Nyt meni hermo, sen kyllä huomaa (eli viisumipurnausta)

Olin tänään aikeissa tehdä kaikkea muuta kuin blogipostailla, mutta nyt ei pysty olemaan tilittämättä. Viisumibyrokratia tiputtaa kyllä välillä polvilleen. Yritämme parhaillaan hakea pysyvää oleskelulupaa, viralliselta nimeltään Skilled Sponsored Migrant Visa Subclass 176.

Nimihirviö aukeaa siten, että haemme skilled-kategoriassa eli täällä tarpeelliseksi katsottuun ammattiin ja korkeakoulutukseen vedoten, ja vieläpä osavaltion "sponsoroimina" eli WA:n osavaltio ikäänkuin myöntää meille muuttoluvan, jos kokee meidät tähän maailmankolkkaan tarpeellisiksi asukkaiksi.

Viisumihaku on yhtä pistebingoa, sillä jokaisen skilled-kategoriassa yrittävän pitää ylittää tietty pisteraja (huom. viisumityyppejä on kymmeniä erilaisia ja niille on eri ehdot). Perusasioina ja pisteiden lähteinä haussa on täytyttävä oikea ikä, riittävä kielitaito, oikea (täällä tarpeellisena pidetty) ammatti, oikeaksi todistettu tutkinto sekä muutamia muita vapaavalintaisia kriteereitä, meidän viisumityypissämme nimenomaan osavaltion muuttolupa tai -kutsu.

Meidän osaltamme hakua vaikeuttaa se, että minulla on pidempi työkokemus, mutta ammattini on väärillä listoilla (Skilled Occupation List 2 eikä 1), ja tämä tarkoittaa sitä, että voin hakea meille vain tuota osavaltion muuttoluvallista viisumia No 176. Risto puolestaan olisi tutkinnon puolesta (civil engineer) haluttua kamaa muihinkin viisumeihin, mutta työkokemusvuosia ei ole vielä kertynyt riittävästi, jotta yltäisi riittäviin pisteisiin.

Tarkennettakoon, että näin pariskuntana riittää, että toinen ylittää pisterajan ja toinen tulee siivellä. Puolisosta voisi vielä yrittää hyötyä paperilla ja kerätä lisäpisteitä, jos kummallakin olisi maahanmuuttoviraston listaama ammatti ja pätevyysarvio täkäläiseen malliin teetettynä. Toki on oltava oikeaksi todistettu avioliittotodistus aviopareilta, tai pitkä todistelitania vakuuttelua suhteen todenperäisyydestä avopareilta, mukaan viisumihakemukseen.

Ennen kuin viisumihakemuksen voi jättää maahanmuuttovirastoon, sen liitteeksi pitää olla hankittuna skills assessment eli pätevyysarvio (check, löytyy), IELTS-testin tulokset riittävin pistein (check, tuli tänään), sekä se osavaltion muuttolupa eli State Sponsorship. Tämä viisumihaun esivalmistelu ei missään nimessä ole ilmaista eikä edes halpaa, sillä pätevyysarvion teettäminen kustansi muistaakseni peräti $700 (siitä hyvästä, etteivät edes tunnustaneet maisterintutkintoani, nimimerkillä kiukkuinen ja katkera köyhtynyt), ja IELTSistä pulitin kolmesataa.

Itse viisumihaku tulee maksamaan rapiat kaksi ja puoli tonnia, ja tosiaan tuo State Sponsorshipinkin haku parisataa - ironista, että muuttoluvan nimi on sponsorointi, kun todellisuudessa itse maksamme, että saamme tulla. Sponsorointia = muuttolupaa ei voi hakea, ennen kuin on hankkinut pätevyysarvion ja IELTS-tuloksen. Köyhillä tai piheillä ei ole tänne asiaa, paitsi enintään pakolaisina, se tässä tehdään kyllä selväksi.

Innoissani aioin jättää nettihakemukseni WA:n osavaltiolle Sponsorshipiä varten tänään ja mihin törmäänkään: vaikka toisin ilmoitettiin vielä kuukausi sitten, nyt oma ammattini ei ole enää muuttolupaan oikeuttavien joukossa, sillä Social Professional-tittelin alla hakevien kiintiö ON TÄYSI. Nyt loppuu huumorintaju tai oikeastaan lähtee koko taju, ihan just nyt.

Ihan vähän vaan tältä tuntuu joo.

Ehdin jo lähettää vihaista palautetta petollisista ja harhaanjohtavista ohjeista ja rahanhaaskuuseen usuttamisesta WA:n osavaltion maahanmuuttoasiain vastaaville, kun nyt olen kuitenkin työllä ja vaivalla hankkinut IELTS-tuloksen ja pätevyysarvion. Toki yritin hillitä raivoni ja muotoilla viestin asiallisen kriittisen palautteen muotoon - jos sillä nyt ikinä mitään merkitystä on tai mitään muutosta t-y-p-e-r-i-i-n käytäntöihin tullaan aikaan saamaan.

Pidemmällä tutkailulla löytyi sentään edes pieni porsaanreikä WA State Government Sponsorship - nettisivulta (mistä sitä muuttolupaa haetaan). Kunkin ammatin kiintiön täyttyminen ei tarkoita, etteikö muuttolupaa heru ollenkaan, sillä kiintiöitä tarkistetaan joka kuukauden 1. päivä. Eli tästä lähtien minun on vahdittava 1.x-kuuta klo 00:01, että saan ladattua nettihakemukseni sisään, jos ammattini kohdalle ilmaantuukin pelastava available - eli käytettävissä - tunniste. Tuskin se kyllä yöllä sinne päivittyy. No aamuseitsemästä lähtien sitten.

Paikkoja ei voi jonottaa eikä varata, vaan hakemus on vaan tyrkättävä interwebin syövereihin sillä siunaaman hetkellä, kun available-valo palaa. Onko tässä nyt ihan oikeasti mitään järkeä, moni kysynee. Minä ainakin. Ensinnäkin: miksi kiintiö ei ole vuositasolla, vaan kuukausitasolla? Olisi varmaan kaikille helpompaa, etenkin jos jossain olisi laskuri, että montako historioitsijaa jo meni läpi ja montako vielä mahtuu. Interaktiivisuutta siihen tiedottamiseen, sanon minä.

Toisekseen: kuka niitä historioitsijoiden määriä vahtii ja miten paikkoja voi tulla uudelleen auki? Huomataanko jossain palaverissa yllättäen, että ei hemmeli, mehän tarvitaan jo ensi kuussa kipeästi lisää historioitsijoita, niiden kohdalla ammottaa valtaisia työvoimapula-aukko! Vai tarkkaillaanko historioitsijoiden muuttovirtaa poispäin ja rajalta kilahtaa heti puhelu punaiseen luuriin WA:n mamuviranomaisille, että nyt lähti yksi, laittakaa available-nappi pohjaan netissä.

No, toimin hädän hetkellä kuten aina toimin kun ahdistaa. Menen joko urheilemaan ja polttamaan adrenaliinin pois, tai museon hiljaisuuteen tyyntymään. Koska täällä on aika usein aika kuuma urheilla, WA:n (yllättävän tylsä ja vanhanaikaisesti kuratoitu) historiallinen/luonnontieteellinen museo saanee minusta ahkeran vakioasiakkaan seuraavien kuukausien (vuoden?) viisumitaiston ajaksi.

Australian perhosia vitriinissä. WA:n luonnontieteellisestä museosta.

Hauskoja Ystävyyttä Säilyttäviä lasitölkkejä WA:n taidemuseon putiikissa. Tarvitsisin yhden, jossa voisin säilyttää mielenrauhaa ja annostella aina byrokratian heitellessä kapuloita rattaisiini.