Ozin lapset

Olen äskettäin huomannut kiinnostavan seikan australialaisten perheellisyydestä tai perheettömyydestä. Vaikka tilastotietojen mukaan täkäläisten lapsiluku on keskimäärin 2 per nainen, en juurikaan tunne perheellisiä ihmisiä. Toki asiaan vaikuttaa se, että kun ei ole itse perheellinen, ei tule liikkuneeksi lapsialueilla kuten kerhoissa, leikkikentillä, päiväkodissa tai kouluilla, eikä siten myöskään juuri tutustu lapsellisiin.

Otantani perheellisistä on toki suppea, koostuen lähinnä työkavereista sekä muista täällä tavatuista tutuista, yhteensä kattaen ehkä 70 henkeä. Merkillepantavaa silti on, että työpaikkani väestä noin puolet on ikähaarukassa 27-37, ja tiedän näistä vain muutamia, joilla on on lapsia. Perheellisiä ovat tyypillisimmin yli viisikymppiset miehet, joilla on jo teini-ikäisiä lapsia. Pariutumistilastoja en ole Australian osalta tutkaillut, mutta huomiota on kiinnittänyt työpaikalla sekin, miten moni on sinkku tai avioeronnut. Parisuhteessa on näköjään yhtä tavallista olla avo- kuin avioliitossakin. Asialla ei ole mitään henkilökohtaista painoarvoa sikäli, että minun puolestani kukin saa elää sellaisessa suhteessa tai ilman, kuin parhaaksi katsoo. Mutta Suomeen vertaillessa huomaan, että omanikäisestä Suomen-tuttavapiiristäni vähintään puolella on jo lapsia, osalla ihan pitkälti alakouluikäisiä. Naimisissa olo tuntuu myös olevan Suomessa tavallisempaa, erityisesti +35-ikäisillä.

Sen sijaan kaupungilla, esimerkiksi busseissa ja junissa näkee usein hyvin nuoriakin äitejä, eli parinkympin huitteilla. Tunnemme täältä muutamia nuoria ns. duunareita eli suoraan peruskoulun penkiltä töihin ponkaisseita, ja heille tuntuu olevan äärimmäisen tärkeää perustaa perhe mahdollisimman pian, mielellään jo ennen kuin oma ikä alkaa kakkosella. Olen tästä huomiosta vetänyt johtopäätöksen, että korkeakoulutetuilla ihmisillä on täällä vähemmän lapsia, tai he ovat todennäköisemmin lapsettomia, kuin matalasti koulutetut. Toki on varmaan tilastollisesti todennäköisempää ympäri maapallon, mutta minusta Suomessa ero eri yhteiskuntaluokkien välillä ei ole mitenkään merkittävä - lapsia on lähestulkoon kaikilla jossain elämän vaiheessa ne 1-3. En tiedä miten paljon asiaan vaikuttaa täällä se, että työelämää ja lastenkasvatusta on huomattavasti vaikeampi yhdistää kuin Suomessa. Jommankumman vanhemman on melkeinpä pakko jättäytyä töistä pois tai tehdä lyhennettyä päivää tai -työviikkoa, jotta perhe-elämäkin voi onnistua. En ole mikään päivähoidon asiantuntija, mutta muilta kuultuna täällä ei näytä olevan olemassakaan kunnallista tai julkista päivähoitoa. Yksityisiä päiväkoteja sen sijaan on ainakin katukylteistä päätellen olemassa. Monet ovat ratkaisseet ongelman palkkaamalla oman nannyn, lastenhoitajan. Au pairien palkkaamisesta en sen sijaan ole kuullut kertaakaan.

Aussit näyttävät viettävän varsin aktiivista elämää ja mm. harrastavat ja matkustelevat paljon: on tavallista, että ns. normikansalainen käy yhdellä tai parilla viikkojen mittaisella kaukomatkalla vuosittain. En osaa sanoa, onko perheettömäksi jääminen elämäntapavalinta, vai päätyvätkö monet tilanteeseen, että aika vain ajoi perheen ohi. Ja voihan olla niinkin päin, että kun sitä perhettä ei ole, niin mieluummin täytetään elämä kaikella aktiivisella kuin istuskellaan kotona surkuttelemassa jonkin puuttumista. Tosin täällä näyttää olevan paljon Suomea tavallisempaa, että aikuiset lapset pitävät viikottain yhteyttä vanhempiinsa ja esimerkiksi käyvät vanhempien luona brunssilla tai päivällisellä sunnuntaisin. Yksi suurimpia vähemmistöjä Perthissä ovat italialaiset (brittien, kiinalaisten ja etelä-afrikkalaisten lisäksi), eli liekö yhteydenpitotiiviys Etelä-Euroopan kulttuuriperimää vai ihan anglosaksinen tapa siltään.

Aihe ponnahti mieleen, kun luin Suomeen (ainakin toistaiseksi) jääneen parhaan ystäväni blogia - millaisessa yhteiskunnassa me laman lapset kasvoimme ja millaiseksi yhteiskunta on muotoutunut sittemmin. Näyttää siltä, että perheellistyminen on muuttumassa hankalammaksi hetki hetkeltä, Suomessakin.
http://sixtuslab.com/katjakappi/

Syntyvyyden pienuudesta huolimatta Australiasta eivät asukkaat lopu ihan hetkeen, sillä merten takaa muuttaa yksi ihminen joka minuutti. Kuvan saa klikkaamalla isommaksi. (c) Wikipedia.