24.12.2016

Suomijoulun outoudet

Ulkomailta käsin moni itsestäänselvyys alkaa näyttää kummalta, tai ainakin vain yhdeltä vaihtoehdolta muiden joukossa sen ainoan oikean sijasta. Tällä kertaa tarkastelussa suomalainen joulu.

Olen aina ollut jouluihminen henkeen ja vereen, ja mielestäni se on kaunein, tunnelmallisin ja muistorikkain aika jota olla voi. Lapsuuden sukujoulut mummolassa ovat yhä lämpimin lapsuusmuistoni. Mutta. Suomesta muutettuani 2011 olen viettänyt siellä vain yhden joulun ja vaikka alkuun tuskastelin aussien helteistä "epäjoulua", vuosien mittaan Suomen joulu on alkanut näyttäytyä ihan uudessa valossa. Hivenen omituisessa nimittäin :D

Syistä että:

1) Ruokalista on aina sama. Luulin ennen, että kaikissa maissa on omat jouluperinteensä ja ruokansa, ja tokihan näin jossain määrin onkin. Mutta esimerkiksi ausseille jouluruoka on juhlaruokaa sanan yleismerkityksessä, eli kukin perhe ja porukka kokkaa mistä he itse pitävät, haluavat sinä vuonna kokeilla, tai pitävät juhlavana. Joulu ei keskivertosuomalaiselle ole kokeilujen ja uutuuksien etsinnän aikaa, vaan nimenomaan perinteissä pitäytymistä ja tuttuihin makuihin turvautumista. Myös aussifinskit yleisesti vääntävät piparit, lanttulaatikot ja kinkut, vaikka niitä saa paistaa +40 helteissä.

Jos suomalainen rukkaa joulupöytää, se yleensä tehdään samassa makuskaalassa kuin ennenkin. Esimerkkejä: piparinmakuinen juustokakku, rosollimainen punajuurilaatikko, bataattilaatikko lanttulaatikon sijaan. Ruokia ei siis tykkänään vaihdeta, vaan niitä vain tuunataan tai muokataan tutuissa makukehyksissä.

2) Juuresruokien suosio. Tietenkin lanttu-, porkkana-, ja perunalaatikko kumpuavat Suomen agraarimenneisyydestä ja lapsuuden muistoista. Mutta täällä maailmalla on todella vaikea selittää, miksi esimerkiksi porkkanalaatikko koetaan juhlaruokana. Siinä kun ei ainesten puolesta ole mitään fiiniä, erikoista tai juhlaan viittaavaa. On myös hämmentävää, että laatikoita ei syödä muulloin kuin joulunaikaan. Jos niistä kerran niin paljon tykätään jouluna, että jokainen kotitalous laittaa samaa pötyä pöytään, miksei vaikkapa perunalaatikko ole ihan normilisuke viikonlopun päivällispöydässä? Selitäpä tätä ulkkarille! Sama ongelma mämmin kanssa.

3) Joulupukin vuokraus. Anglokulttuurimaissa joulupukin näkee ostoskeskuksessa tai torilla joulun alla ottamassa vastaan lasten lahjatoiveita, mutta lahjat tulevat joulusukkaan tai kuusen alle yöllä salaa. Avaaminen sitten joulupäivän aamuna. Täältä käsin katsottuna suomalaiset pukkimainokset ovat koomisen ja koskettavan rajamailla: raitis, autoileva pukki vain 50e/h! (Jotenkin karmeaa, että lasten viihdyttäjän pitää mainostaa olevansa raitis...!).

Monilla suomalaisilla on pelottavan ja huvittavan välimaastoon sijoittuvia pukkimuistoja, joissa pukki on toilaillut känässä, tai ollut muuten liian pelottava ainakin pikkuveljen/-siskon silmissä. Joulupukki jouluvieraana ei itse asiassa ole mitenkään yleinen ilmiö maailmalla ja tämä onkin uniikki ja mukava jouluperinne hyvin onnistuessaan. Paljon vaikuttavampi, kuin salaa ilmaantuvat lahjat.

Tästä loihe mieleen, että jenkkilässä on uutisten mukaan poliisi hälytysvalmiudessa uhkaavien nettiviestien takia, jotka koskevat joulupukkitraditiota. Joku/jotkut ovat myrkyllisen sydämistyneitä siitä, että satuolento joulupukki saa kaiken kunnian perheenisien (miksei äitien...?) koko vuoden raadannasta, jonka tulosta ostetut lahjat ovat. Pukkeja on siis netitse uhkailtu väkivallalla. Just.

4) Muumit. Muumit on ilmiö, jota eivät suomalaisten lisäksi taida täysillä ymmärtää kuin japanilaiset kawaii - eli söpöilyperinteensä takia. Suomessa on täysin normaalia, hyväksyttävää ja jopa toivottua antaa muumiaiheisia lahjoja kaikille vauvasta vaariin - ne kelpaavat jopa teini-ikäisille. Aku Ankka saattaa lähennellä samaa suosiota Suomessa, mutta tällainen sarjis- tai piirroshahmon suosio on mielestäni maailman mitassa aivan omanlaatuistaan.

Muumeja on vaikea selittää ulkkareille, koska muumit eivät ole pelkkä lastenkirjahahmo. Nostalgian lisäksi muumit ovat suomalaisille graafista taidetta, elämänfilosofia, ja vertauskuva turvallisesta, onnellisesta elämästä. Kun muumien suosiota yrittää kuvailla, saa helposti vastaukseksi muisteluita vastapuolen omasta lapsuudesta ja tämän lempisarjishahmosta. Siinä sitten joutuu selostamaan, mikä ero on yksityishenkilön nostalgialla ja kansallistason nostalgialla - Suomessa kun lähes kaikki tykkäävät muumeista tai ainakin arvostavat muumilahjoja, koska suomalaiset tietävät, että muumituotteet ovat pääsääntöisesti hinnakkaita.

5) Itse tekeminen. Erittäin harvat tekevät itse lahjoja tai koristeita täällä Perthissä. En tiedä, onko kyse käsityötaitojen vai kiinnostuksen puutteesta, vai siitä, ettei tule mieleen, kun aina on ostettu valmista. Käsin tehtyjä tuotteita kyllä ostetaan artisaanimarkkinoilta, mutta harva näköjään itse harrastaa asiaa.

Luonnonmateriaalit ovat täällä erilaisia ja havuja ei edes ole saatavilla, joten torikojuja täynnä havukransseja ei edes voisi näkyä. Eukalyptusoksista ja joulukoristeista saa ihan näyttäviä köynnöksiä, mutta lehtipuun oksat tuskin kestävät käytössä samaa aikaa kuin havut, eikä niitä varmaan moni ostaisi. Siispä koristeet ovat käytännössä aina muovia. Samaten tarpeet ovat erilaisia kuumassa maassa ja esim. itse neulotut lapaset eivät löytäisi käyttöä.

Täällä ei myöskään ole kansalaisopistoperinnettä eli halpoja käsityökursseja, joilla tuotteita voisi itse valmistaa vaikkapa lahjaksi. Kansalaisopiston puute olikin alkuun yksi suurimpia kulttuurishokkeja - Suomessa oli jokavuotinen perinteeni käydä jollain kurssilla kieltenopiskelusta taiteeseen. Pitäkää kiinni näistä kansansivistys- ja harrastusmahdollisuuksista, suomalaiset!

6) Joulu "kuuluu" viettää perhepiirissä. Toisaalta on kaunis perinne, että jouluna kokoonnutaan perheen ja suvun voimin yhteen. Toisaalta on surullista, että ne, joilla ei ole perhettä tai sukua, jäävät helposti yksin. Miksi ihmeessä verisukulaisuus määrittää, kenen kanssa juhlitaan?

Käsittääkseni Suomessakin on yleistynyt ajatus, että esim. kaveriporukalla voi juhlia joulua siinä missä perheenkin kesken. Täällä Perthissä etenkin expattien keskuudessa on normaalia kerääntyä juhlimaan sillä porukalla, joka sattuu kasaan. Suomalaisilla usein on omia joulujuhliaan kaveripiirille, josta on muokkautunut paikallinen "perhe". Vaihtoehtoisesti juhlat voivat olla monen kansallisuuden kertymä, kun jokainen tuntee porukkaa hieman eri maasta ja kutsuu omia läheisiään mukaan.

Loppuun irrallinen huomio asiasta, joka on viime päivinä hyppinyt silmille somessa: (tuoreet) äidit harmittelemassa, miten "huonoja äitejä" ovat, kun jokin joulutraditio on jäänyt välistä tai lapsi ei saanutkaan itse tehdä pipareita.

PLIIS, lopettakaa se huonouden tunteminen!!

En ole itse äiti enkä voi tietää, miltä äitiys tuntuu, mutta ulkopuolisenakin ahdistaa ajatus, että äiti surkuttelee jotain aivan epäolennaista asiaa, jota lapsi itse tuskin edes hoksaa. Älkää antako muiden kritisoida tai tuomita - tehkää juuri sellainen joulu, perhe-elämä ja fiilis mikä itselle sopii. Huono äiti- kommentit ovat toki osin vitsi, mutta alta paistaa epäonnistumisen pelko. Jos lapsellasi on tänä(kin) jouluna vaatteet, ruokaa ja kohtuuriidaton joulu, olet täydellinen äiti tai isä.

Iloista ja/tai rauhallista joulua, kullekin toiveidensa mukaan!

Hyvää joulua!

17.12.2016

10 kummaa Perthistä

Adventin kunniaksi avautumista Perthistä.

Viimeksi kirjoitin, miksi Australia on kotimaani Suomen sijasta. Tällä viikolla fiilikset eivät ole yhtä innokkaan tähtisilmäiset Auslandian hyväksi, syypäänä mikäs muu kuin maan takapajuisen naurettava netti. Meillä Perthin keskustan reunamilla kun ei ole kunnon nettiyhteyttä, vaan kuparipuhelinlinja, joka ei näköjään jaksa ylläpitää yhteyttä ulkomaailmaan. Kiroilultani olen ehtinyt miettiä 9 muutakin kummastuttavaa seikkaa Perthistä ja Australiasta. Ka olkaapa hyvät.

1. Internet on Australiassa keskimäärin vain aavistuksen Indonesian nettiä nopeampi ja kehittyneeksi länsimaaksi tämä on naurettavaa. Varmasti hyviä, luotettavia ja nopeita palveluntarjoajiakin on, mutta meitä "palveleva" Iinet on nyt viikon yrittänyt löytää yhteyttämme systeemeistään voidakseen selvittää, miksi nopeus on vain 1Mbps, kun se Perthissä keskimäärin on 7Mbps (whoppidoo) ja Suomessa puolestaan 16Mbps.

2. Internet bundle eli netin ja lankapuhelimen pakkomyynti yhdessä. Emme ole saaneet vaihdettua naked DSL:ää eli pelkkää laajakaistaa kellekään muulle palveluntarjoajalle, koska en halua maksaa lankapuhelimesta, jota meillä ei ole, emme käytä emmekä halua. Muut kohtuuhintaiset telcot Iinetin rinnalla suostuvat siis kytkemään sinut vain, jos sinulla on lankapuhelin, johon he voivat soittaa. Mitvit? Eikö sitä helkutin yhteyttä todellakaan löydä millään muulla keinolla kuin 140 vuotta vanhalla teknologialla, lankapuhelimella?

3. Sanat, jotka eivät tarkoita mitään. Ylilupaaminen on krooninen vaiva Auslandiassa kuten monessa muussakin maassa. Iinet esimerkiksi on nyt viikon luvannut, että ihan kohta selviää, kun he eivät todellisuudessa ole edes paikallistaneet yhteyttämme osoitetiedoista, laskutiedoista ym. huolimatta. Ei helvsaatper-nyt oikeesti.

4. Katoavat limet. Ei liity nettiin, mutta hämmentää. Meillä on parvekkeella kaksi limepensasta, joista toinen on tehnyt hedelmiä, kun taas toisesta katosivat hedelmät eräänä yönä. Parvekkeelle ei pääse varkaisiin mistään. Syövätkö varikset tai papukaijat limejä? Mitä nyt pistän gin-tonic´iini, jota tarvitsen päästäkseni yli Iinetin aiheuttamasta raivosta? Ps. onko lime lime suomeksi?

5. Kummat toimistotavat. Kun byroomme lähettää kirjeen jollekulle toisen viraston pääjehulle tai ministerille, jonka byroomme ylipamppu tuntee henkkoht, hän viivaa käsin yli standardi-alkupuhuttelun eli Herra/Rouva Sejase, ja kirjoittaa päälle henkilön etunimen. Tämä on virallinen versio kohteliaasta, lämpimämmästä puhuttelusta kuin muodollinen Mr/Ms Sukunimi-versio. Miksei sitä kirjettä voi alun pitäen osoittaa etunimelle, jos vastaanottaja on tuttu?

6. Valehtelu/totuuden muuntelu. Aijai kuin muistui mieleen toinen versio tuosta ylilupaamisesta. Aspat voivat myös valehdella, välttääkseen sanomasta, etteivät tiedä. Esimerkki. Palasin Tigerairin lennolla Melbournesta viikko sitten ja matkustajat jumittivat vartin koneessa sen jo parkattua, koska ovia ei aukaistu. Lopulta päästiin ulos pelkästään etuovesta, vaikka sisään tultiin myös takaovesta. Kun kysyin syytä, lentoemo väitti, että jokin mystinen Perthin kentän sääntö estää takaoven käytön. Aijaa. Kummasti sinne koneeseen menomatkalla mentiin MYÖS takaovesta. Jos koneen takaovi oli jumissa tms niin olisi edes sanonut, ettei tiedä syytä, sen sijaan että keksii lennosta syyn.

7. Pyörätiet. Perthissä on aivan yleistä, että erillisen pyörätien sijaan 30cm leveä pyöräkaista on maalattu nelikaistatien laitaan ja pyöräkaista kulkee moottoritien rampin poikki. Siis nyt oikeesti #2. Pyöräilyä harrastavatkin lähinnä hardcore-lycramiehet ja Iron Man-kisaan pumppaavat uskaltajat. Mielestäni pyörätie ei ole pyörätie, jos sinne ei uskalla laittaa mummoaan tai 8v- lastaan yksin pyöräilemään. Ei tuonne uskalla edes itse sekaan!

8. Luonnonoloja vastaan tappelu. Kaikki tietävät, että Australia nykymuodossaan on perustettu brittien toimesta alkuperäiskansojen maille. Britit, kuten muutkin siirtomaavallat, olivat erityisen kiintyneitä omiin seutuihinsa, mukaanlukien kasvillisuus. Perthissä on vasta nyt alkanut nousta ns. waterwise- ja native garden-ajattelu, eli idea, että kannattaisi kasvattaa sellaisia kasveja pihoilla, puutarhoissa ja kadunvarsilla, jotka sopivat paikalliseen erittäin kuumaan ja kuivaan ilmastoon - sen sijasta, että yrittää väkisin pitää laajoja ruohokenttiä vihreinä +40 helteissä.

9. Kalleus. Perthissä on käynnissä taantuma: työttömyys on korkeimmalla tasolla 15 vuoteen, keskustan toimistotiloista on tyhjillään 10% ja kauppoja lakkaa jatkuvalla syötöllä, kun asiakkaita ei enää riitä työttömyyden noustua (8%:iin). Hintatasolle ei sen sijaan ole tapahtunut mitään. peruskahvikuppi on yhä $4-5, lounas $12-15 ja ravintolaillallinen $35-50. Suomen hintoihin nähden tämä on toki yhä edullista ja keskimääräiseen ostovoimaan verrattuna ok, mutta Australian sisällä hinnat eivät ole kovin perusteltuja, kun vertaa itärannikkolle.

10. "Kaikki" ovat jatkuvasti reissussa. Ette usko, miten vaikeaa on pyörittää jalis(futsal)joukkuetta, kun viidestä hengestä on vähintään yksi jossain reissun päällä (lomalla tai työmatkalla) melkein joka viikko. Milloin on meno Eurooppaan, milloin Uuteen Seelantiin, milloin Japaniin, milloin Vietnamiin. Tai ihan vain itärannikolle. Huutelen joskus Facebookin Suomalaiset Perthissä-ryhmässä, löytyisikö ketään paikkaajaa pelaamaan, mutta jalkapallo ei näköjään ole kenenkään perthinsuomalaisen suosikkilaji. Tätäkin ihmettelen.

Ai niin, turhautumistani on tällä viikolla lisännyt tieto, että olin toinen kahdesta viimeisestä kandidaatista hakemaani työpaikkaan, mutta "valitettavasti ei tällä kertaa se valittu ehdokas". No kiitos, kyllä lämmittää, kun jouduin paljastamaan pomolle hakevani uutta työtä - kenenkään muun suositukset eivät kelvanneet työnhaussa kuin tämänhetkisen esimiehen. Reilu peli Ombudsmanilta eli oikeusasiamieheltä.

[avautuminen loppu]

Tällä viikolla on tuntunut paljolti tältä. 

6.12.2016

Miksi Australia eikä Suomi?

Miksi juuri Australia asuinmaaksi? Jännä kyllä, tätä kysymystä ei juuri koskaan kohtaa suomalaisten taholta, eikä juuri aussienkaan. Täkäläiset kysyvät, miksi juuri Perth, koska itärannikon isommilla kaupungeilla Sydney, Melbourne ja Brisbane on maine kiinnostavampina vetovoimatekijöinä. Suomalaiset puolestaan ottavat melkeinpä annettuna, että jos Suomesta jonnekin muuttaa, niin aurinkoon.

Australia englanninkielisinä länsimaana ei myöskään näyttäydy liian eksoottisena, outona tai vaikeana paikkana, koska englanti usein on tutuin vieras kieli suomalaisille ja aussikulttuurin palasiin tutustuu katsomalla brittisarjoja. Aussi-tv-ohjelmiakin näkyy, joten jotain tatsia Australiaan on ihan suomalaisella sohvaperunallakin.

Mutta miksi juuri Australia, minulle ja meille? Australia oli itse asiassa vasta kakkosvaihtoehto itselleni, koska suunnittelin pitkään muuttavani vaihto-opiskelumaahani Kanadaan. Jossain kohti Suomen pitkää talvea tuli kuitenkin olo, että miksi samoihin ilmasto-olosuhteisiin, jos kerran lähdetään. Yksi veljistäni oli suunnitellut vakavissaan Australiaan muuttoa WH-viisumilla ja innollaan puhui minutkin innostumaan. Hän päätyi vuosien mittaan asumaan Kolumbiaan, ja minä puolestani Australiaan. 

E:n polku johti Australiaan vuotta myöhemmin kuin itse saavuin. Hän oli meribiologina töissä Ranskan Polynesiassa (Tahiti, Moorea, jne.), kunnes päätti ottaa härkää sarvista ja toteuttaa pitkäaikaisen unelmansa asua Australiassa. Hänen kumpikin veljensä oli muuttanut Perthiin jo aiemmin, joten Perth oli E:lle luonteva valinta. Siitä hänet sitten nappasinkin matkaan melkein suoraan lentokentältä, kun toisiimme törmäsimme elämässä :D 

Nämäkään tarinat eivät vielä vastaa kysymykseen miksi. Ne kertovat miten. 

Australiasta on tullut kotimaa neljän jalaksen varaan ja takia: kulttuuri, ilmasto, luonto ja mahdollisuudet. Viidentenä itse asiassa voisi lisätä kielen. Rakastan englannin puhumista, vaikkei se aina ilman tuskia ja takelteluja olekaan onnistunut. Ilmaisen itseäni englanniksi vapaammin kuin suomeksi, koska englanniksi moni asia jotenkin psykologisesti soljuu helpommin kuin suomeksi. 

Edes englanninkielinen kiroilu ei ole yhtä uhkaavaa tai loukkaavaa kuin suomenkielinen (ja aussit myös välttävät sitä "sivistyneissä" yhteyksissä"), siksi en varmaan ahdistu eng.kielisistä facebook-uutisketjuista ja niiden keyboard warrioreista eli näppissotureista yhtä paljon kuin suomenkielisistä. 

En tiedä, johtuuko tämä siitä, että Suomessa keskustelukulttuuri on ylipäätään lapsenkengissään ja usein esim. hankalat poliittiset tai arvokysymykset lietsovat välittömän riidan tai mykkäkoulun, kun taas englanniksi on olemassa sanonta "let´s agree to disagree" eli sovitaan olevamme eri mieltä, jota suomeksi harvoin kuulee. 

Kulttuuri ja mahdollisuudet niputtuvat yhteen. Kyllä aussilassakin on typerää byrokratiaa ja sääntöjen viidakkoa, kuten missä vain. Mutta toisaalta arkielämä ja henkkoht. valinnat ovat aika vapaita, eikä niitä tuomita samalla paatoksella kuin monesti Suomessa. Onko lapsia vai ei, oma asia. Mitä haluaa tehdä työkseen, oma asia. Haluaako käyttää rahansa matkusteluun vai remppaan, oma asia. Haluaako ottaa vuoden vapaata kiertääkseen maapallon, oma asia: kukaan ei huuda, että tule heti takaisin maksamaan verosi TAI maitojunalla palaat kuitenkin, mikä on suosikki-inhokkini mielipiteistä, kun välivuodesta tai vuorotteluvapaasta puhutaan Suomessa. 

Ilmasto ja luonto niputtuvat yhteen myös. En alkuun juuri pitänyt Perthin aavikonreunaluonnosta. Tykkään paljon enemmän trooppisista, vehreistä näkymistä tai vaikkapa suomalaisesta lehtomaisemasta- ei sen kauniimpaa olekaan kuin juhannusasuinen lehtometsä! Kun taas Perthissä kasvillisuus on, etenkin rannan tuntumassa, kuivaa, varpumaista, tiheäkasvuista pensasta. Puusto on pääasiassa eukalyptuksia ja erilaisia pensasmaisia kukkivia puita: kaupungissa palmuja, viikunapuita ja plataaneja (plane tree, platanus), USA:ssa näitä kutsutaan sycamore treeksi - vaahteramaiset lehdet ja piikikkäät siemenkodat. 

Täällä asuessani olen tottunut maisemiin ja eläimistöön ja nyt ne ovat hyvinkin sydäntä lähellä. Australiassa on mielestäni maailman kauneimmat uimarannat. Vaikken ole kaikkia maailman rantoja nähnytkään livenä, kuviin vertaamalla huomaa, että täältä kyllä löytyy paratiisirantaa vaikka muille jakaa, palmuin ja ilman. 

Suomessa paras puoli on mielestäni luonto, sekä tasavertaiset perusmahdollisuudet kaikille koulutuksen ja peruselintason suhteen. Vaikka työttömyyskorvausten jne. taso ei ole aina riittävä, kuitenkin jotain turvaa annetaan ja yhteiseen kassaan maksetaan yhteisten etujen vuoksi. Myös sisukkuus, aitous, keskeliäisyys (Niksi-Pirkka) ja luonnonläheisyys ovat suomalaisissa plussaa. 

Näin Suomen itsenäisyyspäivänä ymmärrän vihdoin, miksi niin monia suomalaisia jurppii ja loukkaa se, jos Suomea arvostellaan. Itse olen aina ottanut aiheen niin, että eikö se nyt ole hyvä huomata, missä on vikaa, jotta se voidaan korjata ja tehdä maasta vielä(kin) parempi? Olen myös ollut jo vuosia - myös Suomessa asuessani - maan kärkäs arvostelija, mutten ilkeyttäni tai kiittämättömyyttäni, vaan parantaakseni sitä muuttamalla asenteita ja käytäntöjä. 

Muttamutta. Vasta Australiaan rakastuttuani tajuan, että maahan voi suhtautua kuin omiin läheisiin: "pahan" puhuminen loukkaa, koska jotain minulle tärkeää arvostellaan tai ei nähdä siinä samassa hyvässä valossa, jossa sen itse näen. Kuulin sattumalta männäviikolla, kun lasti suomalaisia turisteja kiipesi bussiin ja kovaan ääneen arvosteli paikallisia suomeksi - puolivitsillä, mutta kuitenkin. Aussit ovat hitaita, vähän tolloja, jäävät tientukkeeksi jne. Siis arvostelivat sen sijaan, että olisivat kohteliaasti pyytäneet päästä ohi. Suomeksi pölötyksessä on se riski, että paikalla onkin toinen suomalainen, joka ei ehkä näe pahanpuhumista yhtä huvittavana. 

Toisaalta tässä oli muistutus itselleni, että kukin pitää omaa tärkeää asiaansa - oli se maa, ihminen, eläin, aate - tärkeänä ja arvokkaana, eikä kärkevä arvostelu tai jyrkkyys mielipiteissä auta muuttamaan mitään. Se vain lietsoo vastakkainasettelua. Pitääkin löytää keino olla rakentavampi omassa Suomi-kriittisyydessäni, sillä se kuitenkin on yksi maailman parhaita maita monella mittarilla, ja paremmaksi voi tulla vain yhteishengellä, ei rikki repimällä. 

Hyvää syntymäpäivää Suomi ja suomalaiset, Suomessa ja kaikkialla!

4.12.2016

Aussibyrokratia, kapula ja rattaat

Luulin jo, että viisumin, kansalaisuuden ja passin saannin jälkeen kaikki merkittävä paperirumba on takanapäin, mutta eiiiihän tok!

Sen jälkeen kun taklasin byrokratian ja sain itselleni PR- eli pysyvän viisumin, kansalaisuuden ja passin, olen auttanut E:n samalle tielle ja hoitanut PR-paperityöt myös hänen kahdelle veljelleen. Onneksi velijä ei ole enempää, koska ei yksi ihminen montaa kertaa jaksa samaa Immi-vääntöä ja sitäpaitsi jokaisen tilanne on ollut eri, eli eri PR-viisumit ja eri viisumisäännöt jokaiselle.

Tällä hetkellä odottelemme E:n kutsua kansalaisuustestiin, jotta hänkin saisi kansalaisuuden ja Australian passin. Paperit lähetimme pari kuukautta sitten eikä Immistä tietenkään kuulu pihaustakaan. Maahanmuuttovirasto on erittäin ennustamaton siinä, miten nopeasti tai hitaasti jokin asia hoituu. E:n keskimmäisen veljen viisumi tuli viikossa siitä, hetkestä, kun viimeinen liite hakemukseen oli toimitettu, mutta E:n kansalaisuushakemus on jumittanut jonkun pöydällä nyt ne pari kuukautta ilman tietoakaan siitä, milloin käsitellään.

Byrokratia on tällä viikolla kiehuttanut oikein urakalla, sillä meillä on vielä (ainakin) yksi paperiesterata ylitettävänä, nimittäin property title eli asunnon omistajuus.

Ostin asunnon seurustelumme alkumetreillä eli paperilla omistan sen yksin. Asuntolaina on kuitenkin kummankin nimissä ja maksamme puoliksi, ja avioeron sattuessa (mikä ei todellakaan ole näköpiirissä) E:n katsottaisiin omistavan puolet. Jotta E:n saisi papereihinkin mukaan, täytyy toimia seuraavasti:

- todistuttaa meidän kummankin henkilöllisyys Postissa.

- käydä pyytämässä stamp duty eli leimaveroarvio the Office of State Revenue´sta eli olisiko tuo Valtion Tulotoimisto? Tämä askel on järjetön, koska käsittääkseni leimaveroa ei mene puolisoiden välisestä omaisuuden siirrosta, mutta paperi näyttämään $0 pitää kuitenkin hankkia. Kiitos.

- pyytää pankilta suostumuskirje, että E saa omistaa asunnon, josta jo maksaa puolet ja jonka lainanhaltijaksi hänet on hyväksytty.

- täyttää omaisuudensiirtokaavake.

- maksaa hakemusmaksu ja jättää siirto- tai pikemminkin puolitusanomus Landgateen - en tiedä mikä tämä voisi olla Suomeksi, koska en tiedä, mikä taho Suomessa hallinnoi kiinteistöomistuksia?

Tästä syntyy kaikkien aikojen ikiliikkuja, koska:

- pankki ei suostu antamaan suostumuskirjettä, ennenkuin olemme täyttäneet omaisuudensiirtolomakkeen. Lomaketta ei kuitenkaan voi täyttää, ennenkuin meillä on pankin suostumuskirje.

- Posti ei suostu tunnistamaan E:n henkilöllisyyttä, ellei hänellä ole näyttää council rates - laskua eli onkohan tuo kunnallisverolappu? Council rates - lasku ei tietenkään tule hänen vaan minun nimelläni, koska minä olen virallinen omistaja. Lisätäksemme E:n council rates - rekisteriin hänet pitää identifioida postissa.

- Emme pysty käyttämään mitään muuta identifiointipalvelua kuin Postin, koska Landgate hyväksyy vain Postin. Yleensä henkilöllisyyden voi todistaa myös vaikkapa farmaseutti, opettaja tai julkissektorin työntekijä, jolla on viisi vuotta virkaa takana. Mutta tässä tapauksessa ei.

- Landgaten infolomake selvästi kertoo, että ei-kansalaisen ID-tunnistukseen kelpaavat dokumentit ovat aussiajokortti, Medicare- eli Kela-korttti sekä syntymätodistus. Posti ei usko, että syntymätodistukseksi kelpaa myös ulkomaalainen todistus, vaikka se Landgaten infolistassa lukee selvin sanoin. Tämä siksi, että Postin oma tietojärjestelmä ei hyväksy kuin aussi-syntymätodistuksen. Eli Landgate on värvännyt oman tomintansa toteuttajaksi tahon, joka ei halua tai pysty noudattamaan Landgaten ohjeistusta. Tästä  olemme nyt kaksi kertaa tapelleet Postissa, tuloksetta.

E on joutunut ottamaan vapaata töistä päästäkseen keskustaan kanssani Postiin vääntämään ja ihan oikeasti sieltä lähtee itku ja raivo kurkussa, kun järkähtämätön kerberos vain väittää, että "ei pysty ei kykene", kun itse osoitat dokumenttilistaa ja näytät kaikki tarvittavat dokumentit. Ei helvperkvitsaatjustjoo.

Ainoa väylä eteenpäin on nyt odottaa, että aussikansalaisuus vihdoin myönnetään ja E saa hakea paikallista passia, koska ulkkaripassi ei Postille kelpaa ilman sitä hänen nimellään olevaa council rates - lappua (joka muutenkin postitetaan vain kerran vuodessa, eli meidän pitäisi odottaa seuraavaa laskua kesäkuussa 2017??).

Postin "palveluhalukkuus" on tällä viikolla saanut näkemään punaista raivoa, koska virkailijat tuntuvat hakemalla hakevan syitä, mikseivät he voi käsitellä papereitamme. Ensimmäinen vastaus kaikkeen on ei, eikä tietokaan siitä, että he yrittäisivät esim. kysyä, mitä muita henkilöpapereita E:llä on, joista saisi sen pistebingon kasaan.

Viimeisin yrityksemme tyssäsi jo siihen, että olimme päivänneet lomakkeen kotona edellisenä päivänä ja sen olisi saanut päivätä vasta Postissa virkailijan silmien alla - miksi, en tiedä. Päiväystä ei tietenkään voi muuttaa viivaamalla yli, eikä Posti printata uutta lappua, koska virkailijalla ei ole tunnuksia printteriin / printteriä ei saa käyttää / printteri  ei toimi / lähin yleisöprintteri on kirjastossa kilometrin päässä.

Paras lopettaa tähän ennenkuin vahingossa paiskaan läppärin seinään Postia muistellessani. Iloisempia ja rennompia aiheita taas ensi kerralla, toivottavasti! Ainiin ja hyvää adventtia! Alla Perthin keskustan joulutunnelmia. Eukalyptuksen oksista ja joulupalloista tulee todella komeita koristeita muuten.