30.11.2011

Kenen maa?

Seuraa avautumista aiheesta, josta olen aikonut kirjoittaa jo pitkään: maahanmuutosta.

Koin eilen pienoisen shokin nähdessäni työpaikan ikkunasta, miten Perthin keskustan yksi pääkatu St Georges Tc täyttyi mielenosoittajista - local jobs for local people eli täkäläiset työt täkäläisille. Huutava, meluava, rummuttava ja pillejä vislaava tuhatpäinen joukko kantoi mm. kylttejä, joissa luki Out They Go eli He lähtevät. Joka toisella oli sininen etelänristilippu, ja tämä minun silmissäni nationalistiselta näyttävä lippu sai joukkion näyttämään paljon pahaenteisemmältä kuin olikaan. Etelän risti on tähtikuvio täällä eteläisellä pallonpuoliskolla, ja kuvio on Australian lipussa. Tähtikuvio on myös enemmän tai vähemmän avoimesti nationalistisymboli, täkäläisten persujen tai sanotaanko perus-australialaisittain ajattelevien tunnus. Joskus näkee autojen takaikkunoissa tarroja, joissa on tähtikuvio ja teksti: F*ck off, we're full eli Painupa sinne äitisi synnytyskanavaan, täällä on jo täyttä. Vaikka voisin yrittää ymmärtää maahan virtaaviin (etenkin laittomasti yrittäviin) siirtolaisiin turhautuvia, mahdollisesti itse töitä vailla olevia jeppejä, en sitä tee. En vain kerta kaikkiaan voi käsittää, että miten tähän koko Euroopan mantereen kokoiseen maahan ei eräiden mielestä mahdu kuin neljä kertaa Suomen väkiluku? Juupati juu. Koko WA:n osavaltiossa on pikkuista päälle kaksi miljoonaa asukasta, ja alueella on kokoa jonkun parin Saksan verran. Tekosyyksi ei kelpaa, että iso osa tästä mantereesta on aavikkoa. Vapaata rantaviivaa riittää kyllä, kun vähän järjestellään, mietitään ja ollaan sovussa.

Australian lähes katkeamaton talouskasvu toisesta maailmansodasta saakka on puhtaasti maahanmuuton ansiota. On saatu jatkuva virta innokkaita, motivoituneita, kekseliäitä ja yritteliäitä, parempaa elämää rakentavia ihmisiä yhtä aikaa samaan paikkaan. Ei täällä vain riitä töille tekijöitä, jos mannerta asuttavat a) pelkästään aboriginaalit [joilla sentään olisi jotain oikeutta huutaa menkää sinne mistä tulitte] tai b) niiden 1800-luvulla maahan purjehtineiden tai kahleissa tuotujen enkkujen, irkkujen ja skottien jälkeläiset, joita koko mantereella on arvatenkin kymmenisen miljoonaa. Loppujen juuret ovat jossain muualla Euroopassa, Amerikoissa, Afrikassa tai Aasiassa. Olen maininnut tämän aiemminkin, mutta esimerkiksi omalla työpaikallani on tälläkin hetkellä kahdeksan avointa paikkaa, joista osaa on mainostettu jo kaksi kierrosta, mutta päteviä eli korkeakoulutettuja hakijoita ei vain löydy. Ja uskokaa pois, ei se mikään rakettitiedevirasto ole, kun taide- ja historia-aineisiin erikoistunut filosofian maisteri käy lakiin, kirjanpitoon ja insinööritaitoihin liittyvä raportteja analysoimaan.

Pitää tarkentaa, että etelänristiliput eivät olleet viharyhmätunnuksia, vaan ammattiliittojen logolippuja, ja lakkoilijat olivat ammattiliittolaisia, jotka vaativat erityisesti kaivosalan hyväpalkkaisia töitä ensisjaisesti paikallisille peruskoulunsa päättäville nuorille, ja vasta toissijaisesti ulkomaalaisille. Osa yrityksistä kun on tuonut maahan matalapalkkaisia aasialaisia, joiden viisumit on enemmän tai vähemmän kieroillen junailtu. Huonoon asemaan joutuvien ulkolaistyöntekijöiden riistoa en tietenkään kannata. Riistolla ratsastaminen on kuitenkin osalle vastustajista mainio keppihevonen vaatia maahanmuuton lakkauttamista. Unionistit myös vaativat, että yritysten tulisi viisumisponsoroinnin sijasta käyttää rahat paikallisen nuorison kouluttamiseen vastaaviin tehtäviin. Paperilla aivan loistava idea, mutta kun yksi viisumi pätevälle ulkolaistaustaiselle geologille tai insinöörille maksaa yritykselle viitisensataa dollaria ja yhden osaamattoman henkilön kouluttaminen yhtään mihinkään erityistaitoon vähintään kymmen- ellei satakertaisesti, onko vaatimus realistinen? Tosin moni täkäläisistäkin tyrmää nämä koulutusvaatimukset, sillä kaikki muutkin joutuvat hankkimaan pätevyydet ja tutkinnot ihan omalla rahalla ja ajalla ennen työuran alkua, eivät töissä, työajalla, työnantajan kustantamina.

Vaikka ymmärrän varsin hyvin ajattelutavan, että ensin omat asiat kuntoon ja sitten vasta muiden - eli ensin kaikki omassa maassa töihin, ja vasta sitten muualta tulleita vastaanottamaan - vaatimus ei aina ole siltään toteuttamiskelpoinen. Ihmiset eivät ole palapelin paloja, joista jokainen käy johonkin ennaltamäärättyyn koloon automaattisesti. Toisille olisi enemmänkin koloja, toisille ei ehkä yhtäkään. Se ei kuitenkaan ole muualtatulevien syy. Erityisesti tekee mieli hyppiä seinille aina, kun maahanmuuton kieltämisen perusteluksi esitetään: pysyköön jokainen siellä, mihin syntyi. Milloin maailmanhistoriassa oli se vaihe, kun näin on tosiaan tapahtunut? Ihmislajin edustajat ovat vaellelleet pitkin poikin palloa viimeiset 200 000 vuotta (eli niin kauan kuin homo sapiensin lasketaan olleen olemassa). Asuisimme kaikki yhä Afrikan hautavajoamassa, jos näin ei olisi.

Nykyiset Euroopan valtiot ja niiden rajat ovat enimmäkseen perua 1800-luvun alusta ja Napoleonin sodista, ja muokkautuneet tarkemmin paikoilleen toisen maailmansodan rauhansopimusten allekirjoituksilla. Sitä ennen elettiin ruhtinaskunnissa, kreivikunnissa, milloin missäkin kartanonherrakunnissa, ja maksettiin veroja sille herralle, joka sinä vuonna oli maat omissa sodissaan valloittanut. Koko kansallisvaltiokäsitys on vasta parinsadan vuoden ikäinen - eli se meille itsestäänselvä ajatus, että samaa kieltä puhuvat ja samoja tapoja noudattavat olkoot yhtä ja samaa kansaa ja maata. Ei tämä nykyäänkään täysin kivutta suju, kun suurimmassa osassa maailman valtioita elää useita eri kieliryhmiä, ihan ilman niitä ns. ylimääräisiä maahanmuuttajiakin. Itse ajattelen, että kansallisvaltioihin ja maan rajoihin vetoaminen on luokkayhteiskunnan jatke - siinä luokassa (maassa) pysyt, johon synnyit. Ja jos synnyit huonompaan kuin minä, se on voi voi. Luojan tahto ja niin pois päin. Samaa fraasia ne aateliset ja muut yläluokat ovat ammoisista ajoista käyttäneet meihin vähemmän siniverisiin, kun ovat yrittäneet pitää poissa omista piireistään ja etenkin itselleen varattujen etujen piiristä.

Minusta jokaisella on yhtä suuri oikeus yrittää rakentaa itselleen parempaa elämää. Tämä ei tarkoita, että kuka tahansa saisi vaeltaa minne tahansa ilman mitään rajoituksia, tai hyväksikäyttää toisten hyväntahtoisuutta, kyllä sääntelyä tarvitaan. Läheskään kaikki eivät päätä lähtemisestään oma-aloitteisesti, vaan pakotetaan siihen sotien, luonnonmullistusten tai talouskurimusten paineessa. Jokaisella pitäisi olla myös oikeus pysyä omalla kotiseudullaan, ja sen eteen on tehtävä töitä, että pakkolähtemisiä ei tarvitsisi sietää. Kuitenkaan en jaksa ymmärtää, että näihin harvaan asuttuihin erämaihin kuten Suomeen tai Australiaan ei muka mahtuisi. Ja jos mahtumisesta tälle pallolle kiistellään, niin ensi sijassa saisi lakkauttaa kaikista uskonnoista ne pykälät, jotka vaativat olemaan käyttämättä perhesuunnittelua eli ehkäisyä. Harvassa ovat niin tekopyhät asiat, kuin länsimaiset uskonnolliset avustusjärjestöt valistamassa köyhiä ja lukutaidottomia afrikkalaisia ja intialaisia ehkäisyttömyyden autuudesta - ja samojen järjestöjen omat kotimaat huutamassa kurkku suorana EI tarvii tänne tulla, kun köyhät maat tulvivat yli.
Kuka saa tätä lippua heiluttaa? Kuva Google-kuvahaulla.

13 kommenttia:

  1. Tähän muurhaispesään on pakko minunkin sohaista :) Pääpointtisi on hyvä ja varsin validi, mutta jossain argumenteissä mennään IMO vähän metsään.

    Jos katsotaan Australian väestön määrää sen suhteen mitä maa pystyy aidosti ylläpitämään, se että suuri osa maasta on aavikkoa on itse asiassa täysin validi "tekosyy" väestön määrän rajoittamiseen. Australian ns. carrying capacity:n on arvioitu olevan 10-30 miljoonaa ihmistä, joten täällä ei sen suhteen ole mitenkään tolkuttomasti tilaa, vaikka kartasta katsomalla siltä voisi näyttää. Kuten varmasti tiedostat, vedestä on täällä monessa paikassa pulaa eikä ilmastonmuutos sitä pulaa ainakaan helpota.

    Veden käytöstä ja potentiaalisista ratkaisuista täällä teki CSIRO juurikin hyvän raportin, "Water: Science and Solutions for Australia"; http://www.publish.csiro.au/pid/6557.htm - kannattaa lukea. Ilman tasaista vedensaantia ei ole elämää ja olisi vähintäänkin arvelluttavaa tieten tahtoen kasvattaa populaatiota tai veden käyttöä sen uusiutuvan kapasiteetin yli. Tästä on jo olemassa varoittavia esimerkkejä mm. lähi-idästä.

    Toisekseen Australian talouskasvu ei ole "puhtaasti" maahanmuuton ansiota. Australian onni on suuret luonnonvarat ja vain hiukan kärjistäen maata myydään laivalasti kerrallaan Japaniin ja Kiinaan. Kun kaivosteollisuus alkaa yskiä niin maan talous - etenkin siellä Länsi-Australaissa, jossa kaivosteollisuuden osuus GSP:stä (Gross State Product) on peräti 30% - ja sen mukana maahanmuutto törmää aika nopeasti seinään.

    Kolmannekseen koulutusargumentti ei aina päde buumialoilla; ulkomaisetkaan ihmiset jotka esim tuonne kaivoksille menevät eivät suinkaan aina ole "valmiita" niihin erityishommiinsa, vaan saavat koulutuksen työnantajilta. Tämä koulutus ei monessa hommassa ole mitenkään tolkuttoman pitkä, joten paikallisia voisi aivan hyvin niihin kouluttaa myös - mutta tässä tapauksessa niihin hommiin keskelle-ei-mitään menijöitä on monesti vähemmän kuin hommia. Sama pätee toki monille korkeasti koulutettuja kaipaaville aloille, jossa aidosti on työvoimasta pulaa. Mielestäni ylivoimaisesti suurin osa australialaista tiedostaa tämän hyvin ja suurin osa suhtautuu maahanmuuttajiin positiivisesti.

    Teoriatasolla kansalaisten maailmanlaajuinen vapaa liikkuvuus olisi tietysti toivottavaa ja tavoiteltava juttu, mutta kuten totesit, ilman minkäänlaisia rajoituksia tilanne riistäytyisi hyvinkin nopeasti käsistä. On täysin ymmärrettävää että lähes jokainen maa haluaa jossain määrin sitä rajoittaa, koska minkään maan systeemi infrastruktuurista alkaen ei kestä esim. 10% vuotuista väestönkasvua. Sen sijaan että ratkaisua kiistatta järkyttävissä mitoissa esiintyvään eriarvoisuuteen haetaan maahanmuuton vapauttamisen kautta, olisi kaikille parempi jos ongelmat ratkaistaisiin kunkin omassa maassa. Vapaa liikkuvuus satoja vuosia sitten oli aika lailla eri asia kun ihmisiä oli kymmenesosa nykyisestä määrästä.

    Lopuksi voisin vinkata SBS:n hienosta minirealitysarjasta "Go back to where you came from", jossa australialaisia rasisteja laitetaan pakolaisten asemaan. Sarja on nähtävillä online osoitteessa http://www.sbs.com.au/shows/goback/episodes/page/i/1/h/Episodes/, suosittelen katsomaan! Sitä toivoisi että Suomessa tehtäisiin samanlainen.

    VastaaPoista
  2. Sami, kiitos patevista kommenteista! Samaa mielta suurimmasta osasta, ja toki vedin mutkia suoriksi tuossa avautumispostauksessa :)

    Vesipula on todellinen, ja skippasin sen tarkoituksella, koska tekstia ei mahdu loputtomiin. Aika moni maahanmuuton vastustaja vaikuttaa olevan ns. kouluttamattomammasta paasta ja epailen, etta elavatko he itse ihan ymparistoystavallisinta elamaa, mm. bensasyoppja autoja ja turhaa autoilua aika varmasti loytyy heidankin arjestaan. Esimerkiksi joukkoliikenteeseen ja kierratykseen voisi taalla panostaa reilusti enemman, ja vesipulaakin varmasti helpottaisi esim. sadevesikeruujarjestelmien kehittaminen ja esim. luoteis-WA:han suunniteltu meriveden suolanpoistolaitos. Yritan sanoa, etta jos asiat jarjestetaan tehokkaammin ja ekommin, maan kantokykykin paranee.

    En missaan tapauksessa toivo tai kannata mitaan kansainvaelluksia, mutta halusin nostaa esiin, etta tama "asutaan kaikki niiden rajojen sisalla, jonne synnyimme" on historiallisesti aika uusi ilmio eika mikaan luonnonlaki. Minusta on ylipaataan hyva ravistella huomaamaan, mitka asiat ovat aidosti luonnosta riippuvaisia (mm. pula vedesta) ja mitka asenteista (pysy siella mista tulit). Ehdottomasti kannatan kuitenkin ongelmien ratkomista niiden syntysijoilla, sita tarkoitin tuolla "ei pakkomuutoille" kommentilla.

    Mutta minusta oikeasti jarjen kasittamattomin ikkunasta ulos heitto on mm. se, etta Timo Soini katolisena vastustaa ehkaisya, mutta samalla vaatii niita tunkualueilla asuvia pysymaan siella, minne syntyivatkin. Eli kielletaan yksi pitkan tahtaimen ongelmanratkaisukeino jo valmiiksi - onko jarkee vai ei?

    Jaan mielipiteesi, etta koulutetaan takalaiset ja tyottomat siihen mihin voidaan. Eniten on ihmetyttanyt, etta taman ongelman ratkaisijaksi vaaditaan yksinomaan yrityksia eika esim. julkishallintoa (ovatko koulutukset liian kalliita, jos ihmiset eivat niihin paase?). Ja toisaalta se, etta tuossa sotketaan kaksi asiaa: kouluttamattomien maahanmuutto ja koulutettujen maahanmuutto. On vaarin tuoda polkupalkalla ihmisia riistettavaksi, mutta on myos tyhmaa vaatia rajoja kiinni kaikilta - koska aika hiljaisina kaivokset seisoisivat ilman siella nyt tyoskentelevia ulkomaalaisia geologeja, insinooreja, kaivoskoneen kuljettajia jne.

    VastaaPoista
  3. Just Tim Flanneryn Business Breakfastilla viime viikolla nostettiin hyva pointti esiin: sen sijaan, etta tuijotettaisiin omaa napaamme ja estettaisiin maahanmuutto Australiaan (tai mihin tahansa lansimaiseen hyvinvointivaltioon), meidan tulisi pikemminkin keskittya siihen, miten saisimme MAAPALLON kestamaan vakiluvun odotettua kasvua vuoteen 2050. Paremmat keinothan meilla naissa maissa on kehittaa kestavia yhteiskuntia, kuin kehitysmaissa. Ja kylla, ruoka & vesi & energiapula on muutaman vuosikymmenen kuluttua todellinen ongelma maailmanlaajuisesti, niin etta nyt olisi todellakin aika ryhtya tekemaan kestavampia valintoja ja kehittamaan strategioita naiden ongelmien ratkaisuun...

    VastaaPoista
  4. Kiitos hyvasta huomiosta Nina. Samaa mielta, pitaisi kiireesti ratkoa sita, miten me tanne ylipaataan kaikki mahdumme, kuin sita, minka maan rajojen sisalla kukin saa olla (vaikka sitakin on saanneltava, kuten jo todettua).

    Australian talouskasvun perustuminen maahanmuuttoon ei ole oma ideani, vaan mm. tunnetun aluetaloustutkija Richard Floridan loydos. Hanen tutkimustensa mukaan maa kehittyy tilastollisesti nopeammin, kun vakea tulee mukaan kehittamaan myos muualta, uusine ideoineen ja uusin motivaatioin. Ja ne luonnonresurssit olisivat suurimmaksi osaksi yha siella maan alla, mikali maahan ei tulisi uutta tyovoimaa sita louhimaan sita mukaa, kun tarvitaan. Kriittinen kommentti "myydaan hitaasti maamme Japaniin ja Kiinaan" on vahan kumma, silla sitahan koko globaali talouskilpailu ja nykyinen talousjarjestelma on: yritetaan myyda omaa osaamista/resursseja/tuotteita rajojen ulkopuolelle, jotta saadaan ulkomailta rahaa oman maan talouden kiertoon = sita talouskasvua.

    VastaaPoista
  5. Tästä tulee nyt varmaan turhan pitkä keskustelu, mutta menköön.. :)

    Anu, toki talouskasvua revitään sieltä mistä saadaan (jätetään toiseen kertaan sen pointin argumentointi että talouskasvu on tiensä päässä) - mutta on vissi ero siinä myydäänkö a) palveluja, b) osaamista, c) valmistettuja tuotteita tai d) uusiutumattomia raaka-aineita. Australia keskittyy viimeiseen, joka on fundamentaalisesti ainoa sellainen mikä joskus totaalisesti loppuu, ja talouden perustaminen sellaiselle ei ole kestävää toimintaa. Sivuutetaan tässä nyt se yksityiskohta että suuri osa siitä mitä Australia maastaan muulle myy on poltettavaksi päätyvää hiiltä joka pahentaa ilmastonmuutosta.. 

    Australia on vedenkäytön tehokkuuden suhteen itse asiassa kansainvälisesti katsottuna erittäin hyvällä mallilla, johtuen juurikin ilmaston oikullisuudesta. Vaikka olisi mukava ajatella että kun vaan hommat tehdään "ekommin" niin kyllä ihmisille tilaa on, on valitettava tosiasia että näissä asioissa on maailmalla raja vastassa hyvin pian, ellei jo ylitetty. Vesi- ja energiapula on tosiasia tänään, ja tilanne pahenee radikaalisti hyvinkin pian, ei "vuosikymmenien" päästä kuten Nina totesi. 

    Suolanpoistolaitokset ovat merkki äärimmilleen kärjistyvästä vesipulasta, eivät ratkaisu kasvavaan tarpeeseen. Laitokset ovat hyvin energiasyöppöjä ja tuottavat kohtalaisen pienen määrän kehnolaatuista vettä kalliilla. Selvitän hiukan; laitoksien tuottama vesimäärä soveltuu vain kaupunkikäyttöön käyttövedeksi, ei maatalouden tarpeisiin (joka on se suurin kuluttaja). Niiden tuottama vesi pitää sekoittaa "parempaan" veteen koska se ei sellaisenaan eri jäämien takia sovellu juomavedeksi. Kaiken muun hyvän lisäksi ne käyttävät tolkuttomasti energiaa suolanpoistoon (Melbournen laitos vaatii oman 100MW:n voimalan) josta taas on muita "mukavia" seurannaisvaikutuksia.

    En halua toimia tässä minään Tohtori Tuomiona, mutta edessä on sen mittaluokan ongelmia että siinä jää kaiken maailman talouskriisit toiseksi helposti. Tilanne ei välttämättä ole lohduton - ellei elämänlaatua mittaa GDP:llä - mutta ne kestävämmät valinnat joihin Nina viittasi olisi pitänyt tehdä kauan sitten. 

    VastaaPoista
  6. Sami, todella hyvia pointteja. Olen itse sita mielta, etta talouskasvu nimenomaan on tiensa paassa, ainakin sellaisena kuin se on tahan asti tunnettu. Ajattelen, etta koko nykyinen talousjarjestelma on perustavanlaatuisesti mata, silla se voi nykyisellaan perustua vain kasvuun, jotta inflaatiota paastaan pakoon. Kasvuun nojaaminenhan taas on mahdollista vain niin kauan kun a) syntyy uusia tuotteita (kuten paastokauppa, sehan on ilman myyntia toisille ja valissa pyorii rahaa - en voi uskoa etta kaupanteko tulee paastoja lopettamaan). b) syntyy uusia kuluttajia eli vaestonkasvua, ja sita tuskin kukaan taysijarkinen kaipaa lisaa.

    En itse ajattele, etta kaivosteollisuus pitaa lopettaa, silla luonnonresursseja tullaan tarvitsemaan viela kauan ennen kuin jo nykyisin kaytossa olevat materiaalit saadaan riittavan tehokkaasti kierratettya (kierratysta sietaisi kylla tehostaa ja akkia, kaikin keinoin!).

    En silti kannata ns. aineetonta talouskasvua ratkaisuna, koska minusta se piilottaa perusongelman, etta koko talous ja hyvinvointi edelleen perustuu jonkin kasvulle, enka myoskaan usko, etta hyvinvointi pelastetaan silla, etta kaikki siirrymme luoville aloille pelisuunnittelijoiksi ja myymme toisillemme luovia tuotteita. Nykyisellaan talouskasvu ei itse asiassa ole enaa varsinaista hyvinvoinnin kasvua ainakaan lansimaissa, vaan lahinna porssissa pyorivan rahan kasvua (joka siis "pullistuu" siella erilaisten spekulaatioiden ja vivutusmekanismien avulla, kunnes markkinoiden usko syysta tai toisesta pettaa, rahoitusinstrumenttien arvot putoavat, ja kupla puhkesi = rahat haviavat tyhjaan ilmaan, sinne mista tulivatkin). Toisin sanoen nykyaan talouskasvusta suuri osa tapahtuu finanssimarkkinoilla ihan saippuakuplina, eika se koskaan realisoidu ennen romahdustaan. Aiheesta lisaa esim. http://www.positivemoney.org.uk/

    Ymmarran kylla, etta vesipula ja muut kestavyysongelmat ovat OIKEITA ongelmia, joihin ei ole jotain katevaa ja pienta ekoiluratkaisua. Minusta on silti paan painamista pensaaseen olla vaatimassa, etta muut pysykoon siella kurjissa oloissaan mihin ovat syntyneet, silla mina elan taalla omassa onnelassani ja tanne ei tarvitse tulla, koska meilla on jo taytta. Taytta on ihan kaikkialla tuossa kantokykymielessa, eika se ovien rajojen sulkeminen aiheuta muuta kuin tulppareaktion, joka rajahtaa ennemmin tai myohemmin.

    VastaaPoista
  7. Toki kaivosteollisuutta ei voi eikä pidä lopettaa, mutta kaikkien uusiutumattomien luonnonvarojen käyttö on syytä järkeistää pian siten että niistä saadaan kestävän kehityksen kannalta maksimaalinen hyöty; kriittisin tilanne on öljyn suhteen, mutta on virhe ajatella että muitakaan resursseja riittää tuhlattavaksi (tai ylipäänsä riittää niin pitkäksi aikaa kun usein ajatellaan).

    Olen täysin samaa mieltä talouskasvun loppumisesta; tähän aiheeseen ole perehtynyt viimeisen muutaman vuoden aikana paljonkin. Jos talouskasvun tilanne olisikin vain päättää että aineeton talouskasvu on OK, nykyisenkaltainen kapitalistinen järjestelmä ei olisi pahassa pulassa. Ongelmana vain on että aineeton talouskasvu ei edes näytä olevan nykyisellään mahdollista - absoluuttinen fyysisten resurssien kulutuksen ja talouskasvun irrottaminen toisistaan (decoupling) kun ei ole toteutunut ja suhteellinenkin aivan liian lievästi.

    Sinänsä mielenkiintoista on ollut huomata myös että kolme toisistaan täysin erillistä analyyttistä ja uskottavaa päättelyketjua on tullut samaan johtopäätökseen; tutkitaan asiaa sitten rajallisten resurssien näkökulmasta, ylivelkaantuneiden valtioiden vinkkelistä tai liiketoimintamallien kehittämisen rajoista, on johtopäätös sama - talouskasvu on loppumassa; jos et ole näihin jo tutustunut, suosittelen mm seuraavia kirjoja: Richard Heinbergin "End of Growth: Adapting to our new economic reality", Mats Larssonin "Limits of Business Development and Economic Growth" ja Tim Jacksonin "Prosperity Without Growth: Economics for a finite planet". 

    VastaaPoista
  8. Kiitos Sami kiinnostavista kirjavinkeista, lahtee Amazonin tilauskoriin asap. Itseanikin aihe kiinnostanut jo pidempaan, ja tullut mm. jarkeiltya, etta degrowth ja downshifting eivat tassa mallissa voi toteutua juuri tuon sisaanrakennetun kasvupakon takia. Eli pitaisi muuttaa koko mallia jotenkin, ei vain puuhailla paalle pienia paikkauksia. Mainitsemistasi kirjoista varmaan myos parannusehdotuksia loytyy, eli innolla lukemaan!

    VastaaPoista
  9. Vinkkejä ja malleja löytyy noista ilman muuta, mutta jos haluaa oikein "manuaalin" yhteen mahdolliseen tapaan hoitaa yhteisön muutosprosessi, suosittelen siihen Rob Hopkinsin kirjaa "The Transition Handbook: From Oil Dependency to Local Resilience"

    VastaaPoista
  10. Argumentti luonnonvarojen riittämättömyydestä ei pitäisi kohdistua maahanmuuttajiin, vaan esim. siihen, kuinka paljon lihaa nykymaailmassa syödään. Australia loistaa näissä tilastoissa ymmärtääkseni aika hyvillä sijoilla. Toinen on väestönkasvu. Maailmassa on monta koditonta lasta. Miksi tehdä lisää, kun voitaisiin muuttaa adoptiolakia ja tehdä tästäkin asiasta vähän joustavampi.

    VastaaPoista
  11. Virve, on totta että suuri osa maahanmuutosta mitä yleisesti vastustetaan on köyhemmistä rikkaampiin (lue: enemmän resursseja kuluttaviin) maihin ja tuntuu vähintään tekopyhältä yrittää estää sitä liikettä oli argumentti sitten mikä vaan. Samaa järkeilyähän Kiina käyttää siinä että kieltäytyy sitoutumasta kansainvälisiin päästörajoituksiin; miksi he eivät saisi tavoitella samaa elintasoa kun länsimaat, samoilla keinoin?

    Ongelmana tässä on että maapallon kantokyky ei kestä sitä, ja on todennäköistä että se ei kestä nykyistäkään keskivertoelintasoa nykyisellä populaatiolla. Kaikille "reiluja" ratkaisuja ei (enää) ole olemassa, ja se pitää hyväksyä mikäli halutaan estää totaalinen populaation romahdus.

    VastaaPoista
  12. Tätä minusta Ninan kommentti tavoittelikin, eli pitäisi hyväksyä, että rikkaissa maissa on parhaat mahdollisuudet (osaaminen, rahat, tietämys, teknologia, resurssit) yrittää ratkaista päälläolevaa ilmasto- ja luonnonkestävyyskriisiä, eli se köyhien maiden syyttely ei oikein johda mihinkään.

    Muuttoliike köyhistä rikkaisiin maihin voikin olla pitkällä tähtäimellä maapallon kantokyvylle hyväksi, koska elintason (ja maailmankuvan) muuttuessa moni hankkii paljon pienemmän perheen kuin lähtömaassaan, ainakin siinä seuraavassa polvessa. Ylipäätään elintason noustessa perheiden koko pienenee ratkaisevasti - mm. Suomessa ennen 50-lukua oli tuikitavallista, että perheessä on 12 lasta, eli aivan sama (osin pakon sanelema) elämäntapa kuin nykyään Saharasta etelään tai Turkista itään.

    Ja kulutustottumuksiahan tulisi nimenomaan tarkastella rikkaissa maissa, koska täällä ne maapallon yhteiset resurssit lotrataan ja sauhutellaan menemään enimmäkseen, kuten kaikki tietävät. Tuohon Kiinan argumenttiinkin purisi se, että löydetään/kehitetään/hyväksytään vihdoin joku vähemmän kuluttava (eli ei kasvuun perustuva) talousmalli ja elämäntapa - silloinhan länsimaissa ei enää eletä yli varojen. Sami, kirjatilaus muuten on vetämässä :)

    VastaaPoista
  13. Hienoa, kerropa sitten joko täällä blogissa tai muuten että mitä opuksista tykkäsit kunhan saat luettua! :)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi! Julkaisen sen heti tarkistuksen jälkeen!