Stoppi paluumuutolle Suomeen?

Tämä blogi tulee väkisin jäämään hieman sivuraiteelle tänä vuonna, kun yritän puurtaa lähemmäs kohti tohtorinhattuani. Mutta jokunen ajatus silloin tällöin on tarkoitus kuitenkin yrittää lähettää tänne eetteriin.

Ulkosuomalaisten blogosfäärissä on tänään kohistu hallituksen aikeista asettaa tulorajat sellaisille suomalaisille, jotka haluavat tuoda ulkomaalaisen puolison Suomeen asumaan. Ehdotus ei sellaisenaan koske itseäni, koska E on EU-maasta eikä siten tarvitse viisumia Suomeen, mutta mietteitä herää silti.

Idea siis on, että säästösyistä ja maahanmuuton tiukentamisen nimissä suomalaiset saisivat ulkomaalaiselle puolisolle oleskeluluvan vain, jos suomalainen ja puoliso yhdessä voivat osoittaa tienaavansa Suomessa nettona vähintään 1700 e/kk, ja jos on lapsiakin siunaantunut, vähintään 2600 e/kk. Nämä nettoluvut tarkoittavat vähintään 2500 – 4000 egeä bruttona, eli aikas hyvää palkkaa suomalaisittain.

Koska ulk. puoliso ei voi saada Suomesta työpaikkaa ennenkuin oleskelulupa on, en tajua, miten ulk. puoliso voisi osallistua tähän tienaukseen viisuminhakuvaiheessa. Eli elatusvastuu on kokonaan suomalaisen harteilla. Tämä sinällään ei mielestäni ole väärin, vaan on ihan perusteltua olettaa, että jos haluaa Suomeen asumaan, pystyy siellä myös itsensä elättämään omilla tuloilla. Mutta mistä nuo tulorajat on tempaistu?

Esimerkiksi tänne Australiaan voi hakea partneriviisumia, jos aussipuoliso lupaa elättää sinut. Absoluuttista tulorajaa tähän ei käsittääkseni ole. Mitään valtion tukia ei kukaan ulkkari saa ennenkuin kahden vuoden päästä pysyvän oleskeluluvan alkamispäivästä. Ja täkäläinen sos.turva on pienempi kuin Suomen ja vaikeammin saatavissa kaikin puolin. Työpaikkaa ei ole pakko olla valmiina maahan muuttavalla – koska yleensä sitä on mahdotonta saada maan rajojen ulkopuolelta ja eritoten ilman viisumia, ellet ole jonkun alan ainoita superammattilaisia maailmassa.

Tosiaan itseäni tämä muutos ei koske, koska EU-kansalaiset ovat tulorajojen ulottumattomissa ainakin toistaiseksi. Mutta moniin ystäviin tulevalla päätöksellä on vaikutusta – täältä Australiasta ei noin vain muutetakaan takaisin Suomeen aussipuolison kanssa, koska ensin suomalaisen pitäisi saada Suomesta todella hyväpalkkainen työpaikka, jotta siipan voi ottaa mukaan. 

Ulkomaalainen puoliso yleisimmin löytyy joko vaihto-opiskellessa tai ulkomailla työkomennuksella. Puolen miljoonan ulkosuomalaisen kotiinpaluu saattaa jäädä tapahtumatta, jos maahan ei kertakaikkiaan pääse puolison kanssa ilman riittäviä tuloja. Ihmetyttää, miten kaksi suomalaista opiskelijaa voi pärjätä jopa alle tonnilla kuu, mutta kun toinen opiskelija (tai vastavalmistunut) on ulkomaalainen, yhtäkkiä tarvitaankin nettona juuri 1700e?

Entäs ne pienituloiset suomalaiset, joiden puoliso on maasta, jossa on samanlainen sääntö? Käytännössä jotkut pariskunnat joutuvat eroamaan, elämään etäsuhteessa tai muuttamaan johonkin kolmanteen maahan, jos kummankaan kotimaa ei päästä toista osapuolta asukkaakseen.

Onkohan tässä nyt mietitty ihan loppuun asti, mitä vaikutuksia idealla on, ja millaisia säästöjä tästä nyt ylipäätään on mahdollista tahkota? Onko olemassa laskelmia, millainen kuluerä ja ongelma suomalaisten ulk. puolisot ovat Suomen veronmaksajille? Kummasti epäilyttää, että ei ole, ja tässä panikoidaan pakolaistilanteen ja perheenyhdistämishuolien mainingeissa tuntemattomille, arvaamattomille vesille.

Itseäni tässä lainsäädäntösuunnitelmassa haittaa hätäinen ideointi (äkkiä rajat kiinni ulkkareilta, ne maksaa meille rahaa, olipa tästä tutkimustietoa ja tilastoja tai ei), jäykät tulorajat (tietty eurosumma eikä esimerkiksi perustu ehtoon, että itse elätät itsesi, millä summalla sitten pärjäätkin, koska jokaisella on erilainen elintaso ja budjetti) sekä Suomen yleinen impivaaraistuminen. 

Tästä ja monesta muusta viime aikojen uutisesta huokuu, että ulkkareita ei maahan haluta, ei pakolaisina, ei opiskelijoina, ei työnhakijoina, ei suomalaisten puolisoina. Ovet lukkoon ja avain kaivoon.  

Pienimuotoista rasismia ja vähättelyä itse kohdanneena en voi käsittää, miksi kenenkään pitäisi joutua sietämään vihaa, raivoa, hyljeksintää ja vähättelyä maassa, jonne yrittää rakentaa elämäänsä. Etenkin alkuun täällä Australiassa kohtasin säännöllisesti ihmisiä, joiden mielestä olin vähän tyhmä, hidas, vajaa tai kouluttamaton siksi, että englantini oli aksentillista. En esimerkiksi saanut ensimmäistä hakemaani työpaikkaa (tennishallin kassanhoitaja), koska omistajan mielestä ulkkari sopii enintään siivoojaksi minimipalkalla.

Voin vain kauhulla kuvitella, miltä tuntuu kohdata täyslaidallinen raivokasta, vihaa tihkuvaa ja uhkailevaa rasismia, jota Suomen some on nyt pullollaan. Ja tämä ihonvärin, aksentin, kulttuurin tms. takia tapahtuva yleistäminen ja lokerointi ei auta yhtään ketään – ulkkarit eivät maailmasta lopu eivätkä Suomesta poistu vihaamalla, eivätkä he myöskään sinne kotiudu ja juurru osaksi yhteiskuntaa vihan voimalla.

Ymmärrän pakolaiskriisin aiheuttaman paniikin, mutten rasismia enkä yleistä ulkomaalaisvastaisuutta, enkä etenkään niiden nauttimaa hiljaista/lamaantunutta hyväksyntää (poliisi ei voi puuttua, ennenkuin jokin viharikos todella tapahtuu, poliitikot eivät voi hillitä keskustelun sävyä sensuurisyytöksiä peläten, ”kaikkia pitää kuunnella” jne.).

Viime aikojen uutiset ja somepäivitykset siitä, millaista kohtelua ”vääränväriset”, jopa ikänsä Suomessa asuneet kokevat, saavat minut pelkäämään aikaa, jolloin tuon ”vääränmaalaisia” lapsia käymään Suomessa. Omat lapseni tuskin tulevat puhumaan täydellistä suomea ja minua ei kiinnosta pätkääkään altistaa (näitä tällä hetkellä täysin hypoteettisia) lapsia kenenkään ahdasmielisen juntin huutelulle ja jopa väkivallalle.

Vaikkei tilanne todellisuudessa olisi näin ankea, me ulkosuomalaiset saamme mielikuvamme Suomen tilanteesta vain median ja tuttujen kautta, joten mitään loistavaa PR:ää ulkosuomalaisten paluumuutolle nykymeno ei ole. Toivon mukaan olen täydellisen väärässä ja mitään yllämainittua eivät kenenkään lapset – kantisten tai ulkkareiden – joudu kohtaamaan ollenkaan. Eivätkä myöskään aikuiset. Mitä tosin epäilen. 

Ylläoleva kuva ei nähtävästikään ole Suomen virallinen viesti.