10.10.2015

Yöni cheerleaderina eli Oxfam Trailwalker 2015

Terveisiä radiohiljaisuudesta! Vierähti pari viikkoa kirjoittamatta, sillä nyt on elämässä niin paljon vipinää ettei jouda edes yhtä blogipostausta tuutata ulos.

Sijaistan taas pomoani ja se meinaa paitsi mielenkiintoisempia tehtäviä ja haastavampaa meininkiä, myös pidempiä päiviä, koska en ehdi tehdä kaikkea normaalien tuntien mittaan. Normityön ohella olen värväytynyt myös vapaaehtoiseksi järjestämään Tulevaisuuden Energia-expoa eri järjestöjen kanssa (uusiutuvien energianlähteiden messut ensi vuonna Perthissä) ja keksin tälläytyä mukaan järjestäjäporukkaan myös yhteen Perthin isoista vuosittaisista endurance- eli kestävyyskuntotempauksista nimeltään Oxfam Trailwalker. 

Trailwalker on nimensä mukaisesti "polkukävelyä", trekkausta vaihtelevassa maastossa Perthin kukkuloilla reilun puolen tunnin ajomatkan päässä keskustasta puskan suuntaan. Mikään sunnuntairetki se ei kuitenkaan ole, sillä matka on 100km ja aikaa sen suorittamiseen 48h. Nelihenkiset joukkueet keräävät tempauksella rahaa, sillä osallistumismaksun ohella kunkin tiimin täytyy kasata Oxfamin hyväntekeväisyyspottiin vähintään puolitoista tonnia. 

Parhaimmat rahahaavit keräävät jopa kymppitonneja ennen tapahtumaa mm. myymällä Oxfamin tuotteita (reilun kaupan suklaata, kahvia, teetä jne.). Oxfam on järjestö, jonka tavoite on köyhyyden ja eriarvoisuuden poistaminen maailmasta ja se onkin aktiivisesti mukana mm. reilun kaupan kehittämisessä. Jokainen Trailwalker-tapahtuma tuottaa rahaa miljoonasta pariin miljoonaan lahjoitusvaroina, eli ovat Oxfamin tunnetuin ja tuottoisin varainhankintakeino.

Aussilassa kaikenlaiset hyväntekeväisyyskisat ja seikkailu-varainhankinnat ovat todella suosittuja ja yleisiä. Joka kaupungissa on vähintään hyväntekeväisyysjuoksuja, pyöräilyjä ja uinteja, joissa osallistujat keräävät lahjoituksina rahaa päästäkseen mukaan. Lisäksi löytyisi astetta rankempia seikkailuja, kuten sademetsävaelluksia tai vuorikiipeilyä Aasiassa tai Afrikassa; tai enimmäkseen hauskanpitoon keskittyviä 'kaupunkiseikkailuja', kuten parin vuoden takainen kokemukseni Perth Ramble, kaupunkisuunnistus ja tehtäväratkontakisa. 

Trailwalker-tapahtuma järjestetään vuosittain neljässä kaupungissa Australiassa sekä joissain päin Eurooppaa, Pohjois-Amerikkaa ja Aasiaa. Matka on käytännössä tuplamaraton maastossa, eli aika helkutin vaativa, jos sen haluaa hölkäten vetää. Tänä vuonna Perthissä matkalle ilmoittautui vajaat 300 tiimiä, joista itse ehdin vapaaehtois-yövuoroni aikana nähdä top 20 eli nopeimmat. 

Päivystin viime yön maalilinjan pomona, eli hääräsin määräämässä muita vapaaehtoisia, jotta kaikki matkan suorittaneet saatiin kirjattua koneelle, todistukset ja valokuvat plakkariin ja ennenkaikkea pidettyä kaikki osallistujat hyvällä tuulella. Erittäin kirjaimellisesti cheerleadasin eli hypin maalilinjalla valosoihtuja pyörittäen, huutamassa "jaksaa jaksaa! Tsemppiä! Enää muutama metri! Mahtava suoritus!!" aina, kun uusi tiimi ilmestyi loppusuoralle näkyviin. 

Työvuoro alkoi klo 23 ja päättyi klo 06, ja yllätin itseni jaksamalla vetää hyperenergistä settiä läpi yön. En ole tunnettu kyvystäni olla ilman unta (migreeni kolkuttaa heti ovella), mutta liekö suuren urheilujuhlan tuntu vai mikä lie uusikuu tsemppihengen taustalla, en meinannut ensin kotisängyssä edes nukahtaa klo 07 kun virtaa vielä piisasi. Aivan törkeän hyvä idea olla mukana. 

Nopein joukkue veti sata kilometriä maastojuoksua aikaan 18 tuntia - ei voi ymmärtää. Nelihenkisistä joukkueista erittäin moni koki kohtalon, jossa kaikki neljä eivät jaksaneet maaliin asti, vaan yksi tai useampi jäsen irtisanoutui jossain matkan varren check pointilla. Voittajajoukkueessa kisasi pariskunta, joista mies joutui jättämään leikin kesken uhkaavan lämpöhalvauksen takia, ja vaimo piiskasi kaksi tiimikaveria mukanaan voittoon. Lämpöhalvausriski on ollut todellinen koko viikonlopun, koska täällä on hiihdelty +35 asteessa. Juokse siinä sitten sata kilsaa eräpolkuja pitkin vauhdilla 7km/h. 

Olen itse elätellyt toivetta osallistua matkalle kisaajana, mutta E ei ole asiasta innostunut, koska on itse kävellyt yli 50km vaelluksia, minä en. Hänen mukaansa matka on ihan liian rankka ja pitkä kahdessa vuorokaudessa suoritettavaksi. En ensin uskonut, nyt uskon. Kun näin, missä kunnossa joukkueet hoippuivat maaliin, ei voi kuin hattua nostaa australialaiselle sisukkuudelle. Hyvä että jalka nousi, ja silti väänsivät menemään loppuun asti jalat rakoilla ja turvoksissa, reidet hapoilla, joka paikka kolottaen, ilman unta, lepoa ja kunnon ruokaa. 

Silmät avautuivat etenkin sille, että moista matkaa ei suoriteta ilman uskollisia tukijoukkoja: joka tiimillä oli perheenjäsenistä ja kavereista koottu apusakki, jotka pitivät huolen ruokkimisesta, juomista, vaihtovaatteista jne. matkan check pointeilla. Jos mukana pitäisi kantaa kahden päivän ruuat, juomat, varakengät ynnä muut, ei sitä hullukaan juosten kamppailisi. Jos edes kävellen. 

Silmät avautuivat myös sille, että vaikka tämä yksittäinen tempaus oli yöunien menetyksen arvoinen, meikäläisestä ei olisi vuorotyöhön. Koko päivä on mennyt unennpuutekrapulassa. Asiaa ei auttanut, että päästyäni kotiin ja sänkyyn onnistuin nukkumaan vain puoli kymmeneen asti (2,5h) ennenkuin yläkerrasta alkoi raikaa poran sulosointu. Rakennus on vielä(kin) osittain kesken ja tradiet eli työmiehet painavat hommia myös viikonloppuna. H%¤#¤%*:n hyvä juttu. Onnistuin myöhemmin nukahtamaan pariksi lisätunniksi, mutta tokkurapäissäni sekä E:n nuhaköhän takia jouduimme jättämään kaveripariskunnan isot synttärijuhlat tänään väliin.
No, ei voi kaikkea saada eikä joka paikassa olla... vaikka yritänkin :)

Oxfam Trailwalker 2015, kuvakaappaus Instagramista.
Yövuoron alusta, kun vielä odottelimme voittajaa ja muita tiimejä saapuviksi.
Työpisteeni eli final check point. Vuoron alusta eli paikalla vasta pari apulaista eikä yhtään joukkuetta.
Tämän kuvan otosta meni vielä pari tuntia, ennenkuin paikalle saatiin ensimmäinen joukkue ja voittojuhlat pystyyn. Tosin voittajat olivat niin väsyneitä, että me volunteer'it kekkeröimme keskenämme heidän ympärillään juhlatunnelmaa tuomassa.
Valmiina pomottamaan tätä pistettä johtajaliivi ja johtaja-keijusiivet päällä (tulivat talon puolesta). Ja neljä kerrosta liikaa vaatteita, yölämpötila ei tippunut alle +18 vaikka oletin lähemmäs +10 astetta.

1 kommentti:

  1. Peukutukset vapaaehtoishommista!

    Tulevaisuuden Energia-expo kuulostaa mielenkiintoiselta - raportoinet sitten siitä ajallaan? :)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi! Julkaisen sen heti tarkistuksen jälkeen!