Tyypillinen aussi vs. tyypillinen suomalainen

Kahden maan kansalaisuus on siitä hyvä asia, että kumpaakin pystyy katsomaan osin sisäpiiriläisen, osin ulkopuolisen silmin.

Tässäpä listausta, millainen on mielestäni "perusaussi" ja millainen "perussuomalainen". Huom, ei tarkoita puoluesuuntausta ollenkaan, eikä myöskään minkäänlaista "kuka on aidoin tai oikeanlaisin" tietynmaalainen. Vaan pelkästään yleisiä ja usein tavattavia luonteennpiirteitä tai käyttäytymismalleja.

Tavanomainen australialainen

1. Sosiaalinen ja hyväntuulinen

Aussit ovat lähtökohtaisesti helposti lähestyttäviä ja tykkäävät rupatella ainakin small talkin verran. Suomalaisen silmiin aussit voivat olla pinnallisen oloisia, ja heillä näyttää olevan todella paljon kavereita ja tuttuja - voiko sitä kaikkien kanssa olla edes kaveri, liekö aitoa, eikö ole jo teeskentelyä tuo häh?

Itselläni kesti monta vuotta päästä kärryille siitä, että esim. työkavereiden kanssa kannattaa lähteä porukkalounaalle tai perjantaidrinkeille, vaikkei heistä koskaan sen läheisempiä sydänystäviä tulisikaan. Keskityin liikaa ajatukseen, että on "turha" tuhlata aikaa sellaisiin ihmissuhteisiin, jotka jäävät pinnallisiksi luonne-eroista johtuen. Muttamutta. Pelkkä seurassa olo, jutustelu, vitsailu ja huulenheitto kuitenkin luovat hyvää mieltä puolin ja toisin, vaikkei siinä maailmaa pelastettaisikaan tai muuten luodattaisi mitään syntyjä syviä.

Olem aiemminkin maininnut, että aussit ovat hyvin perhekeskeisiä, eivätkä erottele esim. eri tapahtumia eri ikäluokille tarkoitetuiksi läheskään samalla kaavalla kuin suomalaiset. Ravintolan/baarin terassille on vauvakin tervetullut, ulkoilmatapahtumat ovat koko perheelle myös ilta-aikaan, ja jopa kotibileissä ovat lapsoset mukana, jos vierailla tai isännillä sellaisia on.

Joskus luin kädellistutkijoiden todenneen, että hymyily ja nauraminen ovat ihmisten "sukimista": simpanssit ja muut apinat käyttävät valtavasti aikaa toistensa sukimiseen, mikä vahvistaa sosiaalisia siteitä ja rauhanomaisuutta laumassa. Tämän teorian mukaan ihmiset ovat siis korvanneet täiden nyppimisen ja hiusten syynäilyn nauramisella, hymyilyllä ja yleisellä hyväntuulisella rupattelulla, joka on sosiaalista sementtiä ja sitoo meitä yhteen.

Aussit ovat (teoriasta tietämättään) hioneet lähestymistavan huippuunsa ja täällä onkin harvinaista kohdata avoimen nyreää saati kettumaista, vaikeasti lähestyttävää ihmistä. Toki joka työpaikalla tai asiakaspalvelussa näitäkin on, mutta harvassa kuitenkin. Ja heitä ihmetellään.

2. Paljon lomaileva ja/tai matkustava

Täällä on täysin normaalia käydä vaikkapa tällainen sanavaihto, joka juuri tapahtui lounaalla työkavereiden kanssa:

A: onko mitään lomasuunnitelmia?
B: no ei nyt hetkeen, koska juuri tultiin Kroatiasta ja sitä ennen kävimme Fizillä miehen veljen luona. Entäs itselläsi?
A: sama, ei juuri nyt ole suunnitelmia, koska juuri vietin kuukauden Suomessa. Ensi vuonna taas, helmikuussa toivottavasti pariksi viikoksi Japaniin, Mites teillä, C ja D?
C: lauantaina lähtee lento Roomaan. Kiertelemme Eurooppaa kolme viikkoa.
A: vastahan olit Hong Kongissa!
C: joo, mutta se oli vain lyhyt visiitti perheen luona. Nyt lähdemme tyttöystävän kanssa Euroopan-lomalle. Entäs sinä, D?
D: oltiin koko perhe Irlannissa ja Portugalissa juuri kuukausi, ei varmaan käydä nyt missään pariin kuukauteen, paitsi ehkä Balilla.

Tämä tietenkin edellyttää, että juttukaverit (ja itse) on sen verran hyvissä finansseissa, että matkoja on vara buukata ja lomia pitää. Mutta myös vähemmän tienaavat matkustavat osavaltion sisällä paljon, sillä esimerkiksi telttailu, matkailuvaunuilu ja kalastusreissut omalla tai kaverin veneellä ovat ihan normikauraa kuukausittain jos ei useammin. Balille pääsee Perthistä jopa parilla sadalla dollarilla menopaluu, ja viikon vietto paikan päällä vie toiset pari satkua (yht. 300 euroa): siihen yleensä riittää melkein kenen tahansa työssäkäyvän budjetti.

Toki itseäni paljon matkustavana mietityttää, että onko lentäminen eettistä eli ilmastomielessä oikein. Toisaalta, lentomatkustaminen tuottaa n. 2-5% maapallon kasvihuonekaasupäästöistä, ja huimasti isompi osa tulee teollisuuden, energiantuotannon, maatalouden ja muun liikenteen tuuttaamina. Yritänkin kompensoida elämällä muuten ekosti (bussi tai lähijuna ja semi-vege-ruokavalio auttavat).

3. Huoleton

Tämä on sekä aussien parhaita että pahimpia puolia. Huolettomuus, stressin puute ja noworries- asenne ovat mahtava juttu silloin, kun muuten pukkaisi sitä stressiä ja jokin moka tai tekemättäjättäminen vaivaavat. Yleensä koskaan ei joudu todellisiin ongelmiin siitä, että möhlii esim. töissä jotain, tai töheltää muuten menemään vaikkapa sosiaalisessa tilanteessa. No worries, sitä sattuu, ei tässä mitään, elämä jatkuu!

Huolettomuus jurppii sen sijaan silloin, kun itse on sen kohteena tilanteessa, jossa toivotaan jämptiyttä ja paikkansapitävyyttä. Esim. kun joku asiantuntija ohjeistaa (väärin), asiakaspalvelija neuvoo (väärin), asiakaspalvelija auttaa (hitaasti jos ollenkaan), tai pitäisi saada rahat takaisin tai hyvitystä jonkin virheen tai tuotevian vuoksi (teoriassa onnistuu, käytännössä ei onnistu, kunnes hirvittävän väännön ja neuvottelujen jälkeen onnistuukin).

    Entäpä suomalaiset? Miltä näyttää tavanomainen suomalainen näin ulkosuomalaisen silmin?

1. Järkevä

Suomalainen tekee useimmat päätökset perustuen siihen, onko se järkevää. Vaatteet ostetaan järkevästi. Missään ei myydä sellaista määrää säänkestäviä ulkoiluvaatteita ja kenkiä kuin Suomessa. Täällä Aussilassa ei tunneta esim. tuulikaappia tai kuraeteistä, jotka ovat järkeviä asunnon osia. Suomessa puolestaan ei näy hankalia piikkikorkoja tai fiinejä nappaskenkiä, koska se ei ole järkevää. Hiusmuotikin on usein järkevyyden sanelemaa - ei ole aamuisin aikaa puunata ja föönätä, järkevä malli vaan, menee räntäsateessa ja pipon alla lyttyyn kuitenkin.

Järkevyys, käytännöllisyys ja maanläheisyys ovat erinomaisia arvoja ja niillä kyllä pärjää pitkälle. Itsekin olen pragmaatikko, varmaan hyvin pitkälti suomalaista perua. Mutta. Minua järkevyyden ylistys tökkii silloin, kun sen nimissä tehdään ideologisia päätöksiä, jotka itse asiassa ovat vain näennäisjärkeviä:

Tehostaminen. Leikkaukset. Akateemisen tietotaidon ja sivistyksen alistaminen liike-elämän tarpeisiin. Taiteen, kulttuurin, hauskuuden, leikin, innostuksen, uusien jopa tyhmänrohkeiden ideoiden vähättely ja aliarviointi. Koska eihän mikään leikkimielinen tai muu "turha" höpötys kuten taiteenteko tai filosofointi ole järkevää. Tästä aussi ehkä kysyisi: miksi pitäisi olla? Muitakin arvoja on.

2. Tehokas

Tämä linkittyy järkevyyteen ja näkyy usein suorittamisen ihannointina, jopa ylisuorittamisena. En väitä, etteikö tehokkaita ja suorittavia aussejakin ole, mutta tehokkuus ei ole samanlainen yhteiskunnallisesti ihailtu arvo täällä. Löysät pois, enemmän tehoja, pidempiä tunteja, enemmän saavutuksia... joo olishan se ihan kiva, mutta elääkin pitää ja myös lomille ehtiä, vaikuttaa olevan aussien asenne.

Suomessa käydessä ja täältä ulkoa käsin katsoessa usein näyttää, että kaikkinainen lepääminen, oman ajan otto, hengähdystauot, lomat ja suorittamisen vähentäminen nähdään perin helposti laiskotteluna ja syntinä. Mitä sait aikaan? Joko on valmista? Valmistuitko opinnoista tavoiteajassa? Saitko töitä tavoiteajassa? Teetkö täyttä päivää? Teetkö ylitöitä? Oletko kiireinen? Yritätkö pyörittää perheen, opinnot, työt ja harrastukset kaikki samassa 24 tunnissa? Hopi hopi, jaksaa jaksaa!

Tehokkuudessa ja suorittamisessa ei ole mitään vikaa, jos niistä itse nauttii. Mutta kaikki eivät nauti. Ja silloin vastauksena liian usein on: pure hammasta, sisulla siitä selviää, läpi harmaan kiven, ei auta itku markkinoilla. Lisää löylyä vaan. Onkohan tervettä? Ja kestävällä mallilla yhteiskunta näin?

Ehkä kuulostaa, että väheksyn tai paheksun kiirettä ja aikaansaamista. En toki. Olen omaankin arkeeni pakannut varmaan liikaa töitä, opiskelua, vapaaehtoistöitä, harrastuksia jne. Mutta täältä letkeästä auringosta käsin vain alkaa näyttää siltä, että eikö kuitenkin ole parempi elää sellaista elämää, josta itse pitää ja tehdä sellaisia asioita, joita itse haluaa, sen sijaan että ihannoisi kaikkinaista ylikuntoa, ylisuorittamista, ylitöitä, väkisin puskemista, tauottomuutta?

Hyvään ja myös tuotteliaaseen elämään kuuluvat tauot, lomat, lepo, irtautuminen ja töiden unohtaminen. RIP Suomen vuorotteluvapaa, jonka lopettaminen on mielestäni typerimpiä ja hedelmättömimpiä päätöksiä naismuistiin. Toivottavasti myös Suomeen saadaan pieni tujaus aussien huolettomuutta: miksi tehdä tänään jotain, minkä voit tehdä huomenna tai ylihuomenna ;)

3. Maan- ja luonnonläheinen

Suomalaiset ovat yhä todella vahvasti kiinni metsissä ja maaseudussa ja tämä on pelkästään hyvä asia. Irvistelen harmista joka kerta, kun suomalaiset jonkun tapakouluttajan johdolla häpeilevät metsäkansajuuriaan, sillä se jos mikä on uniikkia, erikoista ja esittelemisen arvoista. Täällä Aussilassa en tunne ketään, joka pystyisi hankkimaan minkäänlaista ruokaa suoraan luonnosta. Suomessa sen sijaan joka matti ja mervi tunnistaa mustikat, puolukat, vadelmat, hillat ja niin päin pois.

Moni osaa myös sienestää, ja hortoilu eli villiviherkasvien hyödyntäminen ruuanlaitossa on nyt kuulemma peräti in. Samaten luonnossa liikkumista arvostetaan ja luonnonmateriaaleja pidetään arvossa. Kukaan ei osta polyesterivillasukkia Kiinan-tuontina, jos aidot saa mummon tekeminä tai peräti omin kätösin neulomalla.

Suomalainen luonnonläheisyys ja aitouden ihailu korostuvat mielessäni joka joulu, kun täällä down underissa katsellaan välkkyviä neonvaloja, hopeanvärisiä muovikuusia ja blingblingillä kuorrutettuja tonttuja. Suomalaiset luonnonhavuseppeleet, olkikoristeet ja ylipäätään hillitty ja (minun mielestäni) hyvän maun mukainen skandinaavisen selkeä koristelu ovat aivan eri maailmasta.

Suomalaiset kunnioittavat ja arvostavat luontoa ja näyttävät sen mm. kierrättämällä, kun taas täällä yhä jaetaan esim. ilmaisia muovipusseja ruokakaupoissa, joista ne sitten päätyvät useinkin maastoa sotkemaan. Suomalaisten järkevyys ja tehokkuus myös manifestoituvat kerrostalokyttäämisenä, minkä ansiosta kerrostalojen rappukäytävät ovat yleensä siistit, toisin kuin meillä: talomme asukkaista kaikki eivät ole vieläkään älynneet, että roskapussit voi viedä roskakatokseen asti eikä jättää rappukäytävälle hissin viereen, tai peräti ravistella pussista ulos autohallin lattialle(!). Tsiisus.

Kummassakin maassa omat hyvät ja huonot puolensa siis!

Kun Googlen kuvahakuun syöttää "Finnish", tämä herrasmies heinäsuovassa tulee ensin.  Valokuvateos, Karoline Hjort ja Riikka Ikonen.

Tällainen hilpeä korkkihattuveikko tulee Google-kuvahaulla "Australian". Ei kaukana todellisuudesta asenteen, makkaran ja oluen suhteen.