17.11.2012

Laukkakisat Ascotissa

Perehdyin tänään ensimmäistä kertaa Perthin yhteen erikoisuuteen, laukkakisoihin. Täällä on ainakin minun käsittääkseni paljon laukkatalleja ja mm. ne vetävät tänne suomalaisiakin töihin, osaa lyhyt- ja osaa pidempiaikaisesti. Laukkakisat ovat ausseille isonpuoleinen juttu. Koska suureellinen Melbourne Cup-päivä vietettiin ihan äskettäin, saivat täkäläiset ystävät hyvän idean kokeilla tänä viikonloppuna Perthin laukkakisoja - kaikille meille ensimmäinen kerta. Laukkakisat on täällä nimeltään races ja ravit (vähemmän suosittua, mutta olemassa) trots.

Ascot Racecourse on toinen Perthin kahdesta laukkaradasta, toinen on kuulemma Belmontissa. Seuraamme laukkaradalla liittynyt, asiaa paremmin tunteva tuttu ohjeisti, että Ascotissa kisataan näin kesällä ja Belmontissa talvella. Puiden varjostama ja nurmikenttäinen Ascot sopii kesäkisoihin, koska vehreähkö alue on viileämpi ja viihtyisämpi kuin asfalttikenttäinen Belmont. Talvella puolestaan kisayleisön piikkikorot uppoaisivat sateista muhjuiseen nurmikkoon, joten siksi talvikisat ovat Belmontissa. En tiedä, millainen itse laukkarata on kummassakin - minusta se näytti kovapintaiselta hiekkaradalta. Ascot on peräti sata vuotta vanha kisapaikka ja osa alkuperäisrakennuksista on yhä tallella - mukaanlukien katsomo eli Grandstand. Mikäli katsomo oli todella vuosisadan ikäinen, eipä sitä mistään ulkoapäin huomaa, sen verran uusiksi on vedetty ja remonteerattu.

Laukkakisoihin ei mennä verkkareissa, vaan koko kisapäivän idea on tälläytyä parhaimpiinsa. Tänään teemana oli vieläpä Ladies Day eli erityisesti naisten odotettiin pistävän parastaan näyttäytymisessä. Itsekin kiskoin ystävältä lainatun kesäisen juhlamekon päälle ja piikkikorot jalkaan. Perinteidentuntemuksen puute näkyi kuitenkin pääkoristeen eli fascinator'in uupumisena. Yritin sellaista metsästää perjantaina töiden jälkeen, mutta niukka shoppailuaikataulu jätti kädet tyhjiksi. Stockmannia vastaavasta Davy Jones-tavaratalosta olisi sulkaharsohärpäke irronnut hintaan satanen, no way! Pihin penninvartijan täkäläis-Anttilasta eli Targetista puolestaan ei löytynyt niin kivoja malleja enää näin Melbourne Cupin jälkeen, että olisi kannattanut ostaa.
Fascinator eli tukkakoriste, yhdensorttinen malli.
Täkäläistä minimuotia ja esimerkki laukkakisojen pukukoodista. Kuva (c) Perth Races.
Seuralaisillani oli asiaankuuluvat hiuskoristeet, samoin kuin kaikilla muillakin yleisön naisilla - myös leveälierisiä juhlahattuja näki näin kesähelteillä. Suurin osa miehistä oli paikalla puvunhousuissa ja kauluspaidassa, mutta muutamia yksilöitä oli sisään livahtanut ihan t-paidassa. Itsekseni kyllä mietiskelin, että suomalaisten raviratojen katsomot kaikuisivat tyhjyyttään, jos vastaavia pukukoodeja alettaisiin siellä soveltaa. En muista koskaan nähneeni raviradan varressa miehiä puku päällä tai naisia cocktail-mekoissa. Täkäläisten naisten cocktail-mekot sopivatkin hyvin nyt alkaneisiin helteisiin. Kun asteita on +33, päälle halutaan näköjään laittaa vain minimimäärä vaatetta ja näin paljon paljastavia asuja ei Suomessa näe edes uimahallissa.

Itse laukkakisat kuluvat seuraavasti: mennään vedonlyöntikopille täyttämään kuponki joko paperilla tai tietokoneella. Jätin ensimmäisen lähdön veikkaamatta ja kadutti katkerasti, sillä olisin veikannut Belle O'Haraa nimen perusteella (Tuulen viemää-ikifanina) ja sehän meni ja voitti! Erilaisia vedonlyöntitapoja oli ainakin kymmenen, itse käytin vain perinteistä 'arvaa voittajahevonen'-mallia. Edellä mainittu asiantuntijatuttu sen sijaan löi vetoa kombomenetelmällä (mitkä hevoset tulevat olemaan top kolmosessa ja missäkin järjestyksessä) ja onnistui voittamaan $45, kun itse voitin enimmillään $4 yhden dollarin panoksella. Ihmettelin panosten pienuutta ja vastaavasti voittojen pienuutta, mutta ilmeisesti oma porukkani nyt vain sattui pelaamaan pennosilla, kun kukaan meistä ei ole uhkapelien perään. Varmasti isompiakin summia saa laukkaradoille hummattua ja myös isompia voittopotteja on jaossa. Lähtöjä oli päivän aikana seitsemän joista katsoimme kuusi, eli tapahtumaan matkustusaikoineen hurahti koko lauantai puolestapäivästä iltakuuteen. Lähtöjen välillä on kolme varttia aikaa ja väliaikoina kuljeskelimme alueella, söimme ja joimme (vettä ja pepsiä, muu yleisö näytti vetävän kaksin käsin olutta ja kuoharia), juttelimme ja kävimme ihailemassa hevosia.

Ennen kutakin lähtöä hevosia kävelytetään esittelykehässä, jossa vedonlyöjät voivat katsastaa suosikkejaan. Lähtö on ohi hetkessä, sillä priimalaukkahevoset ovat n_o_p_e_i_t_a. Ällikällä löi se vauhdin määrä. Matka on lähdöstä riippuen 1600-2000 metriä ja siihen kuluva aika oli muutama minuutti. Maaliintulon jälkeen hevoset laukkaavat vielä puolikkaan radan verran jäähdytelläkseen, kunnes ne ohjastetaan katsomon eteen ja siitä jockey satuloineen punnitukseen (minimiyhteispaino 54 kg) ja hevonen talutetaan suihkuun talleille. Raveista poiketen voittajaa ei palkita heti lähdön jälkeen eli mitään seppeleitä, ruusukkeita, pokaaleja tai voittoloimia ei hevosille pueta. En tiedä missä vaiheessa palkintojenjako suoritetaan. Lähdöistä voittaa mukavasti rahaa, sillä voittajahevonen tienaa vähintään muutaman kymmenen tuhatta. Ensi viikonlopun Railway Stakes-kisoissa (kuulemma tärkein kisa sitten Melbourne Cupin) voittopotti on miljoona dollaria.
Alla tunnelmia, suppeasti tosin, sillä kännykästä loppui muisti kesken kisojen.
Raketit radalla, loppusuoralla. 
Yllä ja alla: kilpurit esittelykehässä ennen koitosta.

Yleisömäärä kasvoi päivän mittaan lähes täysiksi katsomoiksi, kun aamun lähdöissä katsomo kumahteli tyhjyyttään.

1 kommentti:

  1. Hitto kun olisi tiennyt, olisit saanu mun fascinatorin lainaan.. Voivottele asiaa ensi kerralla naamakirjassa, niin riennan apuun :)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi! Julkaisen sen heti tarkistuksen jälkeen!