19.11.2018

Palmuöljystä parempaan maailmaan

Olen viime päivinä miettinyt paljon aihetta, miten rakentaa sellainen maailma, jossa epäeettinen ja epäekologinen toiminta olisi jos ei mahdotonta, ainakin nykyistä paljon vaikeampaa ja kannattamattomampaa. Tämä korkealentoinen aihe kumpuaa kahdesta aika arkisesta lähteestä: huvituksestani eli arkisten asioiden kääntämisestä päälaelleen mielikuvituksessa, sekä naapuruston vaihtopiireistä.

Ajoin eilen Ikeaan nelikaistaista moottoritietä pitkin ja jälleen kerran todistin aika päättömiä kaistanvaihtoja. Ajattelin, että yksityisautoilua ei varmaan edes sallittaisi jos se keksittäisiin tänään. Jos joku pellepeloton tulisi patenttivirastoon kertomaan, että entäpä jos:

  • olisi tällaisia henkilökohtaisia metallisukkuloita,
  • joita varten pitää raivata ja asfaltoida n 40% kaupunkien maapinta-alasta,
  • jotka pääsääntöisesti pahentavat ilmastonmuutosta,
  • joita jokainen tahvo ohjaa itse noin tusinan tunnin koulutuksen päätteeksi,
  • joiden reitit on ohjattu pelkällä maalilla asfaltissa,
  • joiden turvavarusteet ovat tyyny ja vyö, ja
  • jotka liikkuvat jopa 120-140km/h...

Moniko valtion viranomainen pistäisi leiman paperiin, "täysin turvallista ja fiksua, go ahead!"

En ole yksityisautoilun kieltäjä (sitä voi parantaa monin keinoin kieltämisen sijasta), mutta tästä loihe miettimään, miten iso osa tekemisistämme on yhteiskunnan sanelemaa tai sallimaa. En myöskään ole nanny state - kannattaja enkä anarkisti, eli en kaipaa viranomaista holhoamaan joka asiaan enkä myöskään usko hippierakkoleirimalliiin, jossa jokainen heimo neuvottelee omat sääntönsä. Mutta, julkissektorilla on aivan keskeinen rooli siinä, mikä on sallittua ja normaalia, mikä vaikeaa, kannattamatonta tai epänormaalia. Jälleen esimerkki:

Meilläpäin muovia kierrätetään ainakin nimellisesti, mutta vain tiettyjä muoveja. Muovipakkauksia kuten shampoopullot, jugurttipurkit ja tomaattirasiat voi laittaa taloyhtiön kierrätysastiaan, mutta pehmeitä muoveja eli kääreitä ja pusseja ei. Kerään niitä erikseen viedäkseni ne tiettyyn keräyspisteeseen keskustassa. Noniin, moniko kerää erikseen, kun kierrätyksen onnistumisaste muutenkin on n. 30% Perthissä viimeisimpien tietojen mukaan?

Ihmiset tunaroivat jo muutenkin co-mingled keräyksen kanssa eli kun keräysastiaan pitäisi laittaa metalli, lasi, tietyt muovit, pahvi ja paperi, niin eikö sinne heitetä kuitenkin normiroskia ja likaista pahvia ym, jolloin koko satsi menee kaatopaikalle. Mielestäni Perthin metropolialueen yritys olla "helläkätinen" asukkaitaan kohtaan eli ei saa vaatia liikaa kierrätykseen panostamista, tuottaa aivan päinvastaisen tuloksen; yritys on juuri niin half-a###d eli perssiilleen tehty kuin vaatimuskin.

Jos kierrätys organisoitaisiin kunnolla, kyllä siihen äkkiä oppii. Täällähän itkettiin 4kk sitten sitäkin, että kaupat eivät enää jaa ilmaisia muovipusseja. Nyt, kaikilla on ihan kiltisti omat kauppakassit mukana, koska eivät halua pulittaa muutamia senttejä muovista. Olisipa moinen muutos koettu hieman aiemmin kuin vuonna 2018. Parempi myöhään kuin milloinkaan.

Itse uskon maailmaan, jossa eettisesti ja ekologisesti oikeat valinnat tapahtuvat puolivahingossa, järjestelmän osina. Olen Vihreiden jäsen, mutta en kannata kieltopolitiikkaa (esim yksityisautoilun tai lentämisen kieltäminen), koska kieltolaeista on kokemusta historiassa ja eivät toimineet silloinkaan. Mutta, seitsemän miljardin yksilön kohdalla ei mitenkään voi odottaa, että jokainen tekee tietoisesti ja tiedollisesti yhtä harkitun ja taloudellisesti mahdollisen eettis-ekologisen valinnan, kun vaihtoehtotarjonta lähtökohtaisesti on luokkaa "maailmaa tuhoava krääsä/liha/tms halpaa - maailmaa pelastava kestotuote/vegaanituote kallista ja vaikeasti saatavaa".

No miten sinne eettis-ekologisempaan malliin päästään? Pitkähkö aasinsilta edessä, ollos varoitettu.

Olen aiemminkin kirjoittanut, miten otettu ja ottautunut olen naapuruston vaihtopiiriin eli somessa toimivaan rinkiin (nyt n 400 jäsentä), jossa annetaan ja saadaan tavaroita ilmaiseksi. Pääasia on juuri ilmaisuus, eli mitään osto- tai vaihtoilmoituksia ei sallita. Olen viime päivinä haalinut tyhjiä viinipulloja ja lasisia säilykepurkkeja piirin kautta joulumyyjäistuotteiden valmistamista varten. Vaikka ilmaisen sälän jakaminen tai jahtaaminen tuskin kuulostaa maailmanparantamiselta, on se saanut miettimään sekä omaa että yhteiskunnan suhdetta rahaan.

Piiri on hyvä esimerkki siitä, miten paljon ihmiset ovat valmiita lahjoittamaan tuntemattomille ja jakamaan tai lainaamaan omastaan, kun heillä on riittävästi. Piirissä liikkuu joka päivä ns arvotonta "toisen roska toisen aarre" kamaa sekä arvokasta ja uutta tavaraa, kuten vaatteita, lastentarvikkeita, ruuanlaittovälineitä, jopa tietotekniikkaa. Mielestäni piiri on sosiologisessa mielessä kiinnostava, koska se haastaa vallitsevan talousteorian (uusliberalismikyllästeinen kapitalismi), mitkä ovat ihmisten perimmäisiä motiiveja tai toiminnan ehtoja.

Hieman yleistäen ja kärjistäen taloustieteessä oletetaan, että ihmiset pyrkivät maksimoimaan oman taloudellisen hyötynsä kaikissa tilanteissa: toisin sanoen mitään vaihtopiiriä ei pitäisi edes syntyä, koska samat tavarat voisi koittaa myydä tai vähintään vaihtaa, ilmaiseksi antamisen sijasta. Toki talousteoriaankin jollain lailla mahtuu altruismi eli hyväntekeväisyyttä perustellaan vaikkapa halulla tuntea hyvää mieltä tai peräti paremmuutta. Altruismi kuitenkin mätsää huonosti taloudellisen hyödyn teoriaan, koska hyvä mieli ei välttämättä takaa minkäänlaista taloudellista hyötyä - altruismi nähdään jopa hieman "vinksahtaneena", eli normi-ihminen tavoittelisi taloudellista hyötyä, jotenkin psykologisesti outo tapaus kuvittelee pärjäävänsä hyvällä mielellä ja pyhällä hengellä.

Liian pitkälle filosofoimatta olen sitä mieltä, että vaihtopiiri on yksi todiste siitä, miten väärässä moinen teoria on. Kädelliskokeissa ja vauvakokeissa altruismin on havaittu olevan perustavanlaatuisimpia ominaisuuksiamme: sekä apinat että vauvat tajuavat, kun joku käyttäytyy epäreilusti, ja apinat ja vauvat pyrkivät auttamaan kaveria, etenkin altavastaajaa, missä pystyvät.

Vaihtopiiri osoittaa, että meillä ei itse asiassa ole mitään tarvetta maksimoida taloudellista hyötyä tietyn pisteen ylittämisen jälkeen, eli kun itsellä on riittävästi (riittävä on jokaiselle subjektiivinen) voi ylimäärän vaikka antaa pois ja siten helpottaa muiden elämää ja tuottaa hyvää mieltä.

Kääntäen. Yhteiskunta, joka perustuu teoriaan, että ihmiset pyrkivät maksimoimaan taloudellisen hyödyn, tuottaa juuri sellaisia ihmisiä. Mietin eilen Ikeassa, palmuöljyttömiä korvapuusteja katsellessani, miten järjetön yhteiskunnan järjestämisen metodi raha itse asiassa on. Toki se on pakollista, mutta myös kaikkea toimintaa pervertoivaa. Esimerkki.

Palmuöljyä tarvitaan moniin tuotteisiin. Palmuöljyn tuottamiseksi täytyy tuhota sademetsiä. Sademetsien tuhoaminen kiihdyttää ilmastonmuutosta ja huonontaa paikallisten elinoloja. Silti mennään mieluummin raha edellä kuin hyvinvointi edellä, koska... niin, miksi? Koska kaikki tarvitsemme rahaa hyvinvointiin ja jos minun rahanansaintani haittaa jonkun toisen hyvinvointia, raha ja minä menemme edelle siitä toisesta tuntemattomasta. Mutta olisiko tilanne sama, jos minun ei olisi pakko tienata? Ei tietenkään. Mitä ihmettä siitä hyötyisin, että jonkun toisen metsä poltetaan?

On itse asiassa huikea merkki ihmisten moraalisesta selkärangasta, että järjestelmä, johon on sisäänleivottu hyväksikäyttö ja ahneus, saa kuitenkin niin monet kapinoimaan vaikka ostoboikoteilla, Reilun Kaupan tuotteilla tai ihan vain hiljaisella "ei tämä tunnu oikealta" mietteellä. Uusliberaalit tykkäävät vastustaa kaikenlaisia kapitalismin sääntelyvaatimuksia sillä, että social engineering eli yhteiskunnan peukalointi tai virittäminen tietynlaiseksi ei ole valtion tehtävä saati oikeus. No, yhteiskuntamme nimenomaan ON viritetty tietynlaiseksi, joten haittoja lievittävä ja niitä estävä yhteiskunta ei mitenkään pysty olemaan huonompi kuin niitä runsaskätisesti tuottava.

Tuntuu melkoisen epäreilulta, että järjestäytymätön, sekalainen kansalaisjoukko asetetaan vastakkain lakimiesarmeijoin ja miljardibudjetein varustautuneita ylikansallisia yhtiöitä vastaan vaatimaan eettis-ekologisempia tuotteita, kun samaan aikaan samat yhtiöt voitelevat hallituksia siellä ja täällä hyväksymään räikeitä TPP- ym. sopimuksia, joiden perusteella kansalaiset/valtion voi haastaa oikeuteen "laskennallisen tulon" menetyksistä, jos sääntelyä ja kieltoja haitallisia tuotteita kohtaan lisätään. Jos raha olisi tästäkin pelistä pois, yksikään lakiasiantuntija tuskin näkisi järkeväksi puolustaa esim. tupakkateollisuutta tai öljynporausta arktisilla alueilla. Huoh.

No onko tässä postauksessa tulossa vastaus, miten rakentaa parempi maailma tai miten eliminoida rahan haittavaikutukset? Tadaa....
Ei.
Kerron kun keksin, sen jälkeen allekirjoittanutta saa ehdottaa Nobelin rauhanpalkinnon saajaksi. Kiitos.

Fiona Hall: Tender. Vaikuttavimpia näkemiäni taideteoksia. Taiteilija antoi silputtuja seteleitä erilajisille linnuille, jotka rakensivat niistä lajityypillisiä pesiä. Tender tarkoittaa sekä hellää/hellyyttä että rahaa (rahan tarjoamista). Pesiä on teoksessa yhteensä 86. Mainio muistutus siitä, että raha on loppujen lopuksi vain abstraktio eikä minkään arvoista, jos ei sitä käytä oikeisiin, tärkeisiin asioihin.

18.11.2018

Raha ja Australia - ruokakori, hintataso, mediaanitulot

Yhteistyöpostaus muiden ulkosuomalaisblogien kanssa.

Otsikko on sikäli ympäripyöreä, että laajalla mantereella hinnat vaihtelevat asuinpaikan mukaan ja ei Suomessakaan olisi kovin mielekästä kuvitella Utsjoen ja Espoon koreja tai hintoja samaksi. Päätarkoitus postauksessa on olla osa sarjaa, jossa eri maissa asuvat bloggaajat kirjoittavat omista viikko-ostoksistaan hinta- ja sisältövertailua varten.

Ruokakaupat

Me shoppailemme normaalisti Aldissa, joka on n. 5km päässä ostarilla. Lähempää löytyisivät Coles ja Woolworths-ruokakaupat, ns täkäläiset K-market ja S-market, kun taas Aldi on samaa sarjaa kuin Lidl. Coles ja Woollies sijaitsevat jalankulku-ydinkeskustassa, joten jos niissä käyn, pyörähdän töiden jälkeen hakemassa jotain kohtuullisen pientä. Aldista haemme autolla viikon tarpeet kerrallaan, joita täydennämme tarpeen mukaan.

Aivan parin korttelin päässä olisi IGA, kuin Sale tai Alepa, mutta sen hinnat ovat kaksinkertaiset Aldiin nähden. IGAssa asioimme vain hätätapauksissa (kun kauramaito loppuu kahvista). Viikko-ostokset hoitaa joko E töistäpaluureissulla, tai käymme yhdessä viikonloppuna.

Viime viikolla poikkeuksellisesti kävimme Aldissa kahdesti, eli ostimme pienemmät satsit kahden Ikea-jättikassillisen sijaan. Koska kaikki tuotteet eivät mahtuneet samaan kuvaan järkevästi, jaoin setin kolmeen osaan. Ihan kaikki kaupasta raahattu ei tullut kuvatuksi, koska en enää muistanut, mitkä asiat jääkaapissa ja pantryssa eli ruokakaapissa on tällä viikolla ostettu, mitkä aiemmin. En alkanut jokaista pastakastikepurnukkaa, oliivitölkkiä ja papuseossettiä kaivelemaan esiin.

Viikko-ostokset


Kuva 1:
Thai Green Curry-mikroateria $4.99 - 3.15e
Mac & Cheese - mikroateria $3.99 - 2.50e
kauramaito 1l - $1.99 - 1.25e
mango-hedelmäseos-smoothie 1l - $3.99 - 2.50e
hunajakinkkuleikkele 200g - $4.99 - 3.15e
luomukananmunat 700g - $4.99 - 3.15e
sinihomejuusto 200g - $4.99 - 3.15e
reblochon-juusto 125g (ranskalainen hieman brien kaltainen mutta voimakkaamman makuinen juusto) - $3.99 - 2.50e


Kuva 2:
porkkanapussi 1kg - $0.79/kg - 0.50e/kg
aprikoosinpuolikkaat, 400g purkki - $1.79 prk - 1.15e prk
mansikkarasiat 250g - $1.49 rasia - 0.95e rasia
valko-maitosuklaalevy 250g - $2.69 - 1.70e
tomaatit 900g - $2.99/kg - 1.90e/kg
bocconcini-juusto (kuin mozzarellaa) 250g - $3.49 - 2.20e


Kuva 3:
banaaneja 2kg - $2.99/kg - 1.90e/kg
sipsipussi 200g - $1.99 - 1.25e
pähkinäseos 500g - $12.99 - 8.25e
fettucini-pasta 200g - $1.99 - 1.25e
mustikkajugurtti 1kg - $3.99/kg - 2.50e/kg
4prk passionhedelmää - $1.99 prk - 1.25e prk

Yhteensä näihin meni $80.75 tai euroina noin 52e.

Kaikki kuvien tuotteet eivät ehdi viikossa loppua, osa taas hyvinkin, esim pähkinäpussi kestää kuukauden, kun taas mansikat on syöty parissa päivässä. Joka viikon ruokakassi ei ole tismalleen samanlainen, mutta kuvissa olevat ovat aika perustuotteita meille.

Kuvista puuttuu pumpernickel-ruisleipä eli saksalaistyylinen tai Suomessa terveysleiväksi kutsuttu erittäin tumma kokojyväleipä 500g ($4.99 - 3.15e ) ja cheddar-juusto 500g ($7.99 - 5.05e). Näitä ostan tarpeen mukaan: juusto riittää pariksi viikoksi, leipäpaketti alle viikoksi. Cheddarit tulevat Aldista, ruisleipä IGAsta, koska sitä ei saa mistään muualta.

Muita yleisiä ostamiamme tuotteita ovat pakastemarjat: vadelmat, mustikat, mansikat ja sekamarjat, sekä pakastepizzat, joita - tunnustan - menee ainakin yksi per viikko. Sesongin mukaan ostamme myös mangoja ja avokadoja, kumpiakin silloin kun niiden hinta tippuu luokkaan $2/kpl tai alle - tämä yleensä tapahtuu marraskuu-tammikuu-välillä eli kuumimpaan kesäaikaan. Mangoja vedämme joskus samalla metodilla kuin suomalaiset kesämansikoita, eli laatikollinen kerrallaan ähkyyn saakka :D

Jos joku ihmettelee, missä on kaikki liha listasta, niin välillä hamstraamme jauhelihaa, kanaa ja kalaa pakkaseen eli meillä yleensä on kilo, pari pakastimessa. Tällä viikolla sitä ei ostettu. Lihankulutus on meillä yleisesti melko pientä, proteiinit tulevat paljolti ruisleivästä, pähkinöistä, juustosta ja kananmunista, joskus kikherneistä ja pavuista. Salaattia ostamme hieman kausittain, eli joskus tekee vihreää mieli, joskus salaatin virkaa hoitavat porkkanaraaste tai kirsikkatomaatit.

Ruokaostoksiamme tutkaillessani huomasin, että juustolautanen on näköjään jokaviikkoinen asia perheessämme. Ranskalainen E ei voi käsittää, että itse suosin leivän päällä esim. Colbyä (Edamin  kaltainen hyvin mieto juusto). Yritin selittää asiaa kulttuuritaustalla - meillä oli aina kotona Edamia eikä juuri mitään muuta. E oli sitä mieltä, että jos ei saisi muita juustoja, hän varmaan kituisi pois.

Lounasruokailu, take away

Lista ei sisällä juuri lainkaan lounaita. E:llä on yleensä eväänä valmisruokia kuten pussikeittoja, itse käyn mielelläni lähikahviloissa tauolla eli lounaaseeni kuluu helposti $10 (6.33e) per arkipäivä. Perheessämme juodaan myös kahvia ja teetä, joita tulee ostettua reilun kuukauden välein. Koska ostan pelkästään kofeiinitonta kahvia, saan pulittaa enemmän kuin tavallisesta: 200g paketti decaf-kahvia on noin kympin aussidollareissa, reilut kuusi euroa.

Lisäksi ostamme noin kahdesti viikossa illallisen take awayna, esimerkiksi burritoja ($10/kpl, 6e), intialaista curryä ja riisiä, $12 annos kahdelle (7.60e), tai thaimaalaista curryä ja riisiä, $25 annos kahdelle (15.80e).

Ruokamenot

Jos laskee yhteen ruokakaupan, lounaat ja illalliset, ruokien viikkohinnaksi tulee n. $200 eli $100 per henki (63.30e hlö). Joskus menee reilusti yli, jos viikkoon sattuu ravintolakäyntejä. Olemme melko hintatietoisia ruuan suhteen, mutta toisaalta en tykkää pihistellä ruuasta, sillä työpäivieni ilo on juurikin kivoissa lounaspaikoissa vierailu.

Nettilähteistä riippuen perusaussi käyttää ruokaan $80-$280/hlö (50-180e) viikossa, kun taas toisaalla kerrotaan, että pelkkiin ravintolasyömisiin ja take awayhin menee n. $90/hlö/viikko. Ruokasummat riippuvat rajusti siitä, missä shoppailee - Coles ja Woolworths ovat n. 15-20% kalliimpia kuin Aldi - sekä tietenkin ulkona syömisen määristä. Omilla eväillä ja kokkauksilla pääsee aina halvemmalla.

Suomalaisten kotitalouksien keskikulutus ruokaostoksiin on nettilähteestä riippuen 100-200e viikossa, jotkut saattavat sinnitellä jopa parillakympillä per viikko. Sanoisin, että täällä ruokaostokset ovat aika samoissa hinnoissa Suomen kanssa, mutta aussit käyttävät enemmän rahaa juuri ulkona syömiseen ja etenkin kahviloihin ja kahviin: monelle take away-kahvi on päivittäinen normiasia, kun Suomessa se keitetään kotona tai työpaikalla.

Mediaanitulot

Täkäläinen kotitalouden mediaanitulo vuodessa on $84 000 - kuukausipalkaksi ja euroiksi muunnettuna 4496e/kk tai kaksi henkeä tienaamassa 2248e/kk. Lakisääteinen minimipalkka on $18.23/h  - kuukausi- ja europalkaksi muunnettuna 1762e/kk. Tosin kaikki eivät saa kk-, vaan tuntipalkkaa, eli paljon alle tuonkin voivat tulot jäädä.

Itseäni hieman yllättää tuo mediaanitulon "pienuus" sillä olen ollut uskossa, että Australiassa on paremmat palkat kuin Suomessa. Toisaalta tilastoon vaikuttaa se, että täällä on kohtalaisen yleistä, että perheelliset (etenkin äidit) tekevät osa-aikatyotä, ja Suomessa usein tilastoidaan keskipalkka (2500-2600e) mediaanipalkan sijaan. Keskipalkka on kaikkien palkkojen keskiarvo - suurten palkkojen vääristäessä keskiarvoa -, kun taas mediaanipalkka kertoo pisteen, jota pienempää palkkaa saa 50% työssäkäyvistä.

Perushintoja

Kaikki yhteistyöpostaukseen osallistujat lupasivat ilmoittaa tietyt ostohinnat hintatason "indikaattorina", tässä keskihinnat euromääräisinä:

- kananmunat 2.65e (12 kpl)
- maito 1e/l
- leipä (kokojyväpaahto) 2.60e/paketti
- kahvi 11.50e/kg
- banaani 2.15e/kg

Ruokakoripostauksia muualta

Melkein tropiikissa - Espanja
Pala suklaata - Sveitsi
Ulkosuomalaisen äidin merkintöjä - Turkki
Viisi kymppiä lasissa - Luxemburg

4.11.2018

Häät Australiassa

Saimme kutsun häihin - ne vietettiin eilen - ja tajusin, että tämä oli ensimmäinen kerta, kun olimme ´aitoaustralialaisissa häissä´. Aiempaa kokemusta on suomi-aussi-parin häistä sekä aussiparin bbq-juhlista, joissa meitä ei oltu kutsuttu seremoniaan, vaan kotijuhliin seremonian jälkeen.

Häät poikkesivat hieman suomalaisille tutusta kaavasta, joten siitä lisää:

Ensinnäkin, niin häät kuin hautajaisetkin voivat Australiassa olla minä viikonpäivänä tahansa. Juuri viime viikolla näin hääseurueen talomme edessä tiistaiaamuna, ja pari viikkoa sitten kollega lähti perjantaina lounastauolla hautajaisiin. Suomalaiseen viikonlopputilaisuuksiin tottuneeseen logiikkaan tämä on kummaa. En ole selvittänyt, johtuuko tämä siitä, että on otettava mikä aika sattuu esim papille käymään, vai onko kyseessä kulttuuriero - viettävätkö eri etniset/kulttuuriset ryhmät tilaisuuksia tiettyinä päivinä. Kavereidemme häät olivat kuitenkin ns normaaliin tapaan lauantaina.

Tilaisuus alkoi klo 16 ja hääseremonia oli puistossa, kuten täällä on yleisenä tapana. Puistot, puutarhat, viinitilat ja omat takapihat ovat käsittääkseni huomattavasti yleisempiä hääpaikkoja kuin kirkko. Myös vihkijä oli ei-kirkollinen. Perthissä vihkijä voi olla celebrant- eli juhlistaja/seremoniamestari(?)-tutkinnon suorittanut henkilö, pappi (tai muissa uskonnoissa heidän johtohahmonsa) tai osavaltion celebrant eli notaaria vastaava virkailija. Kirkkohäät papin vihkimänä ovat omassa tuttavapiirissäni vähemmistössä, mutta tilastollisesti en tiedä, mikä prosentti häistä on virkailijoiden ja mikä pappien suorittamia.

Seremoniamestari oli aivan erilainen kuin mihin olen Suomessa kirkkohäissä tottunut. Hän oli ennemminkin kombo juontajaa, viihdyttäjää ja juhlapuhujaa, ja keskittyi kertomaan hauskoja sattumuksia parin yhteiselämän varrelta, mukaanlukien miten nämä tapasivat.

Kirkkohäissä huomio mielestäni yleensä on Raamatun rakkaus-aiheisissa teksteissä ja tunnelma on harras, ehkä hieman jäykkäkin, kun taas tämä oli lähempänä stand up - showta. Olen yleensä huumorin ystävä, mutta vihkimiseen miellän tiettyä arvokkuutta. Omissa minihäissämme, joissa ei ollut kuin maistraatin todistajat, tunnelma oli seremoniallinen ennemmin kuin rento. Eilinen hääpari ei sanonut "I do" jenkkielokuvien malliin, vaan vastasivat rennosti "yup", jep, kun kysyttiin, haluatteko naimisiin. Häiden tyyli oli hyvin muodollinen muuten, eli pukukoodi, koristelut, väriteemat ym viimeisen päälle, joten minulla oli hieman dissonanssia fiinin tyylin ja letkeänrennon sisällön kesken.

Hääpari toisti vihkijän perässä tietyn kaavan, jotakuinkin "minä xx otan sinut näiden todistajien edessä vihityksi aviopuolisokseni", sen jälkeen he lukivat omat lyhyet valansa, jotka taas olivat humoristiset ennemmin kuin seremonialliset ("lupaan karkottaa oveltamme kaupustelijat ja kuunnella mielenkiinnolla juttujasi tietokonepelaamisesta"), sitten vaihtoivat sormukset, suudelmat ja taputusten kera käytävää pois. Vihkimisen ja vastaanoton välillä oli reilun tunnin tauko, kun pari otti hääseurueensa kanssa hääkuvia - itse ajoimme sillä aikaa kotiin jättääksemme auton parkkiin ja matkasimme lähijunalla juhlapaikalle, keskustan ravintolan juhlatilaan.

Hääjuhla alkoi klo 18 cocktail-paloilla ja juomilla. Häävieraat hengailivat keskenään ja hääpari ja hääseurue (3 kaasoa ja 3 best mania) saapuivat klo 18.45 kun vieraat istuivat jo pöydässä. Eli mitään onnittelu- ja halausjonoa ei tapahtunut. Hääpari saapui näyttävästi "Mr and Mrs xx" kuulutuksen myötä ja kaikki nousivat seisomaan ja taputtamaan heidän sisääntulolleen. Häälahjat jätettiin lahjapöydälle (lahjakortteja ja/tai rahaa kuorissa) ja hääkakku, komea taideteos, oli koko illan näytillä lahjapöydällä.

Ruokailu tapahtui täällä juhlatilaisuuksissa yleisellä alternate platter - metodilla: pöytiin tarjoillaan kahta annosta, joka toiselle versio A, joka toiselle versio B. Jos ei satu pitämään itselle sattuneesta annoksesta, sen voi pyrkiä vaihtamaan vieruskaverin kanssa. En ole tähän törmännyt Suomessa, mutta en tiedä, onko tämä kulttuuriero vai vain minulle aiemmin tuntematon etiketti.

Alkupaloiksi oli mustekalaa tai pork bellyä eli possunrasvaa - kumpikaan ei ole lempparini, joten E söi meidän kummankin annokset, paitsi minä vetelin lisukkeita eli herkullisen papusalaatin ja gnoccheja. Alkupalojen jälkeen ruokailussa oli pitkähkö tauko, sillä tässä välissä pidettiin puheet: puhujina olivat morsiamen isä ja äiti, sulhasen isä, morsiuspari itse, sekä best man. Puheet olivat kaikki humoristisia ja irrottivat hyvät naurut vieraista. Muuta ohjelmaa, kuten hääleikkejä, ei illan aikana nähty. En tiedä, oliko tämä hääparin oma valinta vai ovatko leikit enemmänkin suomalaisten perinnettä.

Puheiden jälkeen pari leikkasi kakun, mikä mielestäni oli yllättävä ajankohta, koska pääruokaa ei vielä oltu tarjoiltu. Kakunleikkausta ei myöskään menty katsomaan, vaan pari leikkasi sen salin päädyssä kuvaajan edessä, muut istuivat pöydissä. Jalanpolkemisia ja kaapinpaikan määräyksiä ei tapahtunut - varmaan ihkasuomalainen perinne se.

Pääruoka tarjoiltiin n. klo 21 taas vaihtolautasina, minulle sattui barramundi-kalaa kesäkurpitsasalaatilla ja E:lle naudanpihvi bataattisoseella. Aiomme ensin jakaa annokset puoliksi, kuten monet muutkin pöydässä, mutta kala-annos oli niin suussasulava, että se katosi minun kitusiini, kun taas E nautiskeli pihvinsä onnessaan yksin. Kun ruokailu oli lopuillaan, morsiamen isä julisti, että on häätanssin aika, ja hääpari tanssi jonkinlaisen jive-irrottelun, hääseurue ja lähisuku liittyivät pian mukaan. Tässä vaiheessa järjestelmällinen suomalainen sekosi ohjelmassa, sillä samaan aikaan tarjoilijat toivat hääkakkuannokset (sitä ei itse jonotettu eikä leikattu). Seurustelu muiden vieraiden kanssa vaikeutui jälkkärin aikana, koska musiikki pauhasi tanssilattialta, joten ohjelman päällekkäisyys hieman haittasi herkkäkorvaista finskiä.

Bileet jatkuivat pitkälle yöhön, mutta itse lähdimme noin klo 23 väsymyksen iskettyä. Kaikenkaikkiaan hauska ja kiinnostava kokemus ja hääpari vaikutti nauttivan täysin rinnoin, joten täydet pisteet!







Juhlista nauttimassa.