:n  mukaan lajikirjo ei ole laajin mahdollinen, mutta korallit ovat todella hyvässä kunnossa eli monivärisiä ja eläviä kokonaisuuksia valkoisiksi muuttuneiden, runneltujen luurankosormien sijasta. Tällä hetkellähän korallien kuolema ympäri maailmaa on suorastaan epidemia ja jos riutat kuolevat, kuolevat myös kalojen elin- ja lisääntymispaikat ja samalla kuolee kalastus elinkeinona. Että älliä päähän nyt kaikki, poliitikot, talouskeisarit ja muut - emme voi lämmittää kotipalloamme tukahduksiin ilmastonmuutoksella :(

Emme ennen matkaa - googlauksesta huolimatta - tajunneet, että Siinaita pidetään tällä hetkellä vaarallisena kohteena Syyriassa ja Irakissa riehuvan IS-terroristiryhmän takia. Tosin nykymaailmassa tuntuu, että missään ei ole varmassa turvassa ja kotiinsa on moni kuollut, joten emme tyhmänrohkeasti? olleet liian huolissamme länsimaiden tekemästä terrorivaroittelusta, kun paikalliset eivät siitä näyttäneet olevan peloissaan.

4. Ihmisten ystävällisyys

Egyptissä kohtaa tukuittain tyrkyttäjiä ja huijareita, mutta kun onnistuu kohtaamaan jonkun ei-myyjän, ihmiset ovat todella ystävällisiä, avoimia ja sosiaalisia. Tutustuimme matkan varrella moniin paikallisiin, mm. kolmikkoon egyptiläisiä bisnesnaisia, jotka olivat Dahabissa viikonloppulomalla. Heidän kanssaan juttelimme muitta mutkitta "vaikeistakin" aiheista eli mm. IS-terroristeista ("saakutin hullut pilaavat kaikkien elämän ja maineen"), päähuiveista ("itse valitaan käytetäänkö sitä vai ei"), muslimien maineesta länsimaissa ("miksi ihmeessä kukaan ajattelisi, että olemme minkäänlainen uhka tai ongelma? Haluamme vain elää elämäämme kuten kuka tahansa"), jne. Samoin ravintoloitsijat ja hotellien pitäjät ovat ylen ystävällisiä, tietenkin bisnestä edistääkseen, mutta moni myös aidosti vieraistaan ja näiden hyvinvoinnista kiinnostuneita.

5. Autiomaan upeus ja luonnon kauneus

Niilin varsi on todella vehreää, kukkivaa ja kaunista seutua, samaten autiomaa yllättää karulla kauneudellaan. Kävimme Dahabista päiväretkellä Coloured Canyon'issa eli Värikanjonissa, joka on tunnettu erivärisistä geologisista kerrostumistaan. Kahden tunnin matka suuntaansa kanjonille ja tunnin vaellus +40 asteen helteessä äkkiseltään kuulostaa hullun hommalta, mutta oli vaivan väärti.

Autiomaasta löytyy yllättävää elämää aina kameleista, aaseista, vuohista ja lampaista lähtien villieläimiin: näimme rutkasti erilaisia liskoja paistattelemassa kallioilla, sekä lintuja. Hyvällä (?) tuurilla olisimme voineet nähdä myös skorpioneja, käärmeitä ja hämähäkkejä. Värikkäät kivikerrostumat ovat kiehtovaa katseltavaa ja kanjonin uniikki, paahteinen kauneus on jotain aivan muuta mitä normaalisti Suomen tai Australiankaan arjessa kohtaa.

Top 5 rasittavat

1. Huijarit, kieroilijat ja mankujat

Emme kertaakaan kohdanneet yhtään todellista tai aidosti vaarallista tilannetta, mutta rahoistaan Egyptissä pääsee helposti, jos ei ole varuillaan. Ei taskuvarkaiden, vaan rasittavien hustler - eli puijarimyyjien takia.

Huijarit luottavat siihen, että normaali hyväkäytöksinen ihminen ei kehtaa sanoa ei, kun tämän on jonkun juonen varjolla houkutellut kauppaan, tarjonnut teetä, kertonut perhetarinoita, hieronut ystävyyttä jne. Sitten läväytetään eteen kokoelma esineitä, joista olisi pikkupakko jotain ostaa, ettei olisi tyly. Kukaan ei siis väkisin pakota ostamaan, mutta tilanteesta pääsee irti vain olemalla epäkohtelias ja kasvojen menetyksen uhalla. Onneksi suomalainen juntti ei niinkään välitä epäkohteliaan maineesta ja minä usein "autoin" kohteliaamman E:n irti kauppatilanteista nykimällä tämän käsipuolesta pois kaupasta.

Egyptiläiset selvästikin käyvät paljon tutunkauppaa eli diilit perustuvat paljolti henkilökohtaisiin suhteisiin ja "kunniavelkaan" eli jos on aiemminkin ostanut joltakulta, tulisi tällä samalla käydä aina, muuten osoittaa epäkiitollisuutta ja kritiikkiä myyjää kohtaan. Muuten kiva, mutta jos haluaa kokeilla uusia paikkoja, nämä "tutut" myyjät lähes roikkuvat hihassa anellen takaisin omaan raflaansa tarjouksia ja aleja lupaillen.

2. Tyrkkymyyjät

Tämä liittyy edelliseen, mutta on hieman erilainen taktiikka. Puijarit huijaavat sinut kauppaansa esim. väittämällä, että he vain haluavat neuvoa sinulle tien, kappas kun matkalla sattui olemaan heidän kauppansa, jossa tietenkin pitää kohteliaisuudesta piipahtaa "vain katsomassa". Tyrkyt sen sijaan vaanivat kadulla basaarinsa edessä ja sananmukaisesti puskevat tuotteitaan kohti käsiäsi ja kasvojasi, tai lähtevät seuraamaan ja tuputtamaan vaikkapa taksi- tai hevosajelua. Nämä ärsyttävät enemmän kuin huijarit, koska kun huijauksen kerran oppii, sitä pystyy välttämään, mutta tyrkyille on pakko välillä jopa huutaa jotta näistä pääsee irti.

Järkytin muutamaakin miesmyyjää (naisia ei juuri myyjinä näe) ärjäisemällä EI KIINNOSTA, kun ei muuten mennyt perille. Eräs alkoi häkeltyneenä selittää, että "olet huono juttu bisnekselle", johon suuttuneena tokaisin, että ei ole minun ongelmani. Ymmärrän talouslaman aiheuttaman tuskan, mutten sitä, että juuri minun tulisi kuluttaa kaikki säästöni tarpeettomaan turistirihkamaan.

3. Ero ilmoitetun hinnan ja todellisen hinnan välillä

Toisin sanoen tinkiminen. Tinkimiseen täytyy opetella ja kiinteään hintaan tottuneelle on vaikea edes muistaa tai kehdata ehdottaa paljon pienempää hintaa. Eri lähteiden mukaan Egyptissä todellinen hinta on jopa vain 10% ilmoitetusta hinnasta, mutta emme itse kyllä koskaan saaneet näin paljon alennusta niistä muutamista esineistä, joita ostimme. Paras saamamme hinta taisi olla 50-60% ilmoitetusta.

Jos aina ei ehdi, älyä tai pysty tinkimään (koska esim. taskussa on vain iso seteli, josta tietää, ettei vaihtorahaa tule näkemään), on todella raivostuttavaa tajuta, että maksaa tupla-, tripla-, tai vieläkin korkeamman hinnan vain siksi, ettei vääntämällä vänkää hintaa oikeaksi. Tinkimistä vaikeuttaa se, että Egyptissäkin on kauppoja (vaikkapa hotellien koruliikkeet), joissa hinta on enemmän tai vähemmän kiinteä, eli tinkimistä ei odoteta tai oikein katsota hyvällä.

Tinkimiskulttuuriin kuuluu myös "tukkuale" tai halvemman tuotteen tyrkyttäminen: jos myyjä ei ole valmis antamaan haluamaasi tuotetta ehdottamaasi hintaan, saattaa hän alkaa antaa kaupanpäällisiä perustellakseen oman hintansa, tai yrittää myydä jonkin toisen tuotteen halvempaan hintaan. Tämä on ainakin minulle ärsyttävää, sillä ostan harvoin matkamuistoja ja jos haluan esim. tietyn papyruksen, haluan sen tietyn enkä jotain pienempää, halvempaa ja huonompaa versiota, tai kourallista ihan muuta tavaraa.

Turisteja vedätetään myös kiinteiden hintojen suhteen, tälläviisiin. Tiesimme, että lautta Niilin yli Assuanin keskustasta majapaikkaamme maksaa 1EGP eli 10 senttiä. Myyjät väittivät pokalla, että hinta on 5-10EGP eli jopa euron, päivästä riippuen. Kun tokaisimme, että tiedämme hinnan ja asumme Habibin luona (majapaikkamme omistaja), hinta tippui saman tien oikeaan, anteeksipyyntöjen kera. Jotenkin se valehtelun pokka on suomalaiselle odottamatonta - valehdellaan, jäädään kiinni, pyydetään anteeksi, se on siinä. Ei nolostelua, ei tunnontuskia.

4. Bakshis eli tippi (tai lahjus)

Egyptissä kuuluu antaa tippiä, mutta summa on epäselvä. Joskus 10% on hyvä, joskus pari puntaa (eli muutama kymmenen senttiä euroissa). Hyvän palvelun päälle annettu tippi tietenkin kuuluu asiaan, mutta moni odottaa tippiä tekemättä yhtään tai juurikaan mitään. Esim. vessa-bakshis ärsyttää minua eritoten, koska jos ei satu olemaan pientä rahaa, vessavahti ei anna rahasta takaisin jolloin vessankäytöstä päätyy maksamaan jopa useita euroja.

Siksipä emme usein antaneet lainkaan rahaa vessassa käynnistä, vaikka vessavahti aukaisee hanan valmiiksi ja ojentaa käsipyyhepaperia... toimet, jotka itsekin voi suorittaa, alkavat jurppia pakkopalveltuina, jos niistä odotetaan kohtuutonta palkkiota. Samaten eräässä hotellissa maksoimme yöt ennakkoon ja respa ei meinannut antaa vaihtorahaa takaisin vaan vetosi bakshisiin, joka olisi ollut lähemmäs 10 euroa eli aivan kohtuuton, kun hotelliyön hinta itsessään oli 20 euroa! Myös arkeologisissa kohteissa rongutaan bakshisia, sillä vartijat haluavat ottaa sinusta kuvia hieroglyfien edessä, mutta tästähän toki pitää maksaa kun kuva on jo otettu.

Myös kerjäläiset kaduilla pyytävät bakshisia ja itse asiassa lähestulkoon jokainen ihminen, jonka kanssa jotenkin asioit. Kolikot eivät kelpaa, tulisi olla seteleitä, mutta pieniä seteleitä harvoin saa vaihdettua eli bakshisiin uppoaa äkkiä paljon rahaa, jos jakelee 10 tai 20 punnan seteleitä eli 1 ja 2 euroa jokaiselle kohtaamalleen ihmiselle. Tämä kävelevänä lompakkona toimiminen alkaa loman mittaan kypsyttää. Tutut egyptiläiset selittivät, että bakshis ei ole koskaan pakollinen (paitsi ehkä poliisille ja check pointeille), mutta itsensä tuntee kyllä aika tylyksi ihmiseksi, kun jatkuvasti kieltäytyy antamasta mitä pyydetään.

Toisaalta sääliksi käy yhteiskuntaa, jossa jokaisen on jotenkin yritettävä rahastaa kaikilla ulkkarikohtaamisilla ihan köyhyyden ja elannonhankkimisen vuoksi. Egyptin uusi sosialistipresidentti Sisi ajaa voimallisesti köyhemmän kansanosan asiaa ja nähtäväksi jää, onnistuuko hän kääntämään talouden plussalle mm. rakentamalla toisen Suezin kanavan, maan tulot tuplatakseen. Toivottavasti.

5. Yleinen epäjärjestelmällisyys

Egypti ei ole pahimmasta päästä kaaoksessa, sillä kaupungista riippuen siellä voi olla jopa siistiä ja rauhallista (Luxorissa) tai sitten roskaista ja ruuhkaista (Kairossa). Myös taksit saimme aina siihen aikaan kun oli tilattukin hotellilta lentokentälle tms. siirtymisiin. Mutta yleisasenne on hieman nonchalant E.n sanoin eli välinpitämättömän ja stressaamattoman välimuoto. Yritimme esimerkiksi buukata edellämainittua kanjoniretkeä, ja sen varaaminen oli suomalaista jämptiä marttaa rasittava ponnistus.

Ensin jututimme matkatoimiston esitteenjakajaa, joka soitti puolestamme pomolleen, kun ei itse puhunut englantia. Sovimme, että soitamme pomolle uudelleen klo 21 samana iltana, kun hän tietäisi, järjestyykö retki vai ei (eli saako kuskin). Palasimme illalla toimistolle, löysimme esitteenjakajan, hän soitti pomolle, sovimme retken, kuulimme, että meidän pitää allekirjoittaa lomake toimistossa. Toimistossa oli viisi ihmistä, joista kukaan ei tiennyt, mikä lomake, miten se täytetään, ja mitä olimme juuri varanneet. Kaksi soitti samalle pomolle, jonka kanssa olimme juuri puhuneet, ja kaksi häröili ympärillä muuten vain. Viides selitti, että hän on ainoa, joka puhuu englantia ja jututti siksi meitä, kertoillen epäolennaisia tarinoita muista tehdyistä retkistä. Noin puolen tunnin sähellyksen jälkeen saimme varattua retken ja itse retki onnistui oikein hyvin. Mutta itselläni uhkasi käämi palaa tohelointia ja epäjärjestystä seuratessani.

Tulinkin lopputulemaan, että (Afrikassa?) matkustaessa on turha nojata ennakko-odotuksiin, vaan mennä vain virran mukana. Homma hoituu kun hoituu, ja aikataulut yleensä ovat noin-arvioita, joita on turha liian tarkkaan tuijotella.

Top 5 ihmetyttävät - eli uniikit tai uutta meille

1. Maanjäristys

Dahabin merenrantakylässä koimme jotain aivan uutta ja se iski maanjäristyksen muodossa, voimakkuudeltaan 5 Richterin asteikolla eli selvästi tuntuva, muttei paikkoja rikkova. On kertakaikkisen absurdi tunne herätä siihen, että talo ja sänky tärisee ja ikkunat helisevät. Ensimmäinen ajatukseni ole, että lentokone osui turbulenssiin: mielessäni olin lentsikassa, sillä eihän talo poukkoile!

E älysi, että maa järisee, joten ponkaisimme saman tien sängystä ja hotellihuoneesta pihalle, luhtimallisen talon parvekkeelle pohtimaan, tarvitseeko juosta sisäpihalle turvaan. Järistys oli kuitenkin ohi viidessä sekunnissa ja palasimme lopulta sisälle, nukkumista yrittämään. Voin raportoida, että uni ei tule helposti sitä ajatellessa, miten katon betoni murskaa kropan, jos riittävän suuri jälkijäristys tulee...

Egyptissä on järistyksiä tasaiseen tahtiin, koska se sijaitsee kahdenkin mannerlaatan kulmalla. Isoja, tuhoisia järistyksiä on kuitenkin harvoin.

2. Salamatkustajat

Näkyi olevan yleinen maan tapa ainakin Kairoa syrjemmällä, että autoihin sekä pyydetään päästä kyytiin, että vain hypätään, jos on lava-autosta kyse. Meitä kyytiviin autoihin ilmaantui ekstramatkustajia aina pikkupojista poliisiin, kun heillä sattui olemaan sama matka. Bussin perässä tai junan katolla roikkuvia matkustajia mallia Intia emme nähneet, mutta lava-autoihin tosiaan ponkaisee helposti lavalle risteyksissä ym. hiljennyksissä. Kuski ei ole asiasta moksiskaan vaan ajelee vain, ja kyytiläinen hyppää pois kun tarvitsee, näköjään.

3. Irtolaiseläimet

Kulkukissoja on etenkin pienemmissä kylissä yli oman tarpeen ja kulkukoiria siellä täällä myös. Maaseudulla/aavikolla kulkevat irrallaan ja omillaan myös aasit, vuohet, lampaat ja kamelit, vaikka ne jonkun omistuksessa ovatkin. Oli kuitenkin ilo huomata, että maan köyhyydestä huolimatta eläimiin tunnutaan suhtautuvan yleisen hyväksyvästi tai ainakin maltillisesti, sillä emme kertaakaan nähneet kenenkään olevan julma esimerkiksi kissoille, jotka parveilivat rantaravintoloiden pöytien alla suupalojen toivossa.

Ravintoloilla oli vesisuihkupulloja tai pehmeitä olkiluutia kissojen säikyttelyyn potkimisen tms. rajun metodin sijasta. En tiedä, onko tämä ehkä kulttuurista perua - muinas-Egyptin jumalathan olivat lähes kaikki eläinhahmoisia eli pystyivät "projisoimaan" itsensä maan päälle eläimenä - , vaiko turistien miellyttämistä, vai ihan ehtää sydämen hyvyyttä vai kaikkia yhdessä.

4. Junamatka Kairosta Assuaniin

Matkasimme Kairosta Assuaniin 12 tunnin etapin junalla, jota markkinoitiin luksuksena. Mielessäni siinsi Idän Pikajuna, jossa ruokaillaan kristallikruunun helinässä kyynärhanskat käsissä tiara päässä. Hintaan nimittäin piti sisältyä illallinen ja aamiainen, ja ei-egyptiläisille ei edes myyty päiväjunan lippuja, vaan ainoa vaihtoehto turisteille on tämä "luksus"-yöjuna (toki olisimme voineet lentää myös).

Todellisuus oli jotain muuta. Alkuun odotimme junaa Gizan asemalla Kairossa tunnin, sillä juna oli myöhässä. Asema oli remontissa, ja mikäs sen parempi aika hiekkapuhaltaa aseman julkisivua kuin klo 20 illalla, kun se on täynnä junaa odottavia matkustajia, joiden tukkaan, matkalaukkuihin ja vaatteiden sisään hiekkapuhallushiekka luo jännittävää hiekkamyrskytunnelmaa.

Itse juna oli kuin suomalainen 80-luvun puolivälin yöjuna. Vaunun yhteiset vessat raiteille aukeavine pönttöineen. Hytti kuin suoraan VR:n muistelmista vuodelta 1986. Minikokoinen lavuaari muovikaapissa, hytissä kävelytilaa noin neliömetri, aukeavat lavettisängyt kuin D-luokan hyteissä Viking Mariellalla. Sänkyjä ei edes saanut itse avattua, vaan konduktööri tuli ne holkkiavaimella avaamaan, kun katsoi, että nyt on nukkuma-aika. Illallinen oli tarjottimellinen riisiä, paistettuja perunoita, makaronia ja sämpylä pienen seipalasen kera, foliopakkauksista tarjoiltuna ja sylistä syötynä omassa hytissä. Ei kristallikruunuja, shamppanjaa, pianomusiikkia saati ravintolavaunua.

Matka itsessään sujui kohtuullisen hyvin, töyssyisiä raiteita lukuunottamatta. Assuanista jatkoimme matkaa risteilyaluksella Niiliä ylös Luxoriin ja lentäen Dahabiin, näistä osuuksista lisää myöhemmin. Risteilyä voin suositella lämpimästi kaikille vauvasta vaariin, yksityiskohtia seuraa.

5. Hedelmällisyyden jumala

Kuten sanottua, Egyptin kukoistusaika jatkui noin parituhatta vuotta, tosin ylä- ja alamäkineen eli välillä kukoisti kukkeammin, välillä oli lama. Taide ja hieroglyfi-ilmaisu pysyivät ei-egyptologin silmiin hyvin samankaltaisina ja suunnilleen samat jumalat, arvoasteikon ja tehtävänkuvausten vaihdellessa, olivat toimessaan koko tämän ajanjakson mitan.

Egyptiläisten jumaluuskuviot olivat vähintäänkin sekavia, sillä samat eläimet saattavat kuvata useita eri jumalia, ja toisaalta sama jumala voi esiintyä usean eri eläimen hahmossa mm. vuorokaudenajasta riippuen. Ra- eli auringonjumala esimerkiksi oli aamuisin koppakuoriainen, keskellä päivää sorsa (jos oikein muistan) ja iltaisin pässi. Eläinten ominaisuudet, "luonteenpiirteet" ja käyttäytyminen sanelivat, mitä jumalaa näiden nähtiin edustavan tai mikä eläin sopi millekin jumalalle toteemieläimeksi. Papeilla olikin temppeleihin kirjatut palvontataulukot, joista näki, kelle uhrataan viljaa, kukkia, suitsukkeita ym. minäkin päivänä.

Huvittavin jumala, johon tutustuimme, oli hedelmällisyyden jumala. Tämä kuvataan mieshenkilönä, jolta on katkottu yksi käsi ja yksi jalka, mutta se hedelmällisyyden lähde kyllä näkyy liioitellussa mitassaan kaiverruksissa. Tarinan mukaan kyseinen jumala oli alkujaan mies, joka jäi sotaa käyvään kylään ainoaksi mieheksi naisten keskuuteen, kun muut lähtivät sotimaan. Kun sota päättyi vuoden kuluttua, oli kaikilla naisilla yksi lapsi lisää... Rangaistukseksi kyläpäälliköt katkoivat mieheltä käden ja jalan, missä ei ole juuri järkeä, koska eiväthän lapset kädestä tai jalasta kumpua.

Giza ja turistit. 

Abu Simbel eli jälleenrakennetut Ramseksen ja Nefertarin temppelit, siirretty ylemmäs rinteeseen Assuanin padon alta. UNESCOn suurin arkeologinen ponnistus, jossa oli mm. Suomi mukana tusinan muun maan kanssa.

Järistyksen sydän eli epicenter, juurikin tuosa tähden alasakarassa olimme.

Tällaisia kavereita sai joka ruokailuun mukaan. Tämä yksilö oli poikkeuksellisen surkea, muut näyttivät vähän parempikuntoisilta.