25.11.2011

Muuten vain ruuasta

Saattaa olla, että olen samoja asioita jo aiemminkin täällä pohtinut. Mutta ruokahan on elämän suola ja ansaitsee toki useampia postauksia, joten eikun asiaan.

Raaskin ensimmäistä kertaa ostaa rasiallisen mustikoita tänään (100g/$3,50) kun hinta oli tippunut edes jotenkuten siedettävälle tasolle aiemmasta yli vitosella alkavasta summasta. Päällepäin mustikat näyttivät ihanilta, pulleilta suomalaisilta metsämarjoilta, mutta katkeraa oli huomata, että maku ei ole sitä oikeaa mustikkaa nähnytkään. Olen kerran syönyt pensasmustikoita ammoisia aikoja sitten Kanadassa, mutta unohtanut, että maku on niinkin erilainen. Viljelty mustikka on lisäksi sisältä vaaleanvihreä kuten karviainen, ei tummansininen niinkuin pitäisi. Suun värjäytymisestä puhumattakaan, ei mitään efektiä näillä mustikoilla. Kesti aikansa hoksata, mistä marjojen laimea maku on tuttu, ja lopulta muistipelipalanen loksahti. Maistuvat ihan puolisulaneelta päärynämehujäältä. Ei siis viittaustakaan kirpakanmakeaan mustikkaan! Sen sijaan mansikat maistuvat nykyään siltä miltä pitääkin. Joko kesämansikat ovat talvisatoa makuisampia, tai olen vain tottunut makuun, mansikoita kun tulee ostettua vähintään kerran viikossa. Ostin ja maistelin myös ensimmäistä kertaa täkäläisiä banaaneja, kun kilon tertun pieniä "lounasrasiabanaaneja" sai vitosella - oikein maukkaita. Tähän saakka banaanit ovat olleet ökyhintaisia, $12-16/kg. Australian banaanivaranto eli viljelmät Queenslandissa alkavat näköjään nyt toipua viimevuotisista totaalisista sykloni- ja tulvatuhoista.

Hinnoista tuli mieleen, että karkit vasta ovatkin täällä riistohintaisia. Valikoimaa ei ylipäätään ole juurikaan, kauppojen koko karkkihylly yleensä on jotakuinkin sylinleveyden mittainen. Vaihtoehtoina ovat oikeastaan suklaa, vaahtokarkit, jelly beansit ja lakut. Lakutkin ovat kaikki aika samanmakuisia, eivätkä lähimainkaan yhtä maistuvia kuin vaikkapa Pandan lakut. Salmiakkia tai ainakin sen korviketta hollanninlakua eli suola(eli ammoniumkloridi)lakua täältä saa esimerkiksi Supa IGA-ruokakauppaketjusta, sekä erillisistä karkkipuodeista, joita on yleensä ostoskeskuksissa - mikäli siis ei jaksa lähteä Ikeaan asti, jossa on onneksi tarjolla paria variaatiota ihan ehtaa Malacon salmiakkia. Salmiakki kuitenkin erityisesti on täällä hinnoissaan, arvatenkin matalan kysynnän takia. Sadan gramman pussista joutuu pulittamaan jotain väliltä 3,50-6 dollaria (!). Jos joku ei Suomen loputtomien karkkihyllymetrien ja jätti-TV-megafamilypussien katveesta muista, paljonko on sata grammaa, niin se on reilu kourallinen, surkean vähän. Täkäläiset eivät erityisemmin näytä syövän karkkia ja jos heillä joitakin muita herkkupaheita on, se harvoin näkyy päällepäin. Ainakin Perthin katukuvassa on yllättänyt ylipainoisten ihmisten vähyys.

Havahduin tässä eräänä päivänä huomaamaan, että omalla 50-henkisellä työpaikallani on oikeastaan vain pari-kolme painavampaa henkilöä, loput ovat ns. normaalimitoissa. En osaa sanoa, johtuuko mitoissa pysyminen aktiivisesta elämästä ja ulkoilusta (moni esimerkiksi käy uimassa ennen tai jälkeen töihintulon, joko meressä tai uima-altaassa), vai fiksusta ruokavaliosta, kenties molemmista. Eineksiä täällä ainakin on helppo välttää, sillä niitä ei oikeastaan ole tarjollakaan. Joskus valmislasagnea etsiskellessäni huomasin, että ns. tuore-eineksiä eli niitä saarioisenjalostajan muovikulhoihin ja pahvirasioihin pakattuja annoksia on tarjolla ehkä metri kertaa metri-kokoisella hyllyalueella. Pakasteita olisi saatavilla huomattavasti enemmän, lähinnä pakastepizzoja sekä erilaisia aasialaisia makuja, kuten wokkeja ja kevätrullia. Ruokakaupassa on melkein aina tuoretiski, josta myydään ihan maukkaannäköisiä ruoka-annoksia mukaan, kaupassa sinä päivänä valmistettuja siis. Yhtään kertaa en tosin ole vielä testannut, vaikka täytetyt paprikat ja juurikin ne lasagnet usein houkuttelevat. Piti muuten ylipainosta vielä huomioida, että etenkin täkäläiset naiset ansaitsevat minusta pisteet siitä, että jos ylikiloja on, sen ei näköjään anneta elämää haitata. Vaikka joka kurvi ei olisikaan ihan kuvanveistäjän kädestä (tai vaihtoehtoisesti vähän kömpelömmän sellaisen jälkeä), päällä on piukeita toppeja, trikoomekkoja ja legginssejä ihan kuten hoikemmillakin kanssasisarilla. On mahtavaa, että joidenkin vatsamakkaroiden ei anneta turhaan rajoittaa, mitä saa päälle laittaa. Ja näin kuumassa ilmastossa, vähien vaatteiden luvatussa maassa olisi aika rajoittavaa kääriytyä aina peittäviin kangaskerroksiin.

Näin ihanan näköisiä mustikoita ja mansikoita täältä saa, mums! Tosin miltään näistä maistuvat mansikat ja  banaani, mustikat jäänevät ostamatta ensi kerralla. Taustalla kori kiivejä ja tomaatteja, kiivit ovat $3/kg-hinnallaan jokapäiväistä herkkua.

2 kommenttia:

  1. Oletko maistanut soft-lakua? Hakkaa mennen tullen Pandan lakut!

    VastaaPoista
  2. Olen maistanut, mutta siinä oli minusta outo tympeä sivumaku. Kyseessä oli kylläkin kaupan oma merkki eli ns. halpalaatu, ehkä parempaakin on...? Nyt kyllä muistan ostaneeni jotain qualitympaakin mallia, ja se OLI tosi hyvää. Eli eroja löytyy!

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi! Julkaisen sen heti tarkistuksen jälkeen!