Tulot
Tilanteemme on se, että olen äitiysvapaalla helmikuun 2020 alkuun saakka ja sen jälkeen minulla alkaa pitkän palveluksen vapaa (long service leave, LSL), mikä on aussityöpaikoilla lakisääteinen etu. Äitiysvapaata sain töistä puolella palkalla puoli vuotta. Tällä hetkellä olen Aussi-Kelan äitiyspäivärahalla, lakisääteisesti maan minimipalkalla: äitiysrahakausi kestää 4.5kk ja on n. $2920/kk eli 1790 euroa/kk/brutto.
Oma työnantajani on Länsi-Australian osavaltio, joka tarjoaa LSL:n jo seitsemän vuoden yhtäjaksoisen uran jälkeen. Muilla työpaikoilla LSL:n saa kymmenen vuoden pakerruksen päätteeksi. LSL kestää kolme kuukautta täydellä palkalla tai puoli vuotta puolella palkalla. Valitsin jälkimmäisen. Kun tulot pienenevät, myös veroprosentti pienenee, eli käteen jäävä summa tippuu kohtuullistetusti.
E:n ainoa vaihtoehto irtioton toteuttamiseen oli irtisanoutuminen. Hän pyysi työpaikaltaan palkatonta vapaata, mutta työnantaja ei ideaan suostunut. Laskimme, että pienet tulot/pienet menot-kombolla pystymme elämään pelkästään minun tuloillani ja kummankin säästöillä. Olemme säästäneet korkeakorkoiselle (2.80%) säästötilille monenmonta vuotta juuri tällaista mahdollisuutta silmälläpitäen. Luonnollisesti E:n töihinpaluu voi olla haaste, onhan työpaikoista kaikkialla kova kilpailu. Hän on valmis toimimaan koti-isänä, kunnes uusi pesti irtoaa.
Mitään tukia emme irtiottoon saa, eli esimerkiksi työttömyyskorvausta tai isyysvapaarahaa ei E:lle tule, jo käyttämänsä kahden viikon isyysvapaan päälle. Lapsilisää ei Aussilassa tunneta. Emme myöskään saa rahaa omilta vanhemmiltamme (tämä tarkennuksena erääseen saamaani kommenttiin/kysymykseen), ellei kyläilyä ja majoittumista heidän luonaan lasketa rahaksi. Ruokakuluihin osallistumme tietenkin myös kyläpaikoissa.
Säästämiskeinot
Säästämisestä löytyy tuhat ja yksi opusta sekä painettuna että netissä. En ole juurikaan lukenut säästämisestä, vaan satumme kumpikin olemaan nuukia persoonia eli englanniksi diplomaattisesti frugal (taloudellinen). Ainoat rahareikäni arjessa ovat kahviloissa lounastaminen/kahvittelu sekä säännöllinen matkustelu. Näissäkin oppii äkkiä löytämään parhaat diilit ja välttämään ylihinnoittelua.
Vaatteet olen ostanut teini-ikäisestä saakka alennusmyynneistä tai kirppareilta. En ole merkeistä tarkka ja tyylini on aika simppeli. En juurikaan nettishoppaile, koska siellä on tosi helppo hurahtaa kaikenlaisten "osta kolme, maksa neljä"-tarjousten perään. Meikkipussinkin sisältö on suunnilleen ripsiväri ja silmänrajausväri, meikit uusin kun entiset menevät vanhaksi.
Nyt seitsemän kuukautta vanhan N:n vaatteisiin ja tavaroihin saisi uppoamaan paljonkin rahaa, mutta hyödynnän lähes joka asiaan naapuruston Älä Osta Mitään-kierrätysryhmää. Olen myös saanut paljon tavaraa käytettynä kaveripiirini äideiltä. Laskeskelin, että varmaan 80% N:n vaatteista ja tavaroista on kierrätettynä tai lahjaksi saatuja. Niinpä perheellistyminen ei ole vielä valtavasti verottanut lompakkoa muuten kuin raskausajan lääkäri- ja ultrakulujen osalta, joista on oma postauksensa.
E puolestaan säästää ostamalla tukkutyylillä, eli esimerkiksi ruuat ostamme mahdollisimman isoissa pakkauksissa, jolloin yksikköhinta pienenee. Lidliä vastaava Aldi on ollut ruokapysäkkimme siitä asti, kun se Perthiin ilmestyi 2016.
Olemme kumpikin tarjoushaukkoja ja kaikki kodin hankinnat teemme mahdollisuuksien mukaan kuponki- ja aleostoksina. Parhaiden tarjousten jahtaus vie joskus aikaa, mutta palkitsee juuri sillä tiedolla, että jatkossa on jäljellä rahaa johonkin muuhun. Etenkin vauvaperheessä aika on kortilla, mutta alejahtaus onnistuu ihan vaistonvaraisesti tässä vaiheessa elämää.
Uusin kikka, jonka olen täällä oppinut, on luottokorttipisteiden hyödyntäminen. En tosin ole mikään pistenikkari, pelkkä aloittelija vain. Olemme kuitenkin ehtineet kerryttää bonuksia jo sen verran, että niillä irtoavat ehkä parit lyhyet lennot. Luottokorttipisteitä kerätään fiksuimmin maksamalla mahdollisimman iso osa menoista luottokortilla, ja kuolettamalla velka ennen korkojen kertymistä.
Menot
Ei ne suuret tulot, vaan pienet menot. Suurimmat menoerämme, kuten varmaan kaikilla perheillä, ovat asuminen, ruoka ja autoilu.
Asumisen kulut minimoimme vuokraamalla asuntomme eteenpäin ja asumalla pidempiä pätkiä sukulaisten huomissa, pääasiassa E:n äidin ja minun vanhempieni kodeissa. Ei ehkä kuulosta perinteiseltä irtiotolta muuttaa "takaisin kotiin" kypsässä aikuisiässä, mutta omassa tilanteessamme tämä on win-win-ratkaisu. Voimme itse autella erinäisissä kotiin ja terveyteen liittyvissä asioissa, ja isovanhemmat puolestaan saavat viettää aikaa pikku-N:n kanssa paljon enemmän kuin se Australiassa asuessamme on mahdollista.
Yksi aivan lyömätön etu meille on, että E:n ystäväpiiri on erittäin kansainvälistä. Hänen kavereidensa luota on jo tarjottu muutaman yön majoitusta useammassa kaupungissa Ranskassa, ja listalla saattavat olla myös Montreal ja Brysseli. Silti, väistämättä, suurin menoerämme tulee olemaan majoitus, kun olemme reissun päällä. Näistä kirjoitan lisää sitä mukaa, kun uusia käyntikohteita raksuttaa matkamittariimme.
Ruokakulut pienenevät, kun asumme yhdessä muiden kanssa. Ruuan ostaminen ja laitto yhdessä leikannevat ruokabudjettia ja helpottavat arkiruokarallia yleisesti, kun homman voi jakaa.
Australiassa yksityinen terveysvakuutus on puolipakollinen, koska jos sitä ei ota, joutuu mahdollisesti maksamaan ekstraveroa. Terveysvakuutus on otettava viimeistään täyttäessään 31v. tai joutuu jatkossa maksamaan vakuutuksesta korotettua hintaa nimeltään lifetime health cover loading. Meillä on kiltisti ollut vakuutus tuosta etappivuodesta saakka. Nyt opimme, että vakuutuksen saa laittaa "paussille" jopa viideksi vuodeksi elämän aikana ilman, että korotetut maksut alkavat juosta. Tässäkin säästämme $200/kk, kun terveysvakuutusta ei tarvitse maksaa poissaolomme aikana. Matkavakuutus on luottokorttiyhtiön puolesta, sillä valitsin aikoinaan luottokortin niin, että moinen ekstraetu siihen sisältyy.
Auto
Tutkailimme jo hyvissä ajoin mahdollisuutta vuokrata automme. Australiassa toimii palvelu Car Next Door, joka on kuin autojen AirBnb. Siinä välitysfirma hoitaa välityksen, vakuutuksen, vuokraajien tietojen tarkistuksen ja muun hallinnon, auton omistajan tehtäväksi jää hyväksyä varaukset ja luovuttaa avaimet. Tämä palvelu ei kuitenkaan meille toimi, koska emme ole paikan päällä säilömässä autoa ja hoitamassa avainrumbaa.
Löysimme vuokralaisen sattumalta, kun Perthiin vasta muuttanut tuttavaperhe ilmoitti tarvitsevansa autoa. Vuokralla katamme autosta koituvat kulut eli rekisteröinnin, vakuutuksen ja huollot. Pääasia meille on, että auto on turvassa, sen varastoinnista ei tarvitse maksaa, ja auto ei aiheuta reissuaikana kuluja vaan "maksaa itsensä".
Sijoittaminen
En ole minkään valtakunnan sijoitusguru, enkä ole yhden epäonnistuneen osakesalkkuyritelmän jälkeen näille tyrskyille uskaltautunut. Ainoat sijoitukset, jotka meillä on, ovat omistusasunto (suurimmaksi osaksi pankin) ja eläkerahasto, joka on Australiassa pakollinen. Eläkerahastoon ei voi eikä toki kannatakaan koskea ennen eläkeikää, joten se on poissa pelistä saman tien. Jäljelle jää asunto. Olen Matkaopas Vapauteen-blogin Rositan kanssa jetsulleen samaa mieltä, että asunnon seinistä kannattaa yrittää ottaa kaikki irti sen sijaan, että niihin vain sijoittaa pennosiaan.
Asunnonvuokraus
Kun ostimme kerrostalokolmiomme v. 2015 Perthin keskustan liepeiltä, tavoitteemme oli, että sitä voisi vuokrata kohtalaisen helposti. Kerrostalossamme onkin pääasiassa vuokralaisia ja olemme owner-occupier- eli omistaja-asukas-vähemmistössä. Päätimme vuokrata kiinteistövälittäjän kautta, jotta itse säästymme ekstrapuuhalta ja -draamalta. Vaikka kilpailutimme välittäjän, tämän kulut ovat aika kipurajalla, ja voittoa emme juurikaan kääri. Asuntomme hallinnointi maksaa 8.5% vuokratuloista, mutta päälle tulee muita kuluja kuten mainostus, letting fee eli vuokrasopimuksen järjestäminen, sekä erinäisiä sekalaisia pikkukuluja, joista kuitenkin kertyy isohko puro.
Pankin kanssa saimme neuvoteltua niin, että lainanlyhennyksemme puolitetaan puoleksi vuodeksi. Tämä ei liity irtiottoon sinällään, vaan on palvelu, jota pankki tarjoaa vasta perheellistyneille. Puolituksen ansiosta vuokratulot kattavat asunnon kulut, mukaanlukien yhtiövastikkeet, vuokranantajan vakuutuksen sekä välittäjän kulut. Ideaalitilanteessa asunnon vuokraus tuottaisi meille massia matkailua varten, mutta kulujen nollaus on parasta, mihin omassa tilanteessamme pystymme.
Soveltaminen
Tiedostan kirkkaasti, että asemamme on sikäli poikkeuksellinen, että meillä on omasta takaa eli suvun puolesta "ulkomaankohteita" tarjolla ja ylipäätään mahdollisuus majoittua ainakin jonkun aikaa suvun ja ystävien huomissa. Pitkän palveluksen vapaata ei myöskään kaikkialla saa, eli suomalaisen perheen irtiottoon Suomessa ja Suomesta eivät vinkkini suoraan sovellu.
Irtiottomme on vaatinut pitkäjänteistä suunnittelua rahoituksen osalta, koska oma säästötilini on raksuttanut vuodesta 2012 ja E:nkin lähes yhtä kauan. Toisaalta Suomessa perheitä avittavat maailman huippuluokkaa olevat vanhempain- ja työttömyysetuudet, vaikka ne eivät ehkä vauva-arjessa siltä tunnu.
Toivottavasti näistä postauksista saa virtaa ja ideoita ajaa eteenpäin omaa unelmaa, jos irtiotto innostaa!
Perthin kahviloissa luuraaminen tulee pian vaihtumaan kahvitteluun koto-Suomessa. |
Tosi kivaa kun kirjoitit kokemuksestanne! Ja kiitos siitä että puhut avoimsesti taloudestanne ja summista. Me saimme vauvan 2018 ja olen tosi iloinen että saatiin viettää paljon aikaa perheen kesken vauvan elämän alussa. Mies siis opiskeli 5 kuukautta, opiskelu oli kuitenkin sen verran väljää että meille jäi paljon aikaa. Ja sitten tuli kesä. Kesälomaa vietettiin perheen kesken ilman minkäänlaista pakollista ohjelmaa. Vauvan olleessa 8 kk ikäinen mies aloitti kokopäivätyön. Minusta on ollut tosi hyvä vuosi. Suomen etuudet auttoivat, oma säästäväisyys ja suhtautuminen. Kokkailtiin paljon ja harrastimme edullisesti.
VastaaPoista