24.11.2011

Scorchio! Eli käristää

Tänään oli se pelätty päivä, lentopallomatsi kaupunkisuunnittelijoita vastaan. Kaupunkisuunnittelijat eivät olleet pelon aihe, vaan lämpötila. Jo viikon alussa tuli puulaakisarjan järjestäjiltä sähköposti, jossa kehotettiin varautumaan kuumaan säähän. Varuiksi tarjottiin aurinkosuojaa (vaatteet ja aurinkorasva), vettä ja liian rehkimisen välttämistä. Missään ei kuitenkaan ollut halaistua sanaa pelien perumisesta tai ajankohdan siirtämisestä. Siispä pelasimme tänään semifinaaleihin pääsystä vuoden toistaiseksi kuumimpana päivänä, ja vieläpä kuumimpana hetkenä päivästä. Mitäkö mittari näytti? Australian ilmatieteen laitoksen nettisivuilta jälkikäteen tarkistaessani Perthin keskustassa tänään klo 13 oli asteita +37,2.

Voin rehellisesti todeta, että peli oli rankin ikinä, vaikka pelasinkin joskus tosissani junnusarjassa. Silloin pelattiin kuitenkin sisätiloissa, ja yleensä oli myös aikalisä- ja vaihtopenkkimahdollisuus, jos kestävyys uhkasi lopahtaa. Tosin treenit kolmesti viikossa pitivät huolen, että kunto oli korkeammalla jo lähtöjäänkin. Tänään meillä oli poikkeuksellisen iso tiimi, koska tavanomaisen neljän-kuuden pelaajan sijasta paikalla oli peräti kahdeksan innokasta. Ilmeisesti aussit syttyvät urheilemaan vasta, kun elohopea kipuaa yli kolmenkympin. Tähän asti on nimittäin ollut vaikeuksia löytää halukkaita joukkueeseen. Todennäköisempi syy on kuitenkin aiempi menestyksemme, eli tämän päivän peli ratkaisi mahdollisuutemme päästä kiinni semifinaliin ja kultakantaan - tosin turnauksen voitosta ei seuraa kultaa vaan kunniaa, lahjakortit jonnekin, sekä peräti lounas itsensä Perthin madame pormestarin kanssa. Hmm. Tavoiteltava palkinto, totta maar. Vaikka kentällä on kerrallaan max. 6 pelaajaa per joukkue, vaihtopenkki oli kuitenkin itseltäni tiukasti poislukittuna: sekapeleissä on oltava vähintään kaksi naista per joukkue kentällä jatkuvasti, muuten tulee miinuspisteitä. Koska meitä naisia on joukkueessa tasan kaksi, kummankin osallistuminen kaikkiin peleihin, kaikkien pelien jokaisella minuutilla on - sanotaanko nyt, että rohkaistua muun joukkueemme taholta.

Ennen aloitusta kysyin varovaisesti muilta, että eikö näitä pelejä olisi fiksua perua, kai nyt joku helleraja täkäläisittäinkin paukkui? Vastaus oli ykskantaan, että sittenhän kaikki kesän pelaamiset ja urheilu pitäisi perua, koska lämpötila tulee seuraavat kuukaudet pyörimään +35-45 asteessa. Ai. Näin suomalaisen näkökulmasta puolilämpimän saunan lämpötiloissa pelaaminen pitäisikin kieltää, eli en oikein ymmärtänyt, miksi kesällä ylipäätään harrastetaan mitään urheilua. Kai tämä on sama asia, kuin miksi suomalaiset ulkoilevat vielä silloinkin, kun pakkasta alkaa olla lähemmäs -30. Aloin kyllä ymmärtää Suomeen päätyviä ulkomaalaisia, jotka kokevat ensimmäisen kerran kireämpää pakkasta. Shokki. Eihän tätä ihminen kestä, eikä ole tällaiseen tarkoitettu. Varusteeni eli pitkähihainen paita (palamisen estoon), lippis, aurinkolasit ja kaksi kerrosta +30-kertoimista aurinkorasvaa tekivät kuitenkin tehtävänsä, eli vältyin kauttaaltaan palamiselta ja enpä erityisemmin edes ruskettunut - en kyllä rusketu yleensä muutenkaan. Vaikka join ennen peliä litran, ja pelin aikana litran, silti 45-minuuttisen pelin viimeisessä erässä alkoi jo heikottaa. Onneksi siitä tokeni pelin jälkeen kylmällä suihkulla, lisäjuomisella (parin seuraavan tunnin aikana kaksi litraa vettä lisää), sekä suolaisen syönnillä - salaattiin vain mukaan suolakurkkuja, fetaa, aurinkokuivattua tomaattia ynnä muita suolakkeita. Muu ruoka ei houkutellut, helteessä ei vain ruoka maistu. Päälle kourallinen suolapähkinöitä, ja homma hoidossa.

Kun palasimme pelistä, eräs vanhempi naiskollega järkyttyi pahanpäiväisesti tajutessaan, että minäkin olin ollut pelaamassa, vaikken ole tottunut kuumuuteen. Kun yritin selittää, että joukkueen kapteeni S vakuutti minun pärjäävän kyllä ja ei tässä hätiä mitiä, nainen vain parahti: "Mutta S on Intiasta ja sinä olet Suomesta! Mitä oikein ajattelit? S on tottunut +45 asteeseen, mutta sinä et ole oleillut ikinä kauaa yli +25 asteessa!". No, perää noissa sanoissa kyllä oli. Kyseinen S kuuli keskustelun ja muisti kertoa, että hän ei esimerkiksi käytä ollenkaan aurinkorasvaa täällä. Ei kuulemma tarvitse. Hieman ruskeampi iho olisi varsin kätevä näillä leveyksillä, huomaan. S myös huolehti, etten vain tunne oloani sekavaksi, eihän koske päähän? Hän haki minulle pullollisen vettä, johon sekoitti teelusikallisen sokeria, että sokeritasapaino pysyisi kohdillaan. Muut työkaverit jakoivat auliisti vinkkejään siitä, mitä kannattaa huomioida tulevina kuumina kuukausina. Autoon mennessä on varottava rattia ja turvavyötä, sillä ne polttavat. Myöskään shortseissa ei kannata mennä ainakaan tekonahkapenkkiseen autoon, sillä kärähtävät takareidet ovat taattu ilmiö. Yleisen mielipiteen mukaan sitten alkaa olla kuuma, kun joutuu  nukkumaan keittiön laattalattialla itseään viilentääkseen. Kun lämpö nousee yli neljänkympin, kuulemma se alkaa jo tuntua keuhkoissa ja silmämunissa - tuntuu, että käristyy. Senhän toki suomalaisena tietää, että kireällä pakkasella hengittäminen sattuu ja silmät tuntuvat jäätyvän päähän. Enpä ollut ikinä ennen ajatellut, että keuhkonsa voi myös polttaa ja silmämunansa kiehuttaa ihan ulkona oleilemalla.
Juurikin tällaiselta tulipallolta aurinko tänään tuntui. Kuva (c) National Geographic.

4 kommenttia:

  1. Tästä päästään luontevasti kiehtovaan (ainakin omasta mielestäni :) aiheeseen, akklimatisaatioon ja lämpötiloista riippuvaan kuolleisuuteen.

    Tiesitkö muuten että Perthissä, kuten Australiassa yleensäkin, kuolleisuus on matalimmillaan kesällä? Suomessa sen sijaan kuolleisuus on matalimmillaan päivän keskilämpötilan ollessa +14C ja nousee jyrkästi lämpötilan noustessa. Australiassa sen sijaan kuolleisuus ei nouse selvästi kuin vasta huomattavasti korkeammissa lämpötiloissa, ja kuolleisuus nousee hitaammin.

    Suomessa kuolleisuus nousee noin 20% kun päivän keskilämpötila on noin +25C - kylmemmillä alueilla Victoriassa samaan kuolleisuusnousuun "päästään" keskilämpötilan ollessa noin +32C, lämpimämmillä alueilla (esim. Shappartonissa) kuolleisuus ei nouse +36C:n keskilämpötilassakaan kuin noin 5%.

    Lämpöakklimatisaation - eli että vartalo tottuu lämpimämpään ympäristöön - sanotaan kestävän vain pari-kolme viikkoa, mutta uskoisin että pidempi oleskelu lämpimämmässä ilmassa muuttaa myös pidemmällä tähtäimellä rasvakerrostumia yms.

    Pitääkin ehkä kirjoittaa tästä oma blogiposti kun nyt tänne nuo luvut vaivauduin kaivamaan ;)

    VastaaPoista
  2. Enpa tiennyt naita faktoja, luulin sita paitsi, etta kuolleisuus Suomessa olisi jyrkimmillaan kylmimmilla sailla. Tosin kun ajattelee, Suomessa on erittain harvinaista kuolla paleltumiin ja kylmaan, koska sisalla on lamminta.

    Olen samaa mielta, etta lampotiloihin selvastikin tottuu ja niita sietaa hyvin pidemman oleskelun/asumisen seurauksena. Olen itesstani huomannut, etta kun tanne muuttomatkallamme pysahdyimme Singaporessa viikon, lampimankostea +30 tuntui hengenvievalta. Heikotti/arsytti aamuisin, kunnes tajusi, etta nestehukkaahan se on ja nesteytys paremmin kohdilleen. Taalla ei ole ollut vastaavaa tuntua, tosin paasimme totuttelemaan varsin maltillisesti takalaisesta talvesta lahtien.

    Eilen huomasin ilokseni, etta aika hyvin kestin tuon raakin. Kavelin nimittain ensin 1.5 km pelipaikalle ja sitten oli itse peli - kavellessa oli kuuma, muttei mahdotonta. Pelatessa oli TODELLA kuuma, mutta sen kuitenkin kesti - tosin jalkikateen tuntui, etta aika aarirajoilla taisin menna jaksamisen suhteen. Sen sijaan aussit ja aasialaiset pelikaverit (Intiasta ja Vietnamista) vetivat menemaan ihan rutiinilla. Kylla he hikoilivat, hieman punoittivat, mutta palautuivat pelin jalkeen suunnilleen saman tien. Rehellisesti voin kylla todeta, etta ei kannata yrittaa samaa temppua suoraan Suomesta saapuneena, lamposhokki ja nestehukka iskevat 99% varmasti.

    VastaaPoista
  3. Singaporen lampo on ihan toista kuin Perthissa, juuri mainitsemasi kosteuden takia. Samoin taalla ita-rannikolla +30 on eri luokkaa kuin kuiva kuumuus siella lannessa. En Perthissa asuessa mennyt esim. uimaan, jos lampotila ei ollut yli tuon maagisen +30, taalla eri juttu. Kuuma kausi on myos tajuttoman pitka siella, verrattuna tanne. Paasiaisenakin siella oli viela suht kuuma ja pakenimme Uuteen Seelantiin, etta sai "palella" ;) ja nauttia takkatulesta.
    Anytime kylla mulle kuiva kuin kostea kuumuus, mutta kaikkea ei voi saada...Kivaa viikonloppua!

    VastaaPoista
  4. Samaa mielta Mclehto, kuumakostea on paljon pahempaa sietaa kuin kuiva ja kuuma. Se trooppinen saunahelle vain vie mehut, kun pistaa hien puskemaan tauotta. Kuumassa ja kuivassa viihtyy jopa yllattavan kuumassa, kuten mainitsit tuosta +30-uintikelista. Tanaan kun asteet tippuivat taalla +28:aan, oli tuntu jo ihan viilean puolella! Uskomatonta. Samoin kivaa viikonloppua sinne puolen mannerta!

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi! Julkaisen sen heti tarkistuksen jälkeen!