26.2.2012

Happier, healthier - onnellisempi, terveellisempi

Huomaan, että kirjoitan tänne usein paatoksella ja sitä on taas tiedossa, eli herkimmät varustautukoon provosointisuojilla. Olen taas kerran ihmetellyt, millainen yhden totuuden maa Suomi voi pahimmillaan olla - ja millainen painoarvo ns. asiantuntijasanomisilla on, sen sijaan, että ihmiset itse etsisivät tietoa ja vertailisivat sitä omien havaintojensa ja faktojensa pohjalta. Erityisesti asiantuntijauskossa mietityttää, että Suomessa ei näytetä huomaavan mitään eturistiriitoja asiantuntijoiden taustoissa. Esimerkiksi Valion johtaja voi ihan vapaasti ylistää mediassa maidon etuja ruokavaliossa tai ison leipomon pomo hiilihydraattipitoisen ruokavalion onnea, eikä kukaan tunnu epäilevän, että miksi omaa lehmää ojasta ajavat olisivat niitä vakaimpia, luotettavimpia tietäjiä?

Olen kummastuksella ja mielenkiinnolla seuraillut keskustelua, joka lähti Hesarista ja jatkoi omaa elämäänsä mm. Taloussanomien, Uuden Suomen blogistien sekä internetin keskustelupalstoille: aiheena lisäaineiden haitallisuus tai haitattomuus. Kummastuksella siksi, että kaikissa näkemissäni Hesarin uutisissa asiantuntijat vankasti puolustavat lisäaineita yleisesti, eivätkä tunnu uskovan, että ne voivat aiheuttaa ihan oikeita oireita. Oireet kuitataan mielestäni vähättelevästi "yksilöllisellä yliherkkyydellä", joka "ei ole syy lopettaa kyseisten aineiden käyttöä ruuissa". Samat tuntijat myöntävät, että esimerkiksi lisäaineiden yhdistelmiä ja niiden mahdollisia haittavaikutuksia ei ole juurikaan tutkittu, ja "ettei niitä ole tarpeenkaan tutkia". Ai? Harvassa ovat minusta ne asiat, jotka voi purematta niellä ja tutkimatta väittää kivenvarmaksi. Uutisoinnin pohjanoteeraus oli mielestäni tämä 15 kysymystä ja vastausta - artikkeli, joka ei tarkemmalla luennalla vastaa yhteenkään kysymykseen, vaan puhuu asian vierestä. En ole lisäaineiden asiantuntija, mutta luotan silti maalaisjärkeen: mitä lähempänä luonnosta tullutta joku ruoka on, sitä turvallisempaa se on. Kemistien ja tutkijoiden väitteistä huolimatta en millään voi uskoa, että ihmisen elimistö on muutamassa vuosikymmenessä paremmin sopeutunut sietämään saati hyödyntämään vaikkapa atsovärejä, bentsoehappoa, nitriittiä/nitraattia, aspartaamia ynnä muita sen sijaan, että käytettäisiin ihan perusraaka-aineita ja mausteita.

Taatusti täälläkin on olemassa ja syödään jos minkälaisia kemikaalicocktaileja, mutta mielestäni niitä silti löytää Suomesta enemmän. Siellä myös puhuttavat enemmän (kuin WA:ssa) erilaiset ruokavaliot ja niiden haitat ja hyödyt. Täällä asia on jotenkin simppelimpi: syödään tuoretta, kohtuudella ja sitä mikä maistuu. Suomessa yhdet vannovat lautasmallin ja Pohjois-Karjala-projektin nimeen, toiset karppaavat ja laskevat jokaisen hiilarigramman, kolmannet ovat vegetaristeja mutta sitten pitääkin tietää, ovatko nämä kenties lakto- tai ovo-vegejä, vai peräti vegaaneja. Perthissä en ole erityisruokavalioihin törmännyt juuri ollenkaan. Ainakin tässä kaupungissa tuntuu olevan paljon harvemmassa esimerkiksi eettinen pohdinta siitä, onko oikein syödä lihaa ja pitää yllä lihantuotantoa. En varmaan liiku riittävän boheemeissa piireissä, sillä Suomessa yliopistolla aihe oli jokaisen huulilla ja kaikilla oli asiasta vankka (yleensä lihattomuutta kannattava) mielipide. Ihmisiä täällä kiinnostaa kyllä ruuan terveellisyys; monet syövät lounaalla ruokaisaa salaattia ja illemmalla jotain tukevampaa. Hyviä salaattibaareja löytyy food courteista eli ostoskeskusten -ja käytävien ruokapuodeista, samoin keitto-, tai pastapaikkoja. Olen ennenkin kertonut, että täällä ei juuri myydä eineksiä joitain pakastesettejä lukuun ottamatta. Sen sijaan erilaisia valmiita tai tilattaessa kokattavia maukkaita take away-annoksia löytyy moneen lähtöön, tosin niiden lisäainepitoisuuksista en tiedä - ainakin kiinalainen ruoka usein sisältää natriumglutamaattia eli aromivahvennetta, ellei toisin mainita.

Täällä myydään enemmän luomutuotteita, esimerkiksi luomulihaa ja -munia löytää etsimättä, samoin luomusoijatuotteita, kuten -maitoja ja -jugurtteja ja joskus peräti soijarouhetta, joka on kuitenkin osoittautunut yllättävän hankalaksi metsästettäväksi. Hedelmät ja vihannekset ovat pääasiassa lähituotantoa eli kotoisin Perthin ympäristöstä, lukuunottamatta Queenslandin banaaneja, Uuden-Seelannin kiivejä ja USA:n kirsikoita. Hedelmiä tuleekin tarjonnan kattavuuden takia syötyä paljon monipuolisemmin ja runsaammin kuin Suomessa, vaikka siihen sielläkin yritti panostaa. En tunne täältä ketään, joka noudattaisi jotain erityistä ruokavaliota. Yleinen linja näyttää olevan, että kaikkea kohtuudella ja oman maun mukaan. Jos jokin erityistoivelista on, niin vältetään msg:tä eli juuri natriumglutamaattia, ei syödä punaista lihaa tai valitaan pelkkää luomua, sekä vältetään liikoja hiilareita ja sokeria. Leivän päälle käytettävää voita on tarjolla margariinien rinnalla isompi valikoima kuin Suomessa, ja olenkin vaihtanut kokonaan voihin - hivenen kun epäilyttävät kaikki muokkaillut, notkistellut ja uudelleen kovetetut kasvirasvasekoitukset, vaikka terveellisiksi mainostetaankin.

Jotain täällä tulee tehtyä oikein syömisen kanssa, sillä olemme kumpikin laihtuneet jonkun kilon ihan huomaamattamme, vaikka aktiiviurheilemme saman määrän kuin Suomessakin: 1-3 kertaa viikossa. Normaalipainossa tosin oltiin sielläkin. Hyötyliikuntaa kertyy reilusti enemmän, sillä meillä ei ole täällä autoa, keskusta-alueella asuessa tulee käveltyä paljon, ja ilmastokin sallii/rohkaisee jokapäiväiseen helppoon ulkoiluun - kun vain muistaa joka-aamuisen aurinkorasvakerroksen.
Täkäläistä tuoretarjontaa, omnomnom. Kuva (c) www.halal-australia.com.au

13 kommenttia:

  1. Täytyypä tarttua tuohon kasvissyöntiin. Itse olen nyt ollut kasvissyöjä 1,5v ajan. Alkoi yksinkertaisesti tökkimään. Toinen erittäin painava syy on juurikin tuo eettinen puoli. En halua olla osana sitä bisnestä, mitä lihantuotanto on.

    Aussit ovat tunnetusti suuria lihankuluttajia ja on käynyt kyllä mielessä, kuinka helppoa/vaikeaa meidän ruokailu siellä olisi. Esim. meidän kokemus grillibileistä Ausseissa oli salaattia sekä lihaa, lihaa ja lihaa.

    VastaaPoista
  2. Tilanne itarannikolla on luullakseni parempi, mutta kylla taalla Perthissakin pystyy kasvissyoja elamaan. Erilaisia papuja, linsseja ja tofuja saa kaupoista vaivatta kokkailua varten. Jos intialaisesta ruuasta tykkaa, se on aina helppo vaihtoehto, koska ravintola/takeaway-menusta loytyy paljon maukkaita kasvisvaihtoehtoja. Sita vinkkaamaasi kasvispitapaikkaa (vai oliko se sellainen?) en ole onnistunut loytamaan.

    Harmillisesti soijarouhetta jota siis paljon kayttaisimme, ei ole taalta helppo loytaa. Sita myytiin joissain Coleseissa ennen mutta on kai poistunut valikoimista, kun ei loydy enaa kirveellakaan.

    VastaaPoista
  3. Löytyiskö soijarouhetta jostain etnisemmästä kaupasta? Me käytetään sitä silloin tällöin, mut enemmän tofua ja linssejä. Vai ei ole Maozia löytynyt. Googletin ja ilmeisesti se on lopettanut :(

    VastaaPoista
  4. Tuo asiantuntijakultti on kyllä ihmeellinen juttu Suomessa, ihan samaa olen hämmästellyt. Mitään "asiantuntijoiden" kommentteja tai asiantuntijan valintaa ei kyseenalaisteta vaikka aihetta olisi paljonkin.

    Lisäaineita täällä käytetään tosiaan MuTu-tuntumalla vähemmän; tämän huomaa etenkin hedelmistä jotka pilaantuvat nopeasti mutta ovat herkullisia. Onhan se ymmärrettävää että jos hedelmiä halutaan rahdata Suomeen tai muualle toiselta puolen maapalloa, on säilöntäaineita käytettävä.. Toisaalta tuoteselosteet ovat täällä huonommalla tolalla eikä kaikkia aineita merkitä lainkaan.

    Samaa mieltä erikoisruokavalioiden vähyydestä. Virve, kasvissyöjänä oleminen olisi varmasti ihan helppoa, karppaajilla voisi ainakin Melbournen kahviloissa olla vaikeampaa..

    VastaaPoista
  5. Ihan tuosta loppu kommentista miten olette laihtuneet... kuumuuden takia on laihtunut kaikki tuntemani Perthiin muuttaneet, ainakin aluksi :) Kerta kaikkiaan ruoka vaan ei maistu samalla tavalla ja hikoilee niin kovasti etta siina viimeistaan putoaa ylimaaraiset. Taalla idassa on kylla kovasti vege ruoka-aineita saatavilla ja muutama huippu kasvisravintolakin on loytynyt.
    Kylla on armotonta lihan syonti taalla Ausseissa, vaikka itse en vege olekaan, mutta en myoskaan kova lihan syoja!

    VastaaPoista
  6. En sanoisi että lihan syönti nyt mitenkään "armotonta" on, ero Suomeen on nimittäin kenties yllättävänkin pieni - koostumus tosin eroaa:

    Suomessa syödään vuodessa keskimäärin 35 kiloa porsasta, 19kg naudanlihaa ja 18kg broilerin- ja kalkkunanlihaa ja lammasta vajaa kilo. Yhteensä n. 77kg siis.

    Australiassa lihankulutus jakautuu niin että naudanlihaa kuluu 33kg, lammasta 11kg, kanaa/kalkkunaa 38kg ja porsasta 22kg - yhteensä siis reilu 100kg, joka on toki paljon mutta "vain" reilu 30% enemmän kuin Suomessa.

    VastaaPoista
  7. Hienoa, että meidän elo siellä ei tule olemaan kovin vaikeaa. Tärkeintä olisi riittävä ja monipuolinen proteiinin saanti.

    VastaaPoista
  8. En verrannut Suomeen, sinnehan ei kannata verrata, ovat ainakin mieheni biologian oppien mukaan sydantautien karjessa koko maailmassa. Mietin vain Lontoossa asuessamme, miten liha oli hirvittavan kallista ja soimme sita huomattavasti vahemman....Mutta jopa Suomeen verrattuna 30% on kylla minun mielestani huomattava ero.

    VastaaPoista
  9. Tämä menee nyt melko off-topic sanaväännöksi, mutta tartuinkin lähinnä tuohon "armoton" sanaan.. UK:ssa syödään muuten myös hitusen Suomea enemmän lihaa (yht 80kg/asukas).

    VastaaPoista
  10. Jep, ainakin meidän pikkuperheessä tuo "yletön" lihansyönti OLI pop ennen kuin panin sille "puolipisteen. BBQ ainakin kerran kaksi viikossa (lammasta, nautaa sellaisenaan höystettynä erilaisilla makkaroilla). Vieraille aina lihaa, lihaa, lihaa... Kylässä aina lihaa, lihaa, lihaa...eikä mitään eroa oli isäntäväen etninen tausta mikä tahansa. Meillä partneri "nyrpisteli" ja "kakoi" aluksi, kun toin kalat + muut merenelävät, kanan, kengurun etc enemmistönä ruokapöytään, mutta on nykyisin enenmmän kuin tyytyväinen. Puhun vain omasta kokemuksesta, mutta suht suurena lihan kuluttajana Suomessa oli vain pakko polkaista jarrua täällä. Paikallinen liha(lammas, sika, nauta) on niin rasvaista, että suomalaisena alkoi suoraan sanottuna yököttää. Suomessa lähes minkä tahansa marketin lihatiskiltä saa esim. lähes rasvattomia kyljyksiä; sisäfilettä(sikaa, nautaa) on tarjolla joka paikassa, NZ:n lammas (karitsa) ei ollut läheskään sellaisen rasvavuoren peitossa kuin täällä jne. Ja vaikka kuinka grillaisit, se rasva maistuu....
    Käyn kolmella suht isolla marketilla ja butcherilla täällä, mutta kenelläkään ei ole esim. sisäfilettä tarjolla??? Se täytyy hakea central marketista keskustasta samoin kuin kenguru ja aito merilohi. Suomen marketeissa on parempi valikoima kaloja ja rasvattomampaa lihaa.
    Hedelmät, vihannekset ja juurekset sen sijaan saavat täällä suuni messingille; valikoima on niin uskomaton. Tuoretta joka päivä ja hamuankin yleensä kassit täyteen. Ten points to OZ. Suomesta kaipaan vain uusia perunoita ja muutamia maukkaampia marjoja, muuten olen iki-ihastunut paikalliseen tarjontaan.
    Tuoteselosteet eivät täällä monesti päätä huimaa; itse yritän olla kohtuullisen tarkka lisäaineiden määrästä/laadusta ja se on johtanut siihen, että valmistamme käytännössä 95% syömistämme ruuista itse alusta loppuun. Nuo aasialaiset ja intialaiset kasvispohjaiset take away- sekä ravintolasapuskat kuuluvat suosikkeihimme, mutta ei niiden soossien lisäainesisällöstä kyllä tiedä tuon taivaallista. Eineksiä emme osta koskaan juuri noiden vajavaisten tuoteselosteiden vuoksi.
    Olenkin usein nauranut itselleni, sillä suomalaisesta lihansyöjäpedosta on täällä kypsynyt varsinainen kasvisruokien kokkaajanero :D.
    Toisaalta "surettaa" marketin kassajonossa katsella aussien ostokäyttäytymistä...kärryt täynnä valkoista pullamössöleipää, eineksiä, säilykkeitä jne, vaikka täällä on vain käytännössä vain taivas rajana terveelliselle ja lähes lisäaineettomalle kokkaamiselle.

    VastaaPoista
  11. Kyllähän täällä paljon lihaa syödään mut en oo huomannut että olis rasvaisempaa kuin Suomessa, ainakaan täällä marketeissa? Kyllä sisäfilettä saa ihan marketin tiskistä ja useimmat lihat myös luomuna vielä. Mun mielestä täällä nimenomaan syödään terveellisemmin kuin Suomessa, jossa usein kiinnitti kanssaostajien ruokakärryissä huomiota six- ja twelve-packien määrä, sipsipussien ja jättikarkkipussien määrä, lenkkimakkara, säilykkeet ja einekset - jotka siis mun silmäysten mukaan ainakin keskustan ruokakaupoissa puuttuu ihmisten koreista lähes tykkänään. Valmissalaatteja täällä kyllä ostetaan, mut sitä en pidä vahinkona.

    VastaaPoista
  12. Pitää udella että missäpäin Marianne asustelet? Minäkään en kyllä täällä (Melbournessa) ole nimittäin kokenut minkäänlaisia vaikeuksia löytää sisäfilettä miltään taholta (lähikauppa/butcher/Coles-Woolies/farmers' markets etc).

    VastaaPoista
  13. Etsivä löytää! Jippii! Voi hyvin!

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi! Julkaisen sen heti tarkistuksen jälkeen!