Asumiseroja Suomessa ja Australiassa

Nyt kun asumisuraa täällä on takana jo kolmen asunnon verran - lisäksi äskettäin osallistuin huippukiinnostavaan Affordable Housing in WA- eli kohtuuhintaiset asumismahdollisuudet WA:ssa - seminaariin väitöstutkimukseeni liittyen -, hetki on sopiva vertailla asumista Suomessa ja Australiassa (Perthissä). Tosin mikään allaolevista aiheista ei seminaariagendaan mahtunut, ihmettelen.

1) Viikkovuokra. Täällä vuokra maksetaan viikoittain, ei kalenterikuukausittain. Syynä on mielestäni se, että omistaja haluaa korvauksen/tuottoa jokaisesta päivästä, jonka asunto on vuokralaisen hallussa ja kulutettavana. Kuukaudessa on 30 tai 31 päivää, mutta neljässä viikossa on 28 päivää. Niinpä viikkokohtaisesti maksava vuokralainen ei pääse asumaan vapaamatkustajana noita paria kolmea päivää per kuukausi. Saman asian voisi pyöristäen ajaa niinkin, että veloittaa vähän korkeampaa kuukausivuokraa, mitä ei kuitenkaan tehdä - vuokrat ilmoitetaan yhden viikon, ja yleensä maksetaan kahden viikon pompseina.

Tämä johtuu arvatenkin siitä, että palkatkin maksetaan joko viikon tai kahden viikon välein, eli laskutusväli noudattaa palkanmaksuväliä. Uskon myös, että kalenterikuukausivuokria ei ilmoiteta muista kuin liikekiinteistöistä, koska on aivan eri asia psykologisesti maksaa $300 - 450/vko kuin $1200-1800/kk (ja rapiat päälle, koska noihin lisättäisiin kalenterikuukausivuokrissa niiden puuttuvien parin päivän hinnat).

Koska vuokranmaksupäivä vaihtelee jatkuvasti, jouduin askartelemaan meille lompakkoon mahtuvat vuokranmaksupäiväkalenterit, johon on ympyröity kahden viikon välein eräpäivä ja todellinen maksupäivä. Suomessa lähes kaikki ajattelevat niin, että jos vuokran eräpäivä on 1. päivä, lasku maksetaan 1. päivä. Täällä taas rahan on oltava tilillä eräpäivänä, tai uhkaa varoitus (sellaisen olen jo kerran saanut, kun unohtui maksaa tasan oikeaan aikaan). Joku hifimpi henkilö ratkaisisi almanakka-asian kännykkään ohjelmoitavalla muistutuksella... Pisteet Suomelle stressivapaammasta vuokranmaksutavasta.

2) Turvallisuushakuisuus. Hämmästyttää suomalaista, riippuen toki asunnon iästä ja laadusta. Olen ymmärtänyt, että melko tavallinen ominaisuus ainakin uusissa taloissa ovat turvalasit ikkunoissa, näitä laminoituja ikkunalaseja ei saa rikottua teräviksi pirstaleiksi. Ikkuna ymmärtääkseni rikkoutuu kuten tuulilasi, eli verkoksi säröytymällä, mutta sirpaleet pysyvät kelmun sisällä. Turvaidea on kaksisuuntainen. Toisaalta minimoidaan riski, että lapset särkevät itsensä ikkunaan vahingossa rymytessään. Toisaalta vähennetään riskiä, että joku murtautuu taloon ikkunan kautta.

Täällä sekä vanhojen että uusien talojen ikkunat ovat 99% varmuudella liukuikkunoita, eli kun lasit liu'uttaa päällekkäin, puolikas ikkunaa on avoinna tuuletusta varten. Tuuletusaukko on aina peitetty, joko hyttysverkolla tai metalliristikolla - metalliverkolla jälleen minimoidaan tunkeutumisen vaaraa. Merkillepantava, fiksu ratkaisu ovat erityisesti pistorasioiden katkaisijat. Täällä sellaista pistorasiaa ei olekaan (lue: en ole nähnyt), johon ei kuuluisi sisäänrakennettua virtakatkaisijaa. Ei tarvitse hankkia erillistä jatkojohtoa katkaisimella, jos haluaa laittaa virrat pois mm. telkkarin, tietokoneen ja vaikka leivänpaahtimen ja vedenkeittimen pistokkeista yöksi. Säästyy sähköä, tadaa.

Tässä uudessa asunnossamme on vieläpä sellainen luksuspeli kuin induktioliesi, ja se lähtee päälle vasta, kun tiskipöydän seinässä olevaa katkaisijaa kääntää. Jos olisi lapsiperheellinen, lapsilla ei olisi suuriakaan mahdollisuuksia yltää räpläämään liettä päälle. Australia tasoittaa 1-1.

3) Sisäötökät. Suomessa asunnossa lymyää enintään sokeritoukkia ja turkiskuoriaisia, maantasalla olevissa myös muurahaisia ja muutama irrallinen hämähäkki. Täällä on mahdollista muurahaisten ja tuhatjalkaisten lisäksi törmätä niihin inhoihin torakoihin, sekä joka sortin hämähäkkeihin. Tuo tuhatjalkainenkin inhotti aluksi, kun niitä näin sisällä, mutta se on varsin harmiton, pari senttiä pitkä musta toukka, joka käpertyy kerälle häirittynä.

Torakoita kammoan etenkin torakkaluukkuepisodin jälkeen niin, että edellisessä talossamme satunnaisesti sisälle eksyneet heinäsirkat saivat saman tien kalossista päähän, kun en ehtinyt pohdiskella, onko olio torakka vai ei. Nykyään peräti ilahtuu, jos sisällä hääräävä ötökkä on jotakin niin harmitonta kuin muurahainen. Australian sisäötökät ovat ehdottomasti inhottavampia kuin Suomen. Paitsi että kyllä niitä sokeritoukkia ja vaikeasti hävitettäviä turkiskuoriaisiakin inhosin...

Todennäköisintä on, että tuttuja ötököitä ei pelkää, mutta täällä jokainen ei-toivottu liikahdus lattianrajassa herättää paniikin yaiks, mikä TUO on. Kallistun kuitenkin pisteyttämään Suomen hyväksi 2-1.

4) Vessatuuletin ja lämpölamppu. Etelä-Euroopan maissa matkaillessani olen pannut merkille, että ainakin hotelleissa ja hostelleissa on lähes aina vessan ja kylpyhuoneen valokatkaisijaan yhdistettynä tuuletusominaisuus. Siis ilmanvaihto lähtee päälle aina, kun valot laittaa päälle. Sama pätee täällä. Etenkin uudemmissa taloissa on kylpyhuoneissa olemassa koneellinen tuuletusvaihtoehto, joko valoihin yhdistettynä tai erikseen.

Aluksi koominen, mutta sittemmin älyttömän kätevä keksintö on ollut myös kylpyhuoneen lämpölamppu, joita olen nähnyt sekä vanhassa että uudessa talossa. Lämpölamppu toimii kuin tipulan lämmitin, siis sekä joka hautoo munista tipuja. Lämmittää niiiiiiiiin mukavasti. On yllättävän hyödyllinen kylminä ja kosteina talvikuukausina, kun suihkusta tullessa muuten joutuisi pyyhekuivaamaan kalseankylmässä kylppärissä.

Joku hoksaavainen älyää tässä vaiheessa, että suomalainen malli lattialämmitys on ihan yhtä onnekas asia. Tai sauna, voi sielläkin kuivata, jos oikein saunomisen ja suihkun jälkeen palelee. Kuitenkin tasoituspisteet ausseille yritteliäisyydestä ja parhaasta mahdollisesta virityksestä niillä resursseilla, joita on (hehkulamppuja kiukaan sijasta). Tasapeli 2-2.

Tämä pöytä tulee pysymään 100%:sen ötökkävapaana, mikäli se minusta riippuu. Ansiokas hovisisustajamme (asunto oli siis valmiiksi kalustettu ja sisustettu) oli  hankkinut kuvan kätevät ja kauniit tabletit, pinnoitettua kovalevyä?