Emme kuitenkaan pysyvästi, vaan ns. irtiotolle, matkustamaan seuraavaksi yhdeksäksi kuukaudeksi.
Miksi
Aussilassa tai pikemminkin Perthissä vanhemmuus on sikäli "vanhanaikaista", että käytännössä kaikki etuudet keskittyvät äidille: vain minä pystyn ottamaan pidemmän palkallisen/Centrelinkin (Aussi-Kelan) kustantaman vanhempainvapaan, E:lle ei herunut kahta viikkoa enempää isyysvapaata. Vanhempainvapaat riippuvat täällä paljon työpaikasta ja niitäkin paikkoja on, joissa äiti ei saa kolmea kuukautta enempää palkallista vapaata tai isä saattaa saada kuukauden tai enemmänkin. Yleistäen, kuulopuheiden perusteella, miesten/isien odotetaan painavan jopa enemmän töitä vauvan tultua kuin ennen, koska lapsen äidin tulot usein tippuvat radikaalisti ja perhe täytyy elättää.
Tämä malli ei kuitenkaan meille sopinut oman jaksamiseni vuoksi, sekä siksi, että E kokee jäävänsä paljosta paitsi kököttäessään iltamyöhään toimistossa. Työnantaja ei suostunut E:n pyyntöön osa-aikatyöstä. Mikä ratkaisuksi? Molemmat vanhemmat vanhempainvapaalle vaikka omakustanteisesti, eli E irtisanoutui. Minä olen vanhempainvapaalla ja pitkän palveluksen vapaalla elokuuhun 2020 asti.
Pääsyyt tämän irtiotto-blogiosion aloittamiseen ovat kaksinaiset. Klassinen kuvio, jossa mies on (yli)töissä, vaimo kotiäitinä vilkkaan vauvan kanssa ilman sitä kuuluisaa turvaverkkoa, ei tunnu meistä kestävältä ja kestettävältä. Ja, mielestäni vauvaperhearjesta puhutaan Suomessa julkisuudessa melko negatiivisesti. Kun googlasin "vauvaperheen irtiotto", vastaan ei tullut YHTÄÄN positiivista juttua koko perheen yhteisestä arjesta irrottautumisesta. Päinvastoin, netti vilisee asiaa, jossa vanhemmat kaipaavat irtiottoa lapsistaan tai toisistaan - mikä sekin on ihan normaalia ja joskus paikallaan.
Näyttää siis siltä, että vauvaperheen pitkäkestoiselle maailmanmatkalle on blogimaailmassa tilaa ja tilausta, joten tässä tulee!
Miten
Jaa että kumpikin kotiin, helpommin sanottu kuin tehty. Ja eikös irtiotossa ole ideana matkustella, sehän ei ole ilmaista? Irtioton rahoittamisesta tulee erillinen postaus, mutta pähkinänkuoressa, yhdeksän kuukauden breikin mahdollistavat:
- majoittuminen sukulaisilla ja ystävien luona kun se on mahdollista
- minun äitiysvapaa- ja muut lomarahani
- meidän kummankin vuosia kerrytetyt säästöt
- asuntomme vuokratulot
- vuokratulot autostamme
- kaiken "turhan" omaisuuden myynti
- pätkätyöskentely etänä tai silloin kun siihen on mahdollisuus.
Irtiottomme suuntautuu ensivaiheessa Ranskaan ja Suomeen, koska siellä ovat isovanhemmat. Kuitenkin tavoitteena on nähdä muitakin maita. Alustavina suunnitelminamme tai haaveinamme ovat Espanja-Portugali-Marokko, sekä Kanada. Mahdollisesti mukaan ujutetaan myös Väli-Amerikan kohteita. Pääteasemat ovat neuvottelun alla, sillä E:llä on (uhka?)rohkeampi ote kuin minulla vauvan kanssa matkustamiseen, kun taas itse haluan valita kohtalaisen helppoja ja ennenkaikkea turvallisia maita. Tietenkin myös lompakkomme sanelee valintoja.
Matkakohteet ja käytännön järjestelyt (sekä asiaan liittyvät eittämättömät kommellukset...) päivittyvät seuraavan yhdeksän kuukauden mittaan, tervetuloa mukaan reissuun!
 |
| Jätämme taakse nämä tutut näkymät ja aktiviteetit, kohti uutta! |
Hieno veto teiltä, pitäkääpä hauskaan!
VastaaPoistaHaasuna yhteensattumana ranskalainen tuttava perhe repäisi vähän samalla tavalla ja teki muutaman kuukauden euroopan reissun kun vauva oli muutaman kuukauden ikäinen. Täysin tehtävissä vaikkakin vaatii kuulemma vähän järjestelyitä välillä. Aina mukava nähdä esimerkkejä siitä ettei elämä pääty lapsen saantiin. :)