4.12.2011

Juhlakausi päällä (+ harmiton hätätilanne)

Tänään olikin astetta rivakampi päivän aloitus ihan pyytämättä ja yllättäen, kun kesken aamupalan alkoi kerrostalon keskusradio volista "evakuoikaa heti, tämä on hätätilanne!". En tiedä, onko keskusradio pakollinen varuste uusissa kerrostaloissa, mutta keskitetty palohälytys ilmeisesti on. Eli jos asuntoon kiinteänä kuuluva palohälytin nuuskii liikaa savua, alkaa kadulla ja sisällä soida räikynä ja moikuna, ja vielä keskusradionauhoitekin vaatii poistumaan. Saman tien kengät jalkaan, lompakot kouraan (tärkeimmät matkaan), vielä vesipullo keittiön pöydältä kainaloon ja juoksemaan hätäuloskäyntiportaisiin. Ehdimme odotella kadulla muiden asukkaiden kanssa alle viisi minuuttia ennen kuin paloauto kaahasi paikalle. Talomme vahtimestari - joka siis on aulassa paikalla toimistoajan päivittäin - kiersi kertomassa tilanteesta, eli yhdessä asunnossa oli alkanut hälytys soimaan eikä sinne päästy sisälle tarkistamaan tilannetta. Me enemmän tai vähemmän puolipukeiset, sotkutukkaiset aamutokkuraiset ihmiset odottelimme kadulla noin parikymmentä minuuttia, kunnes palomiehet sammuttivat jatkuvasti pirisevän hälytyskellon ja sanottiin, että saa palata sisälle - väärä hälytys.

Jos tapahtuneesta jotain pseudopsykologista tilannekuvaa haluaisi rakentaa, niin huvittavaa oli huomata, että suurin osa odottelijoista käytti odotusajan joko läheisellä kioskilla mm. kahvia, mehua ja syötävää ostellen, tai sitten läheisissä parissa kahvilassa samoissa toimissa. Mistäkö tiedän? Kävimme itsekin ostamassa kaksi vissypulloa odotellessamme. Joku kulutuskriittinen voisi väittää, että ihmiset ovat niin ehdollistuneet kuluttamiseen, että hädän hetkellä (tai tylsän odottelun hetkellä) ensimmäinen ajatus on täytyy ostaa. Joku maanläheisempi puolestaan toteaa, että koska kaikilta jäi aamupala kesken, emmekä tienneet, milloin kotiin pääsee, kukin jatkoi kesken jääneitä aamutoimiaan parhaansa mukaan.

Onneksi tilanne ei ollut oikeasti vakava, ja kotiin päästiin keskenjääneen ja jäähtyneen kahvikupin ääreen näinkin pian. Hyvä siksikin, että tänään olisi jo päiväsaikaan meno Perthin suomalaisten yhteisiin itsenäisyyspäiväpippaloihin, meren rantaan tottakai. City Beachilla järjestettäville nyyttäreille on näillä näkymin tulossa parisenkymmentä innokasta. Itsenäisyyspäiväperinteisiini on aina ennen kuulunut - kuten parilla miljoonalla muullakin - linnan juhlien tapitus makoisien snackkipalojen äärellä ja yleensä jonkun kommentaattoriseuralaisen kanssa (äiti, anoppi, mummo, täti, kavereita), pukuja arvostellen tottakai. Tältä vuodelta perinne jää väliin, mutta paikkautuu ainakin osittain rantakekkereillä. En valita.

Eilenkin oli menoa, kun olimme työkaverini kotona kyseisen aussi-amerikkalaispariskunnan järjestämissä thanksgiving-juhlissa. Täällä merkillepantavinta erilaisissa kokoontumisissa ja illanistujaisissa on, että osallistujia on usein vauvasta vaariin, ja vaikka alkoholi kuuluu juhlajuomiin, kukaan ei humallu, riehu, räyhää tai vedä mitenkään yli. Illanvietto aloitetaan jo iltapäivästä ja kotiinkin lähdetään kohtuulliseen aikaan, eilenkin vieraat poistuivat jo yhdeksän maissa. Toisin sanoen bileet ovat koko perheen juttu ja ihmiset sosialiseeraavat laajasti eri ikäisten kanssa, eivät vain omassa ikäluokassaan, ja juhliminen on siistiä. Myös tarjoilut ovat aina huippuluokkaa, sillä vieraat panostavat nyyttärituomisiinsa (toisin kuin meikäläinen, joka luotan lähes aina sipsipusseihin tai vastaaviin), ja kokkaavat/leipovat/koostavat ihania alku-, pää-, ja lisukeruokia, jälkkäreitä ja erilaisia salaatteja. Eilisen idea oli, että isäntäpariskunta tarjosi roast turkeyt eli täytettyjä, paistettuja kalkkunoita ja muut toivat sitten niihin sopvia lisukkeita. Oooo miten hyvää ruokaa olikin tarjolla. Kalkkunaa ennen väheksyneenä - pyörrän kaikki kriittiset sanani. Herkkutäytteineen, osaavan kokin laittamana maistuvaa kuin mikä, joulukinkku jää kirkkaasti kakkoseksi!

Maapallon vastakkaisen nurkan itsenäisyyttä juhlistetaan tänään tällaisissa maisemissa - kuva tosin Cottesloen rannalta, ei City Beachilta, jonne menemme tänään vasta ensimmäisen kerran. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi! Julkaisen sen heti tarkistuksen jälkeen!