Näytetään tekstit, joissa on tunniste Palvelut. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Palvelut. Näytä kaikki tekstit

21.3.2022

Vuokranantajan verenpaineet

Ohhoijaa, maanantai ja olo aivan puhki. Mennyt viikonloppu oli varsinainen comedy of errors eli itkun ja naurun sekaista touhotusta, verenpaineet tapissa, pääasiassa muiden ihmisten osaamattomuuden/viitsimättömyyden takia.

Kaikki alkoi viattomasti ja ihan muulla aiheella. Pikku-N täytti kolme vuotta. Meillä oli juhlat buukattuna lauantaille, tapahtumapaikkana leikkikenttä/puisto, koska koronarajoitteiden takia kotiin ei tällä hetkellä saa kutsua kuin muutaman vieraan. Olimme ottaneet E:n kanssa oikein vapaapäivän perjantaille, jotta voisimme a) levätä, b) käydä ostoksilla juhlia varten, c) käydä Ikeassa 40min ajomatkan päässä hakemassa muutamia säilytyskaappeja, joita autotalli (siis E) kaipaa. Yhtenä ideana oli myös pieni vaellus, mikä on yhteinen harrastuksemme. No, aika pian selvisi, että lepo, rauha ja vaellus eivät mahtuisi samaan päivään kaiken muun lisäksi, koska:

Vuokraamme entistä kotiamme, kerrostalokolmiota. Täkäläiseen tapaan meillä on property manager eli vuokravälittäjä-isännöitsijä, joka hallinnoi asuntoa ja vuokrasuhdetta. Reilun kahden vuoden vuokraisännyysuramme aikana olemme vaihtaneet manageria kerran, koska edellinen ei vastaillut viesteihin/kysymyksiin ajallaan ja heillä oli myös valtava henkilöstövaihtuvuus, eli vuoden aikana asuntoamme hallinnoi neljä eri ihmistä. Tämä uusi manageri on tähän saakka vain kerännyt vuokraa, maksanut laskuja ja tilittänyt ylijäämää meille, eli vuokralainen hänen aikanaan vaihtui ensimmäistä kertaa nyt. Edelliset siis muuttivat pois helmikuun lopussa. Managerin tehtävä on ohjata poismuuttavat vuokralaiset siivoamaan asunto esittelykuntoon, mainostaa ja esitellä, ja hankkia uudet vuokralaiset. Mutta.

Perthissä on tällä hetkellä erittäin kuumat asunto/vuokramarkkinat, ja vapaita vuokra-asuntoja on alle prosentti. Meidänkin asuntoamme on käynyt katsomassa yli 50 ihmistä, mutta yhtään kukaan ei ole ollut kiinnostunut vuokramaan. Mielenkiinnon puutteesta yllättyneinä päätimme käydä Ikean-reissulla katsomassa, missä kunnossa asunto on - managerin mukaan kuulemma hyvässä ja vuoraakin voisimme pyytää $40 enemmän per viikko kuin aiemmin. 

Luulimme, että suurin pulma olisi alaovesta sisään pääsy, koska emme olleet varmoja, onko tiedossamme oleva ovikoodi oikea. Voi tätä naiiviutta. Pääsimme helposti sisään, mutta asunnon ovella vastaamme löyhähti ensimmäisenä inha katku. Kuin sekoitus mädäntynyttä katkarapua ja kissanpissaa. Kävelimme järkyttyneinä sisälle ja kalustetussa asunnossa ensimmäiset näköhavaintomme olivat tahrainen sohva, ja sennäköinen parisängyn petaustpatja, että joku oli hikoillut aikamoiset koronakuumeläntit siihen. Kokolattiamatto oli pölyinen ja tunkkainen, ja kun hieman siirsimme huonekaluja, sängyn alta pullahti pölykoiria ja sohvan alta popkorneja sekä popkornipussin revennyt muovikulma. 

Epäuskon ja pettymyksen vallassa otin kaikesta kuvat, kirjoitin valitussähköpostin managerille ja aloimme raivaamaan tilannetta: sohvanpäällinen kaikkineen pois, petauspatja roskiin, roskat roskiin. Yksi sohvatyynyistä paljastui revenneeksi alapuolelta. Haju ilmeisesti tuli pesemättömästä kokolattiamatosta, joten vaadin sen välitöntä pesetystä: managerin siis tulisi järjestää se ja laskuttaa vuokralaisilta, kuten vuokrasopimus sanelee. 

Ajoimme Ikeaan etsimään uutta patjaa sekä sohvanpäällistä, sekä omaan kotiimme tarvittuja hyllyjä. No, eihän niistä mitään tietenkään ollut saatavilla, koska korona. Länsi-Australiassa on nyt kaksi vuotta ollut kaikenlaisia toimitusvaikeuksia, kuulemma koronan takia, vaikkei se ole osavaltiossamme näkynyt juuri lainkaan ennenkuin viime kuussa. Lennot ja rekkarahdit itä-Australiasta ja ulkomailta ovat olleet karsittuna minimiin Länsi-Australian koronamuurin eli rajasulun vuoksi. Kun kuljetuksia olisi voinut lisätä tämän kuun alusta lähtien, mantereen ainoa maankattava rautatie idästä länteen katkesi tulvan alle. Eli meillepäin ei tule oikein mitään tuotteita, joita ei kasvateta/tehdä paikallisesti. Ikean sohvanpäälliset eivät kasva Perthin puissa. Myös ruokakaupoissa on paikoin typötyhjät hyllyrivit ja vessapaperia meillä ei välillä ollut ollenkaan (onneksi edes nenäliinoja), koska ne olivat kaikista lähikaupoista loppu viikkoja putkeen.

Juuri kun saimme eteemme Ikean lihapullat, manageri soitti. Ja sen sijaan, että olisi pyydellyt anteeksi leväperäisyyttään, aloitti oikein mielenkiintoisen gaslighting-eli syyllisyyden siirron operaation. Kuulemma meidän odotuksemme ovat epärealistiset, vuokralaiselta ei voi vaatia parempaa standardia, koska asunto "oli tuossa kunnossa heidän muuttaessaan"(!), kokolattiamatto on "jo pesty" ja siitä on todisteena kuitti, jne jne. En ollut uskoa korviani, kun ihminen, jolle me maksamme omaisuutemme huollosta, alkaa syyttää meitä siitä, että odotamme häneltä tavallisenasteista työntekoa, sitoutumista ja ammattiylpeyttä. 

Vaadin nähdä matonpesukuitin. Vaadin nähdä edellisen managerin tekemän kuntotarkastuksen vuokralaisten muuttaessa sisään. Kysyin, onko tämä tosiaan managerin mielestä ok taso ja onko hän itse käynyt asunnossa sisällä. Kuittia eikä raporttia "ei juuri nyt löydy arkistosta" ja kuulemma on itse käynyt, matto on pesty, kaikkihan on kunnossa juujuu. Vaati kaiken itsehillintäni, että en karjunut jannulle, että eikö sinulla aistit toimi, kun et silmillä näe ja nenällä haista, että asunto on kaikkea muuta kuin esittelykunnossa. Seuraavat väistely-yritykset managerin puolelta olivat: asuntoamme hallinnoi ihminen, joka ei ole enää heillä töissä, siivouksesta vastasi firma, jota he eivät enää käytä, ja kaikki vuokralaiseen liittyvät ongelmat ovat edellisen managerifirman syytä, jonka irtisanoimme vuosi sitten. 

Vartin jankutuksen jälkeen lopetin puhelun, vaadittuani, että manageri lähettää siivousfirman paikalle uudestaan - siihen hän pitkin hampain suostui. Mutta kallein operaatio, matonpesu, ei siihen kuuluisi, koska kuitti on jo toimitettu, vaikkei sitä siis arkistosta löydy. Just joo. 

Koska emme saaneet ostettua oikeita tarpeita, ajoimme kotiin pesemään sohvanpäälliset ja hankkimaan petarin muualta. Tähän mennessä olikin jo iltapäivä ja jumitimme ruuhkassa siihen saakka, kunnes oli aika hakea hektinen N hoidosta ja menettää kaikki tsänssit saada jotain muuta aikaan kuin muovailuvahaleikkejä naperon kanssa. 

Meillä ei ollut tarkoitus tehdä mitään jättikekkeritä N:lle, mutta kuitenkin muutaman ystäväperheen kutsuminen tiesi noin 20 vierasta ja samalle määrälle tarjoiltavia. Lauantaiaamun työnjako eteni niin, että E piti muksun kiireisenä muualla (joka oli lähestyvästä synttärijuhlasta aivan hepakassa) ja itse shoppasin ruokatarpeet ja valmistelin tarjoiltavat. Innostuin värkkäämään cocktail-paloja ruisleivästä ja sehän oli vähemmän fiksu idea, koska 60 cocktail-palaa tuorejuustolla, kurkulla ja savulohella vei enemmän valmisteluaikaa kuin olin laskelmoinut. Synttärikakuksi keksin tehdä bostonkakun eli pullat ja kakku samalla vaivalla, mutta sekään ei ihan hetkessä syntynyt. Eli tähänkin päivään toivottu lepohetki meni kankkulan kaivoon oman kunnianhimon takia ja lähdimme suunnilleen suorilta jaloilta juhlapaikalle, kun pullakakku saatiin uunista ulos. 

Koska Perthissä on pitkä matka kaikkialle (normiajo on puoli tuntia yhteen suuntaan yhtään minnekään), juhlat ajomatkoineen ja valmisteluaikoineen veivät jotakuinkin koko päivän. Kotiin palasimme iltakahdeksalta, ihan puhki, paitsi tietty N, jolla vain virta lisääntyi iltaa kohti jokaisen uuden avatun paketin myötä. Lopulta piilotimme paketeista muutaman "pahan päivän varalle", eli kunhan into hieman laantuu uusista jutuista, availlaan loput pikkuhiljaa. 

Sunnuntai valkeni vähemmän virkeänä, silti eikun taas hommiin. En yhtään luota manageriimme, joten päätimme itse lähteä siivoamaan asunnon ja hoitamaan kuntoon sen, mitä voimme. Puunasimme pinnat ja päällystimme sohvan uudelleen, N:n tietenkin pyöriessä jatkuvasti väärässä paikassa eli aivan kulkureitillä/edessä/jaloissa, kuten kolmevuotiaiden käytössäännöt vaativat. Nuuskin kirjaimellisesti nokka maassa maton läpi paikantaakseni, mistä se karmea pissalemu leijuu. Matto haisi tunkkaiselta, mutta ei löyhkänlähteeltä. Kunnes tajusin siirtää jääkaappia ajatellen, että ehkä sen alle on tippunut ruokaa. Ja mitä löytyy: kahdeksan (!) ison tulitikkuaskin kokoista torakka-ansaa, joissa on sisällä haisevaa tuholaismyrkkyä. Heittelimme nämä roskiin ja tuuletimme asunnon kauttaaltaan, ja hajujälki parani huomattavasti jo sillä. Buukkasin myös matonpesun tälle viikolle, jotta päästään myrkkykatkuista eroon. Yhtään kuollutta torakkaa ei missään näkynyt, joten ansat olivat ilmeisen tarpeettomia, onneksi. Imuroimme asunnon kauttaaltaan ja kaikin puolin varmistimme, että se on vuokrauskunnossa. Laitoin sekä meiliä että tekstaria managerille, että tässäpä kuvia pölykasasta, joka matosta lähti. Ja velvoita vuokralaiset maksamaan pesetys kuten vuokrasoppari vaatii.

Maanantaiaamuna puhelin soi. Siellä on managerimme. Hän soittaa innoissaan, että asunnossa ei ole mitään hajua, ja se varmaankin vain johtui "pestystä matosta". 

Meikällä kilahti. Aloin jotakuinkin huutaa, että mattoa ei ole pesty, sen näkee silmillä ja haistaa nenällä, ja että se vain nyt näyttää astetta puhtaammalta, koska imuroimme sitä eilen tunnin kuten kerroin. Ja haju tuli torakka-ansoista, joita hän ei ollut tupatarkastuksessaan (jota ei ilmeisesti siis koskaan tehty) edes huomannut saatu älynnyt poistaa. Managerin vastaus on: "Anu, en ala riitelemään tästä kanssasi. Matto on pesty ja emme voi veloittaa sitä uudestaan vuokralaiselta. Jos haluat sen pestä toistamiseen, oma on laskusi." Tässä vaiheessa tokaisin jannulle, että kuule etsin tänään uuden managerin, kiitos ja hei. Hän yritti tolkuttaa, että eiei, meillä on sopimus, sinun pitää maksaa sopimuskausi loppuun. Sanoin jäätä tihkuvalla äänellä, että luen tänään sopimuksen läpi tiheän kamman kanssa ja tutkin joka raon, miten saan sen päättymään asap. Kiitos hyvästi. Ja luuri korvaan. 

Viiden minuutin päästä sähköposti kilahtaa. Siellä on manageri. Hän ehdottaa, että voimme katkaista sopimuksen tähän päivään, jos maksan tähän saakka kertyneet mainostuskulut $110. 

Tässä vaiheessa laadin seikkaperäisen valitusmeilin jannun pomolle, managerifirman omistajalle, valokuvineen. 

Taas viiden minuutin päästä postiluukku pimpahtaa. Omistaja laittaa viestin: olen pahoillani tapahtuneesta, tutkin perinpohjin, missä meni vikaan. Et ole meille mitään velkaa ja päätetään sopimus tähän päivään, normaalin kuukauden irtisanomisajan sijasta. Vastaan, että erittäin hyvä idea. 

Tähän väliin selonteko, miten kannattaisi oikeasti menetellä, jos ei olisi näin kuohahtelevaa tyyppiä kuin meikäläinen. Älä missään nimessä mene väliin ja ala itse säätää ja siivota, kun lopputarkastus on yhä tekemättä. Nyt emme pysty veloittamaan vuokralaiselta mitään, koska emme enää voi todistaa, että jama oli mikä oli. Valokuvathan voisivat olla milloin vain otettuja, jos tästä siis päädyttäisiin oikeuteen tappelemaan. Eli malta mielesi ja vaadi, vaadi, vaadi oikeutta. 

Itse kuitenkin sen verran sain mielenkuohuissa laskelmoitua, että menetämme vähemmän ottamalla tämän tappion takkiin (matonpesetys $135) kuin venyttämällä tilannetta epäpätevän ja valehtevan managerin kanssa - jokainen viikko ilman vuokralaista kun tarkoittaa tulonmenetystä meille. Eli parempi katkaista siteet ajoissa ja etsiä parempi, luotettavampi asianhoitaja kuin piiskata myllynkiveä eteenpäin.

Loppuun kevennys, mistä tuo comedy of errors- aloitus eli Ohukais- ja Paksukais-meno tuli mieleen, managerin toilailun lisäksi. Lauantaina olimme juuri saaneet pestyä sohvanpäälliset ja ripustettua narulle. Pikku-N opettelee parhaillaan vessassakäyntiä ja olen saanut hänet narrattua innostumaan asiasta niin, että hän saa pissata kuppiin vessanpöntöllä istumisen sijasta. Opin kikan serkultani ja jostain syystä tämä on pikkupojasta hirmu hauska juttu. E on opettanut N:lle, että hän saa kaataa kupin sisällön kukkapenkkiin, koska kasvit hyötyvät urea-lannoitteesta. No, alkoi sataa. N tipsuttaa menemään takapihalle kukkapenkkiä kohti kuppinsa kanssa. E tajuaa, että sataa - ja juuri pesemämme sohvanpäälliset kastuvat! Hän rynnistää ulos niitä pelastamaan, vahingossa tönäisee matkalla N:ää, joka hulauttaa pissat kupista - E:n upouuden teltan päälle, jonka tämä on pystyttänyt takapihalle sitä testatakseen. 

Huoh. Yksi oikein, kaksi nurin, ja yksi askel eteenpäin, kaksi taaksepäin, vai miten se menee :D Huomenna tapaan uusia managereja, aloin oikein kilpailuttaa. Eteenpäin puuta koputtaen. 

En halua laittaa kuvia likaisesta kämpästä, joten kuvitukseksi juhlateemaa. Synttärisankarin bostonkakku sekä juhlien jälkeen leluja nukkumassa, N:n laittamina. Paitsi lopussa kylläkin on ruutukaappaus valituskirjeestäni managerin pomolle. Saa hieman kuvaa, mikä kaikki meni vikaan.





26.5.2018

Normaalia Australiassa... kun asiaan tottuu

Kirjoitan usein aiheista mikä on suomalaisen silmiin outoa Australiassa, tai ulkosuomalaisen/ulkomaalaisen silmiin outoa Suomessa. Vuosienkin jälkeen aina bongailee uusia havaintoja.

Tällä kertaa muutin kysymystä hiukan ja kyselin australiansuomalaisilta Facebook-ryhmässä, mitkä asiat Australiassa he nykyään kokevat normaalina - eli mitkä ehkä alkuun olivat kummia ja sittemmin arkea, tai mitkä asiat verrattuna Suomeen ovat "enemmän normaaleja" täällä ja "oudommin" Suomessa.

Mainintoja saivat seuraavat ihmeet.

Small talk

Useimpien suomalaisten kokemus lie on, että Australiaan saapuessa small talk enemmän tai vähemmän häkellyttää. Kassalle pitäisi jutella mukavia ostostenteon yhteydessä, myyjä saattaa kysellä päivän suunnitelmat ja hississäkin voi naapuri tai jopa joku vieras alkaa pulputtaa säästä ja milloin mistäkin. "Miksi kysyt kun et oikeasti halua tietää" on suomalaisen tavanomainen ensireaktio normitervehdykseen how are you eli mitä kuuluu.

Kappas kummaa, muutaman vuoden tai jopa kuukauden oleskelu smalltalkkauksen luvatussa maassa iskostaa sen niin selkärankaan, että Suomessakin alkaa vahingossa jutustella.

=
Tuli pieni kulttuuri shokki kun piti tilata syntymatodistus maistraatista ja puhelu meni aika pitkalti nain.
[puhelimeen vastataan] "Irmeli helsingin maistraatista"
"Hei Irmeli, tassa Nea, miten sun paiva on sujunut?"
"Niin miten voin auttaa?" 
Muistin puhelun jalkeen ettei ole soveliasta kysella tollasia

=
Todellakin! Muistan kun olin pidempään käymättä Suomessa ja vaatekaupassa pöyristyin kun myyjä ei kysynyt miten mun päivä on sujunut ja mitä mulle kuuluu. Lähdin tosi tympääntyneenä kunnes tajusin että se on normaalia.

=
Asiointi Australiassa: Moi, hyvää, entäs itsellesi? Kiirettä? Joo, ajattelin koittaa välttää lounasryysiksen. Joo, ihan tien toisella puolen - meillä itse asiassa on se sellanen kapselikone kahvihuoneessa, mutta ei se ole yhtään sama, eihän? Enivei, nappaan kahvin rasvattomalla maidolla - joo ja saisinko yhden keksinkin, kiitos? Upeat korvikset sinulla muuten!
Asiointi Suomessa: Kahvi.
=

Kahvi, kahvilat

Kahvista puheenollen, suomalaisilla on maine janoisimpina kahvinkittaajina maailmassa, mutta Australia ei varmasti ole kaukana takana ja laatuun panostetaan täällä paljon enemmän kuin määrään. Usein tuntuu, ettei ole sellaista kadunpätkää Perthissä(kään), jossa ei ole vähintään yhtä kahvilaa, olipa kyse lähiön keskustasta, kaupunkikeskustasta tai pikkukylän raitista.

Kahvila voi olla pelkkä luukku seinässä, jonka joku on vuokrannut bisnekselleen - kopperossa on hädin tuskin tilaa kahvikoneelle ja tarpeiden säilömiselle, ja sieltä myydään kuppeja kuin kuumille kiville. Meidän lähistöllämme on useampia kuntosaleja ja nekin näyttävät mainostavan kahvia. Eli edes punttikselle ei mennä, jos ei sieltä saa kofeiinifiksiä!

=
Ainakin isoissa kaupungeissa on kahviloita ja ravintoloita tiuhaan myos lahioissa ja yleensa ihan kohtuuhintaisia. Kun kayn Helsingissa tulee ihan vieroitusoireita kun kahvitkin pitaa keittaa itse! Ravintolaan ainakin mun vanhemmat eksyy vain jos on joku erityinen juhlatilaisuus.

=
7eleven joka toisella kulmalla ja dollarin automaatticappuccinot. Ei haittais vaikka olis Suomessakin.

=
[Suomessa]ei ollut babycinoja [vaahdotettua maitoa ripauksella kaakaota]. Meitä tuijotettiin kun hulluja kun yritin tilata kahvin ja kaksi babychinoa. Ja muutenkin täällä ollaan ystävällisempiä lapsille kuin Suomessa.

=
Mun sisko yritti myydä ravintolassaan babyccinoja Suomessa. Ei niitä kukaan halunnut tai tajunnut.

=
höh! Suomalaiset! Toki pitää lapsilla olla omat kaffet! Syrjintää ja hatunnosto sun siskolle!

=

Kaupat ja asiakaspalvelu

Aussilassa on yleisesti kaupoissa Suomea parempi (eli huomioonottavampi/aktiivisempi) palvelu, mikä on sekä hyvä että huono juttu allekirjoittaneelle. En oikein pidä pikkuputiikeista, koska en halua myyjää hännille tarjoamaan vaihtoehtoja. Tosin aussimyyjät usein osaavat lukea tilannetta ja jättävät asiakkaan rauhaan kun heille sanoo taikasanat just browsing eli katselen, "selailen" vain.

Ruokakaupat ovat oma lukunsa joka maassa ja niiden tarjonta määrittelee arkea paljonkin. Australiassa on yleisessä käytössä itsepalvelukassoja; jos taas perinteiselle kassalle menee, kassa pakkaa ostokset, mikä sekin on hyvä tai huono juttu, ks pussi-gate. Pakkaamiseen kuitenkin helposti tottuu... samaten hedelmät punnitaan täällä aina kassalla. Mitään vaakoja ei yleensä edes ole, saati tarrantulostuskoneita, hedelmäosastoilla.

=
Vaikka täällä ärsyttää kuinka paljon ruokakaupassa muovipusseja käytetään kassalla, silti Suomessa käydessä jäin tollona seisomaan kassalle ja odottamaa pakkausta

=
Pitkän aikaa ihmettelin ruokakauppojen tuoreen lihan niukkaa valikoimaa, kunnes tajusin että täällä onki lihakauppoja erikseen. Voittaa ehdottomasti supermarketin hyllyllä olevat lihat.

=
Suomessa kävelin hevi-tuotteineni suoraan kassalle kun odotin myyjän ne punnitsevan ja kunnei onnistunut annoin ystävällisesti turhan pitkäsanaisen sepustuksen miten tässä nyt näin kävi! Myyjä olisi ollut ihan tyytyväinen jos vaan olisin äkkiä käynyt tuotteeni punnitsemassa ja sitten vähäsanaisesti maksanut!

=
[Aspakulttuuria ei juuri ole, koska] Suomalaisilla on aika hyvät kädentaidot meidän ikäpolvella vielä ts itse tehdään syntymäpäiväkakut, juhlatarjottavat, hoidetaan puutarha, pidetään kasvimaata, kudotaan villasukat, voidellaan sukset, laitetaan ripsiin kestovärit, tehdään vauvansoseet, otetaan valokuvia, korjataan autot, vaihdetaan kesärenkaat, korjataan muut vempaimet, pestään autot jne.

=
Ruokakaupasta ei saa Suomessa samaan tyyliin kotiinkuljetusta, Uberin puute, Gold Class* -elokuvateatterit puuttuu, joissa voi syödä kunnon illallista. Ja jep toi jo mainittu aspakulttuuri. Tai ylipäätään sellanen ihmisille juttelu ja ystävällisyys. Kun täällä menee vaatekauppaan niin eipä ole apua tarjolla. Perthissä tulee H&M:lläkin myyjät kyselemään, että voiko auttaa.

[*Gold class on elokuvateatterisali, jossa on mukavat nojatuolit ja lipunhintaan sisältyy ruokailu ja juoma]

Juhlaetiketti etenkin alkoholin suhteen

Suomessa varmasti jokainen iltajuhlien järjestäjä pohdiskelee, kuuluko siellä tarjota alkoholia ja jos niin, onko se hyvä idea. Jos ei ole Viron-matkaa tiedossa, tarjoilun järjestäminen on kallis paukku. Puhumattakaan siitä, että alko saattaa pilata koko juhlat - känninen känkkäränkkäsukulainen häissä ei enää nykyään ole yhtä hyväksyttävä tai väistämätön asia kuin männävuosina.

Aussilassa tällaista pohdiskelua ei ilmeisesti ole, vaan alkoholi kuuluu melkeinpä mihin vain sosiaaliseen tilanteeseen ristiäisistä grillijuhliin ja vanhuksen syntymäpäivistä baby showeriin eli vauvan syntymää edeltäviin juhliin. Aussit eivät arastele juoda lasten nähden ja läsnäollessa - juju on siinä, että em tilanteissa ei todellakaan kännätä käeksi vaan juodaan lasi, pari rupattelun ja napostelun ohessa.

=
Mulle tullut aika yllätyksenä tää Australialainen alkoholikulttuuri, suomalaisen kahvin sijaan täällä usein kaverin kodissa vieraillessa tarjotaankin olutta! Olit sitten autolla tai et! Muutenkin tuntuu että täällä ollaan paljon rennompia tuon alkoholin käytön kanssa, ei niinkään humalahakuista kuin Suomessa.

=
Lasten synttäreillekin puistoon otetaan omat oluet mukaan!

=
Ja ristiaisiin ja lasten synttareille pitaa olla olutta tarjolla - anoppini otti ohjat ja sanoi etta ihmiset olettaa etta taalta saa alkoholia, nama molemmat oli suomikirkolla heidelbergissa joten vahan tuntu musta kummalliselta.

=

Liikenne ja raha-asiat

Liikenteestä voisi varmasti kirjoittaa monta postausta, koska lähes jokaisella on tusina tarinaa liikenteestä ja omat suosikki- ja suosikki-inhokkiaiheensa autoiluun, julkisliikenteeseen ja muuhun liikkumiseen liittyen. Keskustelijoita puhutti erityisesti aihe liikenneympyröissä ajo. Niitä nimittäin on kaikkialla, koska aussit pitävät neljänsuunnan risteystä vaarallisena, jos siinä ei ole liikennevaloja - varmasti asiasta on tilastotietoakin. Täällä kun asuu ja vierailee porukkaa joka mantereelta ja kaikilla ei ole aina sama käsitys, miten risteyksissä ajetaan ja kellä on etuajo-oikeus. Ei se liikenneympyrässä ajokaan ihan päivänselvää ole...

Ainakin Perthissä kortilla maksaminen on aika uusi juttu, pikkuliikkeissä nimittäin. Kun tänne muutin 2011, useimmat kahvilat ottivat vastaan vain käteistä ainakin alle $10-20 ostoksista. Nyt tilanne on isosti muuttunut, sillä pienimmässäkin kojussa yleensä on mobiili-kortinlukulaite eli erillinen mokkula. Muutama mainitsi suosikikseen sen, että automaateista saa rahaa ilman korttia pelkällä puhelimella. Itse en ole tätä käyttänyt eli en asiasta sen enemmälti tiedä - kuulostaa ihan kätevältä kyllä, jos kortti on unohtunut matkasta.

=
[Oudointa Australiassa on] Liikenneympyrässä vilkun pitäminen ympyrän keskelle! :D Eihän siinä ole mitään järkeä! Varsinkin kun pitää kuitenkin vilkuttaa vastakkaiseen suuntaan ulos lähtiessä!  EDIT: Luin alkuperäisen tekstin liian nopeasti ja enpä sitten vastannut edes oikeaan kysymykseen! Niin kovasti piti päästä kertomaan että liikenneympyrässä vilkutus on omituista täälläpäin.

=
Miten niin omituista? Minusta ainakin on hyödylllistä, että osaan aavistaa jo etukäteen (nähdessäni auton saapuvan liikenneympyrään), mihin suuntaan ko. auto on aikeissa mennä. Kunpa vain kaikki osaisivat vilkuttaa! Huonoja kuskeja paljon liikenteessä, kun eivät osaa yhtä aikaa kahta asiaa: ratin kääntöä ja vilkkuvivun käyttöä. Kortti joutaisi moisilta pois.

=
Suomessa vilkutetaan ainoastaan liikenneympyrästä pois lähtiessä, Australissa sekä tullessa että poistuessa, paitsi suoraan mennessä vilkutetaan vain ulos lähtiessä. 

=
Vilkutan vaan koko ajan kun olen siella paitsi en kun menen suoraan. Minusta tama on selkeinta. Olen tottunut englannissa 5 kaistasiin liikenneymyroihin joten aussiympyrat on ok.

=
sen takia mä junailen - ei tartte enää henkisesti kärsiä liikenneympyröissä...

=
Tää oli mulle tosi outo tapa että piti vilkuttaa niinkun risteyksessä eikä vain ympyrästä poistuessa mutta nyt täällä asuneena se on ihan paras tapa ja mielestäni tosi fiksu kun tosiaan näkee mihin toinen on menossa!

=
Mä kyllä tykkään tuosta cardless cash ideasta täällä! Se on eri näppärä kun lompakko on jäänyt kotiin tai jos pitää lähettää rahaa jollekin. :) 

=
Saa automaatista rahaa ilman korttia. Mä käytän tätä varsin usein kun taapero tykkää tyhjentää mun lompakkoa ja puolet korteista on aina muualla kun pitäis.

=

Hajamainintoja saivat yleinen ystävällisyys Australiassa, mahtava ilmasto ja se, ettei tarvitse vahtia jokaista aurinkoista päivää hyödyntääkseen sen, kun muitakin aurinoisia päivä tulee taatusti, sekä vanha tuttu no worries - kulttuuri; ei elämä ole niin vakavaa, kun sen oikein oivaltaa.

Kuvasta puuttuvat liikenneympyrät, kahvi ja joku joka pakkaa tuotteet puolestasi. Muuten kiteyttää Australian.

6.10.2017

Suomalaiseen makuun

Blogissani ei ole lainkaan mainoksia, koska haluan pitää tämän mukavana ajanviettopaikkana sen sijaan, että ruudulle lävähtää milloin mitäkin vilkkumaan ja tuputtamaan. Nyt kuitenkin sattui vastaan sen verran hyvää palvelua, että halusin nostaa aihetta esille ja hieman mainostaa muillekin ulkosuomalaisille arvatenkin tarpeellista ja tervetullutta firmaa: Taste of Finland.

Taste of Finland astuu kuvioihin silloin, kun olisi kiva saada Suomesta ruokatervehdys, mutta ei taas kehtaa pyytää äitiä lähettämään tai ei ole sellaista sukulaista tai kaveria, jolle pyyntöjä laittaa. TOF toimii sikäli eri tavalla kuin perinteinen nettikauppa, että nettisivulta ei valita tuotteita yksi kerrallaan, vaan tarjolla on kolme valmiiksi pakattua vaihtoehtoa erilaisin valikoimin: Rabbit, Jänis; Fox, Kettu; tai Bear, Karhu. Jänöjussi on paketeista pienin, vaikka on siihenkin saatu monta herkkua mahtumaan, ja Mesikämmen luonnollisesti suurin.

Järjestän parhaillaan Suomi-koulun edustajana Suomi100-juhlia Perthissä ja järjestelyjen olennainen osa on arpajaispalkintojen metsästys. Täältä Perthistä ei harmi kyllä ole löytynyt kovinkaan montaa yritystä, jotka olisivat innostuneet palkintoja lahjoittamaan, ja lahjoitukset ovat tähän mennessä tulleet yksityishenkilöiltä sekä parilta pienemmältä uudelta yritykseltä, siitä kiitokset heille. Sen sijaan Taste of Finland ottautui kiitettävisti mukaan ideaani lähettää arpajaisten pääpalkinnoksi tuotepaketti.

Kun otin heihin yhteyttä, firma ei edes toimittanut tuotteita Australiaan - vielä -, koska postikulut ja mahdolliset tulliongelmat mustikkajauheen ym. kanssa aiheuttivat epäilyksiä kannattavuudesta. Tästä TOF ei kuitenkaan lannistunut, vaan uskaltautui lähettämään testipaketin. Rabbit rohkeasti suden suuhun: tulee perille tai ei, pian nähdään. Ja perillehän se tuli 2 viikossa eli erittäin ripeästi planeetan toiselle puolen.

Lähetys saapui ehjänä eikä sitä oltu edes tullissa aukaistu; tehdaspakatut ruokatarpeet mustikkajauhetta myöten pääsivät päämääräänsä ongelmitta. Domino-paketin kulma oli ottanut hieman osumaa jossain kohti rahtimatkaa, mutta muuten kaikki tuotteet olivat priimakunnossa. Sitä paitsi tänne saakka mitään tilaava tai vastaanottava kyllä osaa varautua siihen, että kuljetus jättää jälkiään.

Rabbit-paketissa on yhdeksän tuotetta ja sisältö on mielestäni kiva valikoima aina ajankohtaisia klassikkotuotteita. Pakettia kuvataankin sanoin:

Se on ensiapu pahimpaan koti-ikävään ja esittely parhaista suomalaisista herkuista. Rabbitin sisällössä painottuvat tunnetuimmat suomalaiset makeiset, kuten suklaa, salmiakki ja laku. 
Rabbit-paketin sisältö.
Hinta on 25€ + postikulut, eli etenkin Eurooppaan tilattuna hyvä diili. Hintaa yksittäiselle tuotteelle tulee 2,78€, mikä ei ole lainkaan paha, kun vertaa mitä Perthissä joutuu maksamaan esim. salmiakista. Kuvassa alla tämänpäiväinen hankintani, pari salmiakkipussia karkkikaupasta hintaan 6€/150g. Auts. Australiaan toimitus on vasta alkamassa, mutta sain viestin, että kuljetussopimus tänne saakka on tehtynä: nettimyynti Down Underinkin asukkaille avautunee pian ja postikulujen mainostetaan olevan kohtuulliset.

Hintaa pikkupussukalla vain 9 dollaria. 

Fox- ja Bear-paketeista ei ole vielä henkilökohtaista kokemusta, mutta niidenkin valikoima näyttää kuvien perusteella antoisalta. Bear-paketin sisältö houkuttelee itseäni enemmän kuin Fox, koska siinä tulee lempikarkkejani Turkinpippureita, joita Perthin Ikea ei enää myy. Samaten Vanhat Autot on aina osunut hyvin karkkimakuuni!

Bear-paketin sisältö.

Lisäplussaa yritys saa selkeistä nettisivuista, raikkaasta ilmeestä ja helposta nettikaupasta.


Tuotekehitysideana mainitsisin, että Vaasan hapankorppuja saa Australiassa mistä tahansa IGAsta (Alepaa vastaava lähikauppa), eli aussisuomalaiset saattaisivat intoutua enemmän vaikkapa ruissipseistä? Samaten henkkoht ostan paikallisia luomukaurahiutaleita, eli Beariin sisältyvää Elovenaa en välttämättä tarvitse. Arvelen kuitenkin, että pakettien kokoonpano elää suosion ja yleisön pyyntöjen mukaan. Taste of Finland on uusi yritys ja oman kokemukseni mukaan vuorovaikutteinen ja asiakkaan mielipiteistä kiinnostunut firma, jota on helppo lähestyä.

Nähtäväksi jää, toimiiko TOFin konsepti eli valmiiksi valittu tuotepaketti, kun ruotsalaiset kilpailijat tarjoavat itse valittavilla (ruotsalaisilla) tuotteilla täytettyä pakettia. Jos kuitenkin klassiset suomalaiset tuotteet kiinnostavat ja tykkäät saada "yllätysmäisiä" paketteja kuin perheenjäseneltä ikään, Taste of Finland on sinun kauppasi.
Suomi100-juhlien arpaonnekas tulee voittamaan Rabbit-paketin Finlaysonin kassissa. Kelpaisi itsellenikin!

5.6.2017

Ongelmia Australiassa - mistä apua?

Seuraan useita ulkosuomalaisryhmiä somessa ja kerta toisensa jälkeen samat teemat ja ongelmat pompsahtelevat esiin. Tässäpä pähkinänkuoriopas yleisistä (yleisimmistä?) vastoinkäymisistä selviämiseen tai niiden välttämiseen täällä Perthissä.

Australiaan yleisemmin ohjeet pätevät niin, että oman osavaltion tiedot joutuu googlaamaan erikseen, koska säännöt ja tahot ovat hieman erilaisia kaikkialla, vaikkakin suunnilleen samassa linjassa.

Eli: missä kaikissa tilanteissa voi menettää rahaa, joutua stressaavaan pattitilanteeseen tai jopa fyysiseen vaaranpaikkaan, tai muuten vain venyttää hermojaan erityisen paljon?

Viallinen tuote. Normaalisti vialliset tuotteet voi palauttaa, mutta tämä riippuu liikkeestä, joka tuotteen myi. Kuluttajansuojalain mukaan liikkeen velvollisuus on varmistaa, että tuote on kuin pitää, eli heidän ensimmäinen fiksausyrityksensä voi olla korjata se tuote, jonka ostit, tai antaa vastaava tilalle. Myös lahjakortti on käypäinen hyvitys, eli rahoja ei saa automaattisesti takaisin.

Jotkut yritykset ovat palautuspolitiikassa höveleitä ja tekevät kaikkensa asiakkaita miellyttääkseen, jotkut ovat tiukempia eivätkä tee juuri mitään muuta kuin minimin. Joskus tuotteen viallisuudesta voi tulla riitaa, eli firma ei usko, että tuotteessa on riittävästi vikaa, jotta palautus tai vaihto on oikeutettu. Firma voi myös väittää, että olet itse aiheuttanut vian oston jälkeen.

Tässä kohti on hyvä ottaa yhteyttä oman osavaltion Kuluttajansuojaan (googlaa sanoilla consumer protection ja oma osavaltio). KS auttaa vasta, kun olet yrittänyt selvittää asian ensin myyjän kanssa, eli yritä ensin itse ja vasta jos ei onnistu, ota yhteyttä KS:ään.

Ongelma oppilaitoksen, sähköfirman, nettioperaattorin tms. kanssa. Australiassa on monta erilaista kuluttajansuojalaitosta, joista Ombudsman käsittelee julkissektoriin kohdistuvia valituksia (mm. TAFE, monet yliopistot), ja Ombudsman + jokin lisämääre käsittelee muita valituksia.

Täällä Perthissä esim. Energy and Water Ombudsman käsittelee ja ratkoo sähkö-, kaasu-, ja vesifirmoihin kohdistuvia valituksia, olipa kyse laskusta tai muusta palveluun liittyvästä asiasta.
Telecommunications (tai Telco) Ombudsman käsittelee operaattorivalituksia.

Ombudsman, kuten Consumer Protection, auttaa vasta, kun olet itse yrittänyt ratkoa asiaa tuloksetta, eli jälleen ensin yhteyttä suoraan palveluntarjoajaan ja jos homma ei oikene, sitten Ombudsmanin juttusille joko kasvotusten, sähköpostilla tai puhelimitse.

Ongelma työnantajan kanssa. Aussilassa kohtaa hieman kaikenlaista viheltäjää sekä työnantaja- että työntekijäpuolella. Pahimmassa tapauksessa työnantaja jättää palkan maksamatta, maksaa väärin (liian vähän), ei tarjoa työn vaatimia turvavarusteita tai jotenkin muuten käyttäytyy väärin, tai vaaraa ja haittaa aiheuttaen.

Occupational health and safety eli työturvallisuus on täällä suorastaan viranomaisuskonto, eli mitään sellaista tehtävää ei tulisi edes joutua tekemään, jossa on jokin fyysinen riski. Jos vaaranpaikka on, on työnantajan tehtävä minimoida se esim. tarjoamalla turvavarusteet. Näin ei aina tapahdu syystä jos toisesta, ja silloin kannattaa itse pitää oikeuksistaan kiinni. Esim. puoli vuotta sitten Perthissä kuoli reppureissaajatyttö rakennustyömaalla, koska hän tasapainoili ämpärin päällä hissikuilun reunalla ilman turvavaljata ja horjahti kuiluun.

Jos palkan, työturvallisuuden, syrjinnän, ahdistelun tms. kanssa on ongelmia, äkkiä yhteyttä Fair Work Ombudsmaniin, joka auttaa kaikissa em. tilanteissa.

Ongelmat vuokra-asumisessa. Australiassa on kahdenlaiset vuokramarkkinat, ns. viralliset ja epäviralliset.

Virallisella puolella on helpompi saada apua, jos jokin menee pieleen, mutta yleensä maksut ovat myös korkeammat tai sitovammat. On välittäjän tai omistajan velvollisuus pitää huoli, että asunnossa on kaikki kuten pitää, eli jos esim. jääkaappi hajoaa, heidän pitää korjata se tai ostaa uusi, jos jääkaappi toimi silloin, kun vuokrasopimus allekirjoitettiin.

Virallisella puolella välitystoimisto tai omistaja antaa kirjallisen vuokrasopimuksen allekirjoitettavaksi, bond eli vuokravakuus maksetaan viralliselle bond administratorille eli vakuuspankille, ja vuokratarkastuksia tehdään tavallisesti kerran vuosineljänneksessä - välittäjä tai omistaja tulee siis tupatarkastamaan, miten asunnossa eletään, onko siistiä ja ehjää jne.

Vuokravakuuden maksu oikeaan osoitteeseen on tärkeä asia, jotta välittäjä/omistaja ei pysty sitä omin päin nyysimään. Vakuus maksetaan takaisin vain, kun sekä omistaja että vuokralainen allekirjoittavat bond release formin eli vakuuden luovutuskaavakkeen, eli kumpikaan taho ei pysty vetämään välistä. Jos asunnossa on rikkoutunut jotain, välittäjä/omistaja antaa siitä hinta-arvion ja summa otetaan bondista sitten kun se palautetaan.

Vuokrasopimus on yleisimmin määräaikainen täällä Perthissä, esim. 6kk, 12kk tai 24kk ja sitä ei voi noin vain katkaista: usein sopimuksen mukaan on vuokralaisen tehtävä löytää uusi vuokralainen, ennenkuin pääsee maksuvelvoitteesta irti.

Epävirallisella puolella omistajat tai vuokralaiset alivuokraavat tilojaan cash in hand eli käteisellä (joskus myös tilisiirtoina). Myös bond maksetaan käteisellä. Jos näistä ei saa itselle kuitteja, voi olla vaikea todistaa riitatilanteessa, että on maksanut, eikä bondia pysty suojelemaan samalla lailla kuin virallisella menetelmällä. Kaverille kävi niin, että vuokranantaja vedätti bondin itselleen, kaveri vei asian oikeuteen, oikeus päätti, että vuokranantajan tulee maksaa se takaisin, mutta eipä maksanut. Asia olisi pitänyt viedä korkeampaan oikeusasteeseen ja sitä kautta perintään, mutta kulut olisivat olleet enemmän kuin bond, joten kaveri jätti asian sikseen, pettymyksen nieleksien.

Epävirallisilla markkinoilla voi saada hyvän lyhytaikaisen diilin tai toistaiseksi voimassaolevan sopimuksen, mutta ottaa myös enemmän riskejä. Esim. laskuosio vuokrasta (sähkö, vesi, kaasu, netti) voi yhtäkkiä kokea tuplaantumisen, kun omistaja vain päättää, että et ole maksanut tarpeeksi. Mitään irtisanomisaikaa ei ole, eli vuokranantaja voi potkaista ulos vaikka samana päivänä. Teoriassa kuluttajansuoja pätee myös epävirallisilla markkinoilla, mutta "tiskin alla" operoivia yksityishenkilöitä on vaikea saattaa vastuuseen.

Vuokralaisasioissa apua saa joko Kuluttajansuojasta (consumer protection), vuokralaisia auttavilta yhdistyksiltä (googlaa esim sanoilla tenant help) tai kansalaisten ilmaisesta/halvasta lakiavusta (googlaa citizens advice tai legal aid).

Äkillinen hoitoa vaativa sairaus tai vamma. Ensiapua saa Australiassa ilmaiseksi julkisen sairaalan ensiapuosastolta ja suomalaiset ovat oikeutettuja Medicare-korttiin, jolla saa yleislääkärin palveluita ilmaiseksi tai halvalla. Medicare ei kustanna mitään hammashoitoa eikä ambulanssia, eli oma vakuutus kannattaa ehdottomasti olla, joko matkavakuutus Suomesta, tai täkäläinen vakuutus, jos asut pysyvämmin. Vakuutuksista löytyy lisätietoa esim. tämän blogin UKK-sivulta.

Kuntosalijäsenyys. Tämä on jatkuva päänvaiva monelle, koska jäsenyyden joutuu yleensä ottamaan koko vuodeksi, vaikka muuttaisi kesken vuoden eri paikkakunnalle tai pois maasta. Helposti käy niin, että firma veloittaa rahaa tililtä jopa kuukausia sen jälkeen, kun olet muuttanut pois, koska suoraveloitusta ei voi laittaa pois päältä oman nettipankin puolelta vaan laskuttajafirman pitää katkaista se. Irtisanominen pitää tehdä kirjallisesti eli älä luota siihen, että soittamalla firmaan asia hoituu.

Älä missään oloissa allekirjoita sopimusta lukematta sitä tarkkaan, äläkä luota siihen, että ehtoja voi neuvotella jälkikäteen itsellesi sopivammiksi. Jos ehdoissa lukee, ettei irtisanomisoikeutta ole ennen vuoden päättymistä, etsi toinen sali.

Määräaikaisenkin sopimuksen voi mielestäni irtisanoa kaikkialla kuluttajasuojalakiin perustuen, mutta kuluja siitä kertyy joka tapauksessa, esim. 1-3kk maksut. Jotkut salit yrittävät kuitenkin vedättää väittämällä, että joudut maksamaan koko loppuvuoden summan ja pahimmassa tapauksessa sopimuksessa on tuollainen pykälä, jos et ole lukenut tai ymmärtänyt ihan joka sanaa. Siispä EI NIMIÄ ALLE minnekään, mistä ei ole ihan satavarma.

Irtisanominen pitää aina tehdä kirjallisesti, eli joko vie paperi jollekulle käteen ja pyydä siitä kopio paikan päällä kuitiksi, tai lähetä sähköpostia, jotta itsellesi jää "arkistokopio", jolla todistaa irtisanomisen päivä. Jos oikein pahaksi riitelyksi menee, niin ota yhteyttä oman osavaltiosi Kuluttajansuojaan, jonka nimessä yleensä on sanat consumer protection. Yleensä pelkkä Kuluttajansuojalla uhkaaminen auttaa rahariitelyssä, mutta jos ei, KS myös oikeasti auttaa tehokkaasti. Mutta, he voivat auttaa vain tilanteissa joissa firma tulkitsee sopimusta väärin. Jos nimesi on sellaisessa paperissa, jossa lupaat maksaa vuoden maksut, ei edes KS voi sitä perua.

Farmityö on myös alue, jossa voi joutua jos jonkinlaisiin suonsilmäkkeisiin.

En ole itse tehnyt WH-viisumin farmipäiviä, eli näistä en tiedä omakohtaisesti, joten suosittelen googlaamaan asiasta tai seuraamaan hyvän aikaa reppureissaajaryhmiä tietoa hankkiaksesi. Sama pätee farmeilla kuin muussakin elämässä - jos jokin kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta, se yleensä on, tai jos jokin kuulostaa liian omituiselta ollakseen normaali maan tapa, se yleensä on.

Huom, tämän postauksen tarkoitus ei ole pelotella, vaan kertoa yleisistä ongelmakohdista.

Lykkyä tykö ja hyvää tuuria kaikille toivottaen, jottei em. aihealueita tarvitsisi omakohtaisesti kokea!

Apua löytyy yleensä ihan kaikkeen, kun vain etsii. Yksin ei tarvitse jäädä.

11.4.2017

Lääkärissä soten jälkeen

Australiaan muuttajalle saattaa tulla yllätyksenä, että täällä ei ole ollenkaan terveyskeskuksia eikä neuvoloita.* Kaikki lääkäriasemat ja lääkärit ovat yksityisiä, paitsi julkisissa sairaaloissa työskentelevät. Täällä ei varata aikaa omalääkärille asuinalueen mukaan, vaan itse valitaan mistä tahansa paikasta lääkäri, jolle haluaa. Australia siis elää "sotenjälkeistä" aikaa. Miten homma täällä toimii?

*[Edit: neuvolaa paikkana ei ole, mutta kätilö tai sairaanhoitaja tekee kotikäyntejä tai ottaa vastaan apteekin tiloissa ja takaa käytännössä saman palvelun - näin minua ohjeistettiin Suomalaiset Australiassa-ryhmässä.]

Lääkärin taksa on joko kokonaan Medicaren eli täkäläisen kelakorvauksen piirissä (jos ko. Lääkäri on ”bulk-billing” medicarelaskuttaja), mutta ei aina: potilas maksaa omasta pussista, ja medicare-korvaus annetaan joko alennuksena saman tien, tai se haetaan rahanpalautuksena Medicarelta jälkikäteen. Saman tien annettava alennus on nykyään mielestäni yleisin systeemi. Täällä Perthissä normihinta lääkärille on n. $80 ja siitä saa takaisin vajaat puolet, euroiksi muunnettuna maksettavaksi jää n. 30-35e eli jonkin verran enemmän kuin suomalaisessa terveyskeskuksessa – ja täällä ei ole mitään vuosirajaa käyntimäärissä, jonka jälkeen ei enää makseta.

Valinnaisuudessa on hyvät ja huonot puolensa. Toisaalta, lääkäreitä on runsaasti ja valinnanvaraa piisaa. Ajan saa useimmiten samalle päivälle, tietenkin riippuen, onko valmis joustamaan ja käymään jollakulla muulla kuin aina samalla lääkärillä tai samassa keskuksessa. Täällä myös toimii kotikäyntipalvelu, jossa lääkärin voi soittaa kotiin illalla tai viikonloppuna, mutten ole tätä koskaan testannut. Toisaalta, koska lääkäriys on enemmän pisnestä, on myös potilaana hieman enemmän varuillaan, että tarvitaankohan tuota tai tätä hoitoa.

Esimerkki. Sattui jalispelissä yhteentörmäys minun varpaani ja vastustajan pelikengän pohjan kanssa, ja pelkäsin kivuista johtuen, että isovarpaani murtui. Kävin lääkärissä. Lääkäri sanoi, ettei pysty päältäpäin arvioimaan, onko hiusmurtuma vai ei. Hän antoi lähetteen röntgeniin sanoen: päätä itse, miltä tuntuu, ja jos kuvissa näkyy murtuma, tule takaisin hoidettavaksi. Koska kuvaus maksaa ekstraa, hän jätti potilaan päätettäväksi, tarvitsenko sitä ja raaskinko maksaa. Lääkärin ”määräysvaltaan” tottuneelle tämä oli kummallista ja jopa hermostuttavaa. Päätin lopulta käydä kuvissa (maksoi muistaakseni $80 medicarekorvauksen jälkeen), eikä niissä näkynyt murtumaa. Kokonaishintaa varvasvaivalle tuli noin $120 / 85e, vaikkei mitään hoitoa loppupeleissä saanut/tarvittu.

Esimerkki 2. E kärsii tenniskyynärpään kuuloisesta vammasta, mutta hän ei halua mennä lääkäriin, koska on varma, että siellä vain määrätään turhia hoitoja tai turhia fysioterapiakäyntejä. Hän ei ollenkaan luota siihen, että lääkärillä olisi potilaan etu mielessään, kun potilasta voi laskuttaa niin paljon kuin lystää. Tämä ei tarkoita, että lääkärit oikeasti tekevät niin. Mutta se tarkoittaa, että potilaita voi jäädä hoitamatta luottamuspulan takia. Kun terveydestä tulee bisnestä, monen on vaikea uskoa, että lääkäri varmasti aina ajattelisi ensimmäisenä potilaan kokonaishyvinvointia eikä lainkaan omaa elinkeinoaan ja tilipussiaan.

Töistä poissaoloon tarvitaan täälläkin lääkärintodistus yleensä 1-2 päivän jälkeen. Sen saa lääkärin lisäksi apteekista, mikä on toisaalta fiksua, toisaalta outoa. Kun vain kiltisti pulittaa $30, saa farmaseutilta huolellisen lakiteknisesti muotoillun todistuksen, että ”minulle esitettyjen oireiden perusteella potilas vaikuttaa olevan työkyvytön.” Apteekissa on nopeampi ja halvempi piipahtaa kuin lääkärissä, mutta ei siellä kyllä mitenkään tutkita, tiskin yli vilkaistaan ja kun vaan maksaa, se on siinä.

Hammaslääkärit ovat asiakkaan kannalta hankalia mielestäni. Täällä hammaslääkäri ei yleisesti ota uutta potilasta, ellei potilas otata röntgenkuvia hampaista ennen hoitoon tuloa, vaikka kyseessä olisi pelkkä hammaskiven poisto. En periaatteesta halua säteilyttää naamaani, jos ei ole pakko, enkä myöskään maksaa ekstraa mielestäni turhasta toimenpiteestä. Jos lääkäriä vaihtaa esim. kerran vuodessa, tulisi röntgenkuvatkin ottaa kerran vuodessa, jos sattuvat menemään hukkaan.

Tuttu hammaslääkäriopiskelija kertoi, että tapa on hammaslääkärien vakuutusvastuun kattamiseksi. Jos potilaalla on jokin piilevä vaiva, jota hammaslääkäri tietämättään pahentaa tai ei löydä ajoissa, siitä voi tulla iso korvausvaatimus. Tajuan, tavallaan, mutta silti röntgen on mielestäni yliampuvaa. Olemme nyt E:n kanssa käyneet samalla hammaslääkärillä tarkastuksessa jo vuosien ajan, koska hän ei vaatinut kuvia. Pelkkä vuositarkastus ja hammaskiven poisto maksaa $120-140, jonka vakuutuksemme kattaa melkein kokonaan. Mikään isompi remontti maksaakin sitten helposti tuhansia. Vakuutuksemme kattaa viisaudenhampaan poistot, muttei muita, koska vakutuusmaksu pomppaisi jopa 50% kuussa, jos siihen haluaisi sisällyttää isompia hammashoitoja.

Tavallaan on hyvä juttu, että potilas voi kilpailuttaa ja on valinnanvaraa. Toisaalta mietityttää, että jos tulee jokin vakavampi vakavampi vamma tai sairaus, paljonko siinä jätettäisiin potilaan vastuulle, pitääkö sitä hoitaa ja miten kattavasti? Kuulemma julkissairaalahoito on täällä hyvää eikä ketään jätetä heitteille. Toisaalta, tiettyjä operaatioita ei kuulemma tehdä helposti tai niissä käytetään ns. vanhanaikaisia menetelmiä uusien kalliimpien sijasta, koska julkisilla ei ole varaa kalleimpiin metodeihin. En tiedä, onko tämä kaukanakaan Suomen mallista, toisaalta.

Sote-keskustelua seuranneena mietin, että miten paljon suomalaisille tuossa uudessa mallissa aletaan myydä ns. turhia hoitoja, tai jätetään potilaan varaan päättää, tarvitseeko tämä tai raaskiko kustantaa jotain toimenpidettä. Mielestäni ei ole hyvä juttu, että erityisasiantuntijuutta vaativasta, jopa elämän ja kuoleman asiasta tulee markkinavoimien alaista toimintaa. Potilas ei mitenkään ole tasaveroinen lääkärin kanssa päättämään, mitä hoitoa tarvitsee ja mitä ei. Vapaiden markkinoiden kannattajat unohtavat, että pitkän yliopistokoulutuksen saanut lääketieteen asiantuntija ja vaikkapa Googleen diagnoosissa luottava kokki eivät mitenkään kohtaa siinä, mitä kukakin tietää ja pystyy päättämään terveysasioista informoidusti.

Onko hyvä vai huono juttu, että potilas saa päättää hoidostaan? En vieläkään tiedä.

2.8.2016

Perth, hajarakentamisen mekka

Luin aamukahvin äärellä paikallislehdestä jutun, jossa käsiteltiin Perthin kaupunkikuvaa ja -rakennetta, erityisesti siitä näkökulmasta, miten levällään koko Perth on ja näyttää olevan jatkossakin.

Pethin maantieteellistä kokoa ei ensi päivinä kaupunkiin saapuessaan edes tajua, vaikka lentokoneesta avautuukin horisonttiin ulottuva matto omakotitaloja ja moottori- ja valtateitä. Perthin metropolialueella on asukkaita vajaat pari miljoonaa eli enemmän kuin kolmiossa Espoo - Helsinki - Vantaa, mutta tämä yksi kaupunkialue kattaa matkan Helsingistä Lahteen.

Jos Perth siirrettäisiin Suomeen tälle janalle, Perthin keskusta osuisi Mäntsälään, eteläisin esikaupunki Mandurah olisi Helsingissä ja pohjoisin, metropolin viimeinen lähiö tai oikeastaan kyläpahanen Two Rocks olisi puolestaan Lahdessa. Perth sijoittuu nauhana Intian valtameren rannalle, eli parempi vertaus olisi, että Perth olisi janalla Helsinki - Hanko tai Helsinki - Kotka. Eli ihan pienestä paikasta ei ole kyse, kun maantieteellisesti mittaa.

Perthin keskusta on tämän metropolin ainut iso kauppa- ja työkeskittymä mittapuuta "oikea kaupunki", ja vaikka esikaupungeissa ja lähiöissä on omat keskustansa, eivät ne yleensä ole edes Kajaanin keskustan kokoluokkaa, vaan ehkäpä mallia Iisalmi. Tosin toiset lähiöt ovat virikerikkaampia kuin toiset, koska Perth koostuu klusterista n. 150 vuotta vanhoja kyliä, jotka ovat kasvaneet yhteen aikojen saatossa ja välit on tilkitty uusilla alueilla.

Vanhoilla alueilla, kuten Victoria Park, Subiaco, Clairmont, Applecross, South Perth ja Mount Lawley, on oma viehättävä tunnelmansa perinteisten rakennusten ja puotien myötä, ja osa uusistakin seuduista on tarkoituksella pyritty rakentamaan eläväisiksi (esim. Joondalup ja rakenteilla oleva Wellard).

Osa lähiöistä puolestaan on pelkkää omakotitaloa omakotitalon jälkeen ja välissä joku hämmentävästi kaiken keskelle tyrkätty pienteollisuussalue tai hallikauppojen meri, eli ei huikean jännittävää kaupunkielämää - puhun teistä Cannington ja Kelmscott.

Perthin keskustakin on äkkiä nähty eikä se mielestäni ole yhtä vireä, laaja ja palvelurikas kuin Helsingin keskusta, paitsi kahviloiden ja ravintoloiden tarjonnan osalta, joita aussit ilokseni rakastavat. Kulttuuria, esim. taidegallerioita ja museoita ei ole nimeksikään samaa määrää kuin Helsingissä.

Samaten kaivosbuumin laannuttua Perthin keskustasta on kadonnut paljon kauppoja ja liiketiloja on tyhjillään, koska pienyrittäjillä ei ole varaa maksaa keskustan vuokria. Tästä seuraa helposti "mädän hampaan kierre", eli kun yksi liike lopettaa, lopettavat myös liikkeet ympärillä, kun asiakkaat eivät enää hakeudu kadulle, jossa ei ole yhtä paljoa tarjontaa kuin ennen.

Perthiä on kuitenkin ratkaisevasti piristetty viime vuosina ja uutta eloa ja ilmettä on keskustaan saatu mm. taidokkailla ja jättikokoisilla graffiteilla, ruukkukasveilla ja valoilla, sekä niillä joka paikassa palvelevilla kahviloilla. Pethissä on harmikseni vallalla "massiivinen on kansainvälistä" ajattelu arkkitehtuurissa, ja mitä isompi jokin uusi ehdotettu rakennus on, sitä "kansainvälisemmäksi" sitä kehutaan (eli siis toisi Perthiin turisteja, mainetta ja mammonaa).

Itse en tajua, miten mittakaavaltaan ylisuureksi pullistettu lasi- tai teräslaatikko - yleensä vielä aakean laakean tyhjän aukion keskellä - tekee Perthistä kiinnostavamman kuin sen oman historiallisen ja uniikin luonteen vaaliminen, jota mm. Fremantlen vanhasatama-kaupunginosassa sentään tapahtuu.

Perthiläisiä kammottaa täydennysrakentaminen, koska keskimäärin ihmiset haluavat asua omalla tontilla, omakotitalossa, hieman ranch- eli maatilatyyliin (on autotallit, työkaluvajat, laaja piha, muutama koira, tilaa neljälle autolle). Syntyperäiset perthiläiset eivät tunnu pitävän kerrostaloasumista oikeana kotina ja rivitalo menee nippanappa jos aivan pakko on.

Koska Perth on suhteellisessa mielessä laaja kuin Los Angeles, tietää se paljon autoilua ja ruuhkia. Lähijuna kun kulkee vain viiteen suuntaan eikä mitenkään kierrä kaikkia yli 300:aa lähiötä. Autoilun haittavaikutusten takia Perthissä yritetään tiivistää kaupunkirakennetta, mutta se tapahtuu erittäin sattumanvaraisesti, riippuen siitä, mistä grynderi eli rakennuttaja sattuu saamaan halvan palan maata. Siksipä täällä saattaa yhtäkkiä yllättäin omakotitalomaton keskeltä pilkistää rakenteilla oleva kerrostalo, kadulla, jonka lähimaillakaan ei ole palveluja saati juna-asemaa.

Asiantuntijat jyrisevät lehtien palstoilla, että ei ei ei näin, tällä saadaan vain yhteisö kääntymään entisestään tiivistämistä vastaan, kun eräänä aamuna huvilasi aidan takana myllää kerrostalotyömaa. Tiivistäminen pitäisi keskittää jo oleviin tai muodostuviin keskuksiin, eli missä jo on kauppoja ja palveluja; ja varsinkin liikenteen solmukohta eli bussi- tai juna-asema.

Nämä seudut ovat tietenkin kalliimpia suuremman arvonsa takia, eli vähemmän kiinnostavia gryndereille. Ja jostain ihmeen syystä lautakunnat jatkavat kerrostalojen hyväksymistä esikaupunkien perukoille tai jopa pienteollisuusalueille.

Suunnittelua vaikeuttaa monikerroksinen hallinto: Perthin suunnitteluun osallistuvat osavaltiohallinto, Perthin kaupunki silloin kun kyseessä on keskustaa koskeva rakentaminen, sekä paikalliset kunnanhallitukset pormestareineen kaikkialla muualla. Kukin pormestari kilpailee parhaista kunnallisveronmaksajista muita vastaan, mikä ei ole omiaan lisäämään yhteistyötä alueiden välillä. Myös Australian valtionhallinnolla on sanansa sanottavana isoimpiin hankkeisiin (moottoritiet, junaradat, lentokenttä), joita se osarahoittaa.

Jos olet aikeissa muuttaa Perthiin tai tulla käymään, varmista, että majoituksesi lähellä on juna-asema. Tai edes bussi. Mikäli tiedossa on runsaasti asiointia keskustassa, suosittelen asumaan Free Transit Zonella (FTZ) eli City of Perthin alueella (kartan saa Transperthin nettisivulta), jossa busseissa saa matkustaa ilmaiseksi. Junatkin ovat FTZ:lla ilmaisia, mutta tällöin pitää olla hallussa Transperth-matkakortti, vaikkei sitä tarvitsekaan lipunlukijaan piipata.

Jos tutustuminen Australian kaupunkisuunnitteluun tai toimistotyöelämään ylipäätään kiinnostaa - humoristisesta näkökulmasta - suosittelen lämpimästi aussisarjaa Utopia, joka kertoo kuvitteellisen Nation Building Authorityn eli Suurhankeviraston arjesta. Sarjassa käsitellään jokseenkin jokainen aussijulkishallintoon liittyvä klisee ja ongelma, kieli poskessa. Jos pidit brittisarja Konttorista, Utopia saattaa iskeä nauruhermoon ainakin ajoittain.

Perth parhaimmillaan.
Perth vähemmän parhaimmillaan.
Nation Building Authority´n Tony (toimitusjohtaja) yrittää jälleen kerran ratkoa väistämätöntä byrokratian solmua kaavoitushankkeessa. Utopia-tv-sarjasta.

17.3.2016

Ihan normaalia

Vaikka Australiassa asumista on pian paketissa viisi vuotta (kesäkuun alussa on anniversary), törmään edelleen kummallisuuksiin, tai sanoisinko asioihin, joihin joutuu Down Underissa tottumaan. Ainakin näin perthiläisenä, eli melko eristyneenä asukkina.

1) Puhelinriippuvuus asioinnissa. Asiointi itärannikolle eri aikavyöhykkeelle on arkipäivää, mutta aiheuttaa omat haasteensa. Perthissä ei ole läheskään joka pankin, vakuutusyhtiön jne. konttoria, vaan toimipisteet löytyvät vain itärannikolta kolmen tunnin lentomatkan päästä. Siksipä monet firmat tarjoavat/tuputtavat online-palvelua ja puhelinpalvelua, eli soitetaan automaattiin ja näpytellään numeroita, mitä asiaa.

Itse inhoan automaattipuhelinpalvelua, ja mieluiten hoitaisin kaiken sähköpostilla tai chatilla, jota jotkut firmat jo tarjoavatkin. Puhelin ärsyttää lähinnä siksi, että ensin siinä luetellaan taustatietoja (puhelu saatetaan nauhoittaa, yrititkö jo löytää vastauksen nettisivultamme, jii än ee) ja sitten puolen tusinaa erilaista palveluvaihtoehtoa, ja oma on tietenkin viimeinen (jos asiasi koskee plaaplaa, paina yksi, jos asiaa plaaplaaplaa, paina kaksi jne.). Ja sitten saa odotella säröinen pimpelipompelimusiikki seuranaan, että joku oikea ihminen vastaa. Ja jos sattui väärä valinta valikossa, joutuu aloittamaan alusta. Krääh!!

Sähköposteihin ei kuitenkaan aina vastata pikaisesti - tavallinen odotusaika on minimissään 2 päivää ja joskus ikuisuus -, eli puhelin on ainoa tapa hoitaa mitään äkkiä. Olen nyt koittanut uudelleenjärjestellä asuntolainaa eli vaihtaa halvempaan, kun edellinen pankki hilasi korkoa ylös vain puoli vuotta asiakkaana oltuamme. Uusi pankki on tietenkin itärannikolla. Lainaneuvoja on oikein herttainen ja avulias, mutta on tämä yhtä /&%¤#"!)(/&!!! kun asiat voivat viivästyä!

Olen nyt kohta kolme kuukautta vääntänyt papereita kuntoon, ja aina joku todistus puuttuu tai sitä kysytään uudestaan, tai tulee jokin viivytys, kun summat ovat papereissa väärin (ei minun, vaan pankin taholta!!). Ja kyseessä iso, tunnettu yhtiö, ei mikään eilisen teeren poikanen. Neuvoja soittaa yleensä klo 7 aamulla, koska elää itärannikon ajassa, ja sitten häntä ei saa kiinni enää iltapäiväyhden jälkeen, koska työaika on loppunut Brisbanessa. Ailuajatätä. Vähän sama, kun Helsingissä hakisi pankkilainaa Barcelonasta.

2) Yltiöpuheliaat lääkärit. Täällä lääkärit haluavat rupatella tutkimuksen / tapaamisen ajan, koska ilmeisesti hiljaa tutkiminen vaivaannuttaa joko potilasta tai lääkäriä tai molempia. Suomalainen voisi ihan hyvin istua mykkänäkin sen aikaa, kun koputellaan, tunnustellaan tai tarkastellaan.

Kävin eilen skin checkissä eli ihotarkistuksessa, jota suositellaan määräajoin tehtäväksi, kun näin polttavan auringon alla elää. Itse olen ottanut tavaksi käydä parin vuoden välein. Siinä siis lääkäri tutkii valaisevalla suurentavalla luupilla, että näyttääkö yksikään luomi vihamieliseltä, vai ihan viattomalta. Kun luomia keskivertokropassa on muutama kymmenen ellei yli sata, yksitellen tarkistaminen vie aikaa.

Eiliselle sattui erityisen puhelias lääkäri, joka aloitti small talkin jo odotushuoneesta hakiessaan ja jatkoi keskeyttämättä hyvästeihin saakka. Itselle tuli melkeinpä tunne, että mahtoikohan keskittyä tutkimukseen kunnolla, kun niin paljon kyseli ja rupatteli lomasuunnitelmistani, missä olen töissä, miten kuljen töihin, missä kasvoin jne. Luomitarkastus on muutenkin koominen tapahtuma, koska siinä suurennuslasin kuva välittyy isolle telkkariruudulle ja omia karvaisia näppyjään saa katsella tuhatkertaisena erityistarkkana suurennoksena.

Lääkärin syyni tuntuu simpanssina ololta, koska toinen tökkii ja hipelöi jokaista pilkkua ihossa, naaman lähelle painaen ja asiakseen niitä tarkastellen. Kun mukaan vielä liittää täysin epäolennaisista asioista, kuten bussireiteistä keskustelun, ainakin meikäläisellä meinaa pokka pettää koko ajan Monty Python-tunnelman johdosta.

3) Ylilupaaminen. Tämä liittyy täkäläiseen no worries - mentaliteettiin eli siihen, että mitäpä sitä stressaamaan, hoituuko joku homma sovitussa ajassa ja tavalla vai ei. Kyllä se joskus tulee jotenkin tehdyksi, nou hätä!

Näin uuden asunnon omistajana on saanut jahdata jos jonkinlaista tradieta eli työmiestä, jotta ollaan saatu keittiön välitilan lasi paikalleen, keittiönkaappien ovet fiksattua (jotka putosivat paikoiltaan....), uuni oikein kytkettyä ja niin poispäin. Yhden homman hoito vaatii keskimäärin kolme soittoa, joista yksi on asian sopimiseen tarkoitettu ja kaksi on patistelua, että teetkö vai etkö, ja jos et pian tee niin alkaa ärsyttää. Sama oli netin avaamisessa - oli jostain syystä todella vaikeaa saada netti toimimaan uudessa asuintalossa ja vaati puolen tusinaa soittoa ja saman verran sähköposteja.

Pankkilainaan liittyen: kun minulle ensimmäisen kerran soitti Brisbanesta pankista lainaneuvoja, minulle vakuutettiin, että kyseessä on mobile banker eli sellainen neuvoja, joka voi tulla kotikäynneille. No, puhelussa ei vain tullut ilmi, että banker on Brisbanessa, kun minä olen Perthissä. Eli kun myöhemmin pyysin neuvojaa kotikäynnille, tämä sanoi, että voivoi kun ei pysty täältä Brisbanesta asti.

En vieläkään tiedä, eikö neuvoja hoksannut ensimmäisen kerran soittaessaan, että olen Perthissä, vai kehuiko vain pokalla Brisbanessa tapahtuvaa palvelua, josta minä en hyötyisi. Siinä vaiheessa prosessi oli jo aloitettu ja sen verran pitkällä, että tuntui typerältä jättää lainatarjous ottamatta... huoh.

Ylilupaaminen ei rajoitu vain palveluihin, vaan ulottuu tottamaar myös työpaikoille. Koska itse olen osavaltiolla töissä, siellä noudatetaan tarkkoja sääntöjä ja vedätystä ei ole tullut vastaan, mutta E ja veljensä ovat kohdanneet jos minkälaista viheltäjää työnantajapuolella. Tavanomaisimmat lupaukset ovat "kyllä me sulle viisumi sponssataan" (ja sitten ei), sekä "kyllä me sulle tämä koulutus/kurssi/pätevyys hommataan" (ja sitten ei).

Eli jos olet uusi Perthissä ja työnantaja lupaa kaikenlaista, ota lupaukset varauksella ja vahdi, että taatusti saat palkan. Niitäkin tapauksia on nähty, jossa työnantaja lupaa maksaa tänä perjantaina ja rahoja ei kuulu edes kahden viikon päästä perjantaina.

4) Positiivisena ilmiönä kahden viikon välein oleva palkkapäivä. Vaikka olenkin raha-asioissa järjestelmällinen enkä ole taipuvainen tuhlaamaan, on kahden viikon välein maksettava palkka aivan älykätevä asia etenkin nyt, kun siihen on tottunut. On helpompi uskaltaa laittaa isompia potteja korkeampikorkoiselle säästötilille saman tien, kun tietää, että kahden viikon päästä jo tulee lisää. Samaten uskaltaa maksaa hieman isompaa asuntolainanlyhennystä, kun ei tarvitse pelätä, että loppuvatkohan rahat loppukuusta.

Ylipäätään budjetointi on helpompaa, kun uusi erä tupsahtaa fortnightly eli kahden viikon välein sen sijaan, että uutta rahaa näkisi vain kerran kuussa. Joillain aloilla, erityisesti raksalla ja ulkotöissä, palkkapäivä voi olla peräti viikoittain. Rahan tuloa ei voi estää :D

+1) Myös Cottesloen rannalla vuosittain järjestettävä Sculpture by the Sea eli Veistos Rannalla - näyttely on täällä normaalia. Alla tämän vuoden kuvasaldoa.















13.12.2015

Parhaat ja ärsyttävimmät puolet Australiassa

Oho, pääsi vierähtämään useampi viikko sitten viime postauksen, näin se aika rientää joulun alla! Itse olen luopunut joulutunnelman yrittämisestä, koska minulle se muodostuu vähittäisestä marraskuun hämärtymisestä ja joulukuun ensilumesta, puolukanvarvuista ja pihlajanmarjoista pilkistämässä lumen alta, jouluperinteistä kuten kynttilöistä ja havu- ja olkikoristeista... ja mitään näistä ei Australiassa kohtaa. Että silleen. Täkäläinen juhannusjoulu on minulle enemmän festivaali ja rieha kuin Oikea Joulu.

Australia on itselleni kaikin puolin onnistunut maavalinta, mutta näin perinnejuhlien aikaan Suomi muistuu haikeudella mieleen, ja luminen kynttilänvalojoulu on juhla, joka pohjoisessa vain simppelisti toimii paremmin kuin täällä papukaijojen tirskeessä ja auringon paahteessa. Juontui siitä mieleeni kysyä muiltakin, että mikä täällä Australiassa meille emigranttisuomalaisille toimii ja mikä ei.

Suomalaiset Australiassa facebook-ryhmäläiset vastailivat: mikä on parasta ja mikä ärsyttävintä Australiassa? Vastauksia tuli äkkilaskemalta 131 kappaletta eli kaikki eivät tähän mahdu, mutta erottuvimmat trendit olivat...

Tämä on jees!

1) Luonto, rannat, maa- ja merieläimet, ILMASTO, aurinko, lämpö; paljon nähtävää luonnonvaihtelun osalta tässä mantereenkokoisessa maassa. Räntämarraskuun puute sai ansaitsemaansa kiitosta.

2) Ajatuksen- ja elämisen vapaus. Australia on monikulttuurinen ja hyväksyvä maa, jossa yleensä sekä periaatteen että käytännön tasolla annetaan kaikkien kukkien kukkia, kunhan kaikki kukat muistavat myös antaa niiden naapureidensa kukkia. Eli kun noudattaa Australian lakeja, elämäänsä saa elää miten lystää - olla yrittäjä tai olla ikuisella lomalla (jos on rahaa elättää itsensä). Lähteä maailmanympärimatkalle tai painaa töitä kellon ympäri. Olla kotiäitinä tai -isänä, tai olla perheetön. Olla yhtä mieltä, vaikka kollega, naapuri ja bussikuski ovat toista mieltä. Totuuksia, näkökulmia ja elämäntapoja mahtuu laajaan maahan tuhansia.

3) Sosiaalisuus ja ihmisläheisyys. Kollegoihin tutustutaan kavereina, kaupan kassalle jutellaan niitä näitä, koulutuksissa ja töissä tehdään jatkuvasti tiimi- ja ryhmätöitä, kaikille tulee olla mukava ja kohtelias, ystävien ja kollegoiden perheisiinkin tutustutaan eli perhe on mukana läheisesti elämässä. Kaupoissa ja kaduilla hymyillään, katsotaan silmiin, otetaan huomioon. Vaikka se olisi välillä pinnallista, on se parempaa kuin yrmy välttely ja ohi luikkiminen tai ylenkatse.

4) Laid back - eli rento elämäntyyli. Ei tarvitse nipottaa, suorittaa, ahertaa, puurtaa, olla pätemässä koko ajan. Voi ottaa rennosti, mennä rannalle, piknikille, telttailemaan, matkoille, pyöriä kotona, olla vaan, tehdä hommat huomenna tai ensi viikolla.

5) Siistit, ilmaiset julkiset wc:t. Vessat eivät lähestkään aina ole hienoja ja uusia, vaan useinkin ehtaa 1970-luvun tyyliä ainakin täällä Perthin kahviloissa ja ravintoloissa. Mutta ne ovat lähes poikkeuksetta siistejä ja aina ilmaisia. Vessoja löytyy myös puistoista ja luonnonpuistojen ja uimarantojen parkkipaikoilta, sekä tietenkin ostoskeskuksista. Tosin miinuksena kaikilla kahviloilla ei ole vessaa vaan niistä pitää juosta lähi-ostoskeskuksen tai baarin vessaan.

Koskaan ei ole kovin kaukana vessasta, jos on sivistyksen parissa. Aussivessat tuulettuvat usein suoraan ulos aukinaisen ikkunan kautta ja niissä myös on yleensä "tuoksutikkuja", eli siis huoneparfyymipurkki, joten siisteyden tunne taataan hajujen karkotuksella.

Kommentteja:

Suomeen verattuna on oikein mukavaa kun Australiaan mahtuu kerralla monia totuuksia. Ts. ajatuksen vapaus ja hyväksyntä on laajempaa kuin "yhden totuuden maassa".

Perhe on tärkeä asia australiaisille. Kun tutustut uusiin ihmisiin, puhutaan perheestä. Suomessa puhutaan töistä ja rahasta ja siitä kuinka "tärkeä" olet.

Laid back -asenne on sekä etu että riesa. Se kyllä pehmentää ja mukavoittaa asioiden hoitamista ja joskus avaa mahdollisuuden koittaa säätää niitä vähän enemmän mieleisekseen. Mutta on hetkiä jolloin toivoisi asioiden hoituvan jämptisti ja ajallaan.

Parasta et kaupassa kassatädit pakkaa sun ostokset!!!:D

Parasta: luonto, lämpö, aurinko, ihmisten ystävällisyys ja kohteliaisuus, palkkataso.

Eläimet, pikku pingiivit, papukaijat, koalat. vompatit, kakadut. Meressä valaat, hait. Mahtavat rannat, luonnonpuistot.

Parasta: marraskuuttomuus... Ilmaiset siistit ja jokapaikassa olevat yleiset WC:t :) !!! JA useassa paikassa myös suihkut ja BBQ paikat. Ihmiset, jotka puhuvat toisilleen.

Suomessa ärsyttää kun vessat on maksullisia ja niitä on mun mielestä joskus vaikea löytää. Täällä on niitä yleisiä vessoja joka kulmalla, lasten kanssa liikkuessa tämä ero on pistänyt silmään.

Kaikkein ärsyttävint on täl hetkel se et MÄ EN OO SIELLÄ!

Tämä jaksaa ottaa pannuun

1) Netin ja puhelinliittymien kalleus. Sekä netin hitaus tai vaihtoehtojen puute. Meillä esimerkiksi on 200GB/kk paketti, josta maksamme 59 kuussa, ja se on halvin löytämämme vaihtoehto tällaiselle lähes rajattomalle netille, joka mahdollistaa pelaamisen ja Netflixin. Puhelinliittymät lähtevät 20 dollarista per kuu ja sillähän ei vielä saa juuri lainkaan dataa. Mitään vitosen tai kympin kännykkä-kk-laskuja on turha haikailla, kuten Suomessa muistan asian olleen. Netti on myös usein hidas ja tökkivä, koska laajakaistaa, saati valokuitukaapelia ei joka paikkaan saa.

2) Ötökät ja kuumuus. Vaikka pitäisikin Australian auringosta, siinä vaiheessa kun lämpötila iskee +44, ei enää naurata. Ei yleensä edes +34:ssä. Tämä manner on pitkälti aavikkoa ja siltä kyllä kesäisin tuntuu, kun esim. täällä Perthissä ei sada kuukausiin ja kuumat aavikkotuulet puhaltelevat polttavaa aurinkoa entistä kuumemmaksi. Torakoista, jättihämähäkeistä ja muista nilkeistä ei pidä kukaan ja niihin satunnaisesti törmää Auslandiassa, vaikka miten asuisi kaupungin keskustassa.

3) Sotu-numeron puute. Tämä yllättää negatiivisesti melkein jokaisen suomalaisen. Ausseilla ei ole yhtä kätevää henkilötietojärjestelmää saati tunnistusnumeroa kuten meillä byroslavian asukeilla, Henkilöllisyyttään saa todistaa jos vaikka millä tempuin, kuten pankki- ja luottokortein, passilla, ajokortilla, kotiin tulleilla laskuilla tai verotoimiston kirjeillä jne. Ja näillä kaikilla yhteensä, siis. Itse olen jo systeemiin tottunut ja onhan se nopeampaa maahanmuuttajan kannalta, että voi heti asettua osaksi yhteiskuntaa, avata pankkitilin, mennä töihin, saada verokortin (veronumeron) ym. eikä tarvitse odotella, että Aussi-Kela rekisteröi tietokantaansa sotun alle. Mutta oman byrokratiatanssinsa tämä aina aiheuttaa, ei mahda mitään.

4) Laid back - kulttuuri, "ei se oo niin justiinsa".  Tämä jurppii suomalaisia etenkin rakentamisen yhteydessä, sekä silloin, kun pitäisi saada jotain tehokasta palvelua sovittuun aikaan ja työmiestä ei näy, ei kuulu. Aussi-aspoilla eli asiakaspalvelijoilla on myös ärsyttävä tapa väittää mitä sattuu ottamatta selvää, miten asia oikeasti on. Kuten: meillä ei voi maksaa pankkikortilla, vaikka vieressä on kyltti, että voi. Tai: meillä ei voi jakaa ostosta kahdelle kortille (yksi maksaa puolet isosta ostoksesta ja toinen puolet), vaikka viime viikolla ja ensi viikolla tämä onnistui/onnistuu vaivatta. Osa porukasta tekee töitä sinnepäin-meiningillä, ja kieltämättä fakta, että keittiönkaappien ovet putoavat saranoiltaan ottaa minuakin päähän, vaikka vain 4 kk sitten asunto valmistui. Kun on vähän kiireessä ruuvattu.

5) Liikennekulttuuri. Liikenneympyröissä ajellaan miten sattuu, samoin risteyksissä, jalankulku voi olla vaikeaa ekstrapitkien punaisten jalankulkijavalojen sekä kävelyteiden puuttumisen takia (joissain paikoissa). Jotkut ovat ilmeisesti saaneet ajokorttinsa muropaketista.

Bonus: sukupuoliroolit etenkin boganien eli "junttien" maailmassa. Osa ausseista elää yhä 50-luvulla siinä, mitä naiset ja miehet voivat tehdä vaikkapa töissä. Mies on vahva, nainen on heikko. Mies on johtaja, nainen on sihteeri. Mies on työmies, nainen on kotiäiti. Ei siinä mitään jos itse tällaista elämää haluaa ja se natsaa, mutta meille, jotka emme tykkää mustavalkolokeroinnista, sukupuolilaatikoihin survominen todellakin nyrppii. Mitä matalammin koulutetusta henkilöstä on kyse, sitä todennäköisempää on, että 50-luvulta ammennettaan. Ei kuitenkaan voi yleistää kaikkiin, ja poikkeuksia sekä negatiiviseen että positiiviseen suuntaan löytyy joka yhteiskuntaluokasta ja piireistä.

Kommentteja: 

Ajaa nää aussit ei kyllä ainakaan osaa xD Tätä meininkiä ja useiden kaistojen vaihtamista samaan aikaan tai väärään suuntaan ajoa nähnyt sen verran että voisivat monet käydä autokoulun kyllä uudestaan... Suomessa kuitenkin vaikuttaa varmasti huonot kelit valitettavasti negatiivisesti onnettomuuksien määrään.

Ärsyttävää on se, että muovipussit on paskoja! - Juu, se pussien määrä ajoi mut hulluksi!! - Mutta täällä onneksi ne muovipussit voi viedä kauppaan takas ja ne kierrätetään, se on plussaa. Miinuksena et tiedä paljonko hedelmä/vihannespussi maksaa ennenkuin vasta kassalla, siitä taasen Suomelle pisteet hedelmävaaoista (tai onhan täälläkin vaakoja muttei tulosta hintalappua).

Ärsyttää kärpäset, jotka tunkee silmiin ja suuhun ja mihin vaan mihin pystyy. Ei Suomessa oo tällasia! - joo saman huomannu!!! kauheen törkeitä kavereita ku meinaa leivän päällä tulla suuhun!

Miksi pitää aina kysyä mitä kuuluu kun siihen ei kuulu vastata mitään muuta kun hyvää, entäs sulle. Tämä ei käy suomalaisen järkeen.

Uskonnolliset koulut ja sairaalat... uskonto ei kuulu sairaanhoitoon ja itseäni tökkii sen tuputtaminen ja ristit seinillä.

Se miten jaotellaan sukupuolet lady/bloke ja sen mukaan arvostellaan toimintakyky. Olen polttanut päreet töissä monta kertaa ja saarnannut miehille.  - Joo mä oon jo laittanut purut suuhun miehille jotka meinaa ettei tollai pieni tyttö jaksa nostaa.... Mutta sen huomaa naisista/ tytöistä täällä että ne ei edes yritä nostaa mitään vaan vinkuu miesten apua. Miehet on yleensä positiivisesti yllättyneitä kun olen aina ensimmäisenä roudaamassa raskaammat kamat ja kehuvat perään. Vain yksi mies loukkaantui verisesti kun en huolinut apua, sille se ei käynyt päähän.

Australia on tietotekniikan museo :) - Kyllä! Ja nettiyhteydet ovat kuin 10v takaa suomesta. Meille ei tule edes adsl ja wifi modeemi virginin kautta rajallinen ja hyvin hidas. - Ja kalliiden puhelinliittymien. Olin ihan shokissa ku hankin prepaidin!

Busseilla ei ole "omaa" pysähdys paikkaa niinkuin Suomessa (se levike tehty busseja varten tienreunaan, ajotieltä pois) vaan täällä pysähtyy koko liikenne kun bussi pysähtyy keskelle tietä..todella ärsyttävää kuin myös bussipysäkin tolpat on lyhkäsiä oikein maastoon piiloutuvia pieniä mitättömiä tikkuja

Ja loppukaneetti, joka summaa monen tunteet:

Ärsyttää: Monissa isoissa kaupoissa ei myydä yksittäisiä jätskejä, vaan jättipakkauksia. Netti kallis ja rajoitettu puhelimella. Internet-sivuilla ei usein ole ajankohtaista tietoa/hintoja/aukioloaikoja. Monet paikat esim putiikit menee liian aikaisin kiinni, jo kuudelta illalla ja niihin ei ehdi käymään. Bussikuskeilla ei ole ikinä vaihtorahaa. Läheiset toisella puolella palloa.

Ihastuttaa: Ihmisten kohteliaisuus ja avoimuus, aktiivisuus ja sosiaalisuus. Luonto, ilmasto, aurinko. Ei voi tulla päivää, millon ei ole mitään tekemistä! Palkkataso. Suurkaupungit ja ihana tropiikki. Hauskat sanamuunnokset!

Saako olla lisää? Australiaan-blogista löytyy napakka ja yhä ajankohtainen lista muutaman vuoden takaa, mikä bloggaajaa nyppii ja riemastuttaa. Allekirjoitan.

Kuvat: ärsytyksistä huolimatta täällä auringossa kelpaa tutustua luontoon ja eläimistöön, hidastella brunssilla, viettää aikaa puistoissa ja vaikka katsella elokuvia ulkosalla. Jouluna.




25.11.2015

Pussi-gate eli miljoona miljoona miljoona pussia

Kirjoitin melko tarkalleen vuosi sitten aiheesta, joka jurppii enemmän tai vähemmän yleisesti ulkosuomalaisia. Nimittäin ruokakaupan pussit, niiden vahvuus, paljonko niitä asiakkaalle tungetaan ja miten ruokakaupassa asioidaan yleensäkin kummallisesti eri maissa. Pussiasia on sen verran kuuma peruna ja loputon kummastelun ja hammastenkiristelyn aihe, että tokihan siitä riittää tarinaa toiseenkin postaukseen vielä vuosi edellisen jälkeen.

Käymme viikko-ostoksilla Spudshedissä (paikallisomistuksessa oleva ns. suoramyyntikauppa, hintatason ja esillepanon puolesta lähellä Lidliä), jossa siis ostamme ruuat koko viikoksi, ellei toiseksikin. Otamme aina mukaan Ikean kassit, ne sinisestä muovista tehdyt supervahvat jättikokoiset kantokahvalliset säkit, joilla hoituu jopa muutto, kuten on useamman kerran todistettu omasta toimestani. Niihin kun latoo viikon soijamaidot, tölkit, vihannekset ja pakasteet niin avot, pärjää. Paitsi niinä kertoina, kun auton takakontissa säilytettävät Ikean kassit ovat jostain syystä jossain muualla kuin kontissa siinä vaiheessa, kun kurvaamme Spudshedin parkkipaikalle. Silloin joudumme turvautumaan kaupan pusseihin ja päähän siinä räjähtää. Koska:

Jokainen ulkomailla reissannut taatusti tietää, että muualla ei harrasteta samanlaisia vahvasta muovista tehtyjä reilunvetoisia muovipusseja kuin Suomessa. Täällä muualla pussit ovat huteraa höttöä, kooltaan puolet Suomen mallista, ja niitä saa ilmaiseksi. Huono juttu. Kun kasseista pitää maksaa, se takaa, että niitä otetaan maltilla ja vain tarpeeseen. Täällä on kassan tehtävä pakata ostokset ja koska pussit eivät kestä juuri hammasharjaa enempää, niihin tavallisesti pakataan max. 2-3 tuotetta ja seuraavat taas uuteen pussiin. Viikko-ostoksilla tämä meinaa jopa tusinaa pussia, ellei pariakymmentä. Raahaa niitä sitten mustekalaksi muuttuen auton takakonttiin??

Yleensä Ikea-idean pettäessä ladomme kaikki tuotteet takaisin kärryyn ja irrallaan auton takakonttiin, ja sitten taioimme jostain ne Ikean pussit kotiparkkihallissa. Ihan siksi, että jurppii moinen muovin tuhlailu ja niiden pussien kantokyvyttömyys - tiedä milloin ovat munat liiskassa betonissa, kun pussista pettää pohja matkalla autolta kotiin.

Kassat eivät täällä yleensä ota kuuleviin korviinsa pyyntöjä, että "pakkaan mielelläni itse, kiitos". Spudshedissä on sen verran kova vipinä, että siellä kassat jopa antavat asiakkaiden pakata, koska se nopeuttaa skannausta. Mutta lähi-IGA:ssa eli täkäläisessä Sparissa tai Alepassa on ihan turha yrittää estellä pussien tuloa. Kassa laittaa mehukanisterin yhteen pussiin, paahtoleivän toiseen ja soijamaidon kolmanteen, halusin eli en. Yleensä nypin itse tuotteet pois pusseista ja ojennan pussit takaisin ällistyneelle kassalle, koska kyllä ne kolme tuotetta nyt yhdelläkin pussilla kiikuttaa, vaikka paahtoleipä ottaisikin vähän osumaa mehun ja maidon välissä.

Eilen ja tänään saatiin taas mainiot exhibit A and B, eli näytekappaleet 1 ja 2 siitä, miten kassa ei kertakaikkiaan voi ymmärtää, että asiakas ei tahdo pussia. Eilen ostimme IGAsta intialaista take awayta deli-tiskiltä, ja sen paahtoleivän. E pyysi: ei pusseja. Kassa kysyi: niin, siis ei pussia tälle paahtoleivälle, mutta pussi tuolle take away - boksille? Ei, kun ei pussia kummallekaan. Lopulta tämä saatiin jakeluun ja poistuttua pussitta. Tänään hain IGAsta juurikin mehua ja soijamaitoa, vessapaperia sekä quichen eli kinkku-munapiirakan. Jokaiselle tietenkin oma pussi pyynnöstäni huolimatta. Jääräpäisesti otin tuotteet ulos ja kannoin kaiken yhdessä pussissa plus kainalossa.

Kolmas loistava pussiesimerkkitilanne koitti viime viikolla lounasaikaan, kun yritin ostaa take away - keittoa sekä siihen kuuluvan sämpylän. Keitto tuli kannellisessa pahvikupissa ja myyjä tunki sämpylän pussiin. Pyysin sämpylän keiton kannen päälle irrallaan. Myyjä laittoi pussin ja sämpylän pois ja kääntyi palvelemaan toista asiakasta, luullen, etten halua koko sämpylää. Hihkaisin myyjän takaisin ja pyysin sämpylän. Hän alkoi taas työntää sitä muovipussiin. Pyysin pelkkää sämpylää. Myyjä häkeltyi. Minä häkellyin. Ojensin käteni sanattomana, myyjä lykkäsi pussin sämpylöineen käteeni ja siirtyi sutjakasti seuraavan pussikriisittömän asiakkaan tykö.

Ostan myös take away - kahvin ilman muovikantta, koska en koskaan juo kannen nokan läpi ja se on täysin turha muoviroska, joka käy kupin päällä pari sekuntia ja ura oli siinä. Ymmärrän, että kantta tarvitsee, jos kävelee kauas kuppinsa kanssa, mutta itse juon kahvit yleensä kahvilan lähistöllä tai ainakin hörpin siitä sen verran, ettei se läiky kävellessä. Ihme kyllä tämän muovinvälttelyn saa läpi ilman mukinoita: kahvilat varmaan ajattelevat, että säästyypä sekin viisisenttinen, jota ei tarvitse käyttää uuden kannen ostoon. Hyvä.

Muovittomammalla elämäntaipaleella hyvä kumppani on hauska eepos Ekovuosi Manhattanilla (kirjoittaja Colin Beavan), jossa kirjoittaja vaimonsa ja pikkutyttärensä kanssa yrittää elää tuottamatta yhtään jätettä tai päästöjä kokonaisen vuoden ajan New Yorkissa. Tyyppi on sitkeä ja jopa kiihkoilevan jääräpäinen, mutta hauskaa tekstiä aiheesta syntyy ja kirja pistää ajattelemaan, missä kaikkialla aivan turhaa kertakäyttötuhlausta onkaan, myös muualla kuin kulutusjuhlan valtakunnassa Jenkkilässä. Suosittelen!
Jonnekinhan ne kaikki ekstrapussit päätyvät. Kuva zerowasteeurope.eu
Jos joku ei vielä katso Siskonpetiä niin nyt äkkiä katsomaan. Suomalaista komediaa parhaimmillaan.